Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: terrano. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: terrano. Näytä kaikki tekstit

20.12.16

Kabola Teran 2010

Kabola Teran 2010
  • Valmistaja: Kabola
  • Tyyppi: Punaviini, Vrhunsko Vino
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Istria
  • Rypäleet: Terrano (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 16,00e (Heinäkuu 2015, Dubrovnik Airport Duty Free)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vaikka vuosi sitten kesällä Dubrovnikissa tuli maistettua melkoinen määrä Plavac Mali -lajikkeesta tehtyjä viinejä, onnistui meikäläisen sydämen kuitenkin valloittamaan Terrano, jota viljellään Kroatiassa lähinnä Istrian niemimaalla nimellä Teran. Tämä punainen lajike on sukua lähinnä Italiassa, Friulin puolella viljellylle Refosco dal Peduncolo Rosso -lajikkeelle, mutta toisin kuin monet lähteet väittävät, ei Teran ole sama asia kuin Refosco. Tämä sekaannus johtuu siitä, että Sloveniassa Terranoa viljellään nimellä Refošk ja Italiassakin joillain alueilla lajike tunnetaan synonyymilla Refosco d'Istria.

Siinä missä Dubrovnikin ympäristössä viljellyt Plavac Malit ovat tyylillisesti erittäin täyteläisiä, alkoholipitoisia, raskastekoisia ja kypsänmakeita, ovat Istrian Teranit usein varsin kepeitä ja hapokkaita. Lisäksi niiden aromimaailma on yleensä hyvin samankaltainen viileän alueen Cabernet Francin kanssa – viineistä löytyy lähinnä tummia marjoja ja vegetaalisia sävyjä. Lajike muodostaa melko maltillisesti sokeria, joten siitä ei saa muhkeita ja kypsänmakeita punaviinejä, mutta sen sijaan Teranin kuoriaines sisältää runsaasti polyfenoleita (parkkihappoja) ja antosyaaneja (väriaineita), mikä tarkoittaa sitä, että viinit ovat luonnostaan usein hyvin tumman värisiä ja melko tanniinisia.

Koska Teran vakuutti meikäläisen sen verran hyvin, piti sellainen napata viimekeväiseen Kroatia-maisteluuni esimerkiksi siitä, että kaikki Kroatialaiset punaviinit eivät ole automaattisesti massiivisia, runsasalkoholisia ja kypsänmakeita – sieltä voi löytyä myös kepeämpiä ja hapokkaampia viinejä. Tämän Dubrovnikin lentokentältä bongaamani viinin on tuottanut Istrian niemimaalla viinejä viljelevä Kabola. Tämän viinitalon historia ulottuu todistetusti yli sadan vuoden taakse, sillä viinitalo on pullottanut viinejä nimellään jo vuonna 1891 – tämä on äärimmäisen harvinaista aikana, jolloin merkittävä osa maailman viinituotannosta on myyty tynnyreissä ja muissa isommissa astioissa. Talo ei kerro, miten suvun viinitoiminta jatkui kommunistivallan alla, mutta tällä hetkellä viinituotanto on modernisoitu vastaamaan nykystandardeja, minkä lisäksi tarhoja viljellään sertifioidusti luonnonmukaisin menetelmin. Talon tuotannossa on niin simppeleitä, terästankeissa tuotettuja viinejä kuin paremman pään tammitynnyreissä kypsytettyjä viinejä sekä savuruukuissa kypsytettyjä oransseja viinejä. Tämä nyt arvioitu Teran on aluksi maseroitunut pitkään kuorten kanssa käymisen yhteydessä, minkä jälkeen viini on siirretty kypsymään lähinnä vanhoihin tammitynnyreihin 16–18 kk ajaksi. Viinillä on Teraniksi melko korkea alkoholipitoisuus (13,9%) mutta myös lajiketyypillisesti korkea hapokkuus (6,1 g/l).

Väriltään viini on Teranille ominaiseen tapaan läpinäkymättömän mustanpunainen.

Kypsänpuoleisessa ja melko synkän tummanpuhuvassa tuoksussa tuntuu kirsikkaa, tummia marjoja ja musteisuutta, mutta myöskin kevyttä puisevaa tammea, hillittyä Cabernet Franc -henkistä vegetaalisuutta ja ujoa vihertävää rankaisuutta.

Suussa viini on Terania mitä klassisimmillaan: viini on keskitäyteläinen, kuiva ja hapokas – jopa tiukahko bitteriseen taittuvalla makumaailmallaan ja kohtalaisesti puraisevilla tanniineillaan. Makumaailmasta erottuu hapankirsikkaa, musteisuutta, hieman kypsemmän makeita tummia marjoja ja ujoa paprikaista vegetaalisuutta, joka tuo mieleen etäisesti Chinonin punaviinit sekä viileämpien vuosikertojen laadukkaat Bordeaux't.

Pitkässä, kuivakassa ja hieman tiukanpuoleisessa jälkimaussa tuntuu keskimausta tuttua karvautta ja tummanpuhuvia, napakoita piirteitä: hapankirsikkaa, kuivakoita tummia metsämarjoja kuten variksenmarjoja ja aroniamarjoja, hillittyä musteisuutta ja ujosti vihertäviä, kevyen paprikaisia sävyjä.

Toisin kuin toinen, itselleni Kroatiasta kiikuttamani Teran, joka oli valtaisa pettymys reissullani maistamieni Teranien jälkeen, tämä Kabolan esitys aiheesta oli taas mitä mallikkain tapaus: juuri sellainen textbook example tästä mainiosta, mutta melko tuntemattomasta lajikkeesta, jollaisen halusin maistelussani esitellä. Viinistä löytyi Teranille tyypillistä napakkaa hapokkuutta ja melko selkeää Cabernet Franc -henkistä vegetaalisuutta, mutta kokonaisuus oli silti selkeästi runsaan hedelmäinen, moniulotteinen ja hienosti tasapainossa.

Tämä Teran myös muistutti siitä, että parhaimmillaan tämä lajike on erityisesti ruokaviininä: sellaisenaan viinin tanniinit ja vihertävä aromimaailma voivat antaa viinille melko kireän ja huumorintajuttoman vakavamielisen yleisilmeen, mutta sopivan ruoan kanssa viini komppailee mainiosti kokonaisuutta: vaikka kokemukseni perusteella Teran on suutuntumaltaan ja yleisilmeeltään enemmän kevyempien ruokalajien kumppaniksi soveltuva, pitävät hyvät hapot ja napakat tanniinit viinin hienosti ryhdikkäänä varsin tuhtienkin ruokalajien rinnalla.

Lyhyesti: Erittäin vahvasti viileän alueen Cabernet Franc -viinejä muistuttava napakka, vihersävytteinen ja tasapainoisen keskitäyteläinen punaviini Kroatiasta.

Arvio: Erittäin hyvä – oikein mallikas esitys tästä kohtalaisen tuntemattomasta, mutta erittäin mielenkiintoisesta ja maukkaasta lajikkeesta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus erityisesti Loiren Cabernet Francien ystäville!

Hinnan (16,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

28.10.15

Ritoša Teran 2011

Ritoša Teran 2011
  • Valmistaja: Ritoša Vina
  • Tyyppi: Punaviini, Vrhunsko Vino
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Istria
  • Rypäleet: Terrano (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 156 Kn (~20,57e, Heinäkuu 2015, d'Vino, Dubrovnik)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kesällä Kroatiassa käydessäni ihastuin erityisesti punaisiin Teran-viineihin. Monet kroatialaiset punaviinit nimittäin tuppaavat olemaan hyvin kypsiä, melko matalahappoisia, korkea-alkoholisia ja raskastekoisia; sen sijaan luoteisessa Kroatiassa, Istrian niemimaalla viljellyt Teranit ovat yleensä kepeitä, raikkaita ja hapokkaita – hyvin erilaisia verrattuna tyypillisiin kroatialaispunaviineihin. Näiden viinien aromimaailmaa hallitsee usein yhdistelmä ihastuttavaa tummaa metsämarjaa ja kevyen paprikaista vegetaalisuutta – viinit ovat tietyllä tapaa kuin Kroatian omia, paikallisia Cabernet Franc -viinejä! Moni kroatialainen väittää rypäleen olevan sama lajike kuin italialainen Refosco (koko nimeltään Refosco dal Peduncolo Rosso), mutta tämä sekaannus johtunee siitä, että Teran tunnetaan Sloveniassa nimellä Refošk ja osassa Italiaa nimellä Refosco d'Istria. Todellisuudessa tämä Istrian nimimaalta kotoisin oleva lajike on kyllä sukua Refoscolle, mutta on silti täysin oma lajikkeensa, Terrano.

Koska Dubrovnikissa (joka sijaitsee niin kaukana Istrian niemimaasta kuin Kroatiassa on mahdollista) myytiin viinimyymälöissä vain paikallisia viinejä, piti Terania himoitsevan viininörtin turvautua suunnitelma B:hen – ostaa viini mukaan viinibaarista! Koska muistin mainiossa viinibaari d'Vinossa maistelleeni muutamaakin Terania, päätin suunnata sinne ja ostaa mukaani sen viinin, jota en ollut vielä ehtinyt testata. Harmillisesti kyseisessä viinibaarissa ei ollut mukaan ostetuille pulloille samanlaista 50% alennusta kuin muutamassa muussa viinibaarissa, vaan ainoastaan 20% alennus (normaalihinta viinillebaarissa oli 195 Kn eli ~25,71e), tuli pullolle melkoisesti hintaa – myöhemmin googletellessani netti kertoi viinin normaalihinnan pyörivän kympin molemmin puolin ja halvimmillaan viiniä sai jopa lähes seitsemällä eurolla!

Ritošan perhe on viljellyt viiniköynnöksiä vuosisatoja, mutta heidän tuottamansa viini on aina mennyt vain omaan ja paikalliseen kulutukseen. 2000-luvulla Ritošat kuitenkin päättivät pyrkiä viineillään mukaan viinimarkkinoille ja vuonna 2007 Vili Ritoša modernisoi talon viinikellarin täysin nykyaikaiseksi. Talon köynnöksiä viljellään samalla tavoin kuten lähes koko Kroatiassa – täysin luonnonmukaisesti, ilman minkäänlaisia torjunta-aineita. Ainoastaan kuivuutta vastaan taistellaan perheen omaan kaivoon liitetyllä automaattisella kastelujärjestelmällä.

Tässä päivänä eräänä valmistin perinteistä, useamman tunnin muhinutta bolognesekastiketta, jolle oli tarkoituksena korkata pullo perinteistä italialaista. Onnetar valitsi korkattavaksi muutama vuosi sitten Alkosta ostetun vuoden 2008 Montecucco Rosson, mutta kun kyseinen viini osoittautui täysin mykäksi, piti keksiä varasuunnitelma. Pelin nimi oli melko selvä siinä vaiheessa, kun tämä Teran osui silmiini.

Viinin väri on läpinäkymättömän mustanpunainen. Seassa on melko runsaasti sakkaisuutta ja myös viinikiveä, joten dekantointi kannattaa.

Tuoksussa tuntuu tummaa, kuivakkaa marjaisuutta, joka avautuessaan taittuu makeaan suuntaan. Seassa tuntuu myös vihreän pajuista vegetaalisuutta, kevyttä pippuria, hillittyä metsänalusta, maltillista hapankirsikkaa, aavistus orvokkia ja hentoa rankaisuutta. Hieman pidempään avauduttuaan saapuu tuoksun sekaan myös ujoin vivahde makean mausteista ja hennon maustepippurista tammea.

Makumaailma on varsin kuiva, persoonallisen tumman marjainen, kohtalaisen bitterinen ja hyvin tuntuvan vihertävän vegetaalinen, jopa tuoreen pajuinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja viini on rakenteeltaan melko hapokas, mitkä hoitavat valtaosan viinin rungosta, sillä varsin maltilliset ja hennot tanniinit pysyttelevät lähinnä taustalla. Makupuolella viinillä on suht suoraviivainen yleisilme.

Melko pitkä jälkimaku on vihreän yrttinen ja voimakkaan rankaisen vegetaalinen, minkä lisäksi kokonaisuudesta erottuu tummia metsämarjoja, bitterisiä marjojen kuoria ja hennosti ronskia mausteisuutta.

Kroatiassa kierrellessämme ei vastaani tullut heikkoa Terania, mutta tästä viinistä jäi jotenkin laimea kuva. Viinin hedelmä ja yleisilme oli jotenkin melko simppeli ja suoraviivainen, minkä lisäksi viinin voimakkaana erottuva ja hyvin vihertävä, pajuinen vegetaalisuus tuntui paikoin liian häiritsevältä ja dominoivalta (tämän täytyy olla elämäni ensimmäinen viini, jossa voimakas vegetaalisuus on ollut negatiivinen asia). Vaikea sanoa, onko viiniin käytetyt rypäleet olleet liian tuoreita (alikypsiä) vai onko viininvalmistuksessa käytetty vain liikaa kokonaisia rypäleterttuja, jotka voivat tuoda viiniin voimakkaan vihertäviä sävyjä, jos rangat eivät ole kokonaan puutuneet (siis muuttuneet puisiksi).

Viinillä oli kyllä Teranille tyypillinen kepeys ja raikkaus pääosassa, minkä vuoksi viini meni ihan mukiinmenevästi pasta bolognesen kanssa, mutta tällä kertaa jäätiin kauas parhaimpien Teran-viinien cabernetfrancmaisesta, hienostuneen vegetaalisesta hekumasta. Tämä oli vain simppeli, raikas ja kepeä punaviini, jonka aromimaailmaa hallitsi hyvin dominantti, yksitoikkoinen vihertävyys. Hyvä analogia olisi se, että vaikka brettanomyces on ihan kiva hiiva, jos viinin tuoksussa ja maussa ei ole mitään muuta kuin brettan lantaisuutta, ollaan siinä menty jo jonkun järkevän rajan yli. Tällä kertaa tämä Teran ylitti vegetaalisuudellaan tuon rajan.

Lyhyesti: Kepeä ja raikas kroatialaisviini, jonka suurimmaksi ongelmaksi muodostui hyvin hallitseva, yksiulotteinen, vihreää pajua muistuttava vegetaalisuus.

Arvio: Kehno – harmillista, ettei tämä Teran ollutkaan yhtä mainio kuin kaikki ne Kroatiassa maistetut. Olin tätä ennen jo valmis julistamaan tämän lajikkeen Kroatian parhaaksi punaiseksi, mutta näköjään ihan kaikki eivät tuotakaan lajikkeesta huipputavaraa.

Hinnan (~20,57e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin