Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


19.9.17

Château Phélan Ségur 1986

Château Phélan Ségur 1986
  • Valmistaja: Château Phélan Ségur
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Saint-Estèphe
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Médoc, Saint-Estèphe
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (~60%), Merlot (~35%), Cabernet Franc (~5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 39,00€ (Toukokuu 2016, Caduco)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viinien osalta legendaarinen Bordeaux ei ole ikinä ollut mikään meikäläisen juttu. Tämä tosin johtuu siitä, että se tyyli, mitä Bordeaux nykyisin edustaa on hyvin harvoin sitä, mitä Bordeaux'n yleensä mielletään olevan. Klassinen Bordeaux on yleensä kovaa, kylmää ja tanniinista tavaraa, siinä missä valtaosa taloista puskee markkinoille viiniä, joka on lähinnä pehmeää, lämmintä ja tammista. Tämä muutos modernimpaan, "kalifornialaiseen" tai "parkerisoituun" tyyliin on hyvin suurilta osin tapahtunut 2000-luvun taitteessa. Toki osa tuottajista oli ryhtynyt jo varhain 1990-luvulla tekemään kypsempiä ja makeamman hedelmäisempiä viinejä, kun taas osa tuottajista edelleen pitäytyy jääräpäisesti vanhanaikaisessa tyylissä. Suuret linjat ovat kuitenkin ne, jotka määrittävät mielikuvia, ja omissa mielikuvissani vanha, viehättävän kulmikas Bordeaux on tätä nykyä modernia, kypsänmakeaa ja tammista höttöä. Siinä missä ennen vanhaan hyvän Bordeaux'n piti antaa pehmetä kellarissa useita vuosia, jopa vuosikymmeniä, herättävät nykymaailman porvoolaiset epäilyksiä siitä, että mahtavatko nämä viinit pysyä ylipäänsä hengissä edes kymmentä vuotta?

Joten Bordeaux-vihani ei ole absoluuttista. Se on keskittynyt vain siihen yhteen tyyliin, joka suureksi harmikseni tuntuu hallitsevan alueen nykyistä tuotantoa. Sen sijaan vanha, klassiseen malliin tehty Bordeaux uppoaa meikäläiseen aina. Ei siis tarvinnut miettiä tovia tai toista, kun nettikaupassa vastaan käveli kolmekymmentävuotias pullo Phélan Séguria.

Kuten hyvin monella Bordeaux'n châteaulla, myös Phélan Ségurilla historiaa löytyy useammalle vuosisadalle. Viinitalon synty sijoittuu 1800-luvun ensimmäiselle puoliskolle, jolloin irlantilainen viinikauppias Bernard O'Phelan osti Bordeaux'n "vasemmalta rannalta" kaksi kartanoa: Domaine Le Clos de Garameyn (1805) ja Ségur de Cabarnac'n (1810), suurissa suunnitelmissaan vaihtaa viinien kauppaaminen viinien tuottamiseen. Phelanin kuoltua 1841 nämä tilat olivat yhdistetty nimen Château Ségur de Garamey alle ja se kulkeutui Phelanin pojalle, Saint-Estèphen kylän pormestari Frank Phelanille. Talon viinien tunnettuus ja hinta eivät olleet kuitenkaan vielä merkittävän korkeita vuonna 1855, jolloin määriteltiin (näköjään tuosta päivästä ikuisuuteen) Bordeaux'n Cru-viinien luokitus, minkä vuoksi tämä tuottaja jäi kokonaan Cru-luokitusten ulkopuolelle. 1800-luvun lopulla viinitalo siirtyi Château Léoville-Las-Casesin omistaman Delonin suvun haltuun ja 1900-luvulle tultaessa viinitalo vaihtoi nimensä nykyiseen muotoonsa, Château Phélan Ségur. Vuonna 1985 talo vaihtoi uudelleen omistajaa, siirtyen Lansonin ja Pommeryn shamppanjatalot omistavan Xavier Gardinierin haltuun ja vuonna 1986 Phélan-Ségur alkoi tuottaa ensimmäistä kertaa ns. "kakkosviiniä", talon perustajan pojan mukaan nimettyä Frank Phelania.

1986 ei ole yleensä ollut mikään Bordeaux'n huippuvuosi erilaisissa vuosikertalistauksissa, mutta moni harrastaja tietää, että todellisuudessa tältä vuodelta löytyy valtavasti upeita vasemman rannan viinejä, jotka ovat edelleen hienossa kunnossa. Kun vielä ottaa huomioon, että tänä vuonna ensimmäistä kertaa viinitalon heikompilaatuinen aines on käytetty "kakkosviinin" tuotantoon ja vain parhaat rypäleet ovat päätyneet talon ykkösviiniin, ei ollut kovinkaan vaikeaa suorittaa ostopäätöstä. Toki vaikutti myös viinin varsin kohtuullinen hinta – Phélan Ségur ei ole päässyt koskaan nauttimaan Cru-luokitusten tuomasta hintapreemiosta, ja vaikka oli luokiteltu aikanaan omalla sarallaan arvostettuun Cru Bourgeois Exceptionnel -luokitukseen, ei se ole juuri koskaan realisoitunut viinin hinnassa.

Ulkonäöltään viini on edelleen – 30 vuoden ikää haastaen – hämmentävän tumma, intensiivisen mustan kirsikan värinen ja lähes täysin läpinäkymätön.

Väriä seuraten myös viinin tuoksu on vaikuttavan voimakas ja edelleen täynnä nuoruuden energiaa. Valtavan monisävyisestä nokkaosastosta löytyy musteisia sävyjä, makeaa tupakkaisuutta, märkää metsämaata, murskattuja tummia marjoja, puisevia lyijykynäisiä sävyjä, hieman hapahkoa tummaa luumua, hieman maamaisuutta, aavistus tuoretta paprikaa muistuttavaa vegetaalisuutta ja häivähdys makeampaa lakritsia. Kaikkia sävyjä ei löydy yhtä aikaa, vaan tuoksu tuntuu elävän jatkuvasti lasissa, muuttuen jopa peräkkäisten nuuhkaisujen välillä kuivasta makeaan ja maamaisesta hedelmäiseen sekä takaisin.

Suussa viini tuntuu enemmän keskitäyteläiseltä ja napakalta kuin suuntäyttävän täyteläiseltä, mutta viini on yhtä kaikki intensiivinen, tekstuuriltaan hyvin tiivisluontoinen ja ennen kaikkea hämmentävän nuorekas. Viinin moniulotteisessa makumaailmassa on voimaa ja konsentraation tuntua; kielellä pyörii vaikuttavan selväpiirteisenä kypsää, mustaherukkavetoista tummaa marjaa, puisevaa lyijykynää, hieman pippurista mausteisuutta, keveitä makean tammisuuden tummasävytteisiä piirteitä ja hieman makeampaa lakritsia. Viinillä on edelleen vakuuttavan rakenteikas, tuntuva hapokkuus, mutta suutuntumaltaan viini on samettisen pehmeä, kiitos viinin edelleen kohtalaisen runsaan, mutta ajan myötä varsin pyöreäksi ja lempeäksi pehmittäneen tanniinisuuden.

Viinin jälkimaku on pitkä, kuiva ja viileä, sekä ennen kaikkea vaikuttavan tiukkarakenteinen, kiitos edelleen napakan hapokkuuden ja ikeniin hiljalleen tarraavien tanniinien. Suuhun jää viinin ikään nähden hämmentävän nuorekas vivahteiden kirjo pippurista mausteisuutta, puisevaa lyijykynää, tuoretta mustaherukkaa, metsämaata, kevyempää variksenmarjaisuutta ja ujoa soraista mineraalisuutta.

Kokonaisuutena viini on mykistävä esitys – lähinnä sen hämmentävän nuorekkuuden takia. Todennäköisesti Phélan Ségurin vuosikerran 1986 kehittyminen on mitattavissa lähinnä geologisessa mittakaavassa, sillä niin hämmentävän nuorelta se vaikuttaa edelleen! Viinistä toki löytyy kehittyneempiä piirteitä, mutta se ei tunnu vielä missään nimessä vanhalta – ei edes keski-ikäiseltä! Jos viini jatkaa kehittymistään tätä tahtia, voin kuvitella sen vaativan vielä 15–20 vuotta että se ylipäänsä saavuttaa huippunsa – ja se, kuinka kauan viini tulee pysymään huipullaan, jää lähinnä epämääräisen arvailun varaan. En ihmettelisi, jos tämä olisi niitä viinejä, joita pystyy hymyssä suin nauttimaan vielä silloinkin, kun vuosikerrasta on vierähtänyt vuosisata.

Pähkinänkuoressa tämä on yksi vaikuttavimpia maistamiani Bordeaux'n viinejä ja mitä vakuuttavin todiste siitä, että aina ei tarvitse metsästää satojen eurojen arvoisia Bordeaux Cru Classé -viinejä saadakseen käsiinsä upeita "claretteja". Vielä kun tällaisia saisi jonain kauniina päivänä ostettua kotomaamme kamaralta!

Lyhyesti: Todella vakuuttava, rakenteikas ja hämmentävän hyvin ikää kestänyt 30-vuotias Bordeaux'n klassikko.

Arvio: Täydellinen – helposti yksi parhaista maistamistani Bordeaux'n viineistä ja myöskin yksi vaikuttavimmista maistamistani punaviineistä noin ylipäänsä. Mutta vaikka viini on jo nyt erittäin vaikuttava, voin kuvitella sen kehittyvän kellarissa edelleen parempaan suuntaan. Tämä on sitä oikeaa kunnon Bordeaux'ta.

Hinnan (39,00e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA HETI.

14.9.17

Rawson's Retreat Organic Cabernet Shiraz Merlot 2015

https://www.alko.fi/tuotteet/473147/
Rawson's Retreat Organic Series Cabernet Shiraz Merlot 2015
  • Valmistaja: Penfolds
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Victoria
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (75%), Syrah (15%), Merlot (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8,99e (Kesäkuu 2017, Alko)
  • Hinta nyt: 8,99e (Syyskuu 2017, Alko)

Tuossa muutama kuukausi takaperin tuli pitkästä aikaa näytepulloa oven taakse. Varmaan blogini fokus oli jäänyt lähettävältä taholta hieman hämärän peittoon tai sitten siellä vain oltiin turhan optimistisella päällä, kun näytteeksi saapui alle kympin aussipunkkua. Ei siinä mitään, kyllähän minä aina ihan mielelläni uusia viinejä testailen ja toivotan kaikki näytetuotteet tervetulleiksi – jos ei muuhun, niin itseäni sivistävään käyttöön. Eikä siinä mitään, jos ollaan any publicity is good publicity -asenteella liikkeellä, mutta jos toivotaan kehuvia sanoja blogini suunnalta, olisi kuitenkin ihan kiva, jos tuotteet olisivat kehujen arvoisia. Minulla kun ei ole ollut tapana kehuskella juomia vain siitä syystä, että ne ovat ilmaisia. Ja jos katselee blogissani arvioitujen edukkaiden aussipunkkujen tarjontaa, voi aika nopeasti todeta, että sellaiset eivät keskimäärin kovinkaan kummoisia pisteitä täällä kerää.

Mutta ainahan voi käydä niin, että tämä viini onkin säännön rikkova poikkeus?

Testissä on nyt siis (mm. legendaarisesta Grange-viinistään tunnetun) australialaisen Penfoldsin uutukainen Alkon valikoimissa. Viini on valmistettu luomuna viljellyistä rypäleistä ja pääosaa rypälesekoituksessa näyttelee ympäri maailmaa suosittu Cabernet Sauvignon. Voltteja löytyy australialaisille punaviineille tuttuun tyyliin 14%.

Viinillä on lähes läpinäkymättömän tumma rubiininpunainen väri, joka taittuu kevyesti nuorekkaaseen purppuraan.

Tuoksu on selkeästi kypsänmakea, eli lämpimät seudut kyllä erottuvat, mutta samalla se on melko epämääräinen; nokkapuolelta löytyy lähinnä makeaa mustaherukkaa, hyvin kypsää Syrah’n pippuroitua tummaa hedelmää ja hentoa punaista marjahilloa ujolla tammisella taustajuonteella. Melko klassinen ja geneerinen aussituoksu ilman sen kummempaa karaktääriä.

Suussa viini on täyteläinen ja makeahko, mutta onneksi makumaailmasta löytyy myös kohtalaista karvautta, joka hieman suitsii makumaailman makeimpia piirteitä. Muuten makupuolelta löytyy Syrah'lle tyypillistä pippurista mausteisuutta, hillittyä karhunvatukkahilloa ja ujosti kypsänmakeaa herukkaa. Viinillä on kohtalaisen pehmoinen suutuntuma ja melko matalien happojen ja lempeästi (mutta yllättäen kohtalaisen innokkaasti) tarraavien kypsien tanniinien vuoksi suhteellisen lempeä ja kiltti rakenne.

Jälkimaussa tuntuu kohtalaisen karvasta, pippurivetoista mausteisuutta, hyvin kypsää karhunvatukkaa, hillittyä mustaherukkaa ja aavistus makeampaa luumuhilloa. Alkoholi lämmittää hieman nielussa ja kielelle jäävä jälkivaikutelma on melko kestävää pippurisuutta lukuun ottamatta lyhyehkö.

Yllätyksiä ei päässyt tulemaan, eli viini oli melko lailla oppikirjamainen esimerkkiviini yhdeksän euron aussipunkusta. Rehellisyyden nimissä olisin voinut kirjoittaa ylläolevan arvostelun avaamatta koskaan pulloa, pelkästään inspiroitumalla viinin etiketistä. Jos jotain plussaa pitää hakea, niin mainittakoon, että viinistä ei ilahduttavasti olti hiottu aivan kaikkia särmiä pois: tanniineja ei ollut paljoa, mutta niissä oli mukavaa särmää ja mukavan rouhea, korostunut pippurisuus antoi hyvää vastapainoa viinin hedelmäpuolen makeudelle.

Kokonaisuus jätti kuitenkin melko paljon toivomisen varaa. Jatkuvasti sitä lukee artikkeleita, kuinka Australiassa jyllää kokonaan uusi, kepeyteen ja raikkauteen keskittyvä viinitrendi, mutta tämä viini oli mitä geneerisin esitys sitä Australian väsähtänyttä, makeaan ja pehmoiseen hedelmään painottunutta tyyliä, jota maassa on tehty jo monta vuosikymmentä. Vaikka saatekirje suositteli viiniä vaikka minkälaisten grillilihojen kylkeen, on mielestäni näin pehmoinen ja makea viini passeli lähinnä sellaiseen tissutteluun, jossa viinin laadulla ei ole suuremmin merkitystä.

Lyhyesti: Suuren tuottajan pehmeä, makeahko ja melko ennalta-arvattava luomupunaviini Australiasta.

Arvio: Keskinkertainen – hyvin pitkälti sellainen viini, mitä etiketin perusteella voisi odottaakin.

Hinnan (8,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.