CREW Republic 7:45 Escalation DIPA

CREW Republic 7:45 Escalation Double IPA

• Valmistaja: CREW Republic
• Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
• Maa: Saksa
• Alue: Baijeri, München
• Maltaat: Karamelli-, pilsner-
• Humala: Amarillo, Chinook, Columbus, Simcoe
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,99e (Tammikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 4,99e (Toukokuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Vakuuttavan Roundhouse Kick -stoutin jälkeen oli kyllä suorastaan pakko tsekata toinen Alkon valikoimista löytyvä CREW Republicin olut, "uuteen nousuun" -henkinen 7:45 Escalation DIPA – olut, joka on omistettu niille, joiden kaverit ovat menneet jo tunteja sitten nukkumaan ja baarimikkokin haluaisi päästä pehkuihin. Suomen baarien aukiolojen vuoksi tämän oluen nimen olisi voinut lokalisoida 3:45 Escalationiksi, mutta ehkä tämä olut nyt on muistuttamassa meitä pohjoisen barbaareja sivistyneen maailman menosta.

Kyseessä on siis Double IPA, eli IPA järeämmällä mallaspohjalla, alkoholiprosenteilla ja katkeroilla. Voltteja oluella on 8,3% ja katkeroita 54 EBUa, joten DIPA-kriteerit täyttyvät helposti. Meikäläisen pullon päiväys on 17.6.2016, joten puolessa välissä oluen ikää taidetaan mennä. Ei optimaalisesti, mutta kuitenkin riittävästi.

Lasissa oluella on lähes täysin kirkas, vain ujosti utuinen, vaaleankeltainen väri. Kaadon myötä nousee tasainen, samettisen pehmeän näköinen, tiivis ja väriltään vitivalkoinen vaahtohattu, joka myös asettuu lasiin melko pitkäksi aikaa.

Lasista suorastaan vyöryy runsas, aromikas ja melko voimakaskin tuoksu, jossa tuntuu appelsiinivetoista sitrushedelmää, pihkaa, kevyttä keksitaikinaa, sekä taustalla väijyvää maltillista hunajaa, hentoa trooppista hedelmää, ujoa karamellia ja aavistus vihertävää yrttisyyttä. Avautuessaan ja lämmetessään tuoksu saa myös aavistuksen verran leipäisen maltaisia piirteitä.

Suussa oluella on täyteläinen, viljainen ja kohtalaisen mausteinen yleisilme. Kielen kärjessä tuntuu hieman makeampaa maltaisuutta ja jopa karamellisuutta sekä hentoa tropiikin hedelmää. Muuten makumaailmasta erottuu keksitaikinaa, appelsiinia, pihkaa ja ujoa greippiä. Hyvin pieni, pehmeä ja hennohko hiilihappo pitää kokonaisuuden melko runsaan tuntuisena, minkä lisäksi 8,3% alkoholia ei kylläkään erotu, mutta tuntuu myöskin tuovan runsautta, täyteläisyyttä ja makeutta runkoon. Oluella on kohtalaisen tuntuvasti, muttei mitenkään överisti katkeroita.

Pitkä, viipyilevä ja loppua kohti kuivahtava jälkimaku on mausteinen, pihkainen, viljainen, kevyen ruohoinen ja hillityn karamellisen maltainen. Oluesta jää suuhun kohtalaisen katkeroinen, mukavan maltainen, ujon greippisen sitruksinen ja hennosti suutakuivattava jälkivaikutelma.

7:45 Escalation jatkaa luontevasti CREW Republicin Roundhouse Kickillä aloittamaa, vakuuttavien saksalaisten pienpanimo-oluiden linjaa! Tämäkin olut on nimittäin varsin maistuva ja tasapainoa huokuva laatuolut, joka valaa uskoa Saksan pienpanimokenttään. Ja toisin kuin Roundhouse Kick, joka oli melko tavanomainen ja yllätyksetön imperial stout, on 7:45 Escalation hieman epätyypillinen moderniksi DIPA:ksi – olut on kyllä tyylikäs ja vakuuttava, mutta enemmän kevyen makeaa, karamellista maltaisuutta ja mausteisuutta kuin överiaromaattista hedelmää ja tiukkaa katkeroa ilmaiseva DIPA. Itse genrettäisin siis oluen ennemmin melko harvinaisen, mutta tämän oluen tapauksessa osuvan Double Pale Ale -tyylin alle.

Lyhyesti: Mainio, kohtalaisen katkeroinen, mutta ennen kaikkea runsas, täyteläinen ja karamellimaltainen DIPA, joka kylläkin omasta mielestäni kulkisi paremmin Double Pale Ale -nimikkeellä.

Arvio: Tyylikäs – 7:45 Escalation ei ole erityisen IPA ollakseen DIPA, mutta tästä huolimatta oikein mainio ja maukas tuote. Tässä on paljon Doublea, vähän IPAa, reilusti makua ja tasapainoa. Suosittelen!

Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

CREW Republic Roundhouse Kick

CREW Republic Roundhouse Kick Imperial Stout

• Valmistaja: CREW Republic
• Tyyppi: Olut, Imperial Stout
• Maa: Saksa
• Alue: Baijeri, München
• Maltaat: Kristalli-, paahdettu-, pilsner-, suklaa-
• Humala: Columbus, Tradition
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,99e (Tammikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 4,99e (Toukokuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Saksa ei ole vieläkään onnistunut profiloitumaan pienpanimomaana, todennäköisesti johtuen maan äärimmäisen pitkästä ja elinvoimaisesta olutkulttuurista ja -historiasta, jota monet suuret, arvostetut ja korkealaatuista tavaraa tuottavat suurpanimot pitävät elossa. Pienpanimoilla ei ole helppo pitkaista hommaa käyntiin ja lähteä kukoistamaan valtavien panimojättiläisten varjossa – eikä tunnettu saksalainen oluen puhtauslaki, reinheitsgebot, joka määrittää tarkasti kriteerit oluelle, ole ainakaan omiaan helpottamaan kokeellisten ja ennakkoluulottomien pienpanimoiden toimintaa!

Kuitenkin tosiasia on se, että kuten muualla maailmassa, myös Saksassa pöhisee pienpanimokentällä. Vielä jonkin aikaa sitten saksalaisia pienpanimoita kritisoitiin lähinnä tylsistä, geneerisistä ja usein myös tasoltaan melko vaatimattomista oluista, mutta tätä nykyä näistä ongelmista kuulee yhä harvemmin. Olemme saaneet myös ihan Alkoon asti varsin kelvollisia pienpanimo-oluita saksasta, kuten vuodenvaihteessa kertaostona Alkoon saapuneen Camba IPA:n. Nämä oluet harvemmit ovat mitään erikoisia ja persoonallisia tapauksia (poikkeuksena tähän sääntöön tämä tequilatynnyreissä kypsytetty "imperial gose", Goseator), vaan useammin melko tasavarmoja esityksiä maailmalla tunnetuista ja suosituista oluttyyleistä. Laatuongelmat on kuitenkin saatu siistittyä pois kartalta ja monet saksalaiset pienpanimo-oluet ovat varsin kovalaatuisia tapauksia tyylilajeissaan! Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi tämä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Roundhouse Kick Stout.

Oluen on siis tuottanut müncheniläinen pienpanimo CREW Republic, joka on aloittanut toimintansa 2010-luvun alkuvuosina. Panimon tuotanto kattaa tällä hetkellä melko tavanomaisen kattauksen perusoluttyylejä, eli mm. IPAa, DIPAa, Session IPA, Imperial Stoutia ja pale alea. Näistä Suomen markkinoilla on näkynyt pari erilaista IPAa sekä tämä nyt arvioitava keisarillinen stout. Meikäläisen pullon parasta ennen -päiväys on 12.10.2017, joten mitään kiireitä oluen kanssa ei olisi ollut.

Tällä Chuck Norris -henkisesti nimetyllä potkukaljalla on hyvin tiivis, hennosti tumman punaruskean sävyisen musta ja lähes läpinäkymätön väri. Kaadon jälkeen oluella on myös erittäin paksu, melko runsas, kermainen, maitokahvinruskea, tiivis ja kestävä vaahto, joka jättää runsaasti pitsiä laskeutuessaan.

Lasista kohoilee muhkea, tummanpuhuva ja makean maltainen tuoksu, josta voi löytää paahteista tummaa mallasta, makeaa piimälimppua, maitosuklaata, maltillista kahvinpuruisuutta ja kevyttä greippiä. Kevyempinä piirteinä taustalta erottuu vihertävää ja hennon ruohoista yrttisyyttä, hillittyä kermaa, ujoa nokisuutta ja aavistus vaniljaa.

Suussa tämä tuhdin paahteinen olut on makean tumman maltainen, lakritsinen, kermainen, kevyen nokinen ja hennon mämminen. Seassa häivähtelee myös aavistus tummaa marjaisuutta, maltillista Columbus-humalan greippistä aromikkuutta ja ujoa ruohoisuutta. Kokonaisuus on tasapainoisesti melko maltillisen karvas (48 EBU), mutta humalan bitteri tuo hieman kuivuutta ja särmää makeahkoon, lakritsiseen yleisilmeeseen. Oluella on täyteläinen ja jopa hieman öljyinen suutuntuma, sekä hyvin pienet, mutta kohtalaisen runsaat ja kestävät kuplat.

Melko katkera ja vivahteikas jälkimaku on greippinen, mokkainen, paahteinen, melko nokinen, kevyen ruisleipäinen ja loppua kohti myös hennosti karvaan tumman suklainen sekä ujon ruohoinen. Vihertävä katkeruus jatkuu pitkään hyvin hennon lämpimässä (9,2%), voimakkaassa ja pitkäkestoisessa jälkivaikutelmassa.

Yleisesti Roundhouse Kick on varsin vakuuttava ja kaikin puolin hieno esitys saksalaisilta: balanssi on kunnossa, niin mallasta kuin katkeroa löytyy riittoisasti muttei liiallisesti ja genrelle ominainen runsas alkoholikin pysyy varsin mainiosti aisoissa – jopa sen verran hyvin, että varomattomalle nautiskelijalle olut on varsin osuvasti nimetty! Tietenkään tämä olut ei ole mitenkään erityisen persoonallinen tai omintakeinen esitys aikana, jolloin joka toinen moderni pienpanimo valmistaa imperial stouteja ja -portereita, mutta kenties tuoreella pienpanimolla lieneekin viisainta keskittyä saamaan prosessit kuntoon ja jättää visionäärinen kokeilu niille, jotka sen hanskaavat (de Molen, Mikkeller, Omnipollo, To Øl, mitä näitä nyt on). Tämän oluen perusteella voi kuitenkin turvallisesti todeta, että CREWillä on kyllä hommat hanskassa, eikä panimon osalta tarvitse pelätä juovansa käppäisiä kötöstyksiä. Kenties se Saksakin vielä nousee sieltä suurpanimoiden luvatusta maasta myös pienpanimoiden uudeksi valtakunnaksi!

Lyhyesti: Varsin muhkea, miellyttävän moniulotteinen, erittäin tasapainoinen ja kivasti lakritsista makeutta ja greippistä sitruksisuutta naittava saksalaisstout.

Arvio: Erinomainen – ei mikään maailman persoonallisin edustaja tyylilajissaan, mutta mallikas esitys joka tapauksessa. Verrattoman laadukas, moniulotteinen ja maukas imperial stout melko tuoreelta saksalaistulokkaalta.

Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Camba Imperial IPA

Camba Imperial IPA

• Valmistaja: Brauerei Camba Bayern
• Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
• Maa: Saksa
• Alue: Baijeri
• Maltaat: Pale ale-, pilsner-, vehnä-
• Humala: Amarillo, Cascade, Chinook, Citra, Columbus
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,59e (Marraskuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 4,59e (Joulukuu 2015, Alko)

Jos olet yhtään oluita harrastanut, olet varmasti oppinut tuntemaan saksalaiset, nuo mekaanisen tehokkaat ja huumorintajuttomat teutonit erinomaisina perinteisten vehnäoluiden ja erimuotoisten lagerien panijoina, mutta pienpanimokuvioit eivät heiltä tunnu taittuvan juuri mitenkään. Melkeinpä kaikki saksalaiset pienpanimokötöstykset, mitä vastaani olen saanut, ovat olleet äärimmäisen turvallisia, mielenkiinnottomia ja tasapaksuja esityksiä tai sitten ne ovat vain maistuneet perinteiseltä saksalaisvehnäoluelta tai lagerilta (tätä sääntöä vahvistavana poikkeuksena mainittakoon kuitenkin Goseator, tämä tequilatynnyreissä kypsytetty gosebock, todellinen friikkisirkus millä tahansa mittarilla mitattuna). Tätä historiaa vasten Alko sitten päätti tuoda valikoimiin saksalaisen pienpanimon DIPA:n. Eikö monopolissa ikinä opita? Vai halutaanko siellä valistaa valveutumatonta kuluttajaa saksalaisen pienpanimoskenen realisoitumattomasta potentiaalista?

Baijerissa sijaitseva Camba ("keittokattila" kelttien kielellä) on omia oluitaan paneva olutravintola, joka myös pullottaa osaa omista oluistaan jälleenmyyntiin. Olutta on pantu panimoravintolassa vasta vuodesta 2008, mutta tällä hetkellä panimon katalogi kattaa jo yli 50 erilaista olutta. Koska Camba pyrkii jatkuvasti kehittämään uusia, kokeellisia oluita, pidetään tätä panimoa yhtenä saksalaisen pienpanimoskenen pioneerejä. Panimon panimomestarit hakevat jatkuvasti oppia työskentelemällä muissa panimoissa ja panimoon hankitaan osaamista kutsumalla muiden panimoiden panimomestareita Cambaan – esimerkiksi nykyisin Munkebon panimoa (Megingjord ja Alstærk) pyörittävä Claus Christiansen on ollut mukana kehittämässä panimon toimintaa sen alkuaikoina.

Camban keisarillinen IPA on väriltään kaunis, kevyesti kuparisen kellanruskea ja sillä on runsas, kuohkea kermanvalkoinen vaahtohattu, joka kuitenkin haihtuu melko nopeasti – todennäköisesti alkoholin (8,4%) vaikutuksesta.

Runsaasta, nuorekkaasta, ilmaisuvoimaisesta ja rehellisen ronskin IPA:isesta tuoksusta erottaa sitruunamarmeladivetoista ja hennosti appelsiiniin taittuvaa sitrushedelmää, pihkaa ja ruohoa. Näiden pääaromien välistä häilyy aika ajoin kevyttä männynhavuisuutta, ujoa mausteisuutta ja aavistuksen verran hiekkamaata. Tuoksu kyllä saa hyväksyvän nyökkäyksen, kelpo DIPA-maista menoa löytyy.

Tuoksu on varannut odottamaan kepeää, kuivaa ja tiukan katkeroista makua, mutta kokonaisuus onkin varsin täyteläinen ja makea – olematta onneksi liian paksu tai raskas. Melko intensiivisestä ja jopa hieman robustista makumaailmasta löytyy erittäin runsasta trooppista hedelmää, persikkaa, karamellista mallasta, pihkaa, hillittyä mangoisuutta ja kevyttä hiivaista mausteisuutta. Katkeroita löytyy kohtalaisen tuntuvasti ja hiilihappo on hyvin pientä ja samettista.

Humalointi ottaa reippaasti kierroksia kohti keskimaun loppua ja lopulta erittäin voimakkaan katkeraksi äityneestä jälkimausta voi erottaa bitterisen humalaisuuden alta persikkaa, karamellista mallasta ja toffeeta, aprikoosia, mausteista hiivaisuutta, havuisuutta, greippiä ja saippuaista humalaa. Oluesta jää suuhun erittäin pitkä, tasapainoisen makea ja vivahteikas loppuliuku.

Saksalaiset onnistuivat yllättämään oikein kunnolla: sen sijaan, että täällä olisi tullut joku haparoivin askelein otettu epämääräinen yritys IPA:jen parissa, on Camba Imperial IPA mainio, runsas ja sopivan iso hedelmäpommi-DIPA. Koska oluessa on karamellista makeutta ja kypsänmakeaa hedelmää runsaasti, jakaa se varmasti mielipiteitä, mutta tällaista muhkeampaa ja makeampaa runkoa tuntuvat oluen reilut katkerot kaipaavan – keskimaku oli suorastaan harvinaisen tasapainoinen, eikä oluen varsin reilua katkeroisuutta (72 EBU) edes huomannut ennen jälkimakua. Tietenkin väkivaltaisen tiukkaa katkeroa kaipaavat West Coast -hopheadit voivat pitää olutta imelänmakeana ja tasapainottomana jälkiruoka-IPA:na, mutta meikäläiseen kyllä tämmöinen tyyli, jossa katkero ja makeus neutraloivat toisensa, uppoaa tuhottoman hyvin. Jos ei makeaa ensimakua kavahda, on tässä oikein näpsäkkä fiilistely-IPA. Suosittelen nappaamaan oluen plakkariin vielä kun tätä kertaostosta saa handelin hyllyiltä!

Lyhyesti: Järeän kaliiperin saksalainen pienpanimo-DIPA, jossa makea, täyteläinen mallasrunko ja hyvin rapsakka, greippinen katkero ottavat toisistaan hienosti mittaa.

Arvio: Erittäin hyvä – tietenkin oma, maltilliseksi jäävä otokseni vaikuttaa asiaan, mutta tämä on helposti paras maistamani saksalainen IPA. Hatunnosto Camballe!

Hinnan (4,59e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Schneider Weisse Tap 5 Meine Hopfenweisse

Schneider Weisse Tap 5 Meine Hopfenweisse

• Valmistaja: Schneider Weisse (G. Schneider & Sohn)
• Tyyppi: Vehnäolut, vehnäbock
• Maa: Saksa
• Alue: Baijeri, Kelheim
• Maltaat: Ohra-, vehnä- (50%/50%)
• Humala: Hallertrauer Tradition, Saphir
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 4,99e (Joulukuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: beersofeurope

Vuonna 1872 perustettu vehnäolutpanimo G. Schneider & Sohn (nyk. Schneider Weisse) lienee yksi maailman tunnetuimpia ja arvostetuimpia vehnäolutpanimoja. Panimon avaintuote on alusta asti mukana ollut Tap 7 -vehnäolut, joka nykyisin tunnetaan lisänimellä Unser Original. Koska panimo kuitenkin valmistaa monta muutakin sorttia olutta, haluttiin siellä ihmisten kiinnittävän huomionsa muihinkin linjaston oluihin, jotka hiljattain nimettiin uudelleen Tap-lisänimellä, numeroiden sijoittuessa välille 1-6. Suomalaisille näistä tunnetuin lienee panimon kehuja kerännyt, vahvemmanpuoleinen vehnäbock, Tap 6 Unser Aventinus, joka on pitkään ollut Alkon perusvalikoimassa.

Schneider Weissen ja Brooklyn Breweryn Garrett Oliverin yhteistyönä vuonna 2007 luoma Tap 5 Meine Hopfenweisse kehitettiin olemaan esimerkki siitä, mitä vehnäolut voi äärimmilleen vietynä olla. Koko olutmaailman yli pyyhkäisseen IPA-buumin seurauksena maailmasta löytyy paljon vehnä-IPA:ja (tunnetaan myös mm. nimellä white IPA), jotka ovat IPA:ja, joiden valmistuksessa on käytetty myös vehnää; tyylillisesti nämä ovat yleensä lähempänä perinteistä IPA:a tai belgihenkistä witbieriä. Sen sijaan IPA-humaloituja vehnäoluita on markkinoilla paljon vähemmän, sillä monesti kuulee sanottavan, ettei klassinen vehnäolut kanna reilua humaloitua kunnialla – tästä syystä vehnäoluet ovat peruslagereiden ohella yksiä maailman vähitenhumaloiduista oluttyyleistä. Tap 5 kuitenkin suoriutuu humaloinnin tuomasta haasteesta hienosti, ja tätä olutta kuuleekin usein kehuttavan yleisesti parhaimmaksi tyylilajinsa edustajaksi.

Tap 5 Meine Hopfenweissen pohjalla on normaalia vehnäolutta jyhkeämpi, 8,2% vahvuinen vehnäbock-runko, joka on katkerohumaloitu saksalaisella Hallertauer Traditionilla. Tämän jälkeen olut on aromi- ja kuivahumaloitu aromaattisella, mutta äärimmäisen matalakatkeroaineisella Saphirilla. Lopuksi se on kunnon hefeweissenin henkeen pullotettu suodattamattomana. Olut löytyi Arkadian Alkon erikoisvalikoimasta, jonne sitä oli saapunut loppuvuodesta 400 pullon kertaerä. Olut tuli maisteltua hiivoineen päivineen niin ikään loppuvuodesta.

Lasissa oluella on samean läpinäkymätön, jopa likaisen kellanruskea väri – todennäköisesti ilman hiivoja olisi voinut saada kirkkaampaakin tavaraa. Ujollakin kaadolla olut nostaa ylleen runsaan, kuohkean ja pitkäkestoisen vaahtohatun.

Lasista kohoaa hyvin IPA-mainen, yrttisen, sitruksenkuorisen ja hennon mäntyisen humalainen tuoksu, jossa tuntuu kevyesti hapahkoa vehnäisyyttä ja aavistus hiivaista banaaniesterisyyttä. Tässä vehnäoluessa humala selvästi hallitsee; sokkona voisivat oluen vehnäiset piirteet jäädä jopa täysin huomiotta.

Suussa olut on ilahduttavasti, volteistaan huolimatta varsin kepeä. Maku sen sijaan on kohtalaisen runsas, intensiivinen ja – kuten voikin odottaa – kohtalaisen bitterinen. Kieli erottaa vehnäbockien makeahkon maltaisuutta, sitruksista hedelmää ja appelsiininkuorta sekä vihreitä aromeja, kuten tuoreita yrttejä ja ruohoisuutta. Katkerohumalat tuntuvat reilun sitruksisina, yrttisinä ja kevyen pihkaisina piirteinä. Hiilihappo on hyvin pientä ja pehmeää, jopa eleganttia, mutta olut ei silti vaikuta mitenkään vähähiilihappoiselta, vaan hyvin raikkaalta ja tasapainoiselta.

Jälkimaussa kielelle jää jatkuvasti muotoaan hakeva kattaus ruohoista ja kevyen greippistä ja hennon saippuaista katkerohumalaa, vehnäistä happamuutta, kevyttä pihkaa, häivähdys mentolisuutta, hentoa alkoholin (8,2%) tuomaa lämpöä ja aavistus hiivan banaanimaista hedelmää. Erityisesti kohtalaisen runsas, ruohoinen katkeruus ja viipyilevä, hiivainen hedelmäisyys jatkuvat kielellä pitkään.

Tap 5 on kyllä kaikin puolin erinomainen, maukas ja tasapainoinen olut, joka yhdistää hyvän hefevehnäisyyden IPA-maiseen sitruksisuuteen niin vaivattomasti, että suorastaan hämmentää väite siitä, että reipas humalointi ei muka toimisi vehnäoluissa! Tosin oluen takana on häärinyt sen verran kovia tekijöitä, että liekö ihme, jos olut toimii kuin nyrkki nenuun.

Harmillisesti Tap 5 on ymmärtääkseni jo ehtinyt myydä itsensä loppuun Alkon hyllyltä, mutta jos kyseinen olut löytyy esimerkiksi jonkun paremminvarustellun kuppilan tai nettimyymälän listoilta, suosittelen ottamaan testiin! Ainakin itse aion testata oluen seuraavaksi ilman hiivoja – kunhan vain jostain sattuu pullo löytymään.

Lyhyesti: Runsas, mutta samalla kepeä ja raikas hefeweisse, joka yhdistää mainiosti perinteisen, saksalaistyylisen vehnäoluen ja modernin, reippaalla otteella aromi- ja katkerohumaloidun IPA-henkisyyden.

Arvio: Erinomainen – vehnikset ja witit tuppaavat jakamaan meikäläisen mielipiteitä pahasti: toiset toimivat julmetun hyvin, kun taas toiset eivät lainkaan. Tap 5 onnistui omalta osaltaan vaivattomasti pomppaamaan kertaheitolla lempivehnieni listalle!

Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.