Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1989. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1989. Näytä kaikki tekstit

15.8.15

Couly-Dutheil Chinon Clos de l'Olive 1989

Couly-Dutheil Chinon Clos de l'Olive 1989
  • Valmistaja: Domaine Couly-Dutheil
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Chinon
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Touraine, Chinon
  • Rypäleet: Cabernet Franc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 45,00e (Joulukuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Yksi asia, joka meikäläistä on jo pidempään nyppinyt, on hyvien Loiren punaviinien saatavuus Suomessa: se on kurja. Vielä vähän aikaa sitten Alkon valikoimassa oli sentään neljä viiniä Chinonista – alueelta, jota pidetään yhtenä maailman parhaista paikoista viljellä Cabernet Francia – mutta ei ainuttakaan viiniä yhdeltäkään muulta appellaatiolta. Nyttemmin olemme saaneet yhden Cabernet Francin Anjousta, mutta samalla Chinonien määrä on pudonnut ylläluetellusta yhteen. Ei mitenkään maailman parhaita uutisia cabfrankofiileille.

Mitä enemmän Cabernet-viinejä maistelen, sitä useammin totean olevani sitä mieltä, että Cabernet Sauvignon ei jaksa herättää kovinkaan kummoisia tunteita, kun taas Sauvignonin isä Cabernet Franc ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Cabernet Franc kun tuottaa usein kepeämpiä, hapokkaampia ja vivahteikkaampia viinejä kuin runsaampi ja tanniinisempi Sauvignon. Sen sijaan Cabernet Franc on jostain syystä saanut maineen ensisijaisesti simppeleitä, marjaisia ja nuorena juotavia viinejä tuottavana rypäleenä – kenties sen takia, että valtaosa Bordeaux'n arvostetuista, hyvin pitkäikäisistä viineistä valmistetaan ensisijaisesti Cabernet Sauvignonista. Noh, toimikoon tämä arvio todisteena siitä, että Cabernet Franc kykenee helposti tuottamaan yhtä vaikuttavia viinejä kuin jälkeläisensä, maailmanmatkaaja ja viinintekijöiden lempilapsi, Cabernet Sauvignon.

Tämä vuonna 1921 Baptiste Dutheilin perustama viinitalo muuttui nykyiseen muotoonsa René Coulyn mentyä naimisiin Batpisten tyttären Madeleinen kanssa. René kehitti merkittävästi viinitalon tuotantoa ja hänen allaan viinitalosta tuli yksi Chinonin merkittävimpiä ja arvostetuimpia tuottajia. Nykyisin Couly-Dutheil toimii 3. ja 4. sukupolven hallinnoimana perhetilana, joka viljelee 90 hehtaaria – josta 98% Cabernet Francia – Chinonin alueella. Lisäksi talo omistaa 7 ha Saumur-Champignyn puolella. Vuosituotanto pyörii n. 1,2 miljoonan pullon tuntumassa. Talon arvostetuimmat viinit ovat vain parhaina vuosikertoina tuotettu La Baronnie Madeleine sekä talon parhailta palstoilta valmistetut, hyvin pitkäikäiset yhden tarhan viinit Clos de l'Echo ja Clos de l'Olive. Nyt arvioitava Clos de l'Olive on poikkeuksellisen lämpimältä vuodelta 1989, jota pidetään yhtenä alueen parhaista vuosikerroista pitkiin aikoihin.

Korkki lähti pullon suulta varsin kevyesti ja vaivatta ulos, mutta se vaikutti kuitenkin hyväkuntoiselta ja tiiviiltä. Hyvin hienojakoista sakkaa löytyy pullon pohjalta kohtalaisesti, muttei loppupeleissä – viinin iän huomioonottaen – hirveän paljoa.

Lasiin päätyy viiniä, jolla on läpinäkyvä, kohtalaisesti rusehtavaan tiileen taittuva kirsikanpunainen väri.

Tuoksussa ensivaikutelmaa hallitsee tuore paprika ja savustettu chili. Taustalta erottuu märkää metsämaata, punamarjaista karpaloa, kukkaisuutta, lyijykynäistä puisevuutta, viherpippuria, kevyttä mustapippuria, hillittyä lakritsijuurta ja hentoa lihaisuutta. Kokonaisuutena tuoksu on upeasti kehittynyt näkemys oppikirjamaisesta Cabernet Francista!

Suussa ensivaikutelmaa hallitsee kuiva, purevan paprikainen ja hennon chipotleinen maku, jossa tuntuu myös muita tuoksun aromeja, kuten viherpippuria, metsämaata, kuivaa puuta ja karpaloa. Hedelmäpuoli kuitenkin tuntuu kuivakkaa tuoksua selkeästi kypsemmältä ja makeammalta, tuoden pintaan enemmän tummia marjoja ja mustaherukkaa – lämmin vuosi siis paistaa edelleen hedelmäpuolen läpi. Seassa tuntuu myös hentoa ruohoista vegetaalisuutta ja hapankirsikkaa. Happoja ei tunnu olevan erityisen paljon, eli viini ei ole sieltä kaikkein napakoimmasta päästä Franceja, mutta niitä kuitenkin löytyy sen verran, että viini kantaa itsensä vaivatta alusta loppuun ja balanssi säilyy upeasti. Tanniinit ovat kypsiä, pehmeitä ja hienosti kehittyneitä, mutta niitä on edelleen melko runsaasti ja ne antavat mukavaa, kohtalaisesti suutakuivattavaa puruvoimaa kokonaisuuteen.

Jälkimaku on ruohoisen vegetaalinen, karpaloinen, lyijykynäinen ja jopa hennosti puolukkaisen kirpeä. Jälkivaikutelma tuntuu aluksi lähes jännitteiseltä ja pidättelevältä, mutta muutaman sekunnin jälkeen se kuin purkautuu ja suuhun tuntuu vapautuvan upean kehittyneitä, nahkaisia, mokkaisia, tupakanpuruisia ja tumman hedelmäisiä sävyjä. Viinistä jää suuhun erittäin pitkäkestoinen, viipyilevä ja alati kehittyvä, kiehtova loppuliuku.

Pähkinänkuoressa tämä Couly-Dutheilin +25-vuotias tarhaviini on kaikin puolin upea esitys, jolla on vielä hyvin vuosia edessään. Kokonaisuudesta löytyy runsaasti kehittyneitä, kompleksisia sävyjä, mutta viinin hedelmäisyys on vieläkin suorastaan hämmentävän nuorekkaassa ja eloisassa kunnossa, joten viinin voi helposti nähdä kestävän vielä pitkääkin kellarointia – verrattain matalanpuoleisista hapoista huolimatta. Viini ei kuitenkaan ole löysän matalahappoinen, vaan rakennetta löytyy sen verran, että kokonaisuus pysyy oikein hyvin paketissa. Viinin voi yhtä hyvin siis juoda nyt kuin jättää kellariin kypsymään.

Clos de l'Olive 1989 on upea, hienosti vuotensa kantanut Loiren Cabernet Franc, joka osoittaa vaivattomasti mitä tuo hurmaava rypäle parhaimmillaan kykenee tuottamaan. Tämä viini oli yksi viimeisiä Suomessa myynnissä olleita kyseisen vuosikerran pulloja, sillä hyvin pian ostettuani pullon joulukuussa 2013, viinin vuosikerta pomppasi suoraan vuoteen 1997. Sittemmin viini on harmillisesti poistunut Alkon tilausvalikoimasta kokonaan – joskin tyylin kovimmille faneille on edelleen tarjolla tilausvalikoimassa saman tuottajan Clos de l'Echo 1982.

Lyhyesti: Hurmaavalla tavalla kehittynyt ja kompleksinen oppikirjaesimerkki huippulaatuisesta Loiren Cabernet Francista, jolla on yli 25 vuoden iästään huolimatta vielä hyvin vuosia edessään. Huippu on tämän viinin tapauksessa jo todennäköisesti saavutettu, mutta siellä varmasti pysytään vielä vuosia, ellei vuosikymmeniä.

Arvio: Täydellinen – kaikin puolin valloittava Cabernet Franc, joka pistää pöytään suurin piirtein kaikkea parasta, mitä tuo rypäle voi tarjota – joskaan en olisi loukkaantunut korkeammasta hapokkuudesta. Hillityistä hapoistaan huolimatta viini toimii fantastisesti, eikä kokonaisuutta tarkastellen siitä ei tunnut puuttuvan mitään. Eipä näin fantastisia viinejä tule juuri koskaan vastaan Alkon valikoimissa.

Hinnan (45,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

1.6.12

Cruz Vintage Port 1989

Cruz Vintage Port 1989
  • Valmistaja: Cruz
  • Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Vintage Port
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Port blend
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 29,90e (Helmikuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 31,50e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Seuraavaksi Portugalinmakuisia terveisiä ihan omasta takaa, ei Portugalin viinimessuilta!

Lopputalvesta tuli pyörähdettyä Arkadian Alkossa katselemassa mitä kaikkea tarjolla sattui olemaan, kun Portviinihyllyn kohdalla meinasi mennä jotain väärään kurkkuun, jos jotain olisi suussani sattunut olemaan: vuoden 1989 vuosikertaportia alle kolmella kympillä! Tässä hintaluokassa pyörivät yleensä parempiluokkaiset LBV-Portit, vuosikertaportien ollessa lähtöhinnaltaan nelisenkymppiä; vanhempien (jollainen tämä selvästi on) maksaessa yleensä huomattavasti suurempia summia. Kun tiedustelin myyjältä että mistä kiikastaa, hän selitti viinin olevan nimettömän halpatuottajan perus-Vintage Port, mikä vastasi ainakin osittain kysymykseen halvasta hinnasta. Lisäksi kysellessäni viinin tämänhetkistä kuntoa myyjä vakuutti viinin olevan oikein hyvässä tikissä edelleen, mutta vinkkasi myös viinin olevan sellaisessa kunnossa, että lisäkypsytys tuskin enää tuo viinille suurta lisäarvoa, eli olisi melko pian korkkaamisen arvoinen. Tämähän passasi hyvin allekirjoittaneelle, sillä paremman puoliskon synttärit olivat lähestymässä maaliskuun puolessavälissä.

Noh, maaliskuu tuli ja meni, mutta Cruz pysyi korkkaamattomana johtuen tiukoista aikatauluistamme ja sille sopivien herkkujen puutteesta – merkkipäivän suunniteltu juhlistus sen sijaan tapahtui vallan erinomaisessa ravintola Juuressa. Tuli sitten toukokuun loppu ja mukanamme Italianreissusta laatikollinen konvehteja taxfreesta, joten olikin korkea aika päästä korkkaamaan Port, näin allekirjoittaneen (sekä kanssani yhteistä syntymäpäivää viettävän kissamme) myöhäisen merkkipäivän juhlistukseksi.

Kapsulin alta paljastuva korkki vaikutti hieman iän haurastamalta, joten käyttöön otettiin hankalia tilanteita varten hankittu ah-so -korkinavaaja. Kevyellä ja varovaisella pyörittelyllä korkki lähtikin kokonaisena irti, vaikkakin meinasikin murtua puoliksi kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Seuraavaksi muovinen drop-stop-nokka pullon suuhun ja kaatamaan viiniä hitaasti ja vakaalla kädellä karahviin. Kaato karahviin tapahtui hyvin hitaasti muutaman minuutin ajan, eikä karahvissa makaillut sakanmurustakaan, vaikka jotakuinkin viimeiset tipatkin Portista oli saatu karahviin kannussa. Mistä kiikastaa? Missä sakka? Oliko viini suodatettu? Otin kaatonokan pois, nappasin ylimääräisen lasin ja kaadoin jämät sinne; lasin pohja täyttyi jopa pienen sorakimpaleen kokoisista sakkamuruista! Hidas kaataminen oli pitänyt sakan hyvin aloillaan kaatonokan estäessä sitä valumasta karahviin asti. Vallan onnistunut esitys Port-akrobatiaa, siis!

Lasissa Portin ikä näkyy syvän granaatinpunaisen viinin taittuessa vaaleanruskeaan reunoiltaan, sekä siinä, kuinka normaalisti läpinäkymättömän paksu Port on muuttunut kauniin läpikuultavaksi. Viini kuitenkaan ei ole erityisen vanhaa, sillä värissä on selvästi paljon enemmän punaista kuin ruskeata.

Tuoksu on hyvin voimakas, erityisesti runsaan eetterinen alkoholisuus puskee ensimmäisenä nokkaan. Sen alta paljastuu miellyttävästi kehittyneitä viikunoiden, kuivattujen ja karamellisoitujen hedelmien, karhunvatukkahillon, maitosuklaan ja kevyen nahkaisuuden aromeja. Kaiken yllä leijuu kevyt aavistus oksidoitunutta Sherryä tai Madeiraa.

Suussa viini tuntuu selvästi normaalia Portviiniä kevyemmältä ja ei läheskään yhtä pureksittavan paksulta; viini onkin kepeydeltään normaalin punaviinin luokkaa, vaikka se liukuukin kielellä kermaisen samettisesti. Se, mikä tämän erottaa selvimmin normaalista punaviinistä, on sen intensiivinen, kypsänluumuinen makeus ja voimakkaasti polttavan tulinen alkoholisuus. Nuorempiin ja täyteläisempiin Porteihin verrattuna tämä on erittäin polttava ja alkoholin runsaus näyttelee viinin suutuntumassa hyvin suurta osaa. Alkoholin vastapainona on kuitenkin tuntuva luumuisuus, neilikkainen mausteisuus, kuivan bitterinen yrttisyys ja tummankitkerä suklaisuus. Hapokkuus on kohtalaista, muttei kovinkaan tuntuvaa ja tanniinit ovat iän myötä muuttuneen vaatimattomiksi, hädin tuskin tuntuviksi.

Jälkimakua kohden alkoholi pääsee puskemaan hedelmät syrjään ja tekee jälkimausta hieman kolkon oloisen; tuntuu kuin kielen keskiosa jäisi tuntemaan lähinnä alkoholin aromia kun kielen syrjillä häily pitkään jälkimaku, jossa on espressomaista kahvisuutta, tummaa suklaata, lakritsia ja puista, erityisesti hyvin vanhoja konjakkeja muistuttavaa tammea. Kielen kärjessä säilyy pitkään makea taatelisuus ja häivähdys vaahterasiirappia sekä lopuksi miellyttävä, kehittyneen pähkinäinen vivahde. Alkoholi väistämättä tuntuu myös kurkussa ja nielussa hohkavana poltteena.

Tuliaiskonvehtien kanssa viini toimi oikein erinomaisesti; viinin makeus pärjäsi loistavasti konvehtien makeudelle ja hedelmäisyys sai konvehdit sulamaan suuhun. Loistava tapa viettää torstai-ilta juhlien uudelleen jo menneitä merkkipäiviä!

No, oliko viini sitten hintansa väärti? Totta maar! Vaikka viini oli vaatimattomampi tekele lähes mihin tahansa vuosikertaportiin verrattuna, oli se kestänyt upeasti ajan hammasta ja tarjoili sellaisia kehittyneiden Portviinien aromeja, joihin eivät nuoremmat vastaavat pysty vielä aikoihin. Viini on hieman yksinkertainen ja vaatimaton, mutta alle kolmella kympillä kaikin puolin loistava tilaisuus päästä kiinni kehittyneempiin väkeviin viineihin (tosin on huomattava, että viini on ymmärtääkseni aikaisemmin ollut vieläkin edullisempi tapaus; esimerkiksi ulkomailta wine-searcher löytää myymälöitä, jotka myyvät viiniä 25 euron hintaan.)

Lyhyesti: Hieman vaatimaton, mutta loistavasti kehittynyt ja edelleen loistokunnossa oleva hyvin ikääntynyt vuosikertaport hämmentävän halvalla hinnalla. Korkkaamista varten suosittelen karahvia, muovista kaatonokkaa, ah-so -avaajaa ja kärsivällisyyttä.

Arvio: Erittäin hyvä – siis hintaansa nähden. Tähän hintaan olisin voinut odottaa paljon huonompaakin tavaraa; viini onnistui selvästi ylittämään odotukset, vaikkei mitenkään erityisen supermahtava ollutkaan.

Hinnan (31,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.