Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: istria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: istria. Näytä kaikki tekstit

20.12.16

Kabola Teran 2010

Kabola Teran 2010
  • Valmistaja: Kabola
  • Tyyppi: Punaviini, Vrhunsko Vino
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Istria
  • Rypäleet: Terrano (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 16,00e (Heinäkuu 2015, Dubrovnik Airport Duty Free)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vaikka vuosi sitten kesällä Dubrovnikissa tuli maistettua melkoinen määrä Plavac Mali -lajikkeesta tehtyjä viinejä, onnistui meikäläisen sydämen kuitenkin valloittamaan Terrano, jota viljellään Kroatiassa lähinnä Istrian niemimaalla nimellä Teran. Tämä punainen lajike on sukua lähinnä Italiassa, Friulin puolella viljellylle Refosco dal Peduncolo Rosso -lajikkeelle, mutta toisin kuin monet lähteet väittävät, ei Teran ole sama asia kuin Refosco. Tämä sekaannus johtuu siitä, että Sloveniassa Terranoa viljellään nimellä Refošk ja Italiassakin joillain alueilla lajike tunnetaan synonyymilla Refosco d'Istria.

Siinä missä Dubrovnikin ympäristössä viljellyt Plavac Malit ovat tyylillisesti erittäin täyteläisiä, alkoholipitoisia, raskastekoisia ja kypsänmakeita, ovat Istrian Teranit usein varsin kepeitä ja hapokkaita. Lisäksi niiden aromimaailma on yleensä hyvin samankaltainen viileän alueen Cabernet Francin kanssa – viineistä löytyy lähinnä tummia marjoja ja vegetaalisia sävyjä. Lajike muodostaa melko maltillisesti sokeria, joten siitä ei saa muhkeita ja kypsänmakeita punaviinejä, mutta sen sijaan Teranin kuoriaines sisältää runsaasti polyfenoleita (parkkihappoja) ja antosyaaneja (väriaineita), mikä tarkoittaa sitä, että viinit ovat luonnostaan usein hyvin tumman värisiä ja melko tanniinisia.

Koska Teran vakuutti meikäläisen sen verran hyvin, piti sellainen napata viimekeväiseen Kroatia-maisteluuni esimerkiksi siitä, että kaikki Kroatialaiset punaviinit eivät ole automaattisesti massiivisia, runsasalkoholisia ja kypsänmakeita – sieltä voi löytyä myös kepeämpiä ja hapokkaampia viinejä. Tämän Dubrovnikin lentokentältä bongaamani viinin on tuottanut Istrian niemimaalla viinejä viljelevä Kabola. Tämän viinitalon historia ulottuu todistetusti yli sadan vuoden taakse, sillä viinitalo on pullottanut viinejä nimellään jo vuonna 1891 – tämä on äärimmäisen harvinaista aikana, jolloin merkittävä osa maailman viinituotannosta on myyty tynnyreissä ja muissa isommissa astioissa. Talo ei kerro, miten suvun viinitoiminta jatkui kommunistivallan alla, mutta tällä hetkellä viinituotanto on modernisoitu vastaamaan nykystandardeja, minkä lisäksi tarhoja viljellään sertifioidusti luonnonmukaisin menetelmin. Talon tuotannossa on niin simppeleitä, terästankeissa tuotettuja viinejä kuin paremman pään tammitynnyreissä kypsytettyjä viinejä sekä savuruukuissa kypsytettyjä oransseja viinejä. Tämä nyt arvioitu Teran on aluksi maseroitunut pitkään kuorten kanssa käymisen yhteydessä, minkä jälkeen viini on siirretty kypsymään lähinnä vanhoihin tammitynnyreihin 16–18 kk ajaksi. Viinillä on Teraniksi melko korkea alkoholipitoisuus (13,9%) mutta myös lajiketyypillisesti korkea hapokkuus (6,1 g/l).

Väriltään viini on Teranille ominaiseen tapaan läpinäkymättömän mustanpunainen.

Kypsänpuoleisessa ja melko synkän tummanpuhuvassa tuoksussa tuntuu kirsikkaa, tummia marjoja ja musteisuutta, mutta myöskin kevyttä puisevaa tammea, hillittyä Cabernet Franc -henkistä vegetaalisuutta ja ujoa vihertävää rankaisuutta.

Suussa viini on Terania mitä klassisimmillaan: viini on keskitäyteläinen, kuiva ja hapokas – jopa tiukahko bitteriseen taittuvalla makumaailmallaan ja kohtalaisesti puraisevilla tanniineillaan. Makumaailmasta erottuu hapankirsikkaa, musteisuutta, hieman kypsemmän makeita tummia marjoja ja ujoa paprikaista vegetaalisuutta, joka tuo mieleen etäisesti Chinonin punaviinit sekä viileämpien vuosikertojen laadukkaat Bordeaux't.

Pitkässä, kuivakassa ja hieman tiukanpuoleisessa jälkimaussa tuntuu keskimausta tuttua karvautta ja tummanpuhuvia, napakoita piirteitä: hapankirsikkaa, kuivakoita tummia metsämarjoja kuten variksenmarjoja ja aroniamarjoja, hillittyä musteisuutta ja ujosti vihertäviä, kevyen paprikaisia sävyjä.

Toisin kuin toinen, itselleni Kroatiasta kiikuttamani Teran, joka oli valtaisa pettymys reissullani maistamieni Teranien jälkeen, tämä Kabolan esitys aiheesta oli taas mitä mallikkain tapaus: juuri sellainen textbook example tästä mainiosta, mutta melko tuntemattomasta lajikkeesta, jollaisen halusin maistelussani esitellä. Viinistä löytyi Teranille tyypillistä napakkaa hapokkuutta ja melko selkeää Cabernet Franc -henkistä vegetaalisuutta, mutta kokonaisuus oli silti selkeästi runsaan hedelmäinen, moniulotteinen ja hienosti tasapainossa.

Tämä Teran myös muistutti siitä, että parhaimmillaan tämä lajike on erityisesti ruokaviininä: sellaisenaan viinin tanniinit ja vihertävä aromimaailma voivat antaa viinille melko kireän ja huumorintajuttoman vakavamielisen yleisilmeen, mutta sopivan ruoan kanssa viini komppailee mainiosti kokonaisuutta: vaikka kokemukseni perusteella Teran on suutuntumaltaan ja yleisilmeeltään enemmän kevyempien ruokalajien kumppaniksi soveltuva, pitävät hyvät hapot ja napakat tanniinit viinin hienosti ryhdikkäänä varsin tuhtienkin ruokalajien rinnalla.

Lyhyesti: Erittäin vahvasti viileän alueen Cabernet Franc -viinejä muistuttava napakka, vihersävytteinen ja tasapainoisen keskitäyteläinen punaviini Kroatiasta.

Arvio: Erittäin hyvä – oikein mallikas esitys tästä kohtalaisen tuntemattomasta, mutta erittäin mielenkiintoisesta ja maukkaasta lajikkeesta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus erityisesti Loiren Cabernet Francien ystäville!

Hinnan (16,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

8.12.16

Cuj Malvazija Istarska 2013

Cuj Malvazija Istarska 2013
  • Valmistaja: CUJ
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Istria
  • Rypäleet: Malvazija Istarska
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,50e (Heinäkuu 2015, Dubrovnik Airport Duty Free)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viime keväänä järjestin kroatialaisten viinien maistelun niillä viineillä, mitä olin kiikuttanut tuliaisina kesän 2015 Dubrovnik-matkalta (tässä tarkempaa juttua reissusta). Koska Kroatia on tunnettu lähinnä tuhdeista Plavac Mali -punaviineistään, ajattelin ottaa hieman päinvastaisen lähestymistavan tähän maisteluun ja keskittyä erityisesti Kroatian persoonallisiin, runsaisiin valkoviineihin. Maistelun aloitti tämä valkoviini Istrian niemimaalta.

Malvasia ei ole yksi tietty rypälelajike, vaan valtava erilaisten rypäleiden suku, josta osa on läheistä sukua toisellaan, osa taas hyvin etäistä. Jotkut Malvasiat eivät edes kuulu varsinaiseen Malvasia-rypäleiden sukuun. "Malvasia" nimenä ei kuitenkaan usein tuota vahvoja mielleyhtymiä laatuviiniin, sillä useimmat Malvasiat tuppaavat olemaan joko hedelmäisiä, mutta melko ponnettomia ja rakenteettomia esityksiä, joista puuttuu happojen tuomaa fokusta (Malvasia Bianca Lunga), tai sitten hapokkaita, mutta neutraaleja ja korkea-alkoholisia valkoviinejä (Malvasia di Candia); tästä syystä useimmiten Malvasiaa tavataan sekoiteviineissä. Poikkeuksiakin toki on: Malvasia Branca de São Jorge tunnetaan paremmin Madeiran vuosisatoja kestävistä Malmsey-viineistä ja Malvasia Fina taas Madeiran rehevistä Bual-viineistä. Kuivien valkoviinien tuotannossa on paljon mainetta niittänyt Koillis-Italiassa, Sloveniassa ja Kroatiassa viljelty Malvazija Istarska, joka taittuu hyvin monenlaisiin tyyleihin – kepeistä ja hapokkaista valkoviineistä hyvin raskastekoisiin, robusteihin ja öljyisiin valkoviineihin ja jopa melko tanniinisiin ja erittäin kompleksisiin oransseihin viineihin.

Tämän maisteluun tuomani Malvazijan nappasin mukaani Dubrovnikin lentokentältä siinä vaiheessa kun huomasin, ettei tuliaispulloissani ollut yhtä ainutta Malvazijaa – asia, joka oli hetimmiten korjattava! Viinin on tuottanut Istrian niemimaalla Cuj, vuonna 2006 kaupallisen toiminnan aloittanut perheviinitalo. Taloa pyörittävä Kraljevićin suku on kuitenkin toiminut hieman pidempään viinien parissa, sillä suku on valmistanut viiniä ja oliiviöljyä ainakin 1400-luvulta alkaen. Talo on nimetty taloa nykyisin johtavan Danijel Kraljevićin isoisän mukaan, jolla oli tapana aloittaa kaikki lauseensa cuj da ti rečem ("kuulkaas, antakaas kun kerron yhden asian"). Tyyliltään tämä viini on ns. tavanomainen, "riisuttu" Malvazija, joka käy ja kypsyy terästankeissa ja pullotetaan nuorena juotavaksi.

Väriltään viini on hohtava intensiivisen vihertävä.

Tuoksultaan viini on todellinen tykki, joka pistää täyslaidallisen aromeja julmetulla voimalla: kypsänmakeaa, ananaksen ja papaijan dominoimaa hedelmää, hunajaa, eksoottisia mausteita ja sitrusmarmeladia. Mahdollisesti alkoholi (13%) leijailee taustalla hennon liuotinmaisena vivahteena, mikä kyllä kuulostaa hieman erikoiselta, sillä ei alkoholin pitäisi erottautua näin tuhdin tuoksun lävitse niin mitenkään.

Suussa viini edustaa selkeästi lajikkeen tuhtia päätä, ollen varsin runsas, täyteläinen ja kypsän hedelmävetoinen. Kielellä pyörii melko voimakasta eksoottista mausteisuutta, sitruunaruohoa, kypsiä keltaisia hedelmiä sekä jälleen kevyttä liuotinmaisuutta. Liekö kyseessä sitten joky lajikkeen oma piirre, sillä alkoholi ei kyllä makupuolelta erotu. Viinin suutuntuma on lähes öljyinen ja yleisilmeeltään viini on melko raskastekoinen, sillä hapokkuus on melko matalaa.

Jälkimaussa tuntuu teräksistä mineraalisuutta, kypsää omenaa, meheviä sitrushedelmiä ja karvaampaa pomeloa sekä ujoa mausteisuutta, minkä lisäksi tuo etäisen liuotinmainen juonne jatkuu jälkimakuun asti. Jälkivaikutelma on melko pitkä, mutta hieman laimean oloinen, kiitos matalanpuoleisen hapokkuuden.

Kokonaisuutena Cuj'n Malvazija jätti hieman laimean fiiliksen: siinä on Istrian Malvasialle tyypillisesti monia muita Malvasioita runsaampaa hedelmää ja syvyyttä, mutta hapokkuus on silti jäänyt sen verran lapsipuolen asemaan, että viinistä jää turhan raskas fiilis. Lisäksi tämä viini toimii hyvänä esimerkkinä happojen tehosta kokonaisuudessa: vaikka viinistä löytyy runsautta ja voimaa, tuntuu viini puhdittomalta ja maun intensiteetti loppuu lähes heti kun viini tulee nielaistuksi.

Lisäksi itseäni hieman häiritsi viinissä ollut ujon teollinen, liuotinmainen juonne. Yleensä korkea alkoholi erottuu itselläni liuotinmaisena elementtinä, mutta koska tämän viinin tapauksessa sellaisesta tuskin oli kysymys, oli varmaan viiniin päässyt muodostumaan käymisvaiheessa jotain volatiilisia yhdisteitä, jotka eivät tehneet kokonaisuudelle kunniaa. Yleensä pieni volatiilisuus – oli se sitten erottuvaa tai huomaamatonta – tuo viinille vain kiehtovaa vivahteikkuutta ja persoonaa, mutta tässä tapauksessa kyseinen elementti enemmän häiritsi allekirjoittanutta.

Lyhyesti: Varsin runsaan hedelmäinen ja öljyisen täyteläinen Malvazija luoteisesta Kroatiasta, jonka miellyttävyyttä rokottavat turhan matala hapokkuus ja hento liuotinmaisuus.

Arvio: Keskinkertainen – Kroatian Malvazijat voivat parhaimmillaan olla eräitä maan hienoimmista valkoviineistä, mutta tällä kertaa napakymppi jäi kaukaiseksi haaveeksi.

Hinnan (14,50e) ja laadun suhde: Surkea – samalla hinnalla saa paljon parempaakin.

28.10.15

Ritoša Teran 2011

Ritoša Teran 2011
  • Valmistaja: Ritoša Vina
  • Tyyppi: Punaviini, Vrhunsko Vino
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Istria
  • Rypäleet: Terrano (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 156 Kn (~20,57e, Heinäkuu 2015, d'Vino, Dubrovnik)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kesällä Kroatiassa käydessäni ihastuin erityisesti punaisiin Teran-viineihin. Monet kroatialaiset punaviinit nimittäin tuppaavat olemaan hyvin kypsiä, melko matalahappoisia, korkea-alkoholisia ja raskastekoisia; sen sijaan luoteisessa Kroatiassa, Istrian niemimaalla viljellyt Teranit ovat yleensä kepeitä, raikkaita ja hapokkaita – hyvin erilaisia verrattuna tyypillisiin kroatialaispunaviineihin. Näiden viinien aromimaailmaa hallitsee usein yhdistelmä ihastuttavaa tummaa metsämarjaa ja kevyen paprikaista vegetaalisuutta – viinit ovat tietyllä tapaa kuin Kroatian omia, paikallisia Cabernet Franc -viinejä! Moni kroatialainen väittää rypäleen olevan sama lajike kuin italialainen Refosco (koko nimeltään Refosco dal Peduncolo Rosso), mutta tämä sekaannus johtunee siitä, että Teran tunnetaan Sloveniassa nimellä Refošk ja osassa Italiaa nimellä Refosco d'Istria. Todellisuudessa tämä Istrian nimimaalta kotoisin oleva lajike on kyllä sukua Refoscolle, mutta on silti täysin oma lajikkeensa, Terrano.

Koska Dubrovnikissa (joka sijaitsee niin kaukana Istrian niemimaasta kuin Kroatiassa on mahdollista) myytiin viinimyymälöissä vain paikallisia viinejä, piti Terania himoitsevan viininörtin turvautua suunnitelma B:hen – ostaa viini mukaan viinibaarista! Koska muistin mainiossa viinibaari d'Vinossa maistelleeni muutamaakin Terania, päätin suunnata sinne ja ostaa mukaani sen viinin, jota en ollut vielä ehtinyt testata. Harmillisesti kyseisessä viinibaarissa ei ollut mukaan ostetuille pulloille samanlaista 50% alennusta kuin muutamassa muussa viinibaarissa, vaan ainoastaan 20% alennus (normaalihinta viinillebaarissa oli 195 Kn eli ~25,71e), tuli pullolle melkoisesti hintaa – myöhemmin googletellessani netti kertoi viinin normaalihinnan pyörivän kympin molemmin puolin ja halvimmillaan viiniä sai jopa lähes seitsemällä eurolla!

Ritošan perhe on viljellyt viiniköynnöksiä vuosisatoja, mutta heidän tuottamansa viini on aina mennyt vain omaan ja paikalliseen kulutukseen. 2000-luvulla Ritošat kuitenkin päättivät pyrkiä viineillään mukaan viinimarkkinoille ja vuonna 2007 Vili Ritoša modernisoi talon viinikellarin täysin nykyaikaiseksi. Talon köynnöksiä viljellään samalla tavoin kuten lähes koko Kroatiassa – täysin luonnonmukaisesti, ilman minkäänlaisia torjunta-aineita. Ainoastaan kuivuutta vastaan taistellaan perheen omaan kaivoon liitetyllä automaattisella kastelujärjestelmällä.

Tässä päivänä eräänä valmistin perinteistä, useamman tunnin muhinutta bolognesekastiketta, jolle oli tarkoituksena korkata pullo perinteistä italialaista. Onnetar valitsi korkattavaksi muutama vuosi sitten Alkosta ostetun vuoden 2008 Montecucco Rosson, mutta kun kyseinen viini osoittautui täysin mykäksi, piti keksiä varasuunnitelma. Pelin nimi oli melko selvä siinä vaiheessa, kun tämä Teran osui silmiini.

Viinin väri on läpinäkymättömän mustanpunainen. Seassa on melko runsaasti sakkaisuutta ja myös viinikiveä, joten dekantointi kannattaa.

Tuoksussa tuntuu tummaa, kuivakkaa marjaisuutta, joka avautuessaan taittuu makeaan suuntaan. Seassa tuntuu myös vihreän pajuista vegetaalisuutta, kevyttä pippuria, hillittyä metsänalusta, maltillista hapankirsikkaa, aavistus orvokkia ja hentoa rankaisuutta. Hieman pidempään avauduttuaan saapuu tuoksun sekaan myös ujoin vivahde makean mausteista ja hennon maustepippurista tammea.

Makumaailma on varsin kuiva, persoonallisen tumman marjainen, kohtalaisen bitterinen ja hyvin tuntuvan vihertävän vegetaalinen, jopa tuoreen pajuinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja viini on rakenteeltaan melko hapokas, mitkä hoitavat valtaosan viinin rungosta, sillä varsin maltilliset ja hennot tanniinit pysyttelevät lähinnä taustalla. Makupuolella viinillä on suht suoraviivainen yleisilme.

Melko pitkä jälkimaku on vihreän yrttinen ja voimakkaan rankaisen vegetaalinen, minkä lisäksi kokonaisuudesta erottuu tummia metsämarjoja, bitterisiä marjojen kuoria ja hennosti ronskia mausteisuutta.

Kroatiassa kierrellessämme ei vastaani tullut heikkoa Terania, mutta tästä viinistä jäi jotenkin laimea kuva. Viinin hedelmä ja yleisilme oli jotenkin melko simppeli ja suoraviivainen, minkä lisäksi viinin voimakkaana erottuva ja hyvin vihertävä, pajuinen vegetaalisuus tuntui paikoin liian häiritsevältä ja dominoivalta (tämän täytyy olla elämäni ensimmäinen viini, jossa voimakas vegetaalisuus on ollut negatiivinen asia). Vaikea sanoa, onko viiniin käytetyt rypäleet olleet liian tuoreita (alikypsiä) vai onko viininvalmistuksessa käytetty vain liikaa kokonaisia rypäleterttuja, jotka voivat tuoda viiniin voimakkaan vihertäviä sävyjä, jos rangat eivät ole kokonaan puutuneet (siis muuttuneet puisiksi).

Viinillä oli kyllä Teranille tyypillinen kepeys ja raikkaus pääosassa, minkä vuoksi viini meni ihan mukiinmenevästi pasta bolognesen kanssa, mutta tällä kertaa jäätiin kauas parhaimpien Teran-viinien cabernetfrancmaisesta, hienostuneen vegetaalisesta hekumasta. Tämä oli vain simppeli, raikas ja kepeä punaviini, jonka aromimaailmaa hallitsi hyvin dominantti, yksitoikkoinen vihertävyys. Hyvä analogia olisi se, että vaikka brettanomyces on ihan kiva hiiva, jos viinin tuoksussa ja maussa ei ole mitään muuta kuin brettan lantaisuutta, ollaan siinä menty jo jonkun järkevän rajan yli. Tällä kertaa tämä Teran ylitti vegetaalisuudellaan tuon rajan.

Lyhyesti: Kepeä ja raikas kroatialaisviini, jonka suurimmaksi ongelmaksi muodostui hyvin hallitseva, yksiulotteinen, vihreää pajua muistuttava vegetaalisuus.

Arvio: Kehno – harmillista, ettei tämä Teran ollutkaan yhtä mainio kuin kaikki ne Kroatiassa maistetut. Olin tätä ennen jo valmis julistamaan tämän lajikkeen Kroatian parhaaksi punaiseksi, mutta näköjään ihan kaikki eivät tuotakaan lajikkeesta huipputavaraa.

Hinnan (~20,57e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin

18.3.14

Capo Malvazija Istarska 2010

Capo Malvazija Istarska 2010
  • Valmistaja: Capo Vina
  • Tyyppi: Valkoviini, Kvalitetno Suho Vino Istra
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Istria
  • Rypäleet: Malvazija Istarska (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 15,59e (Marraskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Palataan jälleen Itä-Euroopan viineihin, niitä kun on tullut tuossa vuoden vaihteessa ihmeteltyä enemmänkin! Vuorossa viinitalo Capon Malvasia-valkoviini Kroatian läntisimmästä reunasta, Istrian niemimaalta. Monesti kuulee sanottavan notta Istrian niemimaalta (itäinen Italia, Slovenia, läntinen Kroatia) tulisi maailman parhaat Malvasiat, mihin voin kyllä kuvitella Madeiran saaren sanovan painokkaasti jotain aivan muuta. Toisin kuin Madeiran saarella, jossa Malvasiasta tehdään runsasta ja makeaa väkevöityä viiniä (Malmsey-nimen alla), Istrian niemimaalla tehdään rypäleen erittäin aromikkaasta kloonista (Malvasia Istriana (it.) / Istrska Malvazija (slov.) / Malvazija Istarska (kro.)) kuivia ja intensiivisiä valkoviinejä.

Tämä viini oli ennen Alkon valikoimissa n. parilla kympillä – hinnalla, mikä oli omiaan pitämään meikäläisen loitolla, vaikka kiinnostusta viiniä kohtaan löytyi. Viini kuitenkin siirtyi poistuviin tuotteisiin vuoden lopulla ja hinnasta katosi reilut neljä euroa, tehden pullosta selkeästi houkuttelevamman ostoksen. Pullo siis myymälästä mukaan, lautaselle voi-salviapastaa ja korkki auki!

Väriltään viini on syvä, valkeakuulasomenankuorenkeltainen (huh!).

Laadukkaalle Malvasialle tyypillisesti tuoksu on todella runsaan muhkea, aromaattinen ja ilmaisuvoimainen: hedelmäpuolelta löytyy hunajamelonia, omenahilloa, kypsänmakeaa sitrusta, kevyttä kriikunaa ja hentoa ananasta, musita vivahteista mm. Riesling-henkistä valkoista kukkeutta ja hillityn pähkinäistä mausteisuutta.

Tuoksun perusteella voi odottaa maun olevan hyvin runsas ("rich", sanoisivat engelsmannit) ja melko täyteläinen – jollainen se siis onkin – mutta selvästä kypsyydestään huolimatta yleisilme pysyy ilahduttavan kuivana. Intensiivisessä makumaailmassa tuntuu kypsää, trooppista hedelmää – etunenässä makeaa sitrusta, cantaloupea, persikkaa – ja paikoitellen jopa ronskiksi äityvää, aavistuksen Viognier-henkistä mausteisuutta. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen – jopa hieman öljyinen – makumaailma tuntuu paikoitellen jopa raskaalta, mutta viinillä on onneksi myös varsin tuntuva ja eloisa hapokkuus, joka pitää kokonaisuuden erittäin ryhdikkäänä ja pirteänä. Persoonallinen kokonaisuus on intensiivinen, särmikäs ja erittäin moniulotteinen.

Jälkimaku on keskimakua selvästi viileämpi, hapokkaampi; runsaimman keskimaun haihtuessa kielelle jää erityisesti karheahkoa mausteisuutta ja hillittyä mineraalisuutta. Jälkimaussa häilyy myös hentoa savuisuutta, päärynää, aprikoosia ja kirpeää (ei kuitenkaan uuden seelannin SB:t mieleen tuovaa) passiota. Capo Malvazijasta jää suuhun keskipitkä, vivahteikas ja melko ronskinpuoleinen jälkivaikutelma. Mukavan hillitty alkoholi (12,5%) pysyy mallikkaasti poissa tieltä alusta loppuun.

Yleisesti Capo Malvazija oli varsin mainio. jopa vaikuttavan intensiivinen ja rotevanpuoleinen valkoviini, jossa reipas hapokkuus ja kohtuullinen alkoholi pitivät juotavuuden varsin mallikkaalla tolalla. Odotuksissa oli kuitenkin hieman kepeämpi ja hillitympi tapaus, joten viinin ronski ja jopa raskastekoinen ilmaisu pääsi hieman yllättämään, mutta hyvän rakenteensa ja tasapainonsa ansiosta viini onnistui kuitenkin toimimaan ilahduttavan mallikkaasti hillityn ja kevytaromisen pastamme kanssa.

Sellaisenaan nautittuna viini voi käydä turhankin tuhdiksi ja raskaaksi, joten sille luontevin paikka kyllä tuntuu olevan ruokapöydässä. Jos viiniä sattuu löytymään kaapistasi, kannattaa se säilyttää tarpeeksi tuhdin ruoan kanssa – viini kyllä todistetusti on toiminut yhden kerran kepeän safkan parina, mutta en lupaa yhdistelmän toimivan yhtä mallikkaasti minkä tahansa kanssa! Vaikea sanoa miten tällainen viini kypsyy – runkoa ja konsentraatiota on varsin lupaavasti keskipitkääkin kellarointia ajatellen, mutta yleensä (muiden kuin Madeiran) Malvasioiden sanotaan kypsyvän kehnonpuoleisesti. Viini kannattanee siis nauttia nuoruutensa terässä, mikä näin tuhdin viinin kanssa voi kuitenkin tarkoittaa vielä seuraavan parin kolmen vuoden mittaista aikaikkunaa.

Lyhyesti: Varsin intensiivinen, roteva ja paikoin jopa raskastekoinen kroatialais-Malvasia, joka kuitenkin samalla on ihastuttavan ryhdikäs, tasapainoinen ja erinomaisella kulautuskertoimella varustettu esitys.

Arvio: Erittäin hyvä – viinillä on suorastaan ihastuttavan kiitettävä balanssi rotevanpuoleisen hedelmäisyyden ja tasapainoisen rakenteen välillä. Yleensä pidän kepeämmistä valkoviineistä, mutta tämä Malvasia on mitä ihastuttavin ruokaviini sieltä tukevammasta päästä!

Hinnan (15,59e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.