Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.7.15

Mas de la Rouvière Rosé 2014

http://www.alko.fi/tuotteet/914317/
Mas de la Rouvière Rosé 2014
  • Valmistaja: Domaines Bunan
  • Tyyppi: Roséeviini, AOC Bandol
  • Maa: Ranska
  • Alue: Provence, Bandol
  • Rypäleet: Mourvèdre, Cinsaut, Grenache
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 24,40e (Heinäkuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 24,40e (Heinäkuu 2015, Alko, tilausvalikoima)


Meikäläinen on viinimaun puolesta melko eurosentrinen tyyppi – leijonanosa juomastani ja vielä suurempi ostamastani viinistä tulee siis Euroopan rajojen sisäpuolelta. Tämän enempää en syrji – riippumatta siitä, onko kyseessä puna-, valko-, kuohu- tai jälkkäriviini tai mikä muu lie, kelpaa kaikkien maan tuotokset. Sen sijaan roséeviinien kohdalla on joku suuri poikkeus: muunmaalaiset kuin ranskalaiset roséet eivät herätä minkäänlaisia tunteita. Vastaani on kyllä tullut upeita roséeviinejä vaikka mistä maista, mutta jos itse satun ostamaan roséeta, enkä tottuttuun tyylini halua ostaa uudestaan jotain aiemminmaistamaani viiniä, on valinta itsestäänselvästi Ranska. Muissa maissa rosée on yleensä edullista, simppeliä ja helpostiunohdettavaa huttua, mutta Ranskassa on taas monia paikkoja, joissa huipputasoisten roséeviinien tuottaminen on suorastaan taidetta: Riceys, Tavel ja Provence nyt etunenässä.

Vaikka Provencea sanotaan maailman parhaimmaksi roséeviinialueeksi, kallistun itse enemmän hämmentävän intensiivisiin ja pitkäikäisiin roséisiin keskittyneen Riceysin tai tuhteihin ja punaviinimäisimpiin Tavelin viineihin. Provence kun tuottaa hyvin laajalla skaalalla roséeviinejä, aina edullisesta tusinatavarasta hurmaaviin huipputapauksiin. Varmin veto kuitenkin on ostaa roséeviiniä Bandolin alueelta, jossa rypälesekoituksia hallitsee muhkeita ja mausteisia viinejä tuottava Mourvèdre.

En ole mikään suuri roséeviinin fani, mutta kyllähän hyvä roséeviini aina uppoaa kun kesäsäät koittavat. Laatua etsiskellesäni ei ollut vaikea kääntyä luotettavaksi todetun Bandolin puoleen – Mas de la Rouvière oli viime vuonna Alkon kausiroséena ja kyseinen viini hupenikin melko ketterästi monen Alkon hyllyiltä ihmisten tajuttua viinin korkean laadun. Tänä vuonna viini teki comebackin Alkon tilausvalikoimaan, mutta harmillisesti hinta oli tilausvalikoimalisän myötä samalla pompannut hieman viimevuotisesta parista kympistä.

Viinin on tuottanut vuonna 1961 perustettu Domaines Bunan, jota pyörittää Bunanien suku. Vuonna 2008 viinitalo aloitti tuottamaan viinejään luonnonmukaisin menetelmin ja vuodesta 2011 heillä on ollut ECOCERT-luomusertifikaatti. Mas de la Rouvière Rosé on yhden, 6 hehtaarin köynnösten käsinkorjatuista rypäleistä valmistettu roséeviini, jossa pääosaa (+50% sekoituksesta) näyttelee Bandolin päätähti Mourvèdre.

Viinillä on varsin vaalea, sävyltään paistettua lohta muistuttava roosanpunainen väri.

Mehukkaan hedelmäinen tuoksu on melko runsas ja monisyinen: aluksi siinä tuntuu Provencen roséeviineille ominaista persikkaa ja yrttisyyttä. Ensivaikutelman alta alkaa löytymään paljon hienovaraisempia vivahteita: kypsää omenaa, kevyesti pistävää mausteisuutta, hentoa hunajamelonia, aavistus kirsikkaa ja häivähdys fenkolia. Kielelle vedenherauttava aromimaailma on äärimmäisen houkutteleva.

Suussa viinillä on melko täyteläinen, mutta samalla myös energisen hapokas, mineraalinen ja mukavan napakka olemus. Makumaailmaa hallitsee kypsä sitruksisuus, persikka ja kevyt aprikoosisuus, mutta nämä selvimmät sävelet antavat tilaa myös Mourvèdren tuomille, kevyen mausteisille melodioille ja hennon karpaloisille ja aavistuksen metsämansikkaisille filleille. Bassopuolella löytyy makeutta, joka on ennemmin häivähdys hunajaa kuin tuoksusta tuttua hunajamelonia. Alkoholi (13,5%) ei tunnu lainkaan, mutta joko se tuo makumaailmaan hennon teollisen sävyn, tai sitten makumaailmassa vain on ujon asetoninen piirre. Yleisesti Mas de la Rouvière on roséeksi varsin intensiivinen ja puruvoimainen tapaus.

Napakan hapokas jälkimaku on mausteinen, kypsän kirsikkainen, kevyen persikkainen, ujon asetoninen ja ennen kaikkea tuntuvan mineraalinen. Viini jättää rouhean, melko voimakkaan ja miellyttävän raikkaan jälkivaikutelman, joka jatkuu pitkään.

Mas de la Rouvière on kyllä kovan luokan rosée. Tämä ei ole mitenkään erikoinen tai omintakeinen tapaus (mitä esimerkiksi jotkut Riceysin roséet tuntuvat usein olevan), vaan hyvin tyypillinen Provencen rosée, mutta sellaiseksi harvinaisen tasapainoinen, maukas ja tyylipuhdas esitys. Jos jostain voi valittaa, on se roséen hennon astenoninen vivahde, joka tuo kokonaisuuteen silloin tällöin esiin tulevan, teollisen sävyn. Toinen on viinin hinta: vaikka Mas de la Rouvière on kyllä penteleen kovaa kamaa – kenties jopa Alkon tämänhetkisen valikoiman paras rosée – eli hinta ja laatu ovat linjassa, rupeaa silti +20 euroa loppupeleissä "tavallisesta" roséesta tuntumaan turhan kirpeältä, oli kyseessä kuinka laadukas tuote tahansa.

Koska roséeviinit ovat ensisijaisesti kesäisiä viinejä, piti viinille kehitellä jotain yhtä lailla kesäistä syötävää. Pienen pähkäilyn päätteeksi päädyin valmistamaan pastaa Hesarista löytyneellä "tomaattitartarilla" eli tuoretomaattikastikkeella. Yhdistelmä oli 5/5-tasoa ja sitä ruokaillessaan pystyi toteamaan kesän vihdoin tulleen – vaikka nyt muutamaa päivää myöhemmin säät kyllä tahtovat väittää jotain muuta...

Lyhyesti: Intensiivinen, tasapainoinen, runsaan hedelmäinen, täyteläinen ja mineraalinen luomu-Bandol.

Arvio: Tyylikäs – Domaines Bunan osoittaa hyvin, miksi Bandolia pidetään Provencen parhaana roséeviinialueena: tämä on helposti yksi Alkon valikoimista löytyvistä roséeviineistä parhaimpia.

Hinnan (24,40e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti