Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.9.15

Vinoplod Prošek 2010

Vinoplod Prošek 2010
  • Valmistaja: Vinoplod Vinarija - Šibenik
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Dalmatia
  • Rypäleet: Debit, Malvasia Bianca Lunga, Trbljan
  • Koko: 0,187
  • Hinta ostohetkellä: 29,99 Kn (~3,98e; Heinäkuu 2015, EN-LU, Dubrovnik)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


EU:ssa kytee tällä hetkellä pieni riidanpoikanen Adrianmeren molemmilla rannoilla. Kroatialla kun on oma jälkiruokaviininsä, maan eteläosissa valmistettu Prošek, josta ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät vuodelta 1556, mutta jonka valmistuksen epäillään alkaneen jo useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Tämän jälkiruokaviinin tuotantomäärät ovat melko pienet, eikä niitä juurikaan kuljeteta maan rajojen ulkopuolelle, minkä vuoksi Kroatian ulkopuolella tuskin kukaan on koskaan kuullutkaan viinistä.

Sitten on Italiassa, lähinnä Veneton alueella viljelty Prosecco, josta ensimmäiset merkinnät ovat jo vuodelta 1754. Tuolloin Prosecco on kuitenkin todennäköisesti tarkoittanut samannimisestä rypäleestä (nykyisin Glera) tehtyä valkoviiniä; nykymuotoinen Prosecco on nimittäin varsin tuore, nykyaikaisten viininvalmistuslaitteistojen mahdollista massatuotettu kuohuviini.

Kränää tässä aiheuttaa se, että italialaiset pyrkivät tällä hetkellä saamaan Kroatian muinaisen jälkiruokaviinityylin nimen kielletyksi, sillä heidän mukaansa ihmisillä on suuri riski sekoittaa Prošek ja Prosecco keskenään – siitä huolimatta, että toinen on maailmanlaajuisesti tunnettu, massatuotettu kuohuviini ja toinen on äärimmäisen pienen tuotannon jälkiruokaviini, jota kulutetaan käytännössä ainoastaan paikallisesti. Henkilökohtaisesti toivon, ettei Prosecco-tuottajien älytön, egoistinen vaatimus menisi läpi – kyllähän kroatialaisen makean jälkiruokaviinin sekoittaminen italialaiseen (yleensä keskinkertaiseen) kuohuviiniin tuntuu lähinnä kuluttajien tyhmäksi solvaamiselta.

Noh, Kroatiassa ollessani päätin tarkastaa mistä tässä riidan toisessa osapuolessa on kyse. Harmikseni totesin, että viinien saatavuus on totta mooses melko vaatimatonta, sillä ainoa, jota Dubrovnikin kaupoista sai, oli tämä suuren osuuskunnan tuottama halpis-Prošek. Noh, tieteen nimissä yksi pullo testiin!

Viinin on siis tuottanut vuonna 1959 Šibenikin kaupunkiin perustettu Vinoplod-osuuskunta, jossa toimii 1,600 viljelijää 629 hehtaarin alalla. Vinoplod ei ole tullut niinkään tunnetuksi laadustaan, joskin joitain kehuja sekin on paikallisista viinilajikkeista tehdyillä viineillä onnistunut keräämään. Perinteisesti Prošek valmistetaan paikallisista rypälelajikkeista kuivattamalla niitä auringossa rusinoiksi ennen puristamista, mutta pahat suut väittävät Vinoplodin valmistavan viininsä keittämällä puristettua rypälemehua ja värjäävän sen sokerikulöörillä. Mene ja tiedä, sillä valmistusprosessista Vinoplod ei sivuillaan kerro sanaakaan. Viini on valmistettu perinteisistä Maraština- (eli Malvasia Bianca Lunga), Debit- ja Trbljan-lajikkeista.

Väriltään viini on melko vaalean, oranssihtavan kuparin punaruskea.

Makeahko tuoksu on melko simppeli ja oksidatiivisen pähkinäinen. Taustalta erottuu appelsiinimarmeladia ja hentoa toffeesiirappisuutta.

Suussa viini on selkeästi makea, mutta yleisolemukseltaan hieman ohut ja vetinen – joskin ilahduttavasti myös mukavan hapokas, raikas ja eloisa. Simppelinpuoleista makumaailmaa hallitsee makea sitruksisuus ja omenahilloisuus, jota tukevat kevyt pähkinäisyys ja kevyt mantelimassaisuus. 15,1% alkoholia tuo hieman lämpöä kokonaisuuteen.

Makea jälkimaku on freesin sitruksinen, omenainen, oksidatiivisen pähkinäinen ja kevyen karamellinen. Jälkimaku on melko kevyt, mutta makea ja hillityn pähkinäinen jälkivaikutelma jatkuu pitkään.

Eipä tästä jälkiruokaviinistä nyt hullua hurskaammaksi tullut, joskin viinin makea, mutta samalla kepeä ja hapokas yleisolemus pelitti ihan kivasti hostellilla mutustamamme rasvaisen ja melko miedon Paška Siranan juuston kanssa. Viini on kuitenkin selvästi varsin simppeli ja hieman köykäinen esitys, jolla ei tunnu olevan mitään tekemistä niiden huippu- Prošekien kanssa, jotka voivat helposti säilyä ja kehittyä yli vuosisadan ajan. Viinillä saa siis joten kuten osviittaa siitä, mistä Prošekissa on kyse, mutta ei tätä tapausta voi varsinaisesti erityiseksi herkuksi tai tuliaiseksi suositella.

Lyhyesti: Simppeli, kepeä, mukavan hapokas ja hieman turhan alkoholinen jälkiruokaviini eteläisestä Kroatiasta.

Arvio: OK – ihan tämmöinen perusmiellyttävä jälkiruokaviinihän tämä on. Ei kuitenkaan tarjoa juuri mitään, mistä voisi oikeasti kiinnostua.

Hinnan (~3,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti