Kroatia

Yleistä

Kroatian tasavalta (Republika Hrvastka) on 2,500 vuoden viininviljelyhistoriallaan hyvin vanha viinimaa – jopa vanhempi, kuin useimmat nykyiset suuret ja kuuluisat Euroopan viinimaat. Ajanlaskumme alussa kroatialaisten viinien laatua pidettiin hyvin korkeana ja viiniä tuotettiin ympäri maata aina 1400-luvulle asti, jolloin Ottomaanien islamilaishallinto hankaloitti viinintuotantoa merkittävästi.

1800-luvun lopulla kroatialaisten viinien kysyntä kasvoi viinikirvan tuhottua merkittävän osan euroopan viinitarhoista, mutta lopulta 1900-luvun alussa viinikirva levisi myös Kroatiaan ja maan viinintuotanto romahti täysin. Jugoslavian kommunistihallinnon alla viinintuotanto elpyi melko kattavasti, mutta viinintuotanto oli keskittynyt suuriin osuuskuntiin, joissa pääpaino oli määrässä ei laadussa. Tästä syystä kroatialaiset viinit ovat pysyneet erittäin pitkään, käytännössä koko 1900-luvun ajan, melko tuntemattomina maan rajojen ulkopuolella. Vasta maan itsenäistyttyä vuonna 1991 alkoi maassa suuremman mittakaavan laatuviinien tuotanto monien pienviljelijöiden panostaessa enemmän laatuun.

Vuonna 2010 Kroatia sijoittui maailman 30. suurimmaksi viinimaaksi 50 miljoonalla vuotuisella viinilitralla.

Viinien laatuluokitukset

Vuonna 1996 Kroatiaan perustettiin viininviljelyn ja -valmistuksen instituutti, jonka tarkoituksena toimia mm. viinien laatua ja viinialueita valvovana elimenä. Samalla otettiin käyttöön EU-säädösten kanssa yhteensopivat laatuluokitukset:

• Stolno vino (pöytäviini)
• Kvalitetno vino (laatuviini) – vastaa esim. IGP-, IGT- tai VdlT-viinejä
• Vrhunsko vino (ensiluokkainen viini) – vastaa esim. AOC-, DOC- tai DO-viinejä

Nämä eivät luokitukset ole täysin vertailukelpoisia esim. Ranskan tai Italian viiniappellaatioiden välillä, sillä ne vasta antavat tietoa viinin laadusta, ei viljelyalueesta. Tuottaja voi lisäksi hankkia viinilleen viinialuemerkinnän, jonka kriteerit ovat sitä tiukemmat mitä korkeampi viinin laatu on; esimerkiksi viinialuemerkityn vrhunsko vinon on oltava valmistettu tietylle alueelle tyypillisistä rypälelajikkeista ja tarhojen sijainnin on oltava riittävän hyvät, eli pelkästään rypäleiden kasvattaminen tietyllä alueella ei automaattisesti riitä. Rypälelajikemerkittyjen viinien on oltava vähintään 85% etiketissä merkittyä lajiketta.

Merkintä Arhiv vastaa suurin piirtein italian Riserva-merkintää: viinin on kypsyttävä vähintään 5 vuotta ennen markkinoillelaskua, josta vähintään 3 vuotta pullossa.

Kroatiassa valmistetaan pääasiassa viittä eri viinityyliä, jotka ovat:

• Bijelo vino eli valkoviini
• Crno vino eli punaviini
• Rose vino eli roséeviini
• Pjenušavo vino tai pjenušac eli kuohuviini
• Prošek eli kuivatuista rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini

Viinien makeusasteet jakautuvat kolmeen portaaseen:

• Suho, kuiva
• Polusuho, puolikuiva
• Slatko, makea

Viinialueet

Pääpiirteissään bumerangin muotoinen Kroatia voidaan jakaa kahteen yläviinialueeseen:

• Kontinentalna Hrvatska – Manner-Kroatia, joka sijaitsee sisämaassa. Alueella vallitsee mannerilmasto (kuumat kesät, kylmät talvet) ja se on ensisijaisesti valkoviinialuetta, viinityylillisesti melko homogeenistä. Usein Manner-Kroatia jaetaan vielä erikseen läntiseen ja itäiseen alueeseen.
• Primorska Hrvatska – Rannikko-Kroatia, joka sijaitsee Adrianmeren rannalla. Käsittää Istrian niemimaan, Dalmatian vuoristoa ja lukuisia saaria. Ilmastoltaan alue on välimerellinen, eli kesät ovat lämpimiä tai kuumia, kun taas meri pitää talvet leutoine. Pohjoinen osa, Istrian niemimaalta alkaen on ensisijaisesti valkoviinialuetta, joskin punaviinejäkin valmistetaan. Etelämmäs siirryttäessä punaviinien osuus viinituotannosta kasvaa merkittävästi.

Nämä pääalueet jakautuvat aluksi ala-alueiksi, jotka jakautuvat edelleen viinialueiksi, joita kutsutaan nimellä vinogorje (”viinimäet”). Ala-alueita Kroatiassa on 12, joista 7 sijaitsee Manner-Kroatiassa ja 5 Rannikko-Kroatiassa. Viinialueita Kroatiassa sijaitsee yli 300, joten niitä kaikkia on turha lähteä tähän listaamaan. Tyydyn siis esittelemään muutamia tärkeimpiä ala- ja viinialueita.

• Manner-Kroatian merkittävin alue lienee Slavonia, joka on kuitenkin tunnettu ensisijaisesti slavonialaisesta tammesta valmistetuista viinitynnyreistä – ei niinkään viineistään. Muuten kyseisen pääalueen viinialueet eivät ole erityisesti profiloituneet omintakeisina viinialueina, korkeintaan muutamat omintakeiset viinintuottajat tuovat kaivattua vaihtelua alueen viinituotantoon.
• Rannikko-Kroatia on huomattavasti monimuotoisempi viineiltään.
• Kroatian ulkopuolella yksi tunnetuimpia ala-alueita on Hrvatska Istra, Istrian niemimaa, josta suuri osa sijaitsee Kroatiassa, mutta josta osa sijaitsee myös Italian ja Slovenian puolella. Alue on tullut tunnetuksi hyvin monimuotoisista Malvazija Istarska -valkoviineistään, Teran-punaviineistään sekä useista ns. skin contact whites -viineihin eli oransseihin viineihin erikoistuneista tuottajistaan.
• Istrian rannikon eteläpuolella sijaitsee Hrvatsko Primorje, Kroatian rannikko, jonka alueista erityisesti Krk, Kroatian suurin saari, on saanut tunnustusta Žlahtina-valkoviineistään.
• Rannikkoa eteenpäin siirryttäessä tulevat vastaan Sjeverna Dalmacija, pohjoinen Dalmatia, ja Dalmatinska Zagora, Sisä-Dalmatia, jotka ovat jääneet huomattavasti pienemmälle huomiolle Rannikko-Kroatian ala-alueista.
• Lopuksi, Kroatian sirpin eteläkärjessä tulee vastaan Srednja i Južna Dalmacija eli Keski- ja Etelä-Dalmatia, joiden alueelta löytyy mm. Splitin ja Dubrovnikin historialliset kaupungit, merkittävä osa Kroatian rannikon lukuisista paratiisisaarista sekä maan merkittävimmät punaviinialueet.
• Kroatian punaviineistä ei voi puhua mainitsematta Pelješacin (”Peljeshats”) niemimaata. Tällä niemimaalla, joka pääasiassa muodostuu kahden vuorijonon väliin jäävästä laaksosta, viljellään lähes yksinomaan punaista Plavac Mali -rypälettä, josta valmistetaan muiden viinien ohella myös erittäin arvostettuja Dingač- ja Postup-viinejä.
• Dingač (”Dingatsh”) oli vuonna 1961 Kroatian ensimmäinen oman virallisesti tunnustetun viinialueensa saanut alue. Tämä viinialue sijaitsee Pelješacin muodostavien vuorten merenpuoleisilla rinteillä. Viinitarhat sijaitsevat vain muutaman sadan metrin päässä Adrianmerestä, mutta koska vuoret nousevat erittäin jyrkästi, kasvavat köynnökset useiden satojen metrien korkeudessa, jossa ilmasto on paljon viileämpää ja köynnökset joutuvat taistelemaan erittäin karussa maaperässä pysyäkseen hengissä. Dingač-viinit ovat tyypillisesti äärimmäisen intensiivisiä, konsentroituneita ja tanniinisia, minkä lisäksi alueen tuottajien mielestä viinin laatua mittaa alkoholipitoisuus – tästä syystä ei ole lainkaan epätyypillistä, että alueen viinit voivat hyvinä vuosina saavuttaa luonnollisesti peräti 16-17% alkoholipitoisuuksia. Erityisesti kuumina vuosina Dingačin viineille on tyypillistä hyvin paahtuneet, jopa rusinaiset aromit, minkä lisäksi viinien kypsyys ja alkoholipitoisuus tuovat viineihin tunnun makeudesta silloinkin, kun viini on rutikuivaa.
• Dingačin saatua virallisen viinialueen, seurasi alueen pohjoispuolella sijaitseva Postup vuonna 1967 perästä, ollen täten Kroatian toinen virallinen viinialue. Postupin viinitarhat sijaitsevat suurin piirtein yhtä korkealla kuin Dingačin, mutta koska rinteet ovat loivempia, sijaitsevat tarhat keskimäärin etäämmällä merestä. Postupit ovat Dingačiin verrattuina usein hieman kepeämpiä, elegantimpia ja raikkaampia ja niissä tapaa harvemmin Dingačille ominaisia, rusinaisia aromeja. Erittäin kuumina vuosina Postupit voivat kuitenkin olla yhtä runsaita ja intensiivisiä kuin Dingačit.
• Keski- ja Etelä-Dalmatian saarista arvostetuimpina pidetään Hvarin ja Korčulan (”Kortshula”) saaria. Hvar on tullut tunnetuksi lukuisista, kovatasoisista tuottajistaan, jotka tuottavat hyvin monipuolisia, ainutlaatuisia viinejä monista paikallisista lajikkeista, kun taas Postupin kanssa vuonna 1967 oman virallisen viinialueensa saaneen Korčulan valttikortteja ovat ainutlaatuiset ja tasokkaat Grk- ja Pošip-valkoviinit.

Rypäleet

Kroatia on alkuperäisrypälelajikkeiltaan helposti yksi maailman monipuolisimpia – maasta löytyy arviolta n. 130 erilaista, Kroatiasta peräisin olevaa rypälettä. Näistä tunnetuin lienee Zinfandel eli Primitivo – joskin Kroatia paljastui rypälelajikkeen alkuperäksi vasta 2000-luvun alussa.

Alun perin Zinfandelin ja Primitivon yhteyttä ruvettiin epäilemään 1970-luvulla ja 1980-luvulle tultaessa rypäleet oli todettu identtisiksi. 1990-luvulla Zinfandelin historiaa alettiin tutkia tarkemmin, etunenässä Kroatiasta Yhdysvaltoihin muuttanut viininviljelijä Mike Grgich (Miljenko Grgić, s. 1923). Aluksi eteläkroatialaisen Plavac Malin epäiltiin olevan sama lajike kuin Zinfandel, mutta lajike paljastuikin Zinfandelin lähisukulaiseksi. Lopulta vuonna 2001 erään viininviljelijän tarhasta löytyi yhdeksän Crljenak Kaštelanski -köynnöstä, jotka paljastuivat samaksi lajikkeeksi kuin Zinfandel. Kun tämä yhteys oltiin lopulta saatu selvitettyä, löytyi vuonna 2002 vielä toinen tarha, jossa lajiketta viljeltiin nimellä Pribidrag. Lopulta lajike osattiin yhdistää Tribidrag-nimiseen rypälelajikkeeseen, josta löytyi merkintöjä Kroatiasta aina 1400-luvulta asti. Tutkijoiden ja Mike Grgichin ansiosta Crljenak Kaštelanski -istutusten määrä alkoi kasvaa Kroatiassa merkittävällä vauhdilla, minkä lisäksi viiniharrastajien kiinnostus on laajentunut Zinfandelista muihinkin Kroatian rypälelajikkeisiin ja viineihin.

Kroatiassa on viinimaailman globalisoitumisen myötä ryhdytty viljelemään paljon kansainvälisiä lajikkeita (mm. Cabernet Sauvignon, Chardonnay, Grenache, Merlot, Pinot Blanc, Pinot Noir, Syrah). Koska nämä lajikkeet lienevät monille erittäin tuttuja, esittelen seuraavaksi hieman valikoiden Kroatian omia ja/tai merkittäviä lajikkeita.

Punaiset:

• Babić – rypälelajike, josta normaalisti saa korkeintaan keskinkertaista viiniä, mutta parhaimmilla tarhoilla vanhat köynnökset kykenevät tuottamaan erittäin intensiivistä, rakenteikasta ja kypsytyskestävää punaviiniä. Parhaimpien Babić-tarhojen sanotaan sijaitsevan Kroatian eteläisellä rannikolla, Primoštenin alueella, Splitin pohjoispuolella.
• Crljenak Kaštelanski (Tribidrag, myös Zinfandel tai Primitivo) – 2000-luvun alussa suosituksi tullut punainen rypäle, josta tuotetaan muhkeita, kypsän mansikkaisia, mausteisia ja melko pehmeitä punaviinejä.
• Plavac Mali (”Pieni sininen”, Tribidrag- ja Dobričić-lajikkeiden risteymä) – hyvin Zinfandel-mainen rypälelajike, josta valmistetussa punaviinissä on kuitenkin tyypillisesti Zinfandelia sekä tuntuvammat tanniinit että korkeammat hapot. Arvostettujen Dingačin ja Postupin viinialueiden ainoa sallittu rypälelajike.
• Sušćan – lähinnä Hrvatsko Primorjen alueen saarilla viljelty, tummia ja täyteläisiä punaviinejä tuottava rypälelajike.
• Teran (Terrano) – Istrian niemimaalta kotoisin oleva, ja siellä ensisijaisesti viljelty lajike, josta valmistetaan keskitäyteläisiä, hapokkaita, marjaisia ja kevyen vegetaalisia punaviinejä. Perinteisesti Teranista valmistetut viinit tulisi juoda melko nuorina, mutta parhaat kykenevät kestämään hyvin kypsytystä. Sekoitetaan usein Refosco (dal Peduncolo Rosso) -rypälelajikkeeseen, koska Teran tunnetaan Sloveniassa nimellä Refošk.

Valkoiset:

• Bogdanuša – lähinnä Hvarin saarella viljelty lajike, jota on perinteisesti käytetty makeisiin jälkiruokaviineihin ja sekoiteviineihin. Lajikeviininä tuottaa melko hapokkaita, raikkaita ja kevyen bitterisiä valkoviinejä.
• Graševina (myös Welschriesling) – ehdottomasti Kroatian merkittävin rypälelajike, jota viljellään käytännössä koko Manner-Kroatiassa. Tuottaa usein melko simppeleitä, neutraaleja ja raikkaita valkoviinejä, mutta parhaimmat tuottajat kykenevät valmistamaan vakuuttavia poikkeuksia tähän sääntöön. Kroatian epäillään olevan Graševinan syntymaa ja Kroatian myös usein sanotaan tuottavan maailman parhaat Welschrieslingit.
• Grk – Korčulan saarelta kotoisin oleva valkoinen rypälelajike, jonka sanotaan olevan Kroatian laadukkaimpia valkoviinejä tuottava lajike. Grk on Tribidragin ja toisen, tuntemattoman rypälelajikkeen valkoinen jälkeläinen, joka tuottaa runsaita, täyteläisiä ja kevyen bitterisiä valkoviinejä, jotka kykenevät säilyttämään ryhdikkään hapokkuuden hyvin lämpiminäkin vuosina. Haastava viljeltävä, koska Grk-köynnöksissä kasvaa vain emikukkia; tästä syystä tarhoille on istutettava pieniä määriä köynnöksiä, joiden kukissa on myös hede.
• Malvazija Dubrovačka (eli Malvasia di Lipari) – yksi maailman lukemattomista Malvasia-lajikkeista, josta on merkintöjä Kroatiassa jo 1300-luvulta. Nykyisin viljellään lähinnä Konavlen viinialueella, Dubrovnikin lähistöllä. Vaikka muualla Kroatiassa pelkkä Malvasia usein tarkoittaa Istrian Malvasiaa, eteläisellä rannikolla pelkkä Malvasia useammin viittaa Dubrovnikin Malvasiaan. On läheistä sukua Istrian Malvasialle, ja tuottaa usein yhtä lailla voimakkaita, mutta monesti myös maltillisemman hapokkaita, vähemmän aromaattisia ja vaisumpia valkoviinejä.
• Malvazija Istarska – oma, ainutlaatuinen Malvasia-lajike, jota tavataan käytännössä vain Istrian niemimaalla Italiassa, Kroatiassa ja Sloveniassa, joskin Dalmatiassa ja Manner-Kroatiassa on myös harvoja istutuksia. Graševinan jälkeen Kroatian toiseksi merkittävin rypälelajike 10,5% viljelyalallaan. Melko etäistä sukua muille Malvasioille paitsi Malvasia di Liparille (Malvazija Dubrovačka) ja Malvasia Bianca Lungalle (Maraština/Rukatac). Vaikka Malvasiaa pidetään yleisesti melko vaatimattomia viinejä tuottavana rypälelajikkeena, on monipuolisia, usein rakenteikkaan hapokkaita ja tyylikkäitä viinejä tuottava Malvazija Istarska mukava poikkeus tähän sääntöön.
• Maraština (eli Malvasia Bianca Lunga, myös Rukatac) – usein melko täyteläisiä ja alkoholisia, mutta suht maltillisen hapokkaita valkoviinejä tuottava valkoinen lajike, joka tunnetaan kenties parhaiten Italian vaatimattomia Malvasia Toscana -valkoviinejä tuottavana lajikkeena. Lähinnä Kroatian rannikolla viljelty lajike, josta valmistetaan edullisia perusviinejä.
• Pošip Bijeli – Korčulan saaren ylpeys, Grk-lajikkeen kanssa. Tuottaa hyvin runsaita, hedelmäisiä ja moniulotteisia mutta samalla raikkaita ja ryhdikkäitä valkoviinejä. Pošip on Grkiä suositumpi helpomman viljeltävyytensä vuoksi ja siksi levinnyt myös muille lähialueen saarille sekä rannikolle. Ehdottomasti Kroatian valkoisten rypäleiden parhaimmistoa Grkin ja Malvazija Istarskan kanssa.
• Vugava – Korculan ja Hvarin saarien naapurilla, Vis-saarella viljelty hyvin aromaattinen, paksukuorinen lajike, jonka pitkään uskottiin (virheellisesti) olevan Viognierin esi-isä. Tuottaa Viognierin kaltaisia, eli melko alkoholisia, hyvin täyteläisiä, kypsänmeheviä ja runsaan aprikoosisia valkoviinejä.
• Žlahtina – Krkin saarelta kotoisin oleva valkoinen lajike, jota alun perin pidettiin melko vaatimattomana, runsassatoisena lajikkeena, mutta josta erityisesti kotimaan markkinat ovat innostuneet laatutietoisten tuottajien ryhtyessä valmistamaan rypäleestä yhä korkealaatuisempia viinejä. Žlahtinat ovat usein raikkaan hapokkaita, keskitäyteläisiä, tasapainoisen hedelmäisiä ja hennon aromaattisia, minkä lisäksi lajike taipuu hyvin myös kuohuviinituotantoon.

Kuten alun perin sanoin, Kroatiasta löytyy valtava määrä muitakin paikallisia lajikkeita. Nämä yllä esitellyt kuitenkin ovat niitä, joita todennäköisimmin tulee kansainvälisten lajikkeiden ohella vastaan kauppojen hyllyillä; toiset niistä ovat erittäin tunnettuja, joita löytyy joka paikasta, kun taas toiset ovat melko tuntemattomia, mutta niitä saattaa toistuvasti bongata hommansa osaavien viinibaarien ja erikoismyymälöiden hyllyiltä.