Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.7.15

Jeio Valdobbiadene Prosecco Brut

http://www.alko.fi/tuotteet/552007
Jeio Valdobbiadene Prosecco Superiore Brut
  • Valmistaja: Desiderio Jeio Bisol & Figli
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOCG Prosecco Superiore Valdobbiadene
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Treviso, Valdobbiadene
  • Rypäleet: Glera (90%), Chardonnay, Verdiso, Pinot Blanc
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,90e (Toukokuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 13,90e (Heinäkuu 2015, Alko)

Prosecco on kyllä yksi niistä viinityyleistä joka ei meikäläiseen ole koskaan kummemmin uponnut, enkä myöskään ole onnistunut käsittämään Proseccojen suosiota. Proseccojen pääraaka-aine, Glera, kuitenkin taittuu harvoin miksikään mielenkiintoiseksi tai laadukkaaksi, sillä sen aromimaailma on yleensä simppelin päärynäinen, eikä siitä tahdo saada kunnon pullokypsytystä kestävää viiniä kuin äärimmäisellä taidolla ja panostuksella. Tästä syystä Proseccot ovat yleensä hyvin simppeleitä – aina haukotuttavaan tylsyyteen saakka – ja massaviineille soveltuvalla tankkimenetelmällä tehtyjä. Koska charmat- eli tankkikäymismenetelmä ei kykene tuottamaan suuria paineita kuohuviiniin, ovat Proseccot kupliltaan yleensä varsin vaatimattomia ja massoihinmenevän pehmeitä. Lisäksi jotkut tuottajat vielä pyrkivät saamaan viineihin sellaista runsautta, mitä Glerassa ei luonnostaan ole, ja korostamaan viinien päärynäisyyttä kyseistä aromia korostavilla aromihiivoilla, jolloin lopputulos muistuttaa enemmän smurffilimua kuin vakavastiotettavaa kuohuviiniä.

Miksi siis ihmiset ostavat Proseccoa? Kyseessä on kuitenkin valjua, usein melko rakenteetonta ja aromaattisesti kaikin puolin tylsää kuohuviiniä. Ymmärtäisin, jos viini maksaisi sen 2-3 euroa pullo, kuten Italiassa, jolloin sitä kehtaisi käyttää mm. spritzereiden pohjaksi, mutta kun halvimmatkin pullot Suomessa maksavat kympin, on viinin suosio meikäläisen korviin täysin käsittämätöntä. Ehkä ihmiset vain eivät tykkää oikeasti kuohuviinistä, mutta Proseccon matalampi hiilihapokkuus ja korkeampi jäännössokeri tekee siitä helpomminjuotavaa. Ja onhan Prosecco nyt iskevä ja helposti mieleenjäävä termi. Sitten kun sitä tarpeeksi toitotetaan, luulevat kaikki Martit ja Martat että Prosecco on trendijuomaa, joten sitä kuuluu juoda, ja sitten sitä ostetaan. Jotkut kenties ihmettelevät, että miksi tätä juodaan, mutta pysyvät hiljaa, koska keskivertokaduntallaaja ei nyt viineistä juuri mitään tiedä, vaan olettaa vain itse olevansa väärässä.

Ylläoleva avautuminen kuitenkin koskee ensisijaisesti DOC Prosecco -appellaation alla tuotettua viiniä. Kyseisellä alueella kun ei ole mitään tekemistä laatuviinialueen kanssa, vaan siellä voidaan viljellä köynnöksiä vaikka merenpinnan tasossa, tasamaalla pellolla (ei siis mahdollista tuottaa muuta kuin laihaa bulkkiviiniä) ja satomäärät voivat olla käsittämättömän suuria (ei myöskään mikään keino laatuviinin tuottamiseen). Kuitenkin perinteisillä Coneglianon ja Valdobbiadenen mäkisillä viinialueilla on edelleen tuottajia, jotka pyrkivät korkeaan laatuun ja osa tuottajista peräti tuottaa viinejä pullokäymisellä tankkikäymisen sijaan. Coneglianon ja Valdobbiadenen aluetta pidetään parhaimpana mahdollisena alueena tuottaa Proseccoa ja tästä syystä nämä alueet ovatkin hiljattain saaneet oman DOCG-appellaatiosuojan.

Tämän viinin tuottanut Jeio on perheyhtiö, jolla on hyvin syvät juuret Veneton alueella: Bisolin suku on todistetusti viljellyt viiniköynnöksiä alueella jo vuonna 1542. Vuonna 1875 Bisolin suku on alkanut myös tuottaa viiniä köynnösten viljelyn ohella, mutta suureksi viinitaloksi se kasvoi vasta 1920-luvun puolessa välissä Desiderio "Jeio" Bisolin siirryttyä talon johtoon. Nykyisin talo omistaa 177 ha viinitarhoja yli 35 eri tarhalla Conegliano-Valdobbiadenen alueella; lisäksi talon omistuksessa on 3 ha tarhoja arvostetulla Cartizzen alueella. Tämä kyseinen Prosecco on todennäköisesti tehty viinityylille tyypillisellä tankkikäymismenetelmällä, koska pullokäymisestä ei viinitalon sivut mainitse mitään. Rypälesekoituksessa on käytetty perinteisen Gleran ohella myös alueella viljeltyä Verdisoa sekä Chardonnayta ja Pinot Blancia, jotka tuovat hennolle Gleralle lisää syvyyttä ja rakennetta. Jäännössokeria on 8 g/l, mikä tekee viinistä Alkon tämänhetkisen valikoiman kuivimman Proseccon.

Väriltään viini on neutraali vaalean kellanvihreä.

Tuoksu on melko kevyt. Siinä tuntuu pullataikinaista hiivaisuutta, hillitysti kypsää sitruksisuutta, hieman mantelimaisuutta, kevyttä keltaluumua, hentoa hunajaa ja aavistuksen verran Gleran päärynää. Päärynäisyys tuntuu hieman korostuvan viinin ollessa auki pidempään.

Maku on kuiva ja rapsakka, mikä ei ole mitenkään itsestäänselvää Proseccojen kanssa. Makumaailmasta löytyy viheromenaisuutta, kypsää sitruksisuutta, hillityä hunajaa ja aavistuksen verran makean pullataikinaista hiivaa. Kuplat ovat proseccomaiseen tyyliin varsin pehmeitä, pieniä ja kestoltaan kohtalaisia – viini ei väljähdy siis aivan heti lasiin kaadettaessa, muttei myöskään kestä erityisen kauaa kuplivana.

Kuiva jälkimaku on sitruksinen, kevyen mineraalinen, aavistuksen mantelimainen ja kestoltaan pitkähkö.

Kokonaisuutena Jeion Prosecco Brut on melko simppeli, mutta tasapainoinen esitys. Kokonaisuus on siis ihan juotava, muttei mitenkään ihmeellinen – itse en siis keksi, miksi pitäisi lähes 15 euroa pistää Proseccoon, kun jo reilulla kympillä rupeaa saamaan parempitasoista Cavaa.

Pähkinänkuoressa Jeio on silti Alkon parhaita Proseccoja – tässä on riittävästi happoja ja riittävän vähän sokeria, että kokonaisuus tuntuu freesiltä, raikkaalta ja rakenteikkaalta pehmeämmästä hiilihappoisuudestaan huolimatta. Viinin päärynäisyys onnistuu myös pysymään mainiosti taka-alalla, eikä kokonaisuus rupea muistuttamaan smurffilimua. Jos siis haluat Alkosta Proseccoa, suosittelen ensisijaisesti tätä tapausta, mutta jos kaipaat laadukasta kuohuviiniä, suosittelen jättämään Proseccot omaan arvoonsa.

Lyhyesti: Kuiva, melko rapsakka, simppelihkö ja tasapainoinen laatu-Prosecco arvostetulta DOCG Valdobbiadenen alueelta.

Arvio: Hyvä – tasapainoinen, rakenteikas, mukavasti varsin kuiva ja pientä vivahteikkuuttakin tarjoileva Prosecco. Näillä meriiteillä viini onnistuu kiilaamaan Alkon parhaan Proseccon paikalle.

Hinnan (13,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti