Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.9.15

水曜日のネコ (Suiyoubi no Neko)

水曜日のネコ ベルギャンホワイト
(Suiyoubi no Neko Belgian White)
  • Valmistaja: Yo-Ho Brewing Company
  • Tyyppi: Olut, vehnäolut, witbier
  • Maa: Japani
  • Alue: Nagano, Kitasaku, Karuizawa
  • Koko: 0,33
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Huhtikuu 2015)
  • Hinta nyt: – (ei Alkossa)



Vuoteen 1994 asti oluenvalmistus oli Japanissa hyvin säännösteltyä ja markkinoita hallitsivat vain muutamat suurpanimot. Nämä suurpanimot puskivat markkinoille lähinnä kevyttä, n. 5% vahvuista lageria ja näin Japanin kansa opetettiin juomaan laimeaa ja mautonta bulkkiolutta. Kuulostaako etäisesti tutulta? Löytyykö samastumispintaa?

Kun oluenvalmistuksen säännöstely Japanissa purettiin, alkoi maahan pikku hiljaa ilmestyä myös laatuun ja uudenlaisiin oluttyyppeihin keskittyneitä pienpanimoita. Hitaan startin jälkeen alkoi pienpanimojen suosio kasvaa Japanissa 2000-luvulla ja nykyisin monissa Japanin suurkaupungeissa onkin varsin eläväinen pienpanimokulttuuri ja runsaasti craft beer -baareja, jotka ovat ensisijaisesti keskittyneet amerikkalaisiin ja kotimaisiin pienpanimo-oluisiin.

Vuonna 1996 perustettu Yo-Ho Brewing Company on yksi Japanin vanhimpia ja merkittävimpiä pienpanimoita. Perustamisestaan saakka panimo on keskittynyt aleihin, vastalauseena Japanin markkinoita hallitseville lagereille, minkä lisäksi panimo suosii alumiinitölkkejä oluidensa pakkausmuotona. Vuonna 2012 markkinoille saapunut水曜日のネコ ベルギャンホワイト (Suiyoubi no Neko Belgian White) eli "Keskiviikon kissa" on belgialaisen wit-tyylin suuntaan kumartava kepeä, korianterilla ja appelsiininkuorilla maustettu vaalea ale, josta on erittäin nopeasti tullut yksi panimon suosituimmista tuotteista.

Olut saapui kätösiini tuliaisina ulkomailta, joten meikäläisellä ei ole mitään hajua mistä se on alun perin hankittu ja mihin hintaan.

Tämä tölkitetty kissa on samealta väriltään ananaksen keltainen, joka taittuu hennosti vihertävään sävyyn. Kaadon yhteydessä syntyvä valkoinen vaahto haihtuu pois melko nopeasti.

Belgeille melko uskollinen, raikas ja aromikas tuoksu on belgihiivaisen hedelmäinen, raikkaan sitruksinen, omenainen, kevyesti hapahko ja jopa hennosti tripelinen. Tuoksun yleisilme on mukavan pirteä.

Oluen maku on kepeä ja raikas. Kieli erottaa kypsää sitruksisuutta, yrttisyydeksi taittuvaa korianteria ja hennon trooppista hedelmää. Kokonaisuus on hieman ohuehko ja harmillisesti suht vetisen oloinen; erittäin maltillinen humalointi on kyllä witeille tyypillistä, mutta tässä oluessa reippaampi humalointi olisi voinut hieman paikata makumaailman intensiteetin puutetta. Pieni, kepeä ja hennonpuoleinen hiilihappo korostaa oluen hieman väsähtänyttä habitusta.

Raikas mutta harmillisen ohueksi jäävä jälkimaku on ruohoinen, yrttinen ja hennon omenainen. Oluesta jää suuhun metallinen ja kylmä, mutta kestoltaan lyhyehkö jälkivaikutelma.

Harmillisesti tämä olut ei nyt vakuuta; japanilaiset massalagerit ovat olleet mielestäni tylsiä ja vetisiä, ja hieman siihen suuntaan tämäkin wit taittuu. Tuoksu on varsin ihastuttava ja huokutteleva, mutta harmillisesti melko laihaksi ja vaatimattomaksi jäävä makumaailma ei mitenkään onnistu lunastamaan nokkapuolen skriivaamia lupauksia. Varsin maltillinen 4,5% alkoholia pitää oluen juotavuuden ihan kohdallaan, mutta näin kepeäksi vaaleaksi aleksi tämä olut ei ole erityisen raikas esitys – toisaalta mielestäni ei kyllä moni kotimainen bulkkilagerikaan ole, vaikka lukemattomat suomalaisäijät minulle muuta väittäisivätkin.

Keskiviikko-kissan sanotaan saaneen monet viinejä siemailleet naisihmiset innostumaan Japanissa myös pienpanimo-oluista, minkä kyllä voin ymmärtää: olut on tuoksultaan aromikas ja maultaan suorastaan korostetun helppo ja särmätön, minkä takia se on kyllä kaikin puolin alottelijaystävällinen tapaus. Pienpanimo-olut apupyörillä. Belgioluita rakastavalle harrastelijalle oluen anti sen sijaan jää varsin vähäiseksi. Jos haluaa helppoa ja tasapainoista witbieriä, sanoisin perstuntumalta Hoegaardenin olevan piirun verran parempi tapaus.

Lyhyesti: Japanilainen pienpanimo-olut apupyörillä: hurmaavan tuoksuinen, mutta maultaan korostetun kepeä, jopa vetinen ja särmätön wit.

Arvio: Keskinkertainen – ihan siemailtava, kepeä saunaolut tölkkiformaatissa. Käyttöyhteys lähinnä huoleton särpiminen, eli sen kummempaa huomiota tai ajatustyötä tähän ei kannata upottaa.

1 kommentti:

  1. Tallinnassa jostain kissakahvilasta ilmeisesti saa. Hintaa en tiedä.

    VastaaPoista