Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.9.15

Ridge Geyserville 2011

Ridge Geyserville 2011
  • Valmistaja: Ridge Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Sonoma County
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Alexander Valley
  • Rypäleet: Zinfandel (78%), Carignan (16%), Durif (4%), Alicante Bouschet (1%), Mourvèdre (1%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 32,59e (Heinäkuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Olen tainnut useaan otteeseen mainita Kaliforniassa sijaitsevan Ridgen viinitalon olevan yksi lempparituottajistani rapakon tuolta puolen. Koska kertaus on opintojen äiti, sanottakoon se jälleen kerran: Ridge on mainiota tavaraa.

Ridgen hienous piilee siinä, että he eivät edusta sitä tyypillistä "jenkkityyliä", mitä erityisesti meidän markkinoidemme kalifornialaisviinit surullisen usein edustavat. Paul Draperin luotsaama Ridge on nimittäin sijainnistaan huolimatta aina pitänyt Bordeaux'ta henkisenä esikuvanaan – eikä nyt puhuta nykyisestä, pehmeiden ja kypsänmakeiden viinien hallitsemasta Bordeaux'sta, vaan klassisesta 60-70-lukujen meiningistä. "Porvoolaisuudestaan" huolimatta Ridge on ollut aina myös selkeästi ja avoimesti amerikkalainen: Kalifornian "oma" rypäle Zinfandel on monissa talon viineissä suuressa roolissa ja viineissä käytetään aina käsintehtyjä, jenkkitammesta valmistettuja amerikkalaistynnyreitä. Paras puoli Ridgen toiminnassa on kuitenkin se, että talo viljelee tarhojaan erittäin luonnonmukaisesti ja pyrkii valmistamaan viininsä aina mahdollisimman minimaalisesti viininvalmistukseen puuttuen, rypäleiden ja viinin omilla ehdoilla. Talo myös kertoo avoimesti sivuillaan ja viinien etiketeissä kaiken oleellisen viininvalmistuksellisen datan, mikä on mielestäni erittäin ihailtavaa.

Geyserville on Alexander Valleyssa, samannimisen kylän eteläpuolella sijaitseva, hyvin vanha Zinfandel-tarha (vanhimmat köynnökset ovat jopa 130-vuotiaita), joka todellisuudessa käsittää myös muutamia muitakin punaisia lajikkeita. Vaikka Geyservilleä pidetään siis Zinfandel-viininä, on se todellisuudessa Zinfandel-vetoinen field blend eri lajikkeista, jonka rypäleiden suhteet voivat vaihdella radikaalistikin vuosikerrasta toiseen. Vuonna 2011 Geyservillen 24 palstasta tähän viiniin päätyi 12 palstan rypäleet erikseen viiniytettyinä, eli vain noin puolet tarhan rypäleistä käytettiin tähän ja loput menivat talon edullisempiin perusviineihin. 10 palstan viinien hapokkuutta jouduttiin hieman laskemaan laimealla kalsiumkarbonaattiliuoksella. Tässä Geyservillen vuosikerrassa Zinfandel on merkittävästi suuremmassa roolissa kuin Geyserville 2010:ssä (erikoisesti Alkossa myynnissä olleen 2011-vuosikerran viinin etiketissä lukee vain 3 ensimmäistä rypälelajiketta ja Zinfandelin osuudeksi on merkitty 80%). Villihiivoilla tapahtuneen käymisen jälkeen 12 kuukautta kestänyt kypsyminen on tapahtunut amerikkalaisessa tammessa; tynnyreistä 24% oli uusia, 50% 2. tai 3. käytön tynnyreitä ja 26% 4. tai 5. käytön tynnyreitä – tämäkin erottaa viinin merkittävästi edellisestä vuosikerrasta, jonka tynnyreistä vain 10% oli uusia ja peräti lähes 80% 4. tai 5. täytön tynnyreitä. Alun perin Geyserville 2011 oli Alkon valikoimissa n. 40 euron hinnalla, mutta tämän pullon bongasin monopolin hyllyiltä viinin siirryttyä poistuviin tuotteisiin ja alennettuun hintaan.

Geyserville on väriltään läpinäkyvä, tumman rubiininpunainen.

Tuoksu on äärimmäisen aromikas ja kypsänmakeaan hillomarjaisuuteen taittuvasta yleisilmeestään varsin houkutteleva, sillä vivahteikkuus ja tasapaino saavat makeuden tuoksumaan hienostuneelta, ei mitenkään imelältä tai kosiskelevalta. Nokkapuolelta erottuu karhunvatukkaa, vadelmaa, kirsikkaa, makeaa luumukompottia, karpalohilloa, aromaattista yrttisyyttä, Zinfandelille tyypillistä tummanpuhuvaa mausteisuutta ja hentoa jenkkitammen vaniljaisuutta. Kokonaisuus kuitenkin huokuu makeilla ja ujon vaniljaisilla piirteillään enemmän jenkki-Ziniä kuin Bordeaux'ta.

Täyteläinen, intensiivinen ja tummanpuhuva makumaailma on makean tumman marjainen, kypsänmakean mehukas, tumman kirsikkainen, pippurisuuteen taittuvan mausteinen ja hillityn bitterinen. Makeaa vaniljaa ja hentoa puista mausteisuutta tarjoileva tammisuus on integroitunut hienosti osaksi kokonaisuutta. Yleisolemus on Zinfandeleille epätyypillisesti melko hapokas, eloisa ja jopa ujon mineraalinen. Kohtalaisen runsas, kypsä ja jauhoinen tanniinisuus rupeaa tuntumaan vasta pidemmän päälle, eli se ei ole aluksi mitenkään selvästi esillä. Aluksi viini tuntuu suorastaan pehmeältä, mutta tanniinien puruvoima rupeaakin tiivistämään viinin suutuntumaa vasta ensimmäisen lasin loppupuolella.

Runsas jälkimaku on mehevään keskimakuun verrattuna kohtalaisen, jopa reippaanpuoleisenkin tanniininen ja karhea. Suussa tuntuu pitkään kypsiä, tummia marjoja, mehukasta karhunvatukkaisuutta, voimakasta, maustepippurista mausteisuutta, hillittyn hapokasta karpaloisuutta, ujoa kuivakkaa puisevuutta, hentoa vaniljaa ja aavistuksen aniksisuutta. Suuhun jää rehevä, mehukas ja hieman lämmin (14,2%) jälkivaikutelma.

Geyserville kuuluu helposti tyylikkäimpiin, tasapainoisimpiin ja ennen kaikkea mielenkiintoisimpiin Kalifornian Zinfandel-viineihin – mihin toki osasyynä on se, että viinistä kyllä löytyy monia muitakin lajikkeita. Tyylillinen ero viinin viime vuosikertaan on kuitenkin selvän oloinen: hedelmä tuntuu makeammalta ja runsaammalta, minkä lisäksi vaniljainen tammisuus on piirun verran suuremmassa roolissa verrattuna 2010:n hillittyyn, kuivakkaan puuhun ja mokkaisuuteen. Viineille kuitenkin on yhteistä se, että Ridgen tyyliin hapot kantavat kokonaisuuden ihastuttavan hyvin ja tammea löytyy hedelmän ehdoilla, eli se ei tunnu peittävän aromimaailmaa vaan ainoastaan täydentävän yleisilmettä.

Vaikka tämä Geyservillen vuosikerta tuntuu nojaavan piirun verran enemmän Kalifornian suuntaan kuin 2010, on kokonaisuus erittäin nautittava tapaus johtuen viinin ilahduttavan tasapainoisesta ja kantavasta muttei tiukasta rakenteesta sekä hedelmäisyyden puhdaspiirteisyydestä. Viini on oikein mainiossa tikissä juuri nyt, mutta Ridget tuppaavat kypsymään mainiosti ja tuottaja itsekin lupailee viinille yli kymmenen vuoden kellarointipotentiaalia, joten eiköhän kaapistani löytyvä toinen pullo aukea vasta ensi vuosikymmenellä.

Lyhyesti: Äärimmäisen tasapainoinen, moniulotteinen ja ryhdikäs, Zinfandel-vetoinen field blend kalifornialaiselta kulttituottajalta.

Arvio: Tyylikäs – totuttuun tyyliin Geyserville tuo pöytään Zinfandelin parhaat puolet ilman lajikkeeseen yhdistettyjä heikkouksia, joita ovat yleensä hilloisuus, ylilyövä alkoholi tai matala hapokkuus. Kokonaisuus jää piirun verran edellisen vuosikerran taakse, mutta vain piirun pari. Ridge selvästi hallitsee tasokkaat Zinfandelit.

Hinnan (32,59e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti