Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: muscat ottonel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: muscat ottonel. Näytä kaikki tekstit

3.2.14

Willi Opitz Weisser Schilfmandel Muskat Ottonel 2003

Willi Opitz Weisser Schilfmandel Muskat Ottonel Schilfwein 2003
  • Valmistaja: Willi Opitz
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Burgenland, Neusiedlersee
  • Rypäleet: Muscat Ottonel (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: ~40,00e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Herkullisen aromikkaan mutta muuten tasapainottoman raskastekoisen Eisweinin jälkeen tarjolla oli selvästi vanhempaa tavaraa: kymmenen vuoden herkkään ikään yhättänyt Weisser Schilfmandel Muskat Ottonel.

Viini on Willi Opitzin mukaan Schilfwein, eli ns. olkiviini: Opitz on hakenut viinintekoonsa inspiraatiota perinteisistä vin de paille- ja vino passito -tyyleistä, joissa rypäleitä kuivatetaan sadonkorjuun jälkeen olkimatoilla rusinoiksi ennen viiniksi puristamista. Tällainen viinityyli on varsin yleinen Länsi- ja Etelä-Euroopassa, mutta lähes tuntematon esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa, jotka ovat kyllä muuten varsin kuuluisia jälkiruokaviineistään. Weisser Schilfmandel Muskat Ottonelia ei löydy Alkon valikoimista, joten yllä annettu hinta on wine-searcherin 0,375-kokoiselle viinipullolle antama keskimääräinen hinta.

Ikä rupeaa jo pikku hiljaa näkymään viinin värissä, joka on kevyesti kupariin taittuvan tummankeltainen.

Tuoksu on ihastuttava ja jo kevyesti kehittynyt; se tarjoilee makeaa, kevyen ruusuista kukkaisuutta, smurffilimonadimaista päärynää, kevyen persikkaista hedelmäkakkua ja hentoa petrolisuutta – aromia, jota kohtaan nyt ensimmäistä kertaa Muscat-viinissä.

Viini tervehtii kieltä todella makealla, intensiivisellä ja ihastuttavan kukkealla ensivaikutelmalla, johon saapuu pian mukaan mehukattimaista päärynäisyyttä, makeaa sitrusmarmeladia, kevyttä mausteisuutta ja aavistus kehittyneemmän viinin savuisuutta. Viini on keskihapokas, eli se kärsii hieman samasta vaivasta kuin juuri arvioimani Eiswein, mutta ei läheskään yhtä pahasti – osaksi tähän vaikuttaa maltillisempi (n. 130 g/l) jäännössokeri, mutta myös itse hapokkuus tuntuu hieman runsaammalta. Suutuntumaltaan viini on öljyinen ja runsas, muttei varsinaisesti merkittävän täyteläinen tai raskas.

Pitkässä jälkimaussa tuntuu kukkeutta, ylikypsää sitruksisuutta ja makeutta aromikkuutta, joka tuo mieleen hunajassa kastetut päärynänpalat. Viinistä jää runsas, rehevä ja kaikin puolin upea jälkivaikutelma, joka tuntuu muuttuvan hetki hetkeltä herkullisemmaksi.

Vaikka myös tämä Opitzin jälkiruokaviini tuntui olevan sieltä vähähappoisemmasta päästä, ei kokonaisuus tuntunut silti olevan millään tavalla epätasapainossa ja viinin yleisilme oli kaikin puolin herkullinen. Joku netin arvostelu oli joskus aikoinaan maininnut viinistä että "best in youth", mutta näin kymmenvuotiaan version testattuani on kyllä pakko sanoa, että väärässä oli: viini on kestänyt hienosti ikää elegantisti kehittyen ja voin kuvitella viinin kestävän ainakin 5 lisävuotta ainoastaan parempaan suuntaan kehittyen.

Willi Opitzin Weisser Schilfmandel Muscat Ottonel on mitä mainioin keino lopettaa ateria tyylillä: viinin kohtalaisen runsas jäännössokeri auttaa sitä kestämään helposti hyvinkin makeita jälkiruokia, kun taas sen vivahteikas, kompleksi ja hurmaavasti kehittynyt aromimaailma tekee siitä varsin vakuuttavan valinnan myös aivan sellaisenaan tarjottavaksi viiniksi.

Lyhyesti: Aromikas, moniulotteinen ja hienosti kehittynyt jälkiruokaviini-Muscat. Willi Opitz osoittaa kiitettävällä tavalla miten vin de paille -viinityyli sopii hienosti myös keskieurooppalaiseen jälkiruokaviininvalmistukseen.

Arvio: Tyylikäs – mukavaa vaihtelua yleensä väkevöityjen viinien hallitsemalle Muscat-rintamalle. Aivan huippuarvosanoihin viini ei yllä hieman vaatimattoman hapokkuutensa vuoksi, mutta kauas ei jäädä. Ihastuttavalla tavalla ikääntynyt makea hurmuri.

Hinnan (~40,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

29.9.13

Friedrich Becker "Schweigener" Muskat Ottonel 2011

Friedrich Becker "Schweigener" Muskat Ottonel 2011
  • Valmistaja: Weingut Friedrich Becker
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz
  • Rypäleet: Muscat Ottonel (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,70e (Heinäkuu 2013, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Metsästäessäni mielenkiintoisia viinejä viiniravintola Latvan viinilistalta silmiini osui luonteikkaalla Schwarzrieslingillään vakuuttaneen viinitalo Beckerin Muscat-valkkari – perinteisiä jokapaikanmuskatteja (Muscat Blanc à Petit Grains, Muscat of Alexandria) hieman harvinaisemmasta nimikkomuskatistani, Muscat Ottonelista.

Koska viininvalmistukseen liittyvää dataa en tähän hätään onnistunut löytämään mistään, voitaneen hypätä suoraan itse arvion pariin!

Väri on varsin neutraalin hailakan vihertävä.

Tuoksu on – kuten odottaa saattaa – rypäleelle tyypillisen muskattinen. Seassa on myös makean päärynäisiä, hillityn litsiluumuisia, kevyen muskottipähkinäisiä ja hennosti hikisellä tavalla pistävän kukkaisia vivahteita.

Maku on aluksi jopa puolimakea (jostain kyseisen viinin vuosikerrasta mainittiin 25 g/l jäännössokeri), mutta varsin mainio hapokkuus taittaa makeutta kiitettävällä tavalla ja viini suorastaan kuivuu kielellä hyvän hapokkuuden ja kohtalaisen tuntuvan mineraalin vaikutuksesta. Makeahkoksi Muskatiksi viini on varsin moniulotteinen, kompleksi ja tyylikäs: kielellä pyörii hunajaa, päärynää, kevyttä kukkaista mausteisuutta, limetinkuorta, Gewürztraminerien kanssa flirttailevaa litsiä ja Italian rannat mieleentuovaa sitruunagranitaa.

Tasainen jälkimaku on hieman keskimakua makeampi, kevyen hunajainen, makean omenainen ja hennon mausteinen. Jäännössokeri tuntuu hieman leikkaavan jälkimausta pituutta pois ja viinistä jää keskipitkä, aromaattinen ja kypsänmakea jälkivaikutelma.

Viinin astetta suurempi jäännössokeri tuntuu paikoitellen hieman peittävän viinin vivahteita, mutta samalla voin kuvitella sen ainoastaan tekevän viinistä paremman kumppanin mausteisille ja hyvinkin tulisille aasialaisruoille. Makeutensa puolesta viini oli toki myös vallan helppo sellaisenaan nautittava seurusteluviini, etenkin viinin runsaasti raikkautta ja ryhtiä tuovan hapokkuuden kanssa, mutta monesti näin makeat viinit (vaikkei viini todellisuudessa ollut edes kovin makea) tuntuvat kaipaavan jotain syötävää kylkeensä – niinsanotusti puhdistamaan palettia viinin makeudesta.

Hieman makeammaksi Muscat'ksi Beckerin Muskat Ottonel on ihastuttavan tyylipuhdas ja jopa harvinaisen moniulotteinen esitys. Latvasta viiniä ei taida enää löytyä, mutta suosittelen metsästämään viinin testattavaksi jos hieman makeammat laatuvalkkarit sattuvat kiinnostamaan!

Lyhyesti: Tyylikäs ja harmoninen puolimakea Muscat, jossa kohtalainen jäännössokeri ja hyvin eloisa hapokkuus tasapainottavat toisiaan mainiosti. Syvä, moniulotteinen ja sopivan intensiivinen esitys – varma valinta erilaisille aasialaisille ruoille tai voimakasmakuisemmille, pehmeille juustoille.

Arvio: Tyylikäs – Muscat-viinit tuppaavat olemaan varsin arvaamatonta tavaraa oman makuni suhteen, eli maistamatta on hyvin mahdotonta mennä arvioimaan onko viini osuma vai huti. Tällä kertaa mentiin kuitenkin varsin nappiin ja lasillisen hupeni kuin huomaamatta!

Hinnan (8,70e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12 cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen.