Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


28.11.11

Italia



Yleistä

Italian
historia viininvalmistuksessa on yksi maailman pisimpiä ja yhä edelleen Italia on yksi maailman merkittävimpiä viininvalmistajamaita - vuonna 2005 Italiassa valmistettiin enemmän viiniä kuin missään muussa maailman maassa, vastaten n. viidenneksestä koko maailman viinintuotosta, ja tällä hetkellä Italiassa on yli miljoona viinitarhaa.

Italian maantieteellinen sijainti on erinomainen viininkasvatuksen kannalta - Alppien läheisyys sekä lähes koko maata ympäröivä meri takaavat viininkasvatukselle elintärkeät tarpeeksi viileät ja tasalämpöiset olosuhteet. Lisäksi johtuen suuresta erosta Italian pohjois- ja eteläosien välillä, Italia tuottaa hyvin monipuolisesti erilaisia viinejä - viileämmän pohjoisen kevyistä ja hapokkaista viineistä paahteisen Sisilian ja Puglian ("saappaan kantapää") makeankypsiin ja hedelmäisiin viineihin.

Rypäleet

Toisin kuin melkeinpä missään muualla maailmassa, Italiassa ollaan erikoistuttu erityisesti paikallisiin rypäleisiin, joista vain todella harvoilla on suosiota maan ulkopuolella. Näistä rypäleistä omasta mielestäni kymmenen merkittävintä ovat:

Punaiset:
  • Corvina (mm. Valpolicellan viineissä käytetty keskitäyteläinen ja hapokas rypäle)
  • Nebbiolo (mm. Barolon ja Barbarescon valmistukseen käytetty todella voimakas ja tanniininen rypäle)
  • Negroamaro ("musta kitkerä", Puglian viineihin käytetty, mausteinen ja mehukas rypäle)
  • Nero d'Avola (Sisilian alkuperäislajike, mehukas, luumuinen ja mausteinen rypäle)
  • Primitivo (Italiassa melko harvinainen lajike, mutta nauttii Yhdysvalloissa suurta suosiota nimellä "Zinfandel")
  • Sangiovese (myös nimellä "Prugnolo"; on mm. Chiantin ja muiden Toscanan viinien tärkein rypäle - hapokas ja usein keskitäyteläinen)
Valkoiset:
  • Garganega (mm. Soave-viinien tärkein rypäle, tuottaa raikkaita ja hapokkaita valkoviinejä)
  • Moscato (myös "Muscat" - makea ja kukkainen rypäle, josta valmistetaan pohjoisen Piemontessa Astin kuohuviinejä)
  • Pinot Grigio (myös "Pinot Gris" - hyvin monipuolisia ja raikkaita valkoviinejä tuottava rypäle)
  • Trebbiano (myös "Ugni Blanc" - Italian suosituin valkoinen rypälelajike, tuottaa usein helppoja ja kevyitä valkoviinejä)

Laatuluokitukset

Nykyisin italialaisviinit luokitellaan joko pöytäviineiksi tai laatuviineiksi.

  • Vino da tavola – pöytäviini: pääasiassa halvimmat ja yksinkertaiset viinit, ei juurikaan rajoituksia valmistuksen tai raaka-aineiden suhteen.
  • IGT (Indicazione Geografica Tipica) – laatuluokitus, joka syntyi 1970-luvulla tarpeesta osoittaa poikkeuksellisen laadukkaita viinejä, jotka eivät kuitenkaan täyttäneet DOC-standardeja (ns. Supertoskanalaiset). Nykyisin sisältää paljon pöytäviinejä parempia viinejä, jotka eivät yllä DOC-standardeihin tai valmistetaan DOC-standardista poikkeavalla tavalla. Ovat tyypillisiä jollekin Italian tietyistä viinialueista.
  • DOC (Denominazione di Origine Controllata) – viineillä on tarkat laatustandardit joista ei saa poiketa jotta viini saisi tämän arvostetun merkinnän. Kasvatusta ja valmistusta valvotaan valtion taholta.
  • DOCG (Denominazione di Origine Controllata e Garantita) – laatutakuu, jonka voivat saada harvinaisen laadukkaat DOC-tuotteet. Valtiolla on erityinen tarkastamo, joka tarkastaa DOCG-viinit ja sinetöi valtion omalla leimalla tarkistetut tuotteet. Tämä laatuluokitus luotiin, kun koettiin, että DOC-luokitus sisälsi liian vaihtelevanlaatuisia tuotteita, kunhan ne vain täyttivät alimmat standardit. DOCG-viinien on tarkoitus olla siis takuuvarmasti ("Garantita") laadukkaita viinejä.

Lisäksi viineissä saattaa olla seraavanlaisia merkintöjä:
  • Classico: tietyn alueen keskeisin ja ”alkuperäisin” alue. Tältä alueelta tulevat viinit ovat usein tehty todella perinteisessä hengessä.
  • Riserva: viiniä on kypsytetty vähintään 2 vuotta kauemmin kuin vastaavaa normaalia viiniä. Arvokkaammissa viineissä kypsytysikä saattaa olla enemmän mitä minimi vaatii.

Viinialueet


Italialla on pitkä historia viininvalmistuksen lisäksi myös appellaatioiden kanssa - maailman ensmmäinen appellaatio oli Chiantin viinien valmistusta rajoittava Chianti-appellaatio vuonna 1716. Pitkän aikaa italialaiset viinit jaettiin kolmeen luokkaan: pöytäviinit, DOC-viinit ja DOCG-viinit. Kuitenkin juuri Chiantin viininvalmistajien seurauksena jouduttiin luomaan neljäs laatuluokitus, IGT, pöytäviinin ja DOC:n väliin. IGT syntyi, kun Chiantin valmistajat halusivat valmistaa viinejä, joita Chianti-alueen rajoitukset eivät sallineet, jonka seurauksena näitä viinejä ei saatu enää markkinoida nimellä "DOC Chianti", vaan "Vino da tavola" - pöytäviini. Nämä viinit kuitenkin saavuttivat valtavan suosion - ohittaen mm. DOC Chianti -viinit helposti, jonka seurauksena viinilainsäädäntöä rukattiin niin, että nämä ns. "Supertoscanalaiset" viinit saivat omat laatuluokkansa - IGT Toscana. Tämä appellaatio on väljempi kuin DOC Chianti, mutta asettaa kuitenkin rajoja sen verran, ettei viiniä tarvitse kutsua pelkäksi pöytäviiniksi.
Myöhemmin Italiaan on tullut myös muita IGT-luokituksia sellaisille viineille, jotka ovat selvästi pöytäviinejä laadukkaampia, mutta eivät täytä DOC-viinien kriteerejä.

Muutama merkittävä Italian appellaatio:
  • Lombardia (Pohjois-Italiassa, Sveitsistä etelään) - Franciacorta, Lugana
  • Piemonte (Luoteis-Italiassa, Ranskasta itään) - Asti, Barolo, Barbaresco
  • Toscana (Italian varren länsirannikolla, hieman Korsikaa pohjoisempana) - Brunello di Montalcino, Chianti, Vino Nobile di Montepulciano
  • Veneto (Koillis-Italiassa, Adrianmeren pohjukassa ja Alppien kainalossa) - Bardolino, Lugana, Soave, Valpolicella (+ Amarone, Recioto, Ripasso)

Viinityypit

Tunnetuimpia Italian viinityyppejä:
  • Amarone (DOCG) – rusinoituneista rypäleistä puristettu kuiva, todella muhkea ja täyteläinen punaviini
  • Asti Spumante & Moscato d'Asti (DOCG) – todella makea, rusinainen jälkiruokakuohuviini
  • Barolo & Barbaresco (DOCG) – äärimmäisen tanniinisia, pitkäikäisiä ja hienostuneita punaviinejä
  • Brunello di Montalcino (DOCG) – todella tanniininen, runsas ja voimakas punaviini
  • Chianti (DOCG) – kevyistä suht runsaisiin, notkeista kohtuutanniinisiin, punaviineihin usein melko hapkkaita
  • Franciacorta (DOCG) – todella arvostettuja ja hienostuneita kuohuviinejä, ”Italian Champagne”
  • Lambrusco (DOC) – makeita, pirskahtelevia valko- ja punaviinejä
  • Recioto della Valpolicella (DOCG) – rusinoituneista rypäleistä puristettu makea jälkiruokaviini - "Makea Amarone"
  • Ripasso (DOCG) – Runsas ja voimakas Valpolicella, joka on kypsytetty Amaroneen käytettyjen, jo puristettujen rypäleiden kuorien seassa.
  • Soave (DOC) – kuiva ja raikas valkoviini
  • ”Supertoskanalainen” (IGT) – usein esim. Chiantin tyyliin tehty viini, joka valmistettu noudattamatta Chiantin appellaatiorajoituksia. Monet runsaampia ja tanniinisempia kuin perinteiset Chianti Classicot.
  • Valpolicella (DOC) – Kevyt, hapokas ja harmoninen punaviini
  • Vino Nobile di Montepulciano (DOCG) – kuiva, tanniininen ja täyteläinen punaviini

Italia Alkon hyllyllä

  • Punaviinit: Italian punaviinivalikoima lienee tällä hetkellä Alkossa laajin, monipuolisin ja vakuuttavin. Vaikka seassa on heikkoja tai ylihintaisiakin esityksiä, ovat silti monet viinit vähintäänkin oikein kelvollisia. 7-8 euron hintaan rupeaa tulemaan vastaan jo ihan ostamisen arvoisia viinejä, ja valikoima ulottuu vaikuttavana useisiin kymmeniin euroihin. Mitä korkeammalle hinnassa kiivetään, sitä todennäköisemmin viini on vallan erinomainen ja omasta mielestäni vielä neljään kymppiin asti viinien hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä. Sen jälkeen hinnat rupeavat vasta olemaan kyseenalaisia viinin laatuun nähden.

    Suosittelen: Amaronet +30 euron hintaluokassa, melkeinpä kaikki Barbarescot ja Barolot, Chiantit 10 euron hintaluokassa, Chianti Classicot 15-25 euron hintaluokassa, IGT Toscana hinnasta riippumatta, Ripassot 12-20 euron hintaluokassa, punaiset perus-Valpolicellat n. 10 euron hintaluokassa

  • Valkoviinit: Italian valkoviinivalikoima Alkossa ei ole aivan samaa luokkaa kuin punaiset, sillä monet italialaiset valkoviinit ovat melko hentoja eivätkä aromeiltaan mitenkään kovin erityisiä. Niiden vahvuus onkin rooli ruokaviininä ja useat niistä ovat vallan erinomaisia yhdistettäviä arkisiin, italialaishenkisiin ruokiin. Poikkeuksen tähän kuitenkin tekevät usein melko vahvat ja ryhdikkäät Soave Classico -viinit. Yleisesti loistavia ja mieleenpainuvia viinejä kannattaa kuitenkin mielummin etsiä mm. Itävallan, Ranskan, Saksan tai Uuden-Seelannin hyllyiltä.

    Suosittelen: Alata Vernaccia di San Gimignano, Bianco di Custoza Terre in Fiore, Cantina di Custoza Pinot Grigio Garda, Pehhcora Pecorino, Rocca del Dragone Falanghina, Suavia Soave Classico, Zenato Pinot Grigio, Zenato San Benedetto Lugana

  • Kuohuviinit: Yleisesti Prosecco-kuohuviinit ovat mukavia, arkisia, kevyitä ja usein kevyen päärynäisiä kuohuvia, jotka tarjoavat tasalaatuisina peruskuohuvina mukavan vaihtoehdon esimerkiksi edullisille Cava-kuohuviineille. Jälkiruokaa tarjoaville Piemontessa sijaitsevan Astin kuohuviinit ovat erinomainen vaihtoehto, kun taas Franciacortan tyylikkäät kuohuviinit Lombardiasta ovat niitä harvoja kuohuvia, jotka tarjoavat uskottavaa vastusta Champagnen kuohuviineille.

  • Makeat viinit: Italian osuus Alkon jälkiruokaviinihyllyillä on todella pieni. La Capanuccia on melko kovanhintainen, mutta toisaalta hyvin perinteinen Vin Santo -jälkiruokaviini, kun taas hauska La Caliera on edullisella hinnallaan yksi parhaimman hinta-laatusuhteen jälkiruokaviineistä koko alkon valikoimasta.

    Suosittelen: La Caliera Moscato d'Asti, Zenato Recioto della Valpolicella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti