Jaboulet Côte Rotie Les Jumelles 2011

Paul Jaboulet Aîné Les Jumelles Côte Rotie 2011

• Valmistaja: Paul Jaboulet Aîné
• Tyyppi: Punaviini, AOC Côte-Rotie
• Maa: Ranska
• Alue: Rhône, Pohjois-Rhône, Côte-Rotie
• Rypäleet: Syrah (95-100%), Viognier (5-0%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 37,69e (Huhtikuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Jos Ranskan kuuluisimpia punaviinialueita ruvetaan listaamaan, ovat kärjessä varmasti Bordeaux ja Bourgogne, mutta sen jälkeen voi ruveta tulemaan hiljaista. Usein kuitenkin kolmannelle sijalle kiipeää Rhône, ja ennen kaikkea kokonaisuuteen nähden piskuinen Pohjois-Rhône.

Pohjois-Rhônen suosio perustuu lähinnä kahteen-kolmeen, pieneen viinialueeseen: Hermitage-kukkulaan, pohjoisessa kärjessä sijaitsevaan "poltettuun rinteeseen" eli Côte-Rotieen ja hieman pienemmässä määrin Cornasiin. Kaikkien näiden alueiden keskiössä on punainen Syrah, josta tuotetaan runsaita, intensiivisiä ja kellarointia kestäviä – jopa vaativia – punaviinejä.

Blogini ainoa arvioitu Côte-Rotie on Paul Jaboulet Aînén Les Jumelles 2006, joka tuli arvioitua muutama vuosi sitten, n. kuuden vuoden ikäisenä. Kun kyseinen viini nyt poistui valikoimasta tuoreella vuosikerrallaan (2011), piti viini ottaa testattavaksi – erityisesti kun olin raapustanut edelliseen arviooni "hinnasta kymmenen-viisitoista euroa pois, ja kyseessä olisi selvästi rahansa arvoinen ostos". Tämä kriteeri toteutui tällä kertaa mainiosti, sillä ennen poistumistaan Les Jumelles maksoi n. 50 euroa. Kuitenkin toisin kuin viime viiniä, on 2011 tällä kertaa vasta reilun 3 vuoden ikäinen tapaus. Ostoksen suurin riski kuitenkin on se, että 2006 oli keskinkertainen välivuosi ja 2011 sitäkin heikompi.

Côte-Rotien erikoisuus on kaksi rinnettä, jotka muodostavat koko alueen – väriltään hyvin vaalea Côte Blonde ja tumma Côte Brune. Les Jumelles, "kaksoset", on valmistettu molempien rinteiden rypäleistä. Vuoteen 2005 asti viiniin käytettiin ostettuja rypäleitä, mutta vuosikerrasta 2006 eteenpäin Jaboulet on vähentänyt viinin vuosituotantoa ja keskittynyt käyttämään vain omien, 2 ha laajuisten tarhojen rypäleitä. Viini aluksi käy ja maseroituu kuorten kanssa n. 3-4 viikkoa, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään 12 kk tammitynnyreihin, joista 20% on uusia. Lopuksi viini pullotetaan suodattamattomana.

Lasissa lymyää varsin uhkaavan oloinen viini, jonka tumma, melko läpinäkymätön väri taittuu sävyltään mustanpuhuvaan kirsikkaan.

Viinin tuoksu on hyvin runsas, aromaattinen ja makeankypsä. Siinä tuntuu mustaherukkaa ja karhunvatukkahilloa, luumuisuutta, kevyttä lihaisuutta ja aavistus oliivitahnaa. Vaikka viinissä pitäisi olla vain 20% uutta tammea, sävyttää kokonaisuutta taustalta kohtalaisen selkeästi makea tamminen puumaisuus ja hento paahteinen suklaisuus.

Suussa viinillä on täyteläinen, kuivakka, pippurivetoisen mausteinen ja tiukahkokin maku, jossa tuntuu konsentroitunutta karhunvatukkaa, aroniamarjaa, luumua, kevyttä mustaherukkaa ja hentoa mustikkaa, sekä jo tuoksusta tuttua tummanpuhuvaa tammea, kevyttä tummaa suklaata ja hentoa mokkaisuutta. Toisin kuin vuosikerran 2006 viinillä, tällä on kohtalaisen kiva hapokkuus mutta sen sijaan hyvin maltilliset ja silkkisen pehmeät, jopa lähes huomaamattomat tanniinit.

Jälkimaussa tuntuu keskimakua selvemmin paahteista tammea, suklaapirtelöä, karhunvatukkaa, vegetaalista yrttisyyttä ja bitteriä, hentoa mustapippuria, aavistus oliivia. Viinistä jää kestoltaan keskipitkä, karheahko ja hieman epämiellyttäväkin jälkivaikutelma, jossa tuntuu kuivakkaa vegetaalisuutta ja hennosti tiukan tikkumaisia puutanniineja.

Edelliseen, 2006-vuosikerran viiniin verraten tässä tuntui olevan enemmän sekä tammea että happoja, mutta sen sijaan vähemmän Pohjois-Rhônen Syraheille tyypillisiä tanniineja. Kokonaisuutena viini tuntuu vaativan lisää ikää tasoittuakseen – ei siis niinkään pehmentyäkseen, sillä viini on varsin lempeä ja helpostilähestyttävä jo nyt. Palikat ainoastaan tuntuvat olevan vielä hajallaan ja tammi liian dominoivassa asemassa. Kenties jo edellisessä arviossani kirjoittama "optimaalisin nauttimishetki lienee n. 8-9 vuotta vuosikerrasta" pätee tässäkin – onneksi kaapista löytyy vielä toinenkin pullo tätä, joten voin muutamien vuosien jälkeen tarkastaa, osuiko arvio oikeaan, vai onko viini yksinkertaisesti kehnon vuosikerran kehno tuotos, jota lisävuodet kellarissa eivät pelasta. Ei tämäkään mikään mahdottomuus ole, sillä viinikellarihan ei ole mikään maaginen viinisairaala, jossa kehnot viinit muuttuvat vuosien myötä mainioiksi. Silloin tällöin kuitenkin vastaan tulee nuorena melko vähän vakuuttavia viinejä, jotka ikää saadessaan rupeavat oikeasti tarjoilemaan jo jotain mielenkiintoistakin – täytyy nyt toivoa, että tämän viinin tapauksessa kävisi juuri niin.

Lyhyesti: Hyvin primäärinen, tiukkarakenteisen oloinen, hapokas ja kohtalaisen puiseva Côte-Rotie, jonka tanniinit ovat kuitenkin varsin pehmeät ja lempeät. Tuntuu kaipaavan muutamien vuosien kellarointia asettuakseen tasapainoisemmaksi.

Arvio: OK – tässä vaiheessa viini ei vakuuta juurikaan. Runsautta ja hedelmää löytyy, minkä lisäksi hapot pitävät kokonaisuuden mainiosti paketissa, mutta kokonaisuus tuntuu olevan hieman hukassa. Viinin saama arvio varmasti nousee useita pykäliä ylöspäin jos vain vuosien myötä se onnistuu löytämään paremman balanssin ja tammi integroituu luontevammaksi osaksi kokonaisuutta.

Hinnan (37,69e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.