Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


20.4.16

Ōmiji Kijōshu 1978

Ōmiji Kijōshu 1978
  • Valmistaja: Ōmi Shuzo
  • Tyyppi: Sake, Junmai Koshu Kijōshu
  • Maa: Japani
  • Alue: Kansai, Shiga
  • Koko: 0,72
  • Hinta arviointihetkellä: 70–80e (Syyskuu 2015, Gusto Partners)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Tämän täytyy ehdottomasti olla yksi erikoisimmista ja mieleenpainuvimmista alkoholijuomaelämyksistä, mitä vastaani on tullut.

Useimmille sake on sitä yksinkertaista, latteaa ja viljaista tavaraa, mitä Alkosta saa. Noh, viime syksynä maahantuontiyritys Gusto Partners organisoi pienen sake-maistelun, jossa esiteltiin mitä kaikkea muuta sake voi olla. Tämän maistelun perusteella sake voi olla hyvin kuivaa tai se voi olla melko makeaa, se voi olla kirpeää tai jopa kuplivaa, se voi olla väritöntä tai se voi olla paksun sameaa ja valkoista, kuin laiha riisipuuro. Se voi olla hyvin nuorta ja tuoretta, tai se voi olla jumalauta lähes 40 vuotta vanhaa.

Saken valmistuksessa on lukuisia eri menetelmiä, joilla tehdään lukemattomia erilaisia saketyylejä, mutta tyypillisesti valmistuksen raamit perustuvat samaan, perinteiseen valmistustapaa. Perinteisesti saken valmistuksessa sekoitetaan aluksi vettä, höyrytettyä riisiä ja koji-riisiä (eli aspergillus oryzae-homeella fermentoitua riisiä) käymispohjaksi, johon käymisen edetessä lisätään vettä, höyrytettyä riisiä ja koji-riisiä kolmessa erässä – tämä johtuu siitä, että normaali hiiva ei kykenisi käyttämään koko käymiserää kerrallaan, joten tällainen tasainen ainesten sekoittaminen ylläpitää saken käymisprosessia. Käymisen lopuksi saken sekaan saatetaan lisätä hieman tislattua alkoholia, jonka sanotaan irrottavan sellaisia aromeja ja makuaineita, jotka voisivat jäädä mäskin sekaan ilman alkoholilisäystä; jos alkoholia ei lisätä käymisen jälkeen, voi sakea kutsua lisänimellä junmai, "puhdas riisi". Lopuksi sake usein (muttei aina) laimennetaan saavutetusta 17-20% vahvuudesta n. 15% vahvuuteen, suodatetaan, pastöroidaan ja pullotetaan.

Vuonna 1917 historiallisen Ōmin maakuntaan (nyk. Shiga), Biwa-järven (Biwako) rannalle perustettu Ōmi Shuzo -panimo päätti 1970-luvulla ryhtyä tuottamaan historiallista ja lähes unohdettua Kijōshu-sakea. Tämä ainutlaatuinen saketyyli valmistetaan muuten tavallisen saken tapaan, mutta höyrytetyn riisin ja koji-riisin ohessa ei lisätäkään vettä, vaan jo valmista sakea aikaisemmilta vuosilta. Näin käyvä sake ei käymisprosessin aikana laimene ollenkaan, vaan päin vastoin konsentroituu sakelisäysten myötä runsaammaksi ja makeammaksi, kunnes käymisen lopuksi sake on muuttunut erittäin makeaksi, tiiviiksi ja runsaaksi juomaksi. Tyypillisesti tällaisen saken annetaan kypsyä vielä pitkään ennen kuin se pullotetaan.

Panimon harmiksi tällaiselle ainutlaatuiselle sakelle ei löytynytkään markkinoita, joten tämä kertapanoksi jäänyt erä jäi kypsymään vuosikausiksi vanhoihin sammioihin panimon tiloihin vuosikymmeniksi, kunnes joku yhtäkkiä keksi, että "täällähän on muuten tämmöistä!" ja lopulta tämäkin ainutlaatuinen tuote saatiin pulloihin ja markkinoille. Vaikka tavallinen sake yleensä on kypsyttämätöntä ja se harvemmin kestää monia vuosia, tavataan markkinoilla useampia hieman vanhempia sakeja, jotka ovat kehittyneet hienosti iän myötä. Tämä Ōmiji Kijōshu 1978 on kuitenkin varmasti yksi maailman ainoista markkinoilla olevista sakeista, jolla on ikää peräti useita kymmeniä vuosia.

Tyyliltään sake on junmai koshu (純米古酒), eli ikäännytetty sake (koshu), jonka sekaan ei ole lisätty tislattua alkoholia (junmai, "puhdas riisi").

Väriltään tämä sake on tumma, karamellisen ruskea; reunoilta sen väri taittuu kullankeltaiseksi.

Erittäin kehittyneessä, vivahteikkaassa, hyvin kuivakassa ja iäkkään – jopa pistävän – savuisessa tuoksussa tuntuu karamellisuutta, paahdettua viljaisuutta, kevyttä madeiramaista oksidaatiota ja hentoa tervaisuutta. Tämänkaltaista, äärimmäisen kiehtovaa, moniulotteista ja houkuttelevaa tuoksua en kyllä voi väittää ennen kohdanneeni!

Maku jatkaa erikoisella linjalla: intensiivistä ja hieman Malmsey Madeiraa muistuttavaa kokonaisuutta hallitsevat hunajaiset, toffeiset ja voimakkaan pähkinäiset piirteet. Taustalla tuntuu kivennäisvetistä mineraalisuutta, kevyttä nokea, hentoa paperisuutta ja ujoa kärtsää. Happoja sakessa ei ole erityisen paljoa, mutta sakeksi kuitenkin sopivasti, mikä antaa hieman ryhtiä muuten melko täyteläiselle ja hieman pehmeänpuoleiselle suutuntumalle.

Erittäin pitkäkestoisessa, vivahteikkaassa ja jännittävässä jälkimaussa tuntuu kuivakkaa pähkinäisyyttä, paahdettua mausteisuutta ja varsin voimakkaana tuntuvaa bitterisyyttä, joka tuo kokonaisuuteen hämmentäviä, kalkkisen mineraalisia, greippisiä ja jopa hennon katkerohumalaisia vivahteita. Suuhun jää tästä ainutlaatuisesta sakesta rapsakka, karvaanpuoleinen ja todella kehittynyt ja vivahteikas jälkivaikutelma.

Jos käsitys sakesta perustuu siihen, mitä Alkolla on normaalisti tarjolla, laajentaa Gusto Partnersin sakevalikoiman tarjonta käsityskyvyn rajoja huolella, ja tämä Guston valikoiman vanhin esitys heittää lopulta romukoppaan kaikki viimeisetkin käsitykset siitä, mitä sake voi olla. Tällä ei ole enää mitään tekemistä sen saken kanssa, johon olen tätä ennen tottunut, mutta se ei ole hyvä tai huono asia; se on vain fakta. Se, mitä tämä sake on, on jotain hämmentävää, äärettömän kiehtovaa, maagista ja herkullista. Sitä siemailee enemmän kuin mielellään lasillisen verran, ihan vain saadakseen käsityksen siitä, että tämä on todella sakea – joka rupeaa kovaa vauhtia lähestymään nelikymppisiään! Voin myös kuvitella, että tämä on mitä mainioin kumppani astetta persoonallisemmille makeille jälkiruoille – sekä mille tahansa, jossa on käytetty suklaata.

Hinnaltaan sake on kova, mutta laatuunsa nähden silti huokea – erityisesti kun ottaa huomioon, kuinka äärimmäisen rajatun tuotannon tuotteesta tästä on kyse! Suomessa tämä sake on tosen vain ravintolamyynnissä, joten tavan tallaajien kannattaa pitää silmät auki siltä varalta, että tätä sattuisi tulemaan jossain ravintolassa vastaan! Kuulemma ainakin Gaijinista voisi löytyä.

Lyhyesti: Ainutlaatuinen, kiehtova ja hämmentävä, iältään lähes 40-vuotias jälkiruokasake, joka on tuotettu hyvin vanhalla ja harvinaisella valmistusmenetelmällä.

Arvio: Täydellinen – vaikka tämä on kaikkea muuta kuin sitä, mitä ihmiset sakeksi mieltävät, on tämä jotain niin äärettömän kiehtovaa ja päräyttävää kamaa, ettei tämä voi olla muuta kuin parhainta ja maagisinta sakea mitä on olemassa. Maailman erikoisin jälkiruokaviinin haastaja.

Hinnan (70–80e) ja laadun suhde: Hyvä – sake on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti