Artemis Karamolegos Mystirio/21 2017

Artemis Karamolegos Mystirio/21 2017

• Valmistaja: Artemis Karamolegos
• Tyyppi: Oranssi viini, PGI Santorini
• Maa: Kreikka
• Alue: Santorini
• Rypäleet: Assyrtiko (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: n. 30€ (Maaliskuu 2019)

kuva: artemis karamolegos

Santorinin saaren rapeat Assyrtikot ovat olleet suosikkejani jo vuosia, mutta tästä huolimatta Santorinilla, Exo Gonian kylässä sijaitseva Artemis Karamolegos oli tuottajana aivan tutkani alapuolella kunnes vuonna 2016 vierailimme Santorinin-reissullamme tällä viinitalolla. Jos tuottajan historia kiinnostaa, kannattaa lukaista tästä vanhempi postaukseni vierailustamme.

Vierailun yhteydessä meille maistatettiin suurin piirtein koko talon tuotanto ja talo onnistuikin vakuuttamaan meikäläisen kertaheitolla yhtenä saaren kovatasoisimmista tuottajista. Kuitenkaan vielä tuolloin Artemis Karamolegos ei tuottanut vielä mitään "erikoista", vaan kaikki talon viinit olivat enemmän tai vähemmän perinteisiä Santorinin valko-, puna- ja roséeviinejä. Tästä syystä olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt kun vuosi pari sitten tuottaja paljasti Instagram-profiilissaan julkaisevansa kaikenlaisia erikoisempiakin viinejä, muun muassa useamman erilaisen kuorikontaktia nähneen Assyrtikon.

Tämä kyseinen kuorikontakti-Assyrtiko tuli vastaani noin vuosi sitten kreikkalaisten viinien maistelussa. Viinin nimestä löytyvä "21" viittaa kuorikontaktin pituuteen, eli rypälemehua on maseroitu Assyrtikon kuorten kanssa 21 päivää – talon valikoimista löytyy siis myös lyhyemmällä kuorikontaktilla valmistettu Mystirio/14. Viini on valmistettu varsin natural-hengessä, eli sen on annettu käydä spontaanisti villihiivoilla, viininvalmistuksen yhteydessä ei olla käytetty lainkaan sulfiitteja, viinin on annettu kypsyä 10 kk hiivasakkojen päällä tankeissa ja lopuksi viini on pullotettu kirkastamattomana ja suodattamattomana pienen (40 mg/l) sulfiittilisäyksen kera. Vahvuutta viinistä löytyy 13,5%.

Viinillä on ujosti utuinen, vaalean kuparinen ulkonäkö.

Nokka on hieman hillitynpuoleinen, mutta kuitenkin varsin houkutteleva ja mukavan vahamainen yleisolemukseltaan. Aromimaailmasta löytyy aprikoosia, hieman savista terrakottaa, kevyttä pihkaista fenolisuutta, hentoa kuivakkaa mausteisuutta ja ujoa, Assyrtikolle tyypillistä kypsää sitrushedelmäisyyttä.

Suussa viini on kuiva, täyteläinen ja suht kulmikkaan oloinen. Kiehtovan kompleksisesta makumaailmasta löytyy karvasta villiomenaa, hieman nahistunutta sitruunaisuutta, kevyttä pihkaista mausteisuutta, hillittyjä savuisia sävyjä, hentoa kalkkista mineraalisuutta ja makeampi häivähdys mehiläisvahaa tai hunajaisuutta. Kokonaisuus on varsin rakennevetoinen ja suht robusti, kiitos lajikkeelle tyypillisen, erittäin tuntuvan hapokkuuden ja kohtalaisen hanakasti tarraavien, keskirunsaiden tanniinien.

Viinillä on pitkä, kuiva ja kohtalaisen tanniininen jälkimaku, jossa tuntuu kohtalaisen tuntuvaa fenolista bitterisyyttä, rapsakkaa sitruunaista sitrushedelmää, hieman mehiläisvahaisuutta, kevyesti makeampaa persikkavetoista kivellistä hedelmää, hentoja savuisia ja pihkaisia piirteitä ja ujoa savista maata.

Kokonaisuutena Mystirio/21 on ihastuttavan robusti, seriöösi ja kaikin puolin anteeksipyytelemätön oranssi viini, joka osoittaa mainiosti miten Assyrtiko taittuu hienosti myös kuorikontaktiin. Lisäksi on erittäin mukavaa, että Artemis Karamolegos on tehnyt hyvin natural-henkisen viinin, joka ei kuitenkaan ole millään lailla omituinen, häiritsevän funky tai millään tavalla oksidatiivinen. Päin vastoin, tämä on rujohkosta habituksestaan huolimatta erittäin hienostunut ja kaikin puolin niin lajikkeelle kuin kotisaarelleen uskollinen esitys.

Omalla laillaan suht hienostuneesta ja kaikin puolin puhdaspiirteisestä olemuksestaan huolimatta Mystirio/21 ei ehkä ole se helpostilähestyttävin tai kiltein oranssi viini. Varsin kuivakalla, kulmikkaalla ja paikoitellen kohtalaisen karvaalla makumaailmallaan ja suht tiukalla tanniinisuudellaan tämä ei ole mitenkään helppo ja kiltti viini. Siinä on kuitenkin paljon sekä luonnetta että todennäköisesti myös kypsyttelypotentiaalia. Nyt korkattuna viini sopii erityisesti ruokaviiniksi, kunhan vain paritusta miettiessä pitää huolen, ettei viinin bitteri pääse dominoimaan.

Näillä näppäimillä Suomesta on melko turha koettaa bongata tätä viiniä – tai mitään muutakaan Artemis Karamolegokselta – mutta tuottajan nimi kuitenkin on syytä pitää mielessä, jos pulloja joskus sattuu tulemaan vastaan. Yhtä ylitammitettua Assyrtikoa lukuun ottamatta mikään tuottajalla maistetuista viineistä ei ole onnistunut pettämään, eikä tämä viini onnistunut katkaisemaan hyvin jatkunutta putkea. Noin kolmen kympin hinnalla viini on kyllä ehdottomasti ostamisen väärti tapaus.

Lyhyesti: Varsin vakuuttava, seriöösi ja rakennevetoinen oranssi viini, joka ei turhaan kosiskele.

Arvio: Erinomainen – vallan mainio todiste siitä, että Assyrtiko taittuu Santorinilla vaikuttavien valkoviinien ja upeiden makeiden viinien lisäksi myös luonteikkaaksi oranssiksi viiniksi.

Hinnan (n. 30€) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Tuottajaesittely: Gavalas

Viimekesäisellä Santorinin-reissullamme tulimme kaikenlaisen muun seikkailun ohella tehneeksi mönkijällä reissun saaren eteläosista löytyvälle punaiselle rannalle. Palastessamme takaisin kohti majapaikkaamme, Kamarin kylää, tuli matkan varrelta Megalochorin kylässä bongattua kyltti, joka viittoi Gavalasin viinitalolle. Sen kummemmin asiaa ihmettelemättä mönkijästä vilkku päälle, käännös oikeaan ja seikkailemaan kyltin osoittamaan suuntaan!

Gavalasin viinitalo löytyy siis pienen, hiljaisen ja ulkopuoliselle myös hieman sokkeloisen Megalochorin kylän keskeltä, kun vain tarpeeksi jaksaa seikkailla pienten talojen keskellä. Kun tarpeeksi monta kertaa on mutkitellut kylän pikkukatuja vasemmalle ja oikealle, päätyy lopulta hieman avarammalle parkkipaikalle, jonka reunoilla seisoo rivissä myös viininvalmistuslaitteistoa – tässä vaiheessa ei tarvita kovinkaan kummoisia salapoliisintaitoja, jotta voi päätellä löytäneensä vihdoin perille.

Parkkipaikan laidalta löytyvät portaat alas, joita pitkin päädytään pöydin ja penkein katetulle viinitalon sisäpihalle. Täällä voi tutustua kaikessa rauhassa viinitalon tarjontaan, mutta ennen kuin asetumme alas ja pyydämme talon viinit maisteltaviksi, tiedustelemme mahdollisuutta tutustua myös viinitalon viininvalmistuspuoleen, mikä myös meille ilomielin sallitaan. Mukaamme myös liittyi viinitalon työntekijä, joka ryhtyy kertomaan meille talon historiaa.

• Gavalas on yksi Santorinin perinteisiä viinintuottajia, joka toimii edelleen perinteisessä kánavassa. Gavalasin kánava, eli vulkaanisen maan sisään kaivettu viininvalmistustila, on rakennettu yli 300 vuotta sitten.
• Viinitalo on toiminut yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1895 Megalochorin kylässä. Alun perin viinitalo tuotti omien tarhojensa rypäleistä viiniä, jota myytiin ympäri Santorinin saarta sekä Aleksandrian kaupungissa, Egyptissä. 1930-luvun alusta toiseen maailmansotaan asti Gavalasin viinejä myytiin myös Ateenassa ja Piraeusissa.
• Toisen maailmansodan jälkeen talon viinintuotanto oli noin 30 vuoden ajan melko heikoissa kantimissa ja talolla tuotettiin lähinnä rustiikkista bruscoa, eli tanniinista ja oksidatiivista maalaisviiniä, josta tislattiin väkeviä ouzotuottaja Kaloyannisin tislaamolla ja jota myytiin paikallisiin majataloihin.
• Vuonna 1973 Gavalas perusti Ateenaan viinimyymälän, jonka avulla saaduilla tuloilla sekä talon tuotanto että laatu lähtivät tasaiseen kasvuun.
• 1980-luvun alussa Boutari perusti Santorinille saaren ensimmäisen modernin viinitalon, joka toimi esikuvana saaren alkuperäisille viinintuottajille ja joka käytännössä aloitti Santorinin viinien modernisoinnin rustiikkisista ja heikkolaatuisista viineistä nykyisenkaltaisiksi huippuviineiksi. Ensimmäisen kuuden vuoden ajan Boutari osti Vinsantonsa suoraan Gavalasilta ennen kuin sai oman viinintuotantonsa kuntoon.
• Vuonna 1998 Gavalas modernisoi jo ajasta jälkeen jääneen viinitalonsa ja ryhtyi ensimmäistä kertaa historiassaan pullottamaan omia viinejään.
• Tätä nykyä Gavalas omistaa tarhoja n. 7 hehtaarin edestä; vaikka tarhoilla viljellään pääasiassa tunnettuja Santorinin lajikkeita (Aidani, Assyrtiko, Athiri, Mandilaria), on Gavalas yksi harvoista suuremmista tuottajista, joka viljelee myös paikallisia, tuntemattomia lajikkeita (mm. Gaidouria, Katsano, Mavrotragano, Voudomato). Talon tuotannosta osa tulee omilta tarhoilta, mutta tuotantoa täydennetään joidenkin pitkään yhteystyötä tehneiden sopimusviljelijöiden rypäleillä n. 20 hehtaarin edestä.
• Talon vuosituotanto on n. 90,000 litraa, mutta viinitalolla on kapasiteettia n. 150,000 litran tuotantoon. Talon tuotannosta 60% menee vientiin, lähinnä Yhdysvaltoihin.
• Gavalas oli Santorinin ensimmäinen tuottaja, jonka Assyrtikoa myytiin Yhdysvaltain markkinoilla. Viinitalolla oltiin ymmärretty näkyvyyden merkityksen päälle ja pullotettu talon Assyrtiko sähkönsinisiin viinipulloihin; tämän vuoksi kreikkalaisten viinien ystävät Yhdysvalloissa osaavat edelleen yhdistää automaattisesti sinisen pullon Santorinin Assyrtikoon.

376-vuotias venäläinen tammitynnyri.

Gavalasin viinitalon sisäpihalta meidät vietiin aluksi tutustumaan talon tynnyrikellariin, josta löytyi tyypillisten barrique-tynnyreiden lisäksi massiivisia tynnyreitä, joista näki kauempaakin että näillä tynnyreillä on kyllä selkeästi ikää. Meille selitettiin, että barrique-tynnyreitä käytetään viinitalolla vain kaksi kertaa, minkä jälkeen ne myydään eteenpäin. Viinien kypsyttely joko uusissa tai vanhoissa tynnyreissä eri sekoitussuhteilla vaihtelee, mutta Mavrotragano-punaviinit kypsytetään kuulemma aina uusissa barrique-tynnyreissä. Sen sijaan valtavia tynnyreitä uusitaan hieman harvemmin, sillä kellarin nuorin suuri tynnyri on iältään n. 150 vuotta, kun taas vanhimmalla tynnyrillä on ikää 376 vuotta – se on kulkenut suvussa yhtä kauan kuin he ovat valmistaneet viiniä. Nämä keskimäärin n. 600-litraiset tynnyrit ovat venäläisiä tammitynnyreitä, jotka on valmistettu krimiläisestä tammesta ja niitä käytetään vain Vinsanton valmistukseen. Satoja vuosia sitten Vinsanto oli erityisen suosittua Venäjällä, joten Santorinilta vietiin arvostettua Vinsantoa Venäjälle ja saaduilla rahoilla ostettiin paluumatkalla tammitynnyreitä, sillä puitahan ei Santorinilla kasva juuri ollenkaan.

Lisää +100-vuotiaita tynnyreitä. Barriquet telineiden päällä katon rajassa.

Allas, jossa Vinsantoon tarkoitetut rypäleet poljetaan. Puristunut mehu
valuu oikeassa alanurkassa sijaitsevaan sammioon.

Tynnyreiden jälkeen meille esiteltiin pala sitä aidointa viinintuotantoa, jota Gavalas historiallisena viinintuottajana edelleen käyttää Vinsantonsa tuotannossa: rypäleiden tallonta-allas. Sadonkorjuun aikaan, kun Vinsantoon tarkoitetut rypäleet ovat rusinoitumassa auringossa, tallonta-allas ja keruusammio puhdistetaan huolellisesti. Tämän jälkeen auringossa n. 2 viikkoa rusinoituneet rypäleet tuodaan tallonta-altaaseen ja niitä ryhdytään tallomaan jaloin.

 

Perinteinen korifiltteri, jonka läpi puristunut mehu valuu.

Rusinoista puristuva makea, tahmea mehu valuu kourua pitkin keruusammioon, jossa toimii "suodattimena" perinteinen narun varassa roikkuva olkikori. Tähän koriin kerääntyy niin puristetut kuin puristumattomat rypäleet, rypäleiden kuoret ja siemenet, jotka palautetaan takaisin altaaseen tallottavaksi. Kun makea rypälemehu on saatu lopulta puristettua rypäleistä, annetaan mehun sekaan päätyneen kiinteän aineksen laskeutua sammion pohjalle, minkä jälkeen viini lapotaan käymään ja kypsymään muinaisiin venäläisiin tammitynnyreihin.

Esittelykierroksen jälkeen meiltä tiedusteltiin kiinnostusta maistaa joitain talon viinejä. Koska olimme liikkeellä mönkijällä, ajattelin että kai sitä muutaman viinin voi maistaa. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin tilaamaan melkeinpä koko talon tuotannon ja sylkykupin.

• Gavalas Santorini 2015: Assyrtiko (100%). Käy ja kypsyy terästankeissa. Vuosikerrasta riippuen viiniä voidaan täydentää maksimissaan 10% Aidania. Ensimmäinen pullotettu vuosikerta 1998 – talon ensimmäinen pullotettu viini. Pullotetaan helpostitunnistettavaan siniseen pulloon.
  Kellanvihreä väri. Aromaattisessa tuoksussa kypsiä, intensiivisiä sitruunan ja ujomman persikan sävyjä, ujoa savua, aavistus petrolia ja häivähdys reduktiivista kumisuutta. Kypsänmakea ja melko runsas, jopa hieman täyteläisen oloinen suussa. Eloisassa makumaailmassa sitruunaa, hillittyä kivistä mineraalia ja hentoa kumia. Kohtalaisen tuntuva, mutta keskimääräistä Santorinin Assyrtikoa hieman matalampi hapokkuus. Mehevä, runsas ja keskipitkä jälkimaku jossa kypsää sitruunaa, kivistä mineraalisuutta ja hieman kumia.
  Kokonaisuutena hyvä ja tasapainoinen, mutta tyypillistä Santorinin karua ja tiukkarakenteista Assyrtikoa myös hieman makeampi ja matalahappoisempi esitys. Kokonaisuus kärsii hieman reduktiosta, mutta tämä piirre häipynee joko ajan kanssa tai antamalla viinin hengittää riittävän kauan ennen tarjoilua.
  
• Gavalas Santorini Natural Ferment 2015: Assyrtiko (100%). Sama viini kuin perus-Santorini, mutta käy ainoastaan luonnonhiivoilla. Tämän vuosikerran käyminen alkoi elokuussa ja päättyi joulukuun puolessa välissä.
  Kellanvihreä väri. Runsas, kompleksinen ja villihkö tuoksu, jossa kypsää sitrusta, hentoa omenaa, ujoa kumia ja mahdollisesti hieman brettaisia, maanläheisiä sävyjä kuten hillittyä nahkaa, hentoa tallia ja aavistus savua. Suussa viini on perus-Santorinia täyteläisempi ja rauhallisempi, jopa hieman lempeä, mutta samalla vähintään yhtä intensiivinen sekä vivahteikkaampi ja rakenteikkaampi. Makumaailmassa sitruunaa, kiveä, suolaisuutta, hunajamelonia ja hillittyä brettaisuutta. Melko pitkässä, villihkössä ja raikkaassa jälkimaussa runsasta makeaa sitruunaa, hieman keltaista omenaa ja ujoa brettaista nahkaisuutta.
  Yllättävä ja erikoinen Santorinin valkoviini, mutta pelkästään positiivisessa mielessä! Huomattavasti Gavalsin perus-Santorinia jännittävämpi ja moniulotteisempi esitys tasapainoisella rakenteella. Tyylikästä tavaraa.
  
• Gavalas Nykteri 2015: Assyrtiko (100%). Erittäin kypsistä rypäleistä valmistettu viini, joka käy ja kypsyy 6 kk ajan uusissa ranskalaisissa barrique-tynnyreissä.
  Keskisyvän keltainen väri hennon vihrein häivähdyksin. Makean tammisuuden sävyttämä tuoksu on kermainen, vaniljainen, jännän kuminen ja kypsän sitruksinen. Taustalla häilyy hennon vaniljakreeminen taustavire. Suussa viini on varsin runsas, täyteläinen ja jopa hiemaan makeaan taittuva – seasta todennäköisesti löytyy hieman jäännössokeria. Makea vaniljainen tammisuus hallitsee makumaailmaa, jossa tuntuu myös kermaisuutta, mehevää sitruksisuutta, suolaista mineraalisuutta ja maltillista tammen mausteisuutta. Rakenne on mainiosti kunnossa, kiitos napakan hapokkuuden. Suuhun jää lempeä ja voimakkaan tamminen jälkimaku, jossa tuntuu kermaa, vaniljaa, kypsänmakeaa keltaista hedelmää ja hillittyä suolaista mineraalisuutta.
  Kokonaisuutena viini on ihan kelvollinen ja mukavan rakenteikas esitys moderniksi, tammivetoiseksi valkoviiniksi, mutta sillä on melko vähän tekemistä Santorinin raikkaiden ja mineraalisten Assyrtikoiden kanssa. Vaikka Assyrtiko kestäisikin tuhtia tammittamista, ei lajike tunnu oikein pärjäävän tämän viinin vaniljan ja mausteisen puun tuomalle tykitykselle. Tällainen siistiksi sliipattu ja ylitammitettu moderni tyyli ei ole kyllä lainkaan makuuni ja ihmetyttääkin, mitä tämmöinen viini tekee ensisijaisesti traditionalistityylillä ratsastavan Gavalasin valikoimissa.
  
• Gavalas Voudomato Rosé 2015: Voudomato (100%). 8 tunnin maseraatio kuorien kanssa. Käy ja kypsyy terästankeissa.
  Melko syvä, sipulinkuorisen oranssihtava väri. Kypsässä ja jännittävän persoonallisessa tuoksussa makeaa savuisuutta, happamia puolukan ja hapankirsikan sävyjä sekä maamaista, mahdollisesti brettaista maatalon funkia. Suussa viini on kuiva, mutta enemmän lempeä ja kohtalaisen hapokas kuin erityisen ryhdikäs. Makumaailmasta löytyy persikkaa, kirsikkaa, kevyttä mausteisuutta, hentoa vadelmaa, ujoa brettaista nahkaisuutta ja aavistus mineraalista raikkautta. Viinistä jää suuhun kypsä, kompleksinen ja keskimakua hieman makeampi jälkimaku, jossa viipyilee piirteitä kirsikoista, kypsistä tomaateista ja happamammista karpaloista. Taustalle jää häilymään ujosti brettaisen maamaisia ja nahkaisia vivahteita.
  Erittäin persoonallinen ja mielenkiintoinen roséeviini – siinä missä Santorinin roséet olivat yleensä olleet melko mitäänsanomattomia esityksiä, tästä löytyi mukavasti persoonaa ja syvyyttä. Kokonaisuus oli sopivan kypsä ja vivahteikas, mutta hillitty mineraalisuus toi kokonaisuuten mukavasti raikkauden tuntua ja todennäköisesti brettanomycesin tuomat rustiikkisemmat piirteet antoivat kokonaisuuteen mainiosti vivahteikkuutta ja persoonaa jyräämättä viinin omia hedelmän piirteitä alleen. Erittäin kiva tuttavuus!
  
• Gavalas Xenóloo 2015: Mavrotragano (50%), Voudomato (45%), Athiri (5%). Punaiset rypäleet poimitaan juuri ennen kuin ne ovat täysin kypsiä. Käy terästankeissa ja kypsyy 8 kk kerran käytetyissä barrique-tynnyreissä.
  Väriltään viini on läpinäkyvän, hennosti nuorekkaaseen purppuraan taittuvan rubiini – jotain hailakan punaviinin ja syvän roséeviinin välimaastosta. Tuoksultaan viini on varsin raikas ja eloisa, jopa ujon vihersävyinen; yleisilme on aromaattisen kirsikkainen, hillitysti vihertävän yrttinen, hennon kivisen mineraalinen ja ujon savuinen. Suussa viini on kepeä,hapokas ja eloisa. Makumaailmasta löytyy niin hapankirsikkaista kirpeyttä kuin makeaa kirsikkamarmeladia, nämä ääripäät yhteen nivovaa kypsää karpaloa ja hillittyä kivistä mineraalia. Hapokas ryhti, mutta hyvin hennot, lähes olemattomat tanniinit. Happovetoisessa ja eloisassa jälkimaussa rehevää punaista hedelmää, kirpakkaa hapankirsikkaa ja puolukkaa, hillittyä mineraalia ja hentoa vihertävyyttä.
  Ihastuttava, happovetoinen Santorinin punaviini, joka kyllä näyttää punaiselta, mutta käyttäytyy enemmän kuin valkoviini. Tuhteja ja tanniinisia punaviinejä etsivälle todennäköisesti pettymys, mutta ehdottomasti varsinainen löytö mutkattomia, kepoisia ja hapokkaita punaviinejä etsiville.
  
• Gavalas Mavrotragano 2014: Mavrotragano (100%). 3–4 päivän kuorimaseraatio. Käy ja kypsyy uusissa ranskalaisissa ja amerikkalaisissa barrique-tammitynnreissä.
  Melko läpinäkyvä, hyvin tumman kirsikanpunainen väri, jonka sävy taittaa ujosti rusehtavaan sävyyn. Tuoksultaan viini on todella aromikas: ruusua, tummaa kirsikkaa, neilikkaisen mausteista tammea, aromikasta kuivakkaa puuta, kevyesti vastapoimittua karpaloa, hentoa rusinaisuutta, aavistus Camparia. Suussa viini on keskitäyteläinen, mutta melko kypsä ja runsas. Kielellä pyörii kypsää tummaa kirsikkaa, suklaista tammea, makeaa puisevaa mausteisuutta, hillittyä ruusuvettä ja ujoa suolaista mineraalisuutta. Kokonaisuus on melko rakenteikas, kiitos suhteellisen tuntuvan hapokkuuden ja kohtalaisen tanniinisuuden. Pitkässä jälkimaussa tuntuu makeaa kirsikkaa ja suklaisen tammen tuomaa kirsikkakonvehtisuutta, ruusuvettä, hillittyä konjakkisuutta ja aavistus pippurista mausteisuutta.
  Kokonaisuutena viini on hyvä, mutta persoonallisesta Mavrotraganosta tehdyksi myös melko geneerinen, moderni ja loppupeleissä varsin kiltti tapaus – viinistä kyllä löytyy tiukkuutta ja rakennetta, mutta Mavrotraganoksi kuitenkin melko vähän. Eniten harmittaa se, miten lajikkeen ainutlaatuiset piirteet on hukutettu melko tehokkaasti uuden tammen alle: viinistä kyllä puskee Mavrotraganon ruusuisen kukkeat erityispiirteet joten kuten esiin, mutta silti yleisilmettä vaivaa melko hallitseva tammisuus. Viini olisi ollut varmasti paljon mielenkiintoisempi ja hurmaavampi jos se olisi saanut kypsyä isoissa ja/tai vanhoissa tammitynnyreissä.
  
• Gavalas Vinsanto 2009: Assyrtiko (85%), Aidani (10%), Athiri (5%). Erittäin kypsinä poimittujen rypäleiden annetaan rusinoitua auringossa 15 päivän ajan, minkä jälkeen ne murskataan paljain jaloin. Viini siirretään käymään erittäin vanhoihin, 150–350-vuotiaisiin venäläisiin tammitynnyreihin, missä viini myös kypsyy vähintään viiden vuoden ajan. Käyminen jatkuu yleensä puolen vuoden ajan, sadonkorjuuta seuraavaan vuodenvaihteeseen. Viiniin ei käytetä sulfiitteja missään vaiheessa. Tyylillisesti viini edustaa yhtenä harvoista sellaista Vinsanto-perinnettä, jolla viinejä on tehty saarella vähintään viimeisen 500 vuoden ajan.
  Erittäin tumma ja syvä, hennosti pronssisen oranssiin taittuva mahonginruskea väri. Todella makea, intensiivinen ja vivahteikas tuoksu, josta erottuu rusehtavaa omenaa, siirappia, rusinaa ja viehkeämpää omenankukkaa. Suussa viini on todella maea, suht täyteläinen ja varsin konsentroituneen ja tahmean oloinen, mutta silti samalla varsin eloisa ja raikas, kiitos erittäin tuntuvan hapokkuuden. Makumaailmassa tuntuu oksidatiivista omenaa, joulumausteita, omenahilloa, kevyttä sitruunamarmeladia ja hentoa taatelia. Suuhun jää todella pitkä, viipyilevä ja mehevän maukas jälkimaku, jossa tuntuu rusinaa, kypsää omenaa, vaahterasiirappia, hieman kuivattua pomeranssinkuorta ja hentoa sienimäisyyttä.
  Vaikka Santorinilla tuli maisteltua paljon iäkkäämpiäkin Vinsantoja, meni Gavalasin upea, puhdaspiirteinen ja kaikin puolin hurmaava Vinsanto hetkessä parhaiden joukkoon – lähinnä Argyrosin vaikuttavien esitysten seuraan. Sigalasin tyylissä on selkeästi tavoiteltu enemmän intensiivisen makeaa, rusinaista ja oksidatiivista tyyliä – joka saavutetaan erittäin pitkällä rusinoinnilla – kuin muutamien tuottajien suosimaa, vahvasti savuisuuteen, mokkakahviin ja suklaisuuteen taittuvaa tyyliä – joka saavutetaan erittäin pitkällä tynnyrikypsyttelyllä. Viinistä ei myöskään löydy tippaakaan useissa Vinsantoissa tavattavaa, balsamicomaista volatiilisuutta, vaan kokonaisuus on äärimmäisen puhdaspiirteinen, lähinnä intensiivistä, kuivattua hedelmäisyyttä alleviivaava esitys. Suorastaan täydellinen jälkiruokaviini, joka on vielä pelkkä vauva – tällainen viini kehittyy helposti vuosikymmenien ajan kellarissa.

Viinitalolla maistetut viinit.

Jos Santorinilla sattuu pyörähtämään, on vierailu Gavalasille ehdottomasti tekemisen arvoinen, vaikkei viinitalo mitenkään keskeisimmillä paikoilla sijaitsekaan. Aivan parhaimpien huipputuottajien listoille talo ei meikäläisen kirjoissa päässyt – käytännössä kaikki Gavalasin viinit olivat varsin hyviä ja tasokkaita, mutta taso Santorinilla on yksinkertaisesti kova ja monet muut tuottajat vain tekevät vielä parempaa laatua – mutta yli 300-vuotiaat tammitynnyrit ja Vinsanton perinteiset viininvalmistusvälineet ovat itsessään jo näkemisen arvoisia näin viininörtille. Lisäksi talon uskomatonta Vinsantoa saa ostettua paikalta laseittain, mikä on ehdottomasti tilaisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä. Jos jotain tuliaisia suunnittelisi tuovansa tältä viinitalolta, ovat Vinsanton lisäksi ihastuttavan freesi Xenoloo ja persoonallinen Wild Ferment Santorini ehdottomasti kovimpia ehdokkaita.

Tuottajaesittely: Venetsanos

Viimekesäisen Santorinin-reissumme loppupuolella ajattelimme, että saarta olisi mukava nähdä myös muuten kuin vain bussien ikkunoista. Päätimme siis vuokrata kahdenistuttavan mönkijän ja lähdimme sillä seikkailemaan Santorinin teitä.

Saavuttuamme saaren ulkoreunan rantakaupunki Kamarista sisäreunan korkean ja jyrkän kalderan reunalle, päätimme ottaa suunnan kohti etelää ja Akrotirini punaista rantaa. Kuitenkin melko pian vastaan rupesi tulemaan viinitalojen kylttejä, joten oli todettava pienen pysähdyksen olevan paikallaan. Kyltit osoittivat, että pian vastaan tulisi tunnetun Boutarin ja tuntemattomamman Venetsanosin viinitalot; niistä hetken arpomisen jälkeen päädyimme Venetsanosiin ja kurvasimme mönkijän viinitalon (ja sen naapurissa toimivan Spa of the Gods -kylpylän) parkkipaikalle.

Koko Venetsanosin viinitalon maanpäällinen osa.

Venetsanosin viinitalolle löytäminen on melko helppoa: riittää vain, että ajaa sitä päätietä pitkin, jonka varrella viinitalo on – kyltit kyllä johdattavat perille. Vielä helpompaa on löytää Boutarille, sillä kylttien lisäksi viinitalon näkee helposti jo satojen metrien päästä. Aivan kalderan reunalla sijaitsevan Venetsanosin viinitaloa on sen sijaan vaikeampi bongata, sillä talosta näkyy parkkipaikallakin vain pieni, muutaman metrin kanttiinsa oleva valkoinen koppi. Tämä johtuu siitä, että viinitalo on rakennettu kokonaan maan sisään, kalderan reunaan. Kopista edestä löytyvät portaat, joista laskeudutaan monessa kerroksessa toimivaan viinitalokompleksiin – itse viinitalon lisäksi maan alta löytyy myös maistelutilat, näköalaterassi Santorinin laguunin yli, viinimyymälä ja syvälle maan sisään louhitut, viinipullojen kypsytykseen tarkoitetut kellaritunnelit. Koko maanalainen kompleksi vaikuttaa erittäin perinpohjaisesti suunnitellulta – viinitalo sijaitsee viennin kannalta oleellisesti Santorinin ainoan sataman kohdalla ja jopa kompleksin lattiat viettävät huomaamattomasti kohti kraaterin ulkoreunaa, jotta lattialle päätyvä vesi valuisi automaattisesti viinitalolta ulos.

Maanalaista toimistoa.

Viinitalon kellarina toimivaa, tuliperäiseen maahan louhittua varastointitunnelia.

Saavuttuamme paikalle tilasimme maistelusetin talon viineistä, minkä ohella meille kerrottiin tiivistettynä viinitalon historia.

• Venetsanos on viinitalona sekä vanha että varsin nuori. Tämä vuosina 1947–1949 Giorgos Venetsanosin kalderan rinteeseen rakennuttama viinitalo oli aikanaan Santorinin ensimmäinen teolliseen viinintuotantoon rakennettu viinitalo – kaupallisia viinitaloja oli ollut saarella jo satoja vuosia aiemmin, mutta ne eivät eronneet tavallisten pientalouksien viinintuotannosta muussa kuin tuotantomäärissä. Venetsanosin oli alusta alkaen tarkoituksena olla nykyaikainen, laatuorientoitunut viinitalo, ei saarelle tyypillinen kánava.
• Venetsanosin viinitalo rakennettiin nykyaikana varsin suosituksi tulleen periaatteen mukaisesti: kaikki valmistuksen eri vaiheet sijaitsivat eri kerroksissa, joten viinin siirtely rypäleiden puristamisesta mehun käymiseen, kypsymiseen, pullotukseen ja kellarointiin pystyttiin suorittamaan kokonaan painovoiman avulla. Tässä suhteessa viinitalo ei ollut ainoastaan ainutlaatuinen Santorinilla, vaan myös edelläkävijä viininvalmistuksen modernisoinnissa koko maailman mittakaavassa!
• Alkuperäinen Venetsanosin viinitalo oli toiminnassa 30 vuotta, vuodesta 1949 vuoteen 1979, eli ennen Santorinin nykyaikaisen viinintuotannon alkua. Omistaja Giorgos Venetsanosin kuoltua viinitalo oli mm. osuuskunta Santo Winesin käytössä, mutta valtaosan ajasta vuosikymmenten 1980–2010 välillä viinitalo oli täysin käyttämättömänä.
• Vuonna 2014 Ioanna Vamvakouri, Boutarin silloinen viinintekijä, ehdotti Nikos Zorzosille – viinitalon perineelle Giorgos Venetsanosin sukulaispojalle ja Santorinin pormestarille – että talo kannattaisi herättää jälleen henkiin viinitalona, jonka viinintekijänä hän voisi toimia.
• Ioanna Vamvakouri ja veljekset Nikos ja Vangelis Zorzos aloittivat toiminnan Venetsanosin viinitalolla uudestaan syksyllä 2014. Talo saapui markkinoille lopulta keväällä 2015 Santo Winesin kautta ostorypäleistä valmistetuilla viineillä, mutta tätä nykyä talo omistaa 10 hehtaaria viinitarhoja ja kaikki talon viinit tehdään omien tarhojen rypäleistä.
• Talon ensimmäistä vuosikertaa valmistettiin n. 14,000 pulloa ja nyt markkinoilla olevaa vuosikertaa 2015 valmistettiin n. 20,000 pulloa. Venetsanos pyrkii kasvattamaan tuotantoaan tasaisesti, mutta kuitenkin sopivan rauhallisella tahdilla, sillä talolla on vielä hyvin rajalliset markkinat, eikä vielä juuri ollenkaan vientiä.
• Santorinilla viinintuotanto on aina ollut kovin miesvaltainen ala: aloittaessaan Vamvakouri oli Santorinin ainoa naispuolinen viinintekijä ja hän on tässä kirjoitushetkellä edelleen Santorinin ainoa naispuolinen viinitaloa pyörittävä henkilö.

Koska saapuessamme viinitalolle normaalisti maistelutilana toimivalla näköalaterassilla puhalsi paikoitelle varsin vimmaiset tuulet, joten jäimme tutustumaan varsin mielellämme viinitalon sisätiloihin maistelemaan viinejä. Pääsimme tutustumaan lähinnä talon tuoreimpaan 2015-vuosikertaan, mutta tarjolla oli myös yksi viini talon ensimmäistä 2014-vuosikertaa.

• Venetsanos Santorini 2015: Assyrtiko (100%) yhdeltä "Giannas"-viinitarhalta. Käy ja kypsyy 3 kk ajan terästankeissa. 13% alkoholia.
  
  Intensiivinen vaaleanvihreä väri. Runsaassa, intensiivisessä ja makeaan taittuvassa tuoksussa kvitteniä, kypsää sitrusta ja autolyyttistä vaniljakreemisyyttä sekä taustalla värjöttelevää kirpeämpää viheromenaa. Suussa viini on Assyrtikoksi yllättävän täyteläisen ja konsentroituneen oloinen; runsaassa ja selkeästi kypsässä makumaailmassa valkoista persikkaa, keltaisia hedelmiä, hillittyä kivistä mineraalisuutta ja ujoa suolaisuutta sekä kohtalaisen hapokkuuden esiin nostamaa sitruunaisuutta. Suuhun jää melko pitkä ja freesi jälkimaku, jossa tuntuu kypsää keltaista omenaa, sitruksisuutta, kevyttä kivistä mineraalisuutta ja ujoa suolaisuutta.
  
  Kokonaisuutena Venetsanosin Santorini on hyvä, mutta hyvin siistiksipuleeratun ja modernin oloinen valkoviini, joka ei tunnu aivan klassiselta Santorinin Assyrtikolta, vaan geneerisemmältä valkoviiniltä, jossa on reilusti ryhtiä, rakennetta ja mineraalia, mutta loppupeleissä melko vähän persoonaa. 17€ hinnalla laatuunsa nähden hieman tyyriin oloinen.

• Venetsanos Nykteri 2015: Assyrtiko (100%). Käy osittain terästankeissa; kesken käymisen viini siirretään uusiin ranskalaisiin barrique-tynnyreihin, joissa viini käy loppuun ja kypsyy 4 kk ajan. 14% alkoholia.
  
  Intensiivinen vaaleanvihreä väri; käytännössä identtinen Venetsanos Santorinin kanssa. Tuoksu edellistä viiniä hillitympi, mutta makeampi ja kohtalaisen selkeästi tamminen; kypsää päärynää, kvitteniä, hillittyä kermaa, hentoa vaniljaa. Täyteläinen, leveä ja melko intensiivinen suussa. Makumaailmassa kypsää omenaa ja sitrushedelmiä, kevyttä mausteista tammisuutta, ujoa kermaa ja aavistus suolaista mineraalisuutta. Kohtalaisen hapokas. Freesissä, melko pitkässä ja kohtalaisen happovetoisessa jälkimaussa kypsää sitruksisuutta, makeaa omenaa, kevyttä kermaisuutta, hentoa teräksistä mineraalisuutta ja ujoa kermaisuutta.
  
  Vaikka tässä viinissä uusi tammi tuntuu kohtalaisen selkeästi, ei sitä ole viinissä häiritsevyyteen asti. Kokonaisuutena viini on mielenkiintoisempi ja vakuuttavampi kuin perus-Santorini, mutta tämäkin viini on silti melko anonyymin oloinen ja sokkona voisi olla vaikea sijoittaa Santorinille. 21€ hinnalla laatuunsa nähden hieman tyyriin oloinen.

• Venetsanos Anagallis 2015: Assyrtiko (50%), Aïdani (30%), Mandilaria (20%). Punainen Mandilaria viiniytetty punaiseksi, valkoiset rypäleet valkoisiksi. Käy ja kypsyy terästankeissa. Lopuksi sekoitettu "roséeviiniksi". Jäännössokeria 9 g/l.
  
  Läpinäkyvä, mutta melko syvä mansikanpunainen väri. Runsaassa mutta melko kuivakassa tuoksussa metsämansikkaista hedelmää, kevyttä mausteisuutta, hentoa hapankirsikkaa ja ujoa sinimarjaa. Suussa viini on täyteläinen, mehevä ja kuivahko – ei selvästikään täysin kuiva, muttei aivan puolikuiva. Mehukkaassa makumaailmassa mansikkaisuutta ja metsämansikkaisuutta, kevyttä sitruunaisuutta ja ujoa omenaisuutta. Yleisilme on keskihapokas ja melko pehmeä, mutta kuitenkin riittävän raikkaan oloinen. Keskipitkässä ja keskimakua hieman makeammassa jälkimaussa raikasta sitruksisuutta, omenaisuutta ja ujoa hapankirsikkaa.
  
  Perushörpittävä, mutta loppupeleissä melko yhdentekeväksi jäävä rosée, jossa ei onnistu maistumaan niin Assyrtikon ryhti kuin Mandilarian persoonallinen aromikkuuskaan. 15€ hinnalla laatuuna nähden hieman tyyriin oloinen.

• Venetsanos Mandilaria 2015: Mandilaria (100%) 2 päivää kuivatetuista rypäleistä. Viinistä 40% käy ja kypsyy terästankeissa, 60% käy ja kypsyy barrique-tynnyreissä (50% uusia, 50% 2. kerran käytössä). 14% alkoholia.
  
  Läpinäkyvä, varsin tumman rubiininpunainen väri. Kiehtova ja jännittävä tuoksu, jossa kirsikkaa, persoonallista metsämarjaisuutta, tuoreita luumuja ja kriikunoita, maustepippuria ja neilikkaa, hillittyä makeaa tammea ja häivähdys maitosuklaisuutta. Alkoholi tuntuu ujosti. Suussa viinillä on melko täyteläinen yleisolemus. Intensiivisessä ja intensiivisyydessään suuntäyttävässä makumaailmassa voimakkaana tuntuvaa lakritsijuurta, kirsikkaa, kypsänmakeita metsämarjoja, kevyttä vadelmahilloa, ujoa tarhamansikkaa ja aavistus taustalla väijyvää suklaista tammea. Kokonaisuus on kohtalaisen hapokas ja vaikka tanniineja ei ole erityisen runsaasti, tarraavat ne ikeniin melko innokkaasti. Pitkässä ja ujosti lämpimässä jälkimaussa tuntuu kypsää tummaa kirsikkaa, kevyttä lakritsijuurta, maltillista makeaa tammen mausteisuutta ja hieman tanniinista grippiä.
  
  Tämä appassimento-trendien mukainen Mandilaria on varsin persoonallinen esitys Venetsanosin viinien joukossa ja näköjään Mandilaria kestää varsin vaivatta pienen kuivatuskäsittelyn, mutta mielestäni kepeämmät ja hapokkaammat Santorinin Mandilariat ovat kyllä paljon mielenkiintoisempia kuin tämmöiset muhkeammat ja modernimmat esitykset. Lisäksi uutta tammea olisi voitu käyttää vielä vähemmän; rusinoinnin seurauksena viini on jo valmiiksi makea, minkä vuoksi se ei kaipaisi enää lisää suklaista tammea tuomaan lisää makeutta. 16€ hinnalla viini on hintansa väärti ostos.

• Venetsanos Mandilaria 2014: Mandilaria (100%) 3 päivää kuivatetuista rypäleistä. Viinistä 50% käy ja kypsyy terästankeissa, 50% uusissa tammitynnyreissä. Viinin ensimmäinen vuosikerta, kokonaistuotanto 1530 pulloa. Alkoholia 15%. Kuulemma 2014 oli vuosikertana keskimääräistä pilvisempi ja sateisempi, mikä oli huonompi valkoisille rypäleille mutta parempi punaisille rypäleille.
  
  Läpinäkyvä, mutta varsin syvä ja tummanpuhuva kirsikanpunainen väri, joka taittuu ujosti kehittyneen luumunpunertavaan. Hyvin runsaassa ja vivahteikkaassa tuoksussa kirsikkaa, minttua, nahistuneita punaisia marjoja, hillittyä makeaa puuta, ujoa rusinaa ja aavistus suklaata. Viini on suussa runsas, täyteläinen ja robusti, mutta samalla hämmentävän eloisa ja kevytliikkeinen. Vuosikertaa 2015 makeammasta makumaailmasta löytyy tummaa kirsikkaa, makeankypsää mansikkaa, hillittyä rusinaisuutta, makeaa suklaata, kevyttä bitteristä puuta ja ujoa minttuisuutta. Viini on valtavan rakenteikas, eli happoja on reilusti ja tiukasti tarraavat tanniinit tuntuvat varsin jykeviltä. Suuhun jää mehukas, makeahko ja pitkä, mutta samalla varsi happovetoinen ja tiukan tanniininen jälkimaku, jossa tuntuu hapankirsikkaa, mausteista tammea, mehukasta tummaa luumua ja ujoa kivistä mineraalia.
  
  Viini tuntuu olevan kuin Santorinin oma Amarone kaikessa massakkuudessaan, tiukkarakenteisella otteellaan ja kuivatun hedelmäisellä makumaailmallaan. Viini kuitenkin kärsii samasta piirteestä kuin vuosikerta 2015 – selväpiirteinen uusi tammi korostaa selvästi viinin jo valmiiksi makeita piirteitä entisestään. Tässä vuosikerrassa Mandilarialle tyypilliset, tuntuvat hapot ja tanniinit suitsivat hyvin viinin makeutta, mutta kokonaisuus tuntuu silti vähän turhan överiltä. Kaikesta huolimatta viini on silti Venetsanosin kuivista viineistä kaikken korkealaatuisin ja mielenkiintoisin esitys – joskaan ei missään nimessä täysin naurettavan 100€ hintansa arvoinen.

• Venetsanos Liastos 2007: Mandilaria (~100%) 8–12 päivää kuivatetuista rypäleistä. Kokonaistuotanto 2,900 pulloa. Alkoholia 13,5%. Itselleni jäi hieman epäselväksi mistä Venetsanosin vanhemmat vuosikerrat olivat peräisin, mutta Liastoseja löytyi aina vuosikertaan 2003 asti.
  
  Läpinäkyvä, raskasliikkeinen ja hyvin tumman mahonginruskea ulkonäkö. Tuoksusta löytyy todellinen makeiden aromien runsaudensarvi: melassista tummaa siirappia, vaahterasiirappia, espressoa, kuivattuja tummia hedelmiä, makeaa mokkaa, suklaakastiketta, kuivattua viikunaa ja taatelia ja kevyttä rusinaa. Suussa viini on täyteläinen, mutta suht hapokkaan runkonsa ansiosta ei lainkaan paksu, vaan freesihkö ja miellyttävän mehukas. Intensiivisessä makumaailmassa Sun Maid -rusinoita, sulaa suklaata, mokkaa, joulumausteita ja siirappia sekä sitruunaista eloisuutta. Jälkimaku on todella pitkä, raikas ja kompleksinen; kielelle jää voimakasta mokkakahvia, maustekakkuisuutta, rusinaisuutta, kevyttä makeaa tammisuutta ja ujoa keksitaikinaa.
  
  Liastos on varsin vaikuttava ja vakuuttava esitys, minkä lisäksi se on mielenkiintoinen haastaja perinteisille Vinsantoille – vaikka Assyrtiko on erittäin vakuuttava lajike jälkiruokaviinien valmistukseen, näyttää Mandilaria toimivan tehtävässä myös varsin mainiosti. Liastos on ehdottomasti Venetsanosin tuotannon parhaimmistoa ja pärjää helposti montaa Santorinin Vinsantoa vastaan. Varmasti hyvin kellaroitavaa tavaraa, joten kuten hintansa väärti ostos 35 euron hintaan (500 ml).

Maistelun viinit.

Liastos-pulloja kypsymässä talon kellariluolastossa.

Vaikka maistelun loppua kohti Venetsanosin viinien taso kasvoikin selvästi, jäi talon viineistä yleisesti vähän mitäänsanomaton kuva. Aivan kuten viinitalo oli aikanaan ollut hyvin moderni, olivat talon viinit nyt erittäin modernin ja siistiksipuleeratun oloisia; ne olivat selkeästi erittäin puhdaspiirteisiä ja taidolla tehtyjä, mutta samalla hyvin helpon, hengettömän ja turhankin laskelmoidun oloisia. Viineissä ei niinkään ollut pinnalla mitään sellaista, joka olisi tehnyt niistä selvästi Santorinille ominaisia viinejä, vaan enemmän joko kypsänmakeaa hedelmää tai turhan selväpiirteistä uutta tammea – tai molempia. Lisäksi viinien keskihinta oli selkeästi niiden laatuun nähden aivan liian kova; vaikka Santorinin hintataso on korkea ja useat saaren viinit varsin tyyriitä, edustivat Venetsanosin viinit selkeästi saaren hinnakkainta päätä. Erityisesti "erittäin rajoitettuna ja harvinaisena huippuviininä" mainostetun 2014-vuosikerran Mandilarian sadan euron hintalappu vaikutti joko vitsiltä tai törkeältä turistien rahastusyritykseltä.

Kuinkahan nopeasti sitä kyllästyisi siihen,
että oman työpaikan ulko-ovelta aukeaisivat tällaiset näkymät?

Aivan kuten melkein naapurissa sijainnut Santo Wines, myös Venetsanos tuntui vierailun päätteeksi viinitalolta, joka kannattaa käydä tarkastamassa – mutta ainoastaan viinitalolta kalderan yli aukeavien näkymien vuoksi. Molempien talojen viinien yleisenä ongelmana oli tietynlainen luonteettomuus ja särmien puute, eivätkä viinit päässeet varsinaisesti vakuuttamaan, vaikka kummaltakin talolta löytyi muutama varsin laadukaskin tuote.

Täytyy toivoa, että tässä olisi ainoastaan kyseessä vasta-aloittaneen viinitalon tunnustelevista ensi askeleista ja tyylin hakemisesta, eikä viinintekijä Vamvakourin tavoittelemasta tyylistä. Koska Venetsanos on vielä niin kovin nuori viinitalo, on tulevaisuus sille vielä avoin, mutta itse toivoisin talon siirtyvän puleeratuista, moderneista viineistä enemmän kohti saarelle tyypillistä viinityyliä. Jos heillä on käytettävänään yksi maailman ainutlaatuisimmista terroireista, olisi mielestäni suotavaa, että viinit myös kykenisivät ilmaisemaan sitä paremmin!

Tuskin kovinkaan yllättäen mukaamme ei tarttunut Venetsanosilta lainkaan tuliaispulloja. Maistelun päätteeksi kiitimme, maksoimme itsemme ulos ja lähdimme köröttelemään mönkijällämme kohti saaren eteläosissa sijaitsevaa punaista rantaa.

Tuottajaesittely: Argyros

Santorinin-reissullamme olimme jo hyvissä ajoin etukäteen sopineet vierailun Exo Gonian kylään Argyrosille, joka on yksi Santorinin tunnetuimpia ja arvostetuimpia viinitaloja, erityisesti makeiden Vinsantojen tuottajana. Onnistuimme kuitenkin lahjakkaasti sössimään suunnitellun tapaamisemme, sillä Google Maps johdatti meidät Argyrosia hyvin lähellä sijaitsevalle Art Spacelle. Tämä töplömi johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että tuota kyseistä taloa luotsaa herra nimeltä Antonis Argyros, minkä vuoksi Google ohjaa hakusanalla "Argyros" Art Spacen viinitalolle – jos siis haluaa löytää Argyrosin viinitalolle, on ymmärrettävä hakea viinitaloa nimellä Ktima J. & M. Argyros O.E.!

Spontaani kierroksemme Art Spacelle ei kuitenkaan aiheuttanut vierailullemme suuria ongelmia, sillä Argyrosilla ei vaikuttanut olevan tuolloin iltapäivästä mitään merkittävää ohjelmaa tiedossa ja paikalle pystyi saapumaan milloin vain. Koska muistelin aikaisemmasta reissustamme Exo Goniaan Argyrosin sijainneen viinitalo Canava Roussosin naapurissa, lähdimme tallustamaan kohti tätä vaihtoehtoista kohdettamme Google Mapsia seuraten ja viitisen minuuttia tallusteltuamme Exo Gonian aavekylän reunoilla löysimme vihdoin Canava Roussosin – ja samalla löytyi myös sen naapurista, saarelle tyypilliseen tapaan kalkkimaalatusta talosta, etsimämme viinitalo Argyros.

• Yli sadan vuoden katkeamattomalla historiallaan Argyros on yksi Santorinin vanhimpia edelleen toiminnassa olevia viinitaloja.
• Talon on perustanut vuonna 1903 Georgios Argyros. Hän oli talon perustamisaikaan muutamaa köynnöshehtaaria viljellyt viljelijä, joka halusi oman viinitalon, jossa tuottaa köynnöksistään viiniä kaupalliseen tuotantoon – ei pelkästään omaan käyttöön, kuten tuolloin oli tapana.
• Tällä hetkellä taloa luotsataan 4. sukupolvessa ja puikoissa häärää Georgios Argyrosin lapsenlapsenlapsi, Mathaios (Matthew) Argyros. Hänen isänsä, Yiannis Argyrosin, johtaessa taloa uudistettiin merkittävästi: omistettujen tarhojen ala kasvoi 25 hehtaariin ja viinitaloa modernisoitiin vastaamaan nykyaikaisia standardeja.
• Tätä nykyä Argyros omistaa yli 40 hehtaaria varttamattomia viinitarhoja, eli talo on yksi Santorinin suurimpia yksityisiä viinitaloja. Tarhojen keski-ikä on n. 60 vuotta, mutta vanhimmat edelleen hedelmää kantavat köynnökset ovat keskimäärin jopa n. 150-vuotiaita. Vanhimmilta tarhahehtaarilta saadaan rypäleitä keskimäärin vain n. 500-1,000 kg (vertailun vuoksi muualla Euroopassa köynnöshehtaarilta saadaan n. 4,000–12,000 kg/ha).
• Viinejä tehdään omien rypäleiden lisäksi myös sopimusviljelijöiltä ostetuista rypäleistä.
• Talon vuosituotanto on n. 350,000 pulloa, joista vientiin menee peräti 60%. Tästä Vinsantoa tuotetaan vuosittain n. 14,000 pulloa.
• Talo pyrkii puuttumaan viininvalmistusprosessiin mieluiten mahdollisimman vähän. Myös sulfiittien määrä pyritään pitämään mahdollisimman matalana; keskimäärin viineihin lisätään sulfiitteja n. 30 mg/l pullotuksen yhteydessä suojaamaan viiniä hapettumiselta.
• Argyros oli vuonna 2004 yksi ensimmäisiä Santorinin viinitaloja, joka toi markkinoille puhtaan Aidani-lajikeviinin; normaalisti Aidania käytetään pääasiassa vain kuivien valkoviinien ja Vinsantojen rypälesekoituksissa.
• Talon perustason viinit kulkevat nimellä Atlantis, kun taas paremman pään kuivat viinit kulkevat nimellä Estate Argyros (tai Κτήμα Αργυρού, "Ktima Argyrou"). Talo on kuitenkin kerännyt eniten nimeä Vinsantoillaan, joita talo kypsyttää usein poikkeuksellisen pitkään – jopa pitkälti yli toista vuosikymmentä – ennen markkinoillelaskua.

Viinitalolla meidät otti vastaan ensisijaisesti edustustehtävistä vastaava Yiota Ioakimoglou. Koska päivämme oli ollut pitkä, siirryimme lyhyen talon historian esittelyn jälkeen suoraan varsinaiseen asiaan, eli talon viinien maisteluun. Tässä ovat havaintoni niin viinitalolla esitellyistä viineistä kuin muutamista muistakin Argyrosin viineistä, joita ehdimme matkamme aikana maistaa.

• Estate Argyros Aidani 2015: 100% Aidani n. 20–30-vuotiaiden köynnösten rypäleistä; satomäärät n. 4,000 kg/ha. Käy ja kypsyy terästankeissa. Aidani on Assyrtikoa hedelmäisempi, mutta pehmeämpi ja matalahappoisempi, minkä vuoksi siitä ei olla perinteisesti valmistettu lajikeviinejä, vaan sitä on sekoitettu pieniä määriä Assyrtiko-viineihin pehmittämään niiden tiukkuutta. Argyros on yksi saaren harvoja Aidani-lajikeviinejä tuottavia viinitaloja. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 6 g/l, alkoholia 13%, pH 3,03.
  
  Lähes vetisen vaaleanvihreä väri. Aromaattinen ja runsaskin tuoksu, jossa valkoista persikkaa, kypsää omenaa, ujoa hunajamelonia ja aavistus sitruunaista kirpeyttä. Kuiva, rapean hapokas ja varsin eloisa suussa. Runsaassa makumaailmassa sitruunaa, viheromenaa, kevyttä omenankukkaisuutta, hieman kamomillaa ja ujoa kivistä mineraalisuutta. Raikas, puhdaspiirteinen ja melko pitkä jälkimaku, jossa sitruunaa, viheromenaa ja kivistä mineraalisuutta.
  
  Kokonaisuutena tämä Aidani on ilahduttavan kepeä ja raikas esitys lajikkeen edustajaksi; normaalisti Aidanit ovat pehmeitä, kypsiä ja hedelmävetoisia, mutta tämä on tyyliltään selkeästi Assyrtikomaisempaan henkeen karumpi ja rakenteikkaampi. Ihastuttavan tasapainoinen, todennäköisesti voi kypsyä kellarissakin muutamia vuosia. Erittäin hyvä tapaus ja helposti Santorinin parhaimpia Aidani-viinejä, ellei jopa saaren paras.
  
  
• Argyros Assyrtiko 2014: 100% Assyrtiko n. 50–60-vuotiaiden köynnösten rypäleistä; satomäärät n. 4,000 kg/ha. Käy ja kypsyy terästankeissa. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 7 g/l, alkoholia 13,5%, pH 2,97.
  
  Vaalea limetinvihreä väri. Melko intensiivinen ja raikas nokkasektori tarjoilee sitruunaisuutta, märän kivistä mineraalisuutta, hieman savuista vulkaanisuutta ja ujoa karambolaa. Viini on melko täyteläisen ja jopa ujosti konsentroituneen oloinen, mutta samalla äärimmäisen rakenteikas, kiitos lähes viiltävän hapokkuuden. Rapeassa makumaailmassa kivistä mineraalisuutta, sitruunavetoista sitrushedelmää, kevyttä limettiä ja ujoa suolaisuutta. Erittäin pitkässä, rapsakan hapokkaassa ja intensiivisessä jälkimaussa melko voimakasta suolaisuutta, mitä komppaavat kivisen mineraaliset, sitruunaiset ja ujon savuiset piirteet sekä aavistus kypsemmänmakeaa keltaista hedelmää.
  
  Perustason Santorini Assyrtikoksi tämä viini on aivan käsittämättömän vakuuttavaa tavaraa. Todella intensiivinen ja rakenteikas tapaus, joka on miellyttävän raikas yhden lasillisen ajan, mutta sen jälkeen rupeaa kaipaamaan ruokaa kylkeensä. Vielä äärimmäisen nuorekas, eli kaivannee kellaria vähintään parin vuoden ajaksi; todennäköisesti kehittyy helposti vähintään vuosikymmenen ajan. Päräyttävää, erinomaista tavaraa.
  
  
• Estate Argyros Assyrtiko 2015: 100% Assyrtiko n. 150-vuotiaiden köynnösten rypäleistä (muutamien köynnösten arvioidaan olevan jopa 300-vuotiaita). Satomäärät ovat alle 1,000 kg/ha. Käymisen jälkeen viinistä 80% kypsyy 6 kk terästankeissa ja 20% kypsyy 6 kk vanhoissa, kerran tai kaksi kertaa käytetyissä 500 litran tammitynnyreissä. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 7,1 g/l, alkoholia 14%, pH 2,95.
  
  Väriltään viini on hailakka vaaleanvihreä. Eloisa ja kompleksinen tuoksu on hieman makeaan taittuva ja se tarjoaa sitruunaa, sitruunaruohoa, kevyttä kermaisuutta, ujoa kivistä mineraalisuutta ja hentoa vulkaanista savuisuutta. Suussa viini tuntuu selvän konsentroituneelta, erittäin happovetoiselta ja siksi todella rapsakalta. Kypsästä, mutta karunpuoleisesta makumaailmasta löytyy kivistä mineraalia, voimakasta suolaisuutta, omenankuorista bitteriä ja ujoa vulkaanista savuisuutta. Suuhun jää intensiivinen, konsentroitunut ja rapean hapokas jälkimaku, jossa häilyy voimakasta sitruunaisuutta, suolaisuutta, kevyttä omenankuorista bitteriä ja ujoa savuisuutta.
  
  Todella upea ja vaikuttava esitys: uskomaton määrä rakennetta, energiaa ja fokusta. Vielä aivan liian nuoren oloinen, vaatinee selvästi muutamia vuosia rauhoittuakseen hieman – tai sitten vain riittävän rasvaista ja/tai happopitoista ruokaa kylkeensä. Saaren lähimarketeista voi löytää hintaan 15,90€, mikä on tällaisesta viinistä käsittämättömän vähän.
  
  
• Estate Argyros Assyrtiko French Oak Fermented 2015: 100% Assyrtiko yli 100-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Viini käy ja kypsyy 6 kk ajan 3. kertaa käytetyissä 500 litran ranskalaisissa tammitynnyreissä.
  
  Hailakka vaaleanvihreä väri. Yllättäen melko pidättelevä, mutta miellyttävää moniulotteisuutta lupaileva tuoksu, jossa tuntuu tammikypsytyksen tuomaa leveyttä ja kermaisuutta, sitruunaista hedelmäisyyttä, kevyttä kukkaista aromikkuutta ja ujoa vaniljaa. Siinä missä nokkapuolelta löytyy ujoja viittauksia tammikypsyttelyyn, ei makupuolelta tahdo löytyä juuri mitään; viini tuntuu varsin intensiiviseltä, konsentroituneelta ja melko täyteläiseltä, mutta kielellä pyörii lähennä suolaista mineraalia, sitruunaa ja limettiä, kevyttä omenankuorista bitterisyyttä ja ujoa kermaisuutta. Kiitos erittäin tuntuvien happojen, viini on äärimmäisen rakenteikas, tiukka ja jopa suorastaan karun oloinen. Rapean hapokas ja intensiivinen jälkimaku jättää kielelle voimakasta suolaisuutta, kypsää sitruunaa, märän kivistä mineraalisuutta ja ujoa vulkaanista savuisuutta.
  
  Tähän asti olen pyrkinyt lähinnä karttamaan kaikkia barrel-nimikkeen kanssa kulkevia Assyrtikoita, sillä ne tuntuvat olevan lähinnä amerikkalaisille markkinoille suunnattuja tammipommeja. Sen sijaan Argyrosin tammitynnyreissä käytetty ja kypsytetty Assyrtiko ei tarjoa juuri mitään tammea (kiitos teille, useaan otteeseen käytetyt, kookkaat tynnyrit!), vaan ainoastaan äärimmäisen vaikuttavaa, tiukkarakenteikasta ja vivahteikasta Assyrtikoa kaikkein parhaimmillaan! Viini on vain vuoden ikäisenä selkeästi aivan liian nuori ja tiukkarakenteinen, eli viini kaivannee useamman vuoden – ellei jopa vuosikymmenen – kellarointia. Helposti parhaimpia reissulla maistettuja Assyrtikoita Art Space Assyrtikon, Sigalas Nychterin ja Artemis Karamolegos Nykterin kanssa. Aivan uskomatonta tykittelyä.
  
  
• Argyros Atlantis 2014: Mandilaria (90%), Mavrotragano (10%). Käy terästankeissa, kypsyy 6 kk ajan 500 litran tammitynnyreissä. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 5,5 g/l, alkoholia 13%, pH 3,57.
  
  Nuorekas, läpinäkyvän vadelmanpunainen väri, joka taittuu ujosti violettiin. Kiehtova, aromaattinen nokka, joka tarjoilee vastapoimittuja, happamankirpeitä punaisia marjoja, makeankypsää vadelmaa, kevyttä suolaista mineraalisuutta, hillittyä ruusuvettä, ujoa savuisuutta ja hentoa puisevaa aromikkuutta. Suutuntumaltaan viini on hyvin kepeä ja happovetoinen. Vaikka tanniineja ei ole paljoa, on niissä runsaasti särmää ja tiukkuutta. Makupuolelta löytyy happamia tummia marjoja, hieman pippurista marjaisuutta ja ujoa ruusuista kukkaisuutta. Suuhun jää pitkä ja tarraavan tanniininen jälkimaku, jossa tuntuu vadelmamehua, karvasta hapankirsikkaa, hieman hapanta puolukkaa, ujoa ruusuvettä ja aavistus pippurisuutta.
  
  Ollakseen talon ns. entry-level-punaviini, on punainen Atlantis hämmentävän rakenteikas, vakavastiotettava ja tasapainoinen. Onhan tämä tietyllä tapaa toki suoraviivainen tapaus, mutta vastaaviin perusviineihin tämä on sekä äärimmäisen persoonallinen että rakenteellisestikin varsin epätyypillinen, kepeä, kirpeän hapokas ja tuntuvan tanniininen. Elleivät nuoret Nebbiolot ole juttusi, voi tällainen punaviini olla melko haastava elämys; itse olin tästä kyllä varsin täpinöissäni! Viini tuli testattua ravintolassa 24€ hintaan, mikä oli ihan kohtuullinen hinta viinille – viinikaupoissa en kyllä lähtisi maksamaan tästä viinistä silti kymppiä enempää. Toisaalta tullee varmasti kypsymään hyvin seuraavan puolen vuosikymmenen ajan, mutta toisaalta viini lienee hauskimmillaan juuri näin nuorena ja persoonallisen aromaattisena.
  
  
• Argyros Vinsanto 4 Years Barrel Aged 2008: Assyrtiko (80%), Aidani (10%), Athiri (10%) erittäin vanhojen köynnösten rypäleistä; vanhimpien köynnösten juuret saattavat olla jopa 500 vuotta vanhoja. Rypäleitä kuivatetaan aluksi auringossa 12–14 päivää, minkä jälkeen niistä puristettu viini siirretään käymään terästankkeihin. Noin 2 kk kestävän käymisen jälkeen viini siirretään kypsymään ranskalaisiin tammitynnyreihin 4 vuodeksi. Pullotuksen jälkeen viinin annetaan levätä vähintään vuosi ennen markkinoillelaskua. Jäännössokeria n. 220 g/l, happoja 7,19 g/l, alkoholia 13,5%.
  
  Kirkas, keskisyvä vaahterasiirappinen väri. Varsin runsaassa ja makeassa tuoksussa hunajaa, eksoottisia paahdettuja mausteita, kevyttä rusinaa, hentoa vaahterasiirappia ja maltillinen sitruunamehuinen alavire. Erittäin makea ja mehukas suussa, mutta viinin hyvin tuntuva hapokkuus tekee kokonaisuudesta erittäin pirteän ja mausta intensiivisen. Mehevän konsentroituneessa makumaailmassa siirappia, kuivattua sitruunaa, kevyttä hunajaa ja hentoa vohvelia. Maukas ja pitkäkestoinen jälkimaku jättää jälkeensä pitkiä ja intensiivisiä siirapin, eksoottisten mausteiden, kevyen sitruunamarmeladin ja ujon vaahterasiirapin piirteitä.
  
  Argyrosin 4 vuotta tynnyrikypsytetty Vinsanto on erittäin tyylikäs ja hienostunut esitys Vinsantojen kepeämmästä, hienostuneemmasta ja happovetoisemmasta päästä. Toisin kuin erittäin pitkään kuivatuista rypäleistä valmsitetut ja erittäin pitkään tynnyröidyt versiot, tämä ei ole niinkään massiivinen ja tummanpuhuva, vaan raikkautta ja puhdaspiirteisyyttä korostava. Todella herkullinen esitys, joka valaa uskoa Argyrosiin yhtenä saaren parhaista Vinsanto-tuottajista.
  
  
• Argyros Vinsanto 12 Years Barrel Aged 1999: Assyrtiko (80%), Aidani (10%), Athiri (10%) erittäin vanhojen köynnösten rypäleistä; vanhimpien köynnösten juuret saattavat olla jopa 500 vuotta vanhoja. Rypäleitä kuivatetaan aluksi auringossa 12–14 päivää, minkä jälkeen niistä puristettu viini siirretään käymään terästankkeihin. Noin 2 kk kestävän käymisen jälkeen viini siirretään kypsymään ranskalaisiin tammitynnyreihin 12 vuodeksi. Pullotuksen jälkeen viinin annetaan levätä vähintään vuosi ennen markkinoillelaskua. Jäännössokeria n. 240 g/l, happoja 7,07 g/l, alkoholia 13,5%.
  
  Melko syvä, kuivuneen verenpunertavaan sävyyn taittuva meripihkan väri. Selkeästi tummanpuhuvampi ja kehittyneempi tuoksu kuin 4 vuotta vanhalla versiolla; synkkiä mokkaisuuden, savun, keksitaikinan, siirappipiparin, kevyen kahvisuuden ja ujon tumman suklaisuuden sävyjä. Viini on suussa täyteläinen, erittäin makea ja todella intensiivinen; konsentroituneesta makumaailmasta löytyy kahvia, mokkaa, karamellia, melassista siirappisuutta ja hieman savuisuutta. Kokonaisuus on erittäin raikas ja ryhdikäs, kiitos korkean hapokkuuden. Todella pitkässä ja eloisassa jälkimaussa kahvisuutta, melassia, hieman pähkinäisyyttä ja ujoa savuisuutta. Suuhun jäävä jälkimaku on erittäin vivahteikas ja hieman tahmea.
  
  Erittäin intensiivinen, konsentroitunut ja moniulotteinen Vinsanto; vaikkei tämä ole yhtä järeää tavaraa kuin 20-vuotias, on tämä selkeästi vivahteikkaampi ja synkkäsävyisempi kuin 4-vuotias versio. Erikoisesti viini maistuu hieman makeammalta kuin 4-vuotias, vaikka tässä on enemmän jäännössokeria ja 4-vuotiaassa selkeästi tuntuvammat hapot. Kenties sokerit vain muuttuvat iän myötä vähemmän makeaksi? Kokonaisuutena tämän on kaikin puolin erinomainen ja pitkään kellaroitava Vinsanto, jossa yhdistyy upeasti 4-vuotiaan Vinsanton raikkaus 20-vuotiaan Vinsanton runsauteen ja vivahteikkuuteen. Todella vaikuttava esitys.
  
  
• Argyros Vinsanto 20 Years Barrel Aged 1992: Assyrtiko (80%), Aidani (10%), Athiri (10%) erittäin vanhojen köynnösten rypäleistä; vanhimpien köynnösten juuret saattavat olla jopa 500 vuotta vanhoja. Rypäleitä kuivatetaan aluksi auringossa 12–14 päivää, minkä jälkeen niistä puristettu viini siirretään käymään terästankkeihin. Noin 2 kk kestävän käymisen jälkeen viini siirretään kypsymään ranskalaisiin tammitynnyreihin 20 vuodeksi. Pullotuksen jälkeen viinin annetaan levätä vähintään vuosi ennen markkinoillelaskua. Jäännössokeria n. 255 g/l, happoja 7,65 g/l, alkoholia 13,5%.
  
  Todella tumma, selkeästi iän myötä konsentroitunut ja hidasliikkeinen, tumman mahonginruskea ulkonäkö. Nokkapuolelta löytyy tummapaahteista kahvia, kuviattuja taateleita, mehukasta luumuisuutta, maitosuklaata, melassia, karamellia, kuivattuja luumuja, paahdettuja pähkinöitä, makeaa mokkaisuutta, hieman sitruunamarmeladia, ujoa vaahterasiirappia, aavistus hunajaa, hela hoito. Kaikki mahdollinen kuviteltavissa oleva. Suussa viinillä on erittäin tiivis, konsentroitunut ja tahmea olemus, mutta kiitos erittäin voimakkaan, sitruunaisen hapokkuuden, viini ei tunnu lainkaan raskaalta tai laiskalta, vaan erittäin raikkaalta ja fokusoituneelta. Hyvin voimakkaassa ja tuntuvan makeassa makumaailmassa siirappia, melassia, appelsiinisuklaata, mokkaisuutta, oksidatiivisia hasselpähkinän piirteitä, hieman makeaa keksimäisyyttä, hentoa savuisuutta ja aavistus pistävää ranciota. Huhhuh. Viinin makeus tuntuu jo lähes polttelevana tunteena. Eloisassa jälkimaussa tummaa kahvia, siirappia, mokkaa, karamellia, kivistä mineraalisuutta, hieman leivontamaisteita, aavistus tumman suklaista bitterisyyttä ja ujoa savuisuutta. Jopa useita minuutteja kielellä viipyilevä jälkivaikutelma on erittäin makea, voimakas ja käsittämättömän monisyinen.
  
  Tämä on yksinkertaisesti käsittämätöntä tavaraa. Vaikka viinistä ei löydy semmoista kepeyttä ja eloisuutta kuin nuoremmista versioista, on tämä tajuttoman vivahteikas ja rakenteikas Vinsanto helposti luokiteltavissa maailman parhaiden jälkiruokaviinien joukkoon. Kiitos viinin oksidatiivisen kypsyttelyn, korkean jäännössokeripitoisuuden ja käsittämättömän happopitoisuuden, sen kellarointipotentiaali lasketaan todennäköisesti sadoissa vuosissa. Helposti paras Santorinin-reissulla maistamani Vinsanto ja mahdollisesti jopa paras koskaan maistamani Santorinin viini.

Maistetut kuivat viinit.

Maistettuamme talon viinit läpi oli helppo ymmärtää, miksi Argyrosia pidetään peräti Santorinin parhaana Vinsanton tuottajana: jopa tuottajan nuorin Vinsanto oli selkeästi erittäin korkealuokkainen ja moniulotteinen esitys, kun taas 20 vuotta kypsytetylle Vinsantolle oli jo turha etsiä haastajia. Argyros erottuu muista saaren tuottajista myös siinä, että talo on yksi harvoista vanhempia vuosikertoja myyvistä viinitaloista. Talolla ei siis tuoteta vain yhtä, vuodesta toiseen samana pysyvää Vinsantoa, vaan 4-vuotiaan perus-Vinsanton rinnalle on tuotettu selkeästi monia muita tuottajia pidempään kypsytettyjen Vinsantojen sarja. Koutsoyannopoulos on Argyrosin lisäksi yksi harvoista tuottajista, joka tarjoaa Vinsanton uusimman vuosikerran lisäksi myös vanhempia vuosikertoja, mutta toisin kuin Argyros, Koutsoyannopoulos tuottaa Vinsantoa joka vuosi samalla tyylillä ja viineistä myydään julkaisuhetkellä vain osa, kun taas loput jätetään viinitalon kellariin kypsymään, myöhemmin myytäväksi.

Isomman kaliiperin tykittelymeininkiä.

Ei ollut etukäteen vaikeaa arvata, että Argyrosilla saisimme eteemme todella kovatasoista Vinsantoa. Sen sijaan se tuli itselleni varsin positiivisenä yllätyksenä, että myös talon kuivat puna- ja valkoviinit kuuluivat helposti saaren korkealaatuisimpien joukkoon! Pelkästään jo yleensä niin tylsästä Aidanista oltiin täällä saatu jo vakuuttavan rapsakka ja ryhdikäs esitys, kun taas Assyrtikot olivat mykistävän upeita – joskin myös äärimmäisen tiukkoja, peräti väkivaltaisia – jo näin nuorina. Näitä viinejä fiilistellessä oli ilahduttavaa huomata, että siinä missä monet muut Santorinin tuottajat tahtovat käyttää uusia tammitynnyreitä premium-luokan Assyrtikoita valmistaessaan, oli Argyrosin tyyli selkeästi päinvastainen: tynnyreitä kyllä käytetään rohkeasti tuomaan viineihin runsautta ja syvyyttä, mutta kuten viinejä esitellyt Yiota Ioakimoglou itsekin sanoi, Argyrosilla ei haluta peitellä lainkaan Assyrtikon ainutlaatuista terroiria, toisin sanoen selkeitä tammen piirteitä on turha etsiä viineistä. Talolla suositaan vain vanhoja ja keskimääräistä suurempia, 500 litran tammitynnyreitä, jotta valkoviineissä Assyrtiko pääsee esiintymään pääosassa soolona.

Argyrosin pihasta löytyvä, perinteinen koriprässi
ja irtileikattu kouloura-köynnös.

Tässä vaiheessa päivämme viinitaloja kierrellen oli venynyt jo niin pitkäksi, että naapurissa sijainnut Canava Roussos piti yksinkertaisesti jättää pois turneelta. Fiilisteltyämme Argyrosin viinit läpi lähdimme tallustamaan kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa Kamaria, kylää jossa majoituimme, ja sen loputonta rantabulevardia houkuttelevine ravintoloineen.

Näin loppukaneettina Argyrosista voin sanoa sen, että talo on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen, jos Santorinille eksyy. Varsinaisesta tilavierailusta on vaikea mennä sanomaan, sillä sellaista emme ehtineet kiertää, enkä edes tiedä järjestääkö Argyros sellaisia (todennäköisesti kyllä, jos tarpeeksi kiltisti kysyy), mutta itse viinit ovat ehdottomasti jo riittävän kova syy tulla tarkastamaan talon taso. Viinit eivät ole pelkästään hyviä tai tyylikkäitä; ne ovat jumalauta helposti saaren parhaimpien joukossa, elleivät jopa parhaimpia! Argyrosin mieletön, suorastaan väkivaltaisen tiukkaa hapokkuutta ja ääretöntä poweria hämmentävän hienostuneeseen ja vanhan maailman eleganssiin naittava tyyli vakuutti meikäläisen kertaheitolla talon tasosta. Vaikka Santorinilta ei kehnoja tuottajia löydy ja hämmentävän suuri osa saaren viinitaloista on erittäin korkealaatuisia, ei yksikään viinitalo ole kyennyt iskemään eteeni näin kovatasoista kattausta, jossa jo ensimmäinen viini iskee mielihyväkeskuksiin yhtä täysiä ja odottamatta kuin nyrkki taksijonossa leukaperiin, ja siitä lähdetään vain tasaista meno ylöspäin!

Ai jummi.

Tuottajaesittely: Art Space Wines

Viimekesäisen Santorini-reissumme ehdottomasti erikoisin viinitalovierailu sattui sen jälkeen, kun olimme vierailleet Koutsoyannopoulosin ja Artemis Karamolegosin viinitaloilla ja lähdimme vaeltamaan kohti seuraavaa kohdettamme. Olin sopinut jo aikaisemmin vierailusta Argyrosin viinitalolle, joten näpyttelin Google Mapsiin nimen "Argyros" ja vain verrannollisen kivenheiton päästä löytyikin samanniminen viinitila. Ei kestänyt kuin 10-15 minuuttia ja olimme lupaavasti viinitalolta näyttävän rakennuksen pihalla. Kuulimme erään raollaan olevan oven takaa ääniä, joten kurkkasimme ovesta sisään ja siellä olikin vanhempi herra aloittamassa juuri esittelykierrosta. Kun tiedustelin ovelta että "excuse me, is this Argyros winery?", sain vastauksena yesyesyescomeincomein ja vimmattu selittäminen talon historiasta vain jatkui. Asetuimme siis esittelykierrokselle osaksi suurempaa talolla vieraillutta seuruetta.

Melko pian kuitenkin tuntui siltä, että nyt ei kuitenkaan kaikki asiat natsaa ihan täysin.

Jossain vaiheessa kierrosta paljastuikin, että kyseessä ei tosiaankaan ollut tunnettu viinitalo Argyros, vaan käytännössä sen naapurissa sijaitseva viinitalo Art Space. Tässä vaiheessa oli vain todettava, että vahinko on jo tapahtunut, joten menimme massan mukana ja kuuntelimme, mitä herralla viinitalosta oli kerrottavana.

Antonis Argyros esittelemässä viinitalon museopuolta.

Myöhemmin kierroksella kyllä paljastui miksi herra vastasi myöntävästi tiedusteluun siitä, oliko tämä viinitalo Argyros: taloa pyörittävä vanha gubbe kun on nimeltään Antonis Argyros! Joten kyllähän olimme sittenkin onnistuneet löytämään Argyrosin viinitalon – vaikkemme nyt ihan sitä, mitä olimme alun perin etsineet.

• Art Space Winery on perustettu vuonna 1999 Argyrosin suvun vanhaan, yli satavuotiaaseen viinitaloon.
• Alun perin tämä osittain tuliperäiseen maahan kaivettu Argyrosin viinitalo on otettu käyttöön jo vuonna 1861, joten se on helposti yksi vanhimmista Santorinilla edelleen toimivista viinitaloista. Viinitalo kuitenkin poistui pitkäksi aikaa käytöstä kun Nikolaos A. Argyros – taloa nykyisin pyörittävän Antonis Argyrosin isä – lopetti talon toiminnan vuonna 1952 ja perusti Santorinin pienviljelijöiden osuuskunnan. Nykyisin tuo osuuskunta tunnetaan nimellä Santo Wines ja se on Santorinin ylivoimaisesti suurin viinintuottaja.
• Suurena taiteen että Santorinin kulttuurin ja historian ystävänä Antonis Argyros restauroi sukunsa vanhan viinitalon kuntoon ja rakennutti sinne sekä taidenäyttelytilan että viini- ja tislaamomuseon. Viinitalon vanhalla puolella on nykyisin mahdollista tutustua, miten viinejä ja tisleitä valmistettiin saarella vuosisata sitten, kun taas kellaritunneleista löytyy jatkuvasti vaihtuva näyttely, jossa on näytteillä sekä kreikkalaisten että ulkomaisten taiteilijoiden tauluja ja veistoksia.
• Näyttelyn ja museon pyörittämisen ohessa Argyros ryhtyi myös tuottamaan viiniä talon uudemmalla puolella, jonne hän rakennutti pienimuotoisen, nykyaikaisen viinitalon. Alun perin talon vuorituotanto pyöri n. 1,000 pullon tuntumassa, mutta nykyisin talo tuottaa vuosittain "jo" n. 10,000 pulloa viiniä. Argyros tuottaa viinien lisäksi myös pieniä määriä paikallista tislettä, rakia.
• Art Space Winery on viinitalona yksi Kreikan saariston harvoja natural-henkisiä viinitaloja. Köynnöksiä viljellään luonnonmukaisesti ilman kemiallisia torjunta-aineita tai lannoitteita ja viinit valmistetaan täysin hands-off-periaatteiden mukaisesti, eli rypäleet vain puristetaan ja niiden annetaan käydä luonnonhiivoilla viiniksi ilman minkäänlaista prosessiin puuttumista. Ainoastaan pullotuksen yhteydessä viineihin lisätään sulfiitteja; Argyrosin mukaan "100 grammaa tonnia kohti", eli 100 mg/l. Pullotuksen yhteydessä viinejä ei kirkasteta tai suodateta.
• Viinitalo on rakennettu maan sisään useampaan kerrokseen niin, ettei siellä tarvitse käyttää juuri minkäänlaisia pumppuja ja vastaavia laitteita, vaan viinit on mahdollista siirtää vaivattomasti sammioista ja astioista toiseen yksinkertaisesti painovoiman avulla.
• Saaren pienimpänä viinintuottajana Art Spacen viinit ovat äärimmäisen harvinaisia jopa Santorinin saarella: Antonis Argyros mainitsi, että hän myy viinejään vain neljälle Santorinin ravintolalle ja loput viineistä myydään viinitalon myymälästä. Hänellä ei ole myöskään kiinnostusta kasvattaa tuotantoa, koska tällä hetkellä talon viinintuotanto vastaa hyvin kysyntää, eikä Argyrosilla olisi juuri resursseja kasvattaa tuotantoaan suuremmaksi.

Antonis Argyros tarjoilemassa talon Aidania.

Talolle eksyminen ja kierroksen läpikäyminen oli kyllä melkoinen kokemus. Eikä pelkästään itse viinitalovierailun vuoksi, vaan myös itse herra Argyrosin takia! Mies selittää kyllä kaikesta mahdollisesta asiaan liittyvästä ja liittymättömästä varsin innokkaasti, mutta ihmeellisellä, matalalla, monotonisella ja kohtalaisen nasaalilla englannilla, jota hän puhuu varsin nopealla tahdilla ja voimakkaasti kreikkalaisittain murtaen. Jos siis paikan päälle eksyy, on luvassa paljon mielenkiintoista tietoa, mutta puheeseen on myös jaksettava keskittyä sataprosenttisesti! Jos ajatus herpaantuu hetkeksikin, huomaa ajattelevansa jälleen kerran että "minä en kyllä tajua nyt sanaakaan". Myös Argyrosin tapa kuljettaa vierailijoita tiloista toiseen on mielenkiintoinen: hän selittää innokkaasti n. kaksi minuuttia putkeen vetämättä välissä henkeä, minkä jälkeen hän on noin kaksi sekuntia hiljaa, mitä seuraa nopeasti mutistu "okayokayokaygogogomovemove" kun mies lähtee tallustamaan seuraavalle pisteelle hätistäen vierailijoita edellään. Spontaani reissu Art Spacelle jäi kyllä mieleen omaperäisimpänä ja omalla tavallaan viihdyttävimpänä viinitalovierailuna Santorinin-reissullamme!

Museo-, näyttely- ja viinitalovierailu päättyy lopuksi viinitalon pieneen maistelutilaan, jossa pientä korvausta vastaan on tarjolla maistelu talon kaikista tuotteista. Tämä on kyllä tilaisuus, jota ei talon viinien olemattoman saatavuuden vuoksi kannata jättää välistä!

Tässä havaintoni vierailun päätteeksi maistetuista viineistä:

• Art Space Aidani 2014: 100% Aïdani luonnonmukaisisesti viljellyistä rypäleistä. Käytetty ja kypsytetty terästankeissa.
  
  Melko syvä, konsentroitunut kellanvihreä väri. Runsas ja ulkonäön tavoin konsentroitunut tuoksu, jossa hieman villejäkin sävyjä, hyvin kypsää ja hunajaisuuteen taittuvaa hedelmää, kevyttä vahamaisuutta ja ujoa pölyistä maamaisuutta. Suussa öljyinen ja täyteläinen, minkä lisäksi hapot ovat lajikkeelle tyypilliseen tapaan maltillisenpuoleiset. Runsaan rehevässä makumaailmassa persikkaa, hyvin kypsää omenaa, hieman villejä vivahteita, kevyttä kivipölyisyyttä ja aavistus tanniinista otetta. Pitkässä ja kokonaisuuteen nähden yllättävän rapeassa jälkimaussa tuntuu suolaista mineraalisuutta, persikkaa, kirpeänäkin tuntuvaa hapokkuutta, kevyttä hunajaa ja hentoa savua.
  
  Ehdottomasti äärimmäisen mielenkiintoinen ja herkullinen tapaus Aidaniksi – yleensä kun tämä lajike tuottaa lähinnä melko kypsän hedelmävetoisia, mutta turhan pehmeitä ja mielenkiinnottomia valkoviinejä. Tämä on hämmentävän runsas ja konsentroitunut tapaus erittäin mielenkiintoisilla, ujon villeillä piirteillä ja hienolla, kokonaisuuteen integroituneella happorakenteella. Mahdollisesti jopa Santorinin paras Aidani, joskaan ei se kaikista tyypillisin tuttavuus.
  
• Art Space Santorini Assyrtiko 2014: 100% Assyrtiko luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä. Käytetty ja kypsytetty terästankeissa.
  
  Vaaleanvihreä väri. Tuhti ja äärimmäisen persoonallinen, hieman vihertäväsävyinen ja melko konsentroitunut tuoksu, jossa sitruunaa, villiä kompleksisuutta, melko voimakasta vahamaisuutta ja hentoa vulkaanista savuisuutta. Suussa viini tuntuu paradoksaalisesti kepeältä ja rapean hapokkaalta, mutta samalla varsin konsentroituneelta ja öljyiseltä. Runsaasta makumaailmasta löytyy kivistä mineraalisuutta, kypsää pomeloa, hieman mehiläisvahaisuutta, hentoa persikankiveä ja ujoa suolaisuutta. Kokonaisuus on erittäin rakenteikas. Runsaasta ja konsentroituneesta, mutta rakenteikkaan hapokkaasta jälkimausta löytyy napakkaa, kypsää sitruunaa, kevyttä hunajamelonia, mehiläisvahaa ja hentoa omenahilloa.
  
  Uskomattoman moniulotteinen ja silti äärimmäisen juotava Assyrtiko, joka tuntuu olevan yhtä aikaa sekä persoonallista natural-meininkiä henkivä että erittäin lajiketyypillinen. Vaikka viini on selkeästi kypsempi ja rehevämpi kuin tavallinen Santorinin Assyrtiko, on tässä viinissä silti hämmentävää kepeyttä, rakennetta ja ryhtiä. Upea jo nyt, mutta kestää helposti kellarissa vuosia. Sekä Art Spacen että mahdollisesti koko Santorinin hienoin kuiva valkoviini.
  
• Art Space Nykteri 2011: 100% Assyrtiko luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä. Ennen villihiivoilla käyttämistä murskattujen rypäleiden annetaan maseroitua kuorten kanssa kylmässä. Osa viinistä kypsytetään tammitynnyreissä.
  
  Syvä, intensiivinen kellanvihreä väri. Runsas ja kohtalaisesti makeaan taittuva, kompleksinen tuoksu, jossa kypsänmakeaa keltaista hedelmää, makeahkoa vaniljaisuutta ja hillittyä kermaisuutta. Varsin runsas, täyteläinen ja erittäin konsentroitunut suutuntuma. Moniulotteisessa makumaailmassa kypsiä sitrushedelmiä, suolaista mineraalisuutta, kermaisuutta, hieman kypsää punaista omenaa ja ujoa vaniljaan taittavaa tammea. Varsin napakka happorakenne. Pitkässä ja moniulotteisessa jälkimaussa kypsänmakeaa sitruksisuutta, kalkkista mineraalisuutta, kermaista tammea, hentoa suolaisuutta ja ujoa vaniljaa.
  
  Erittäin kypsä, moniulotteinen ja tyylitajuisesti tammitettu Assyrtiko, joka on runsaudestaan ja kypsyydestään huolimatta hämmentävän kepeän ja tasapainoisen oloinen. Todella vaikuttava esitys, mutta jää silti talon perus-Assyrtikon varjoon. Tästä huolimatta helposti yksi Santorinin vaikuttavimpia valkoviinejä.
  
• Art Space Saint August Barrel 2011: 100% Assyrtiko luonnonmukaisesti viljellyistä, myöhään korjatuista rypäleistä. Ennen villihiivoilla käyttämistä murskattujen rypäleiden annetaan maseroitua kuorten kanssa kylmässä. Ennen kuin käyminen on loppunut, siirretään viini uusiin tammitynnyreihin kypsymään 10–15 kuukaudeksi.
  
  Konsentroitunut kullankeltainen väri. Runsaassa ja moniulotteisessa tuoksussa makeaa tammisuutta, vaniljaa, cantaloupea, hieman mehiläisvahaa ja hentoa vulkaanista savuisuutta. Makumaailmassa kivistä mineraalisuutta, kypsiä sitrushedelmiä, kermaista tammea, kevyttä suolaista mineraalia, hentoa vaniljaa ja ujoa yrttistä bitterisyyttä. Erittäin runsas, täyteläinen ja hieman öljyinen suutuntuma, jota vastaan asettuu tuntuva, rapea hapokkuus. Pitkä, intensiivinen ja vivahteikas jälkimaku, jossa sitrushedelmiä, kivistä mineraalisuutta, kermaista tammea, kevyttä vaniljaa ja ujoa bitterisyyttä.
  
  Varsin suurikokoinen ja runsas Assyrtiko, jossa kypsyydellä ja voimalla on enemmän painoa kuin kepeydellä ja eleganssilla. Vaikka viini on tunnistettavissa Santorinin Assyrtikoksi, edustaa se enemmän geneerisempää ja modernimpaa tyylisuuntaa vahvalla uuden tammen läsnäolollaan. Varsin hieno viini tyylilajissaan, mutta paljon anonyymimpi kuin muut Art Spacen viinit. Todennäköisesti tullee muuttumaan varsin hurmaavaksi esitykseksi pidemmän kellaroinnin jälkeen, kunhan tammi integroituu viinin hedelmän kanssa paremmin.
  
• Art Space Vinsanto 2005: Assyrtiko (90–95%), Aïdani + Athiri (5–10%) luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä. Korjattuja rypäleitä kuivatetaan auringossa niin, että 1 litra viiniä vaatii n. 8–12 kg rypäleitä. Kypsyy vuosikerrasta riippuen 3–20 vuotta tammitynnyreissä.
  
  Syvä pronssisen punaruskea väri. Voimakas ja yllättävän kuivakka tuoksu, jossa intensiivistä mausteisuutta, rusinaisuutta, kuivattuja viikunaa ja hentoa piparisuutta. Varsin makea, runsas ja samalla melko hapokas yleisolemus. Makumaailmassa voimakasta siirappisuutta, kuivattua taatelia, hieman rusinaa, ujoa piparitaikinaa ja aavistus kuivattuja luumuja. Silkkisen öljyinen suutuntuma. Mehukkaan makea, pitkä ja hieman tahmea jälkimaku, jossa joulumausteita, rusinaa, hieman kuivattua viikunaa ja ujoa rusehtavaa omenaa.
  
  Varsin tasapainoinen ja tyylikäs Vinsanto, jossa runsas makeus, iän konsentroima hedelmä ja raikas hapokkuus ovat hienosti tasapainossa. Hyvä ja maukas esitys, mutta ei ehkä aivan pärjää saaren parhaimmille Vinsantoille.

Elämää Art Spacella.

Maistelun päätyttyä oli todettava, että Art Space on kiistämättä melko ainutlaatuinen tapaus Santorinin viiniskenessä. Kun ottaa huomioon, että se on saaren pienin viinitalo, joka on lähinnä taidegalleriaa pitävän herran sivutoiminen business venture, on varsin merkittävää, että talo tuottaa (ainakin omasta mielestäni) jopa saaren parasta Aidania ja Assyrtikoa. Viineissä kyllä leijuu vahvasti persoonallinen, natural-meininkiä henkivä villi ote, joka tuo omasta mielestäni niihin vastaansanomatonta syvyyttä ja vivahteikkuutta, mutten ihmettelisi, jos jonkun toisen mielestä nämä olisivat viallisia viinejä verrattuna saaren teknisesti virheettömiin ja siistiksi puleerattuihin viineihin. Jos jotakin, ovat nämä viinit ainakin täynnä ainutlaatuista vivahteikkuutta ja persoonaa – se, tykkääkö talon tyylistä, on sitten ihan henkilökohtainen asia.

Joka tapauksessa, pelkästään viinien äärettömän pienen saatavuuden vuoksi voin suositella erittäin lämpimästi vierailua Art Spacen viinimuseoon/-taloon/taidegalleriaan. Erityisesti talon Assyrtiko on omasta mielestäni aivan omassa luokassaan ja siksi itseä jäikin harmittamaan, etten sitä älynnyt ostaa pulloa tai paria mukaani, kun piti kierroksen jälkeen kiirehtiä sinne "oikealle" Argyrosin viinitilalle. Kiinnostuneille on kuitenkin mainittava tässä, ettei Art Spacelle saapuminen ole mitenkään hankalaa: viinitalolle löytää helposti joko vain kävelemällä n. 20 minuutin matkan Kamarin kylästä tai ottamalla Fira–Kamari-bussin; aivan Canava Roussosin, Argyrosin ja Santorini Brewing Companyn lähistöllä sijaitsee bussipysäkki, jolta kävelee Art Spacelle viidessä minuutissa. Tarjolla on ainutlaatuinen, saaren tyylistä poikkeava ja varmasti mieleenjäävä elämys.

Tuottajaesittely: Artemis Karamolegos

Tutustuttuamme Santorinin mielenkiintoiseen (joskin asteen verran creepyyn) viinimuseoon historiallisella Koutsoyannopoulosin viinitilalla, lähdimme kävellen palaamaan Kamarin kylään johtavan autotien laitaa. Koutsoyannopoulosilta on matkaa Kamariin noin kolmisen kilometriä, mutta tästä matkasta ensimmäisen reilun kilometrin varrelta löytyy neljä muuta viinitaloa, joilla tarkoituksenamme oli vierailla vielä saman päivän aikana. Ensimmäisenä vastaamme tuli reilun kilometrin taapertamisen jälkeen Artemis Karamolegoksen yhdistetty viinitalo ja ravintola. Koska olimme ilmoittaneet tulostamme jo etukäteen, riitti, että ilmoitimme nimemme saapuessamme paikalle ja meidät ohjattiin suoraan pöytään. Paikalle ilmaantui pian ensimmäisten maistettavien viinien kanssa esittelystä vastaava talon avustava viinintekijä, neiti Bitri.

• Viinejä on alun perin ryhtynyt tuottamaan maanviljelijä Artemis Karamolegos vuonna 1952. Viinejä valmistettiin pitkään perinteisin menetelmin maatalon yhteyteen vulkaaniseen maaperään louhitussa ns. kanavassa.
• Vuonna 1995 Karamolegosin suku päätti perustaa erityisesti viinin tuotantoon keskittyneen viinitalon, joka alun perin tunnettiin nimellä San..torini.
• Kun viinitalon perustaneen Artemis Karamolegosin pojanpoika, nimeltään myöskin Artemis Karamolegos, astui talon johtoon vuonna 2004, päätti hän uudistaa viinitalon täysin. Talolla ryhdyttiin hankkimaan modernia viininvalmistuslaitteistoa, kuten lämpötilakontrolloituja käymistankkeja, murskaimia, pullotus- ja etiketöintilaitteistoja; hankittiin tarhoja, joilla kasvoi tai joille istutettiin perinteisiä, harvinaisia lajikkeita; tietotaitoa ja osaamista kerättiin muilta viinitaloilta ja konsulteilta. Koko viinitalo uudistui hyvin lyhyessä ajassa perinteisestä kanavasta nykyaikaiseksi viinitaloksi, jonka tuotannossa oli tarkoituksena yhdistää vuosikymmenien aikana kerätty perinteinen osaaminen nykyaikaisiin viineihin ja tekniikkaan.
• Uudistetun viinitalon yhteyteen rakennutettiin Aroma Avlis -ravintola toimimaan houkuttimena viineistä kiinnostuneille ihmisille saapua paikan päälle tutustumaan talon toimintaan. Vaikka tämä Exo Gonian (autio)kylässä sijaitseva viinitalo ei ole kovinkaan kaukana Kamarin tai Firan suosituista kaupungeista, ei viinitalon lähellä ole juuri mitään sellaista, minkä vuoksi turistien olisi helppo eksyä sattumalta paikalle.
• 2010-luvun alussa Artemis Karamolegos vaihtoi viinitalon nimen kantamaan sekä omaa että perustajansa nimeä (toim. huom. mikä on kyllä erittäin viisas teko, jos esimerkiksi haluaa miettiä näkyvyyttä hakukoneissa).
• Viinitalo tuottaa vuosittain noin 200,000 pulloa viiniä (viinitalon sivujen mukaan 250,000 pulloa, viinitalolla taas määrän mainittiin olevan reilu 150,000 pulloa). Alun perin viinit valmistettiin yksinomaan talon omilta, Exo Goniassa sijaitsevilta tarhoilta, joita talo omistaa noin 20 hehtaarin edestä – tämä on melko merkittävä osuus saarella, jossa keskimääräinen omistetun tarhan pinta-ala on alle hehtaarin luokkaa. Nykyisin rypäleitä kuitenkin ostetaan myös lukuisilta pientuottajilta.
• Kaikki talon Aidani- ja Mavrotragano-rypäleet tulevat ainoastaan talon omilta tarhoilta, kun taas esimerkiksi Assyrtiko-, Athiri- ja Mandilaria-rypäleitä myös ostetaan sopimusviljelijöiltä.
• Rypäleiden hinnat voivat heilahdella merkittävästi, riippuen mm. rypäleiden laadusta sekä vuosikerrasta – hyvänä vuosikertana tarhat voivat tuottaa kiitettävästi rypäleitä, jolloin rypälekilon hinta voi olla melko matala, kun taas huonoina vuosikertoina hurjat tuulet tai huonot sääolosuhteet voivat tuhota lähes koko sadon, jolloin yhden rypälekilon hinta voi kasvaa hyvin korkeaksi. Keskimäärin kilo Assyrtikoa maksaa n. 2,0–2,9€/kg, kun taas kilo Mavrotraganoa voi olla halvimmillaan 3,5€/kg ja huonoina vuosikertoina peräti 5,0€/kg.
• Talon tuotannosta noin puolet on PDO-luokiteltua (vrt. AOC, DO tai DOC) ja puolet väljemmän PGI-appellaatioluokan (vrt. IGP, VdlT tai IGT) viinejä. Tuotannosta n. 52% menee vientiin ja vajaa puolet kulutetaan paikallisesti.

Ystävällinen seuralaisemme, "Lehmä".

Maistelimme läpi koko viinitalon tuotannon Aroma Avlis -ravintolan sisäpihalla viinintekijä Bitrin esitellessä talon viinit meille. Seuraa meille piti myös viinitalon oma koira; hauvan tarkkaa nimeä en saanut talteen, mutta kuulemma nimi tarkoitti "lehmää", kuvaten tietenkin luppakorvan ulkonäköä.

Maistetut viinit:

• Artemis Karamolegos Aidani 2015: Aidani (100%). Viini, jota on valmistettu vuodesta 2002 alkaen. Käy ja kypsyy (n. 1 kk) terästankeissa. Aidani on Assyrtikoa hedelmäisempi, mutta pehmeämpi ja matalahappoisempi, minkä vuoksi siitä ei olla perinteisesti valmistettu lajikeviinejä, vaan sitä on sekoitettu pieniä määriä Assyrtiko-viineihin pehmittämään niiden tiukkuutta. Artemis Karamolegos on yksi saaren harvoja Aidani-lajikeviinejä tuottavia viinitaloja. Vuosituotanto 3,000 pulloa.
  
  Hailakka vaaleanvihreä väri. Runsaassa, hedelmävetoisessa tuoksussa hunajamelonia, kypsää päärynää, mehevää persikkaista hedelmää, kevyttä kamomillaa ja ujoa yrttisyyttä. Kypsä ja hedelmävetoinen, mutta miellyttävän raikas ja freesi suussa. Omenan ja kevyen hunajamelonin vastapainoksi asettuu miellyttävä bitterisyys ja hennon suolainen mineraalisuus. Kokonaisuus on keskihapokas tai korkeintaan kohtalaisen hapokas, mutta kuitenkin sopivan rakenteikas. Suuhun jää lopuksi freesi ja melko pitkä jälkimaku, jossa tuntuu bitterisen kivistä mineraalisuutta, makeaa päärynää, kevyttä sitruunaa ja ujoa vihreyttä.
  
  Kokonaisuutena viini on helpostilähestyttävä ja hyvin hedelmävetoinen Santorinin valkoviini, sekä Aidaniksi mukavan rakenteikas, mutta viini jää kyllä silti pahasti kakkoseksi saaren Assyrtikoiden raikkaudelle ja rakenteelle. Viini on onneksi ilahduttavasti maultaan kuivempi mitä makean hedelmäinen tuoksu antaa odottaa. Hyvä, mutta hieman yksiulotteinen esitys; viinitalon 16,50€ hintaan vähän turhan hinnakas ostos. Sen sijaan viiniä voi löytää saaren marketeista 12–13€ hintaan, mikä on jo selkeästi sopivampi hinta viinille.
   
• Artemis Karamolegos Terra Nera White 2015: Assyrtiko (100%). Talon perustason Assyrtiko, joka valmistetaan saaren matalalla sijaitsevien (lähinnä Kamarin alueelta) ja varhain kypsyvien tarhojen "nuorten" köynnösten (keskimäärin n. 50 vuotta) rypäleistä. Viiniin tarkoitetut rypäleet poimitaan varhain (heinäkuun lopulla) ja niistä puristetun viinin annetaan käymisen jälkeen kypsyä n. 2 kk terästankeissa ennen pullotusta. 13% alkoholia.
  
  Vaaleanvihreä väri. Nuorekkaassa ja miellyttävän hedelmäisessä tuoksussa omenaisuutta, makeaa trooppisuutta, ujoa kukkeutta ja aavistus hunajaisuutta. Suussa viini on kohtalaisen tuntuvan hapokas, mutta makumaailmaltaan helppo ja simppeli: kypsää sitruunaa, kevyttä kivistä mineraalisuutta, aavistus suolaisuutta ja häivähdys makeaa nallekarkkia. Suuhun jää keskipitkä, makean hedelmäinen ja kevyen nallekarkkinen jälkivaikutelma.
  
  Simppeli, miellyttävä valkoviini, joka kyllä maistuu Assyrtikolta, mutta josta puuttuu laadukkaampien Assyrtiko-viinien intensiivisyys, terävä mineraalisuus ja voimakas rakenne. Mukava arkiviini, joka muistuttaa enemmän Manner-Kreikan simppelimpiä Assyrtikoita kuin Santorinin voimakkaita valkoviinejä. Joten kuten hintansa väärti 11,60€ hinnalla.
   
• Artemis Karamolegos Santorini Assyrtiko 2015: Assyrtiko (100%). Talon paremman tason Assyrtiko, joka valmistetaan korkealla sijaitsevien ja vanhojen (70–100 vuotta) tarhojen rypäleistä. Viini käy terästankeissa, joissa sen annetaan myös kypsyä n. 6 kk hiivasakan päällä ennen pullotusta. 13,5% alkoholia.
  
  Hailakka, hillityn vaaleanvihreä väri. Kypsä ja runsas tuoksu, jossa tuntuu sitruunaisuutta, kevyesti banaanisia käymisaromien jäänteitä, hillittyä suolaista mineraalisuutta ja ujoa vulkaanista savua. Suussa intensiivinen, napakan hapokas, rapea. Makumaailmassa kirpeää sitruksisuutta, suolaista mineraalisuutta, omenankuorista bitterisyyttä ja kevyttä yrttisyyttä. Viini on varsin napakka, mutta sillä on keskitäyteläisestä rungostaan huolimatta mukavan runsas, jopa ujon öljyinen tekstuuri. Suuhun jää pitkä, tiukkarakenteinen, voimakkaan mineraalinen ja kirpakan sitruunainen jälkimaku.
  
  No niin, nyt ruvetaan puhumaan asiaa! Artemis Karamolegosin Assyrtiko on esimerkillinen esitys klassisen rapeasta ja tiukan hapokkaasta Assyrtikosta, josta Santorini on niin tunnettu. Viini tuntuu vaativan vielä muutaman vuoden kellarointia, jotta tuoksun banaaniset käymisesterit pääsevät hajoamaan ja makumaailma saa lisää vivahteikkuutta. Hintansa väärti ostos 15,5€ hinnalla viinitalolta, mutta marketin 11,5€ hinnalla todellinen loisto-ostos.
   
• Artemis Karamolegos Santorini 2015: Assyrtiko (85–90%), Aidani & Athiri (15–10%) jopa 150 vuotta vanhoilta, korkealla (400–450m) sijaitsevilta viinitarhoilta. Talon "perinteinen" valkoviini, jossa Assyrtikoa pehmennetään hedelmäisemmillä Aidanilla ja Athirilla. Viini käy terästankeissa, joissa sen annetaan myös kypsyä n. 2 kk hiivasakan päällä ennen pullotusta. 13,5% alkoholia.
  
  Hailakka vaaleanvihreä väri. Tuore ja runsaan hedelmäinen tuoksu, jossa runsaasti makean omenaisia piirteitä, cantaloupea ja mehukasta sitrushedelmää; aromikkaammat Aidani ja Athiri tuntuvat hallitsevan tuoksua. Suussa hapokas, eloisa ja varsin napakka. Kypsää, mutta keskitäyteläistä ja mukavan rapeaa makumaailmaa hallitsevat kirpeä viheromenaisuus ja makeampi cantaloupe sekä ujo suolaisuus. Yleisilme on miellyttävän vivahteikas. Suuhun jää eloisa, melko hedelmäinen ja tuntuvan mineraalinen jälkimaku, jossa viipyilee kypsää omenaa, hapanta sitruunaisuutta ja vihertäviä yrttejä.
  
  Klassisen tyylikäs Santorinin valkoviini. Ero satapinnaiseen Assyrtikoon on pieni, mutta tämä ero on silti melko selvä kun viinejä maistelee rinnakkain: tämä on hieman kypsempi ja hedelmävetoisempi viini, kun taas puhtaassa Assyrtikossa on jäntevää kireyttä ja tuntuvampaa mineraalisuutta. Siinä missä Assyrtiko vaikuttaa vaativan lisää ikää, on tämä viini jo nyt juotavissa – vaikka viinin voi kuvitella myös kehittyvän hyvin joidenkin vuosien ajan kellaripuolella. Viinitalon hintaa en muista, mutta lähimarketin 10,40€ hintalapulla viini on mainio ostos.
   
• Artemis Karamolegos Nykteri 2014: Assyrtiko (90%), Aidani & Athiri (10%) jopa 100 vuotta vanhoilta, korkealla (450m) sijaitsevilta Megalochorin kylän viinitarhoilta. Aiemmin viiniä kypsytettiin uusissa ja vanhoissa tammitynnyreissä 3 kk ajan, mutta nykyisin talo pyrkii tuottamaan enemmän tyypillisyyttä ja rypäleiden ominaispiirteitä ilmentäviä viinejä, minkä vuoksi viini kypsyy nykyisin 16 kk ajan ensisijaisesti vanhoissa 500 litran tammitynnyreissä. 14% alkoholia.
  
  Keskisyvä vihertävä väri. Todella aromikas, runsas ja hyvin kompleksinen tuoksu, jossa tuntuu ananasta, kvitteniä, hieman kuivakkaa, paahteista tammisuutta, maltillista karamellia, ujoa vaniljaa ja aavistus petrolisuutta. Suussa viini on runsas, täyteläinen ja öljyinen, mutta samalla tuntuvan hapokas, eloisa ja hyvin ryhdikäs. Vivahteikkaassa ja hieman konsentroituneen oloisessa makumaailmassa kermaisuutta, sitruunaa, makeaa puuta, kevyttä vaniljaisuutta, hieman viheromenaa, maltillista suolaista mineraalisuutta, ujoa kivisyyttä, aavistus pähkinäisyyttä ja häivähdys ruskistettua voita. Suuhun jää eloisa, rapea ja voimakkaan mineraalinen jälkimaku, jossa tuntuu kypsää omenaa, rehevää sitrushedelmää, hieman kermaisuutta, kevyttä pähkinäisyyttä, aavistus vaniljaa ja häivähdys hunajamelonia.
  
  Viinissä tuntui jonkin verran uuden tammen vaikutus, joten veikkaan talon lähinnä vanhojen 500-litraisten tynnyreiden politiikan alkaneen vasta tänä tai viime vuonna, eikä vielä tämän kyseisen viinin valmistusaikana. Joka tapauksessa, viini on tammessa kypsytetyksi Assyrtiko-vetoiseksi valkoviiniksi poikkeuksellisen vaikuttava ja vakava tyyliltään: pohjalla on hyvin samankaltainen viini kuin talon äskettäin maistetussa Santorini-valkoviinissä, mutta Nykteristä löytyy valtavasti enemmän syvyyttä, vivahteikkuutta, rakennetta ja voimaa. Vaikka suosin normaalisti tammettomia valkoviinejä tammisiin nähden, oli tämä viini parempi kuin valtaosa reissulla maistamistani viineistä; voin kuvitella, että tästä tulee upea esitys, kunhan viinin runsain tammisuus integroituu kellarissa hedelmän alle piiloon. Noin 20€ hinnalla viini on jo mainio ostos viinitalolla, mutta itse löysin pullon mukaani tuliaisiksi 16,9€ hintaan marketista Kamarista.
   
• Artemis Karamolegos Barrel Aged Assyrtiko 2015: Assyrtiko (100%). Rypäleet poimittu Akrotirin matalilta, mutta myös jopa 330 metrin korkeuteen kasvavilta tarhoilta, joista osa nuoria ja osa jopa 100-vuotiaita. Kypsyy 6 kk uusissa barrique-tynnyreissä.
  
  Vaaleankellervä väri. Vivahteikas, runsas ja tuntuvan kermainen tuoksu, jossa makeaa tammea, melko runsasta puuta, makeaa kukkeutta ja hillittyä vaniljaa; tuoksu on toisaalta tyylikkään tamminen, mutta toisaalta siitä ei kyllä löydy juuri mitään muuta. Viini on suussa täyteläinen, kermainen, runsaan puiseva, muasteisen tamminen, vaniljainen, suolaisen mineraalinen, hillityn pippurinen ja kevyen sitruunainen. Hapokkuus on Assyrtikoksi melko maltillista. Suuhun jää hyvin pitkä, kypsä, kermainen, jopa voinen, vaniljainen, kevyen sitruunainen ja ujon bitterisen puiseva jälkimaku.
  
  Kokonaisuutena viini on ihan tyylikäs moderni valkoviini, mutta aivan täysin tukkoontammitettu sellainen; pohjalta löytyvän Assyrtikon erottaa lähinnä hennoista sitruunaisista ja suolaisen mineraalisista piirteistä. Edes lajikkeelle tyypillinen hapokkuus ei jaksa puskea vahvasti tammen alta esiin. Kai tämä voi olla hyvä viini tammisista valkoviineistä tykkäävälle, mutta omasta mielestäni tässä viinissä on hukattu kaikki se, mikä Santorinin Assyrtikossa on hienoa. En ole vakuuttunut. 13,9e hinnalla hyvä ostos, jos sattuu tykkäämään nestemäisesta tammesta.
   
• Artemis Karamolegos Terra Nera Rosé 2015: Assyrtiko (50%), Mandilaria (50%) melko korkealla sijaitsevien ja keskimäärin 50-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Assyrtiko antaa viinille hapon, 10 tuntia kuorten kanssa maseroitu Mandilaria antaa viinille värin. Jäännössokeria 6 g/l, alkoholia 13%.
  
  Hohtava, tummahko pinkki väri. Kuivakkaa tuoksua hallitsee aromaattinen Mandilaria: kirsikkaa, metsämansikkaa, ujoa vadelmamarmeladia ja aavistus eksoottisia mausteita. Suussa Assyrtiko dominoi: kuivassa ja rapsakassa makumaailmassa tuntuu sitruunaa, kypsää vadelmaa, kevyttä suolaista mineraalia, maltillista viheromenaisuutta ja ujoa bitterisyyttä. Tuntuvat hapot. Keskipitkässä ja rapeassa jälkimaussa kirsikkaa, vadelmaa, metsämansikkaa, kevyttä karviaista ja hentoa yrttistä vihreyttä.
  
  Todella hurmaava ja tyyliltään varsin vakava roséeviini, jossa Assyrtiko tuntuu selkeästi napakkana rakenteena, tiukkuutena ja voimakkaana mineraalisuutena. Varsin korkealaatuinen, maukas ja tasapainoinen esitys. Tuottaja antaa viinille kypsymispotentiaalia 2–3 vuotta, mutta viimesyksyisessä maistelussani Terra Nera Rosé 2009 pärjäsi oikein mainiosti huolimatta 7 vuoden iästään! Mainio ostos 9,90€ hinnalla.
   
• Artemis Karamolegos Terra Nera Mandilaria 2015: Mandilaria (100%). Matalalla (Kamarissa, Karteradosissa ja Messariassa) sijaitsevien, keskimäärin 60-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini. Rypäleitä kuivattiin auringossa vuorokauden ajan, jotta rypäleen sokeripitoisuutta ja hedelmäisyyttä saataisiin paremmin tasapainoon lajikkeen tuntuvien happojen ja tanniinien kanssa. Noin viikon maseraatio rypäleiden kuorien kanssa. Käymisen jälkeen annetaan kypsyä terästankeissa 6 kk, pullotetaan sadonkorjuuta seuraavana keväänä.
  
  Läpinäkyvä, vaaleahko kirsikanpunainen väri. Upea, nuorekas ja superaromaattinen, suorastaan räjähtävän kukkea tuoksu, jossa tuntuu ruusunlehtiä, maraschino-kirsikkaa, vadelmamarmeladia, kirpeyttä vihjailevia sävyjä ja ujoa rankaista vihertävyyttä. Suussa viini on kepeä, hyvin hapokas ja varsin tuntuvan tanniininen. Kuivassa, rapeassa ja jopa hennon kirpeässä makumaailmassa tuntuu hapankirsikkaa, raa'ahkoa metsämansikkaa, ujoa puolukkaa ja hentoa suolaista mineraalisuutta. Yleisilme on eloisa ja tiukan jäntevä. Suuhun jää eloisa, raikas ja happovetoinen jälkimaku, josta erottuu puolukkaa, kevyttä tanniinista grippiä hentoa mausteisuutta ja aavistus ruusuisuutta. Napakka happo kantaa pitkään.
  
  Tietyllä tavalla hyvin simppeli ja suoraviivainen viini, mutta samalla mitä rehellisin ja anteeksipyytelemättömin esitys Mandilariasta! Vaikka rypäleitä on kuivattu hetki, on viinissä silti pinnassa lajikkeelle tyypillinen tiukkuus, hapokkuus ja tanniinisuus, eli viinistä ei olla pyritty tekemään hampaattoman pehmoista perusviiniä. Monelle kuluttajalle yhdistelmä hyvin kepeää suutuntumaa, tuntuvia tanniineja ja voimakasta hapokkuutta voi olla turhan haastava, mutta itse pidin kokonaisuudesta todella paljon ja viini vaikuttaakin mitä erinomaisimmalta yleisviiniltä monille kreikkalaisille, tomaattipohjaisille ruoille. Loisto-ostos 9,90€ hintaan.
   
• Artemis Karamolegos Mavrotragano 2012: Mavrotragano (100%). Yksi Santorinin harvoista Mavrotragano-lajikeviineistä. Viini valmistettu sekä matalalla (Kamari, Megalochori) että korkealla (Pyrgos, 450 m) sijaitsevien, keskimäärin 50-vuotiaiden tarhojen rypäleistä. Murskaamisen jälkeen viinin annetaan aluksi kylmämaseroitua 24 tuntia, minkä jälkeen viini käy ja maseroituu kuorien kanssa noin 10 päivää. Tämän jälkeen viinin annetaan kypsyä 24 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viiniä valmistetaan vain parhaimpina vuosikertoina.
  
  Ulkonäöltään melko samankaltainen kuin Terra Nera Mandilaria; sävyltään hieman tummempi ja ujosti sinertävään taittuva. Kypsä, muhkea ja tummanpuhuva tuoksu jossa tuntuu boysenmarjaa, makeaa luumuisuutta, hillittyä karhunvatukkahilloa, maltillista lakritsisuutta ja kevyttä makean aromaattista tammea. Yleisilme on vivahteikas ja makeaan taittuva. Lajikkeelle tyypillisesti viini on suussa keskitäyteläinen, hyvin hapokas ja erittäin tanniininen. Eloisassa ja napakassa makumaailmassa tuntuu makeaa tummaa kirsikkaa, boysenmarjaa, hapanta puolukkaisuutta ja karpaloa, hillittyä makeaa tammea, kevyttä valkopippuria, hentoa lakritsia ja ujoa neilikkaa. Suuhun jäävä pitkä ja happovetoinen jälkimaku on hyvin kuiva ja se jättää jälkeensä karpaloa, hillittyä kirsikkahilloa, hentoa boysenmarjaa ja ujoa lakritsia.
  
  Kokonaisuutena Artemis Karamolegosin Mavrotragano on erittäin vakuuttava tapaus; vaikka Domaine Sigalasin Mavrotragano oli omalta osaltaan oikein mainio esitys, meni Artemis Karamolegosin versio mielestäni vielä siitä heittämällä ohi. Tyylillisesti tämä nyt maistettu viini on näistä kahdesta kepeämpi ja selkeästi enemmän hapokkuutta ja tanniineja kuin makeaa hedelmää ja tammea painottava. Molemmat viinit kyllä mielestäni kärsivät turhan paljon kohtalaisesti erottuvasta tammisuudesta, joka antaa niille turhan siloitellun ja modernin yleisilmeen, mutta viinit kantavat tämän tammisuutensa silti hämmentävän hyvin. Voin kuvitella, että tästä viinistä voi tulla +5 vuoden lisäkellaroinnilla oikein vakuuttava esitys, jos selkeimmät tammen piirteet integroituvat hedelmän alle piiloon.
   
• Artemis Karamolegos Pnoé 2015: Aidani, Assyrtiko, Athiri, Katsano, Kritiko, Pltani). Kuohuviini, joka valmistetaan käyttämällä varhain korjattuja Aidania, Assyrtikoa ja Athiria sekä niitä paikallisia lajikkeita, joiden määrät ovat niin pieniä, ettei niistä saa valmistettua kaupallisia määriä lajikeviiniä. Viini saa kuplansa charmat-menetelmällä, eli paineistetuissa terästankeissa. Jäännössokeria 24 g/l, alkoholia 11%.
  
  Vaaleanvihertävä väri. Superaromaattinen, makea ja hyvin muskattisen kukkea tuoksu, jossa tuntuu runsaasti kukkaista parfyymisyyttä, kypsää persikkaa, mangoa ja muita eksoottisia hedelmiä. Runsas, pirteä ja puolimakea suussa. Voimakkaan kukkea makumaailma muistuttaa vahvasti Gewürztramineria tai Muscat'ta. Kukkaisuutta hallitsevat ruusuiset ja omenankukkaiset piirteet, mutta niiden rinnalta löytyy mm. mandariinia, eksoottisia mausteita ja hentoa bitteristä mineraalia. Viini on kupliltaan enemmän pirskahteleva kuin kupliva, rakenteesta pitävät huolen kohtalainen hapokkuus. Suuhun jää pitkä, raikas ja pirteä jälkimaku, jossa tuntuu kivistä mineraalisuutta, parfyymistä kukkaisuutta ja persikkaisen makeaa keltaista hedelmää.
  
  Kokonaisuus on kuin Alsacen Gewürztraminer kevyillä kuplilla ja hyvällä mineraalisuudella! Viini on todella kukkea ja makea, mutta sellaiseksi hämmentävän maukas ja tasapainoinen esitys. Tämä ei vaikuta yhtään liioitellun aromaattiselta ja viinin hapokkuus ja mineraalisuus tuovat mainiosti tasapainoa jäännössokerin makeudelle. Vaikkei tämä ole millään lailla itseään vakavasti ottava tapaus, on tämä silti miellyttävä pikku aperitiivi. Olisin kuitenkin itse toivonut, että viinistä löytyisi muuten samanlainen versio, mutta 15–20 g/l matalammalla jäännössokerilla!
   
• Artemis Karamolegos Pnoé Rosé 2015: Mandilaria, Mavrathiro, Mavrotragano, Voudomato. Kaikki rypäleet, jotka eivät mene talon punaviineihin, käytetään tämän kuplivan roséeviinin valmistukseen. Viini saa kuplansa charmat-menetelmällä, eli paineistetuissa terästankeissa. Jäännössokeria 34 g/l, alkoholia 11%.
  
  Hailakka pinkki väri. Hillitty, raikas ja makeutta vihjaava tuoksu, jossa tuntuu vadelmamehua ja omenankukkaa. Suussa täyteläinen, makeahko ja keskihapokas. Makumaailmassa kvitteniä, ruusuvettä, vadelmahilloa, kevyttä litsiä, ujoa bitteristä mineraalia ja aavistus muumilimua. Kevyesti pirskahtelevat kuplat katoavat nopeasti. Jälkimaku raikkaampi ja hapokkaampi. Makeahkossa jälkivaikutelmassa pippurista mausteisuutta, kivistä mineraalia, kevyttä muumilimua, hentoa hedelmäsalaatin sokerilientä ja aavistus suolaisuutta.
  
  Hauska ja hupsu esitys, mutta turhan simppeli ja makea omaan makuuni. Jotakuinkin hintansa väärti ostos 13,90€ hintaan marketeissa, mutta itse hassaisin rahani johonkin enemmän saarelle tyypilliseen viiniin. Kuivempana viini toimisi varmasti paremmin; näin makeana ei muumilimu-konnotaatioilta voitu välttyä.
   
•  Artemis Karamolegos Vinsanto 2007: Assyrtiko (85%), Aidani + Athiri (15%). Vanhojen (keskimäärin n. 100 vuotta) köynnösten rypäleitä on aluksi kuivatettu auringossa rusinoiksi 12 päivän ajan, minkä jälkeen ne on puristettu ja saatu mehu on siirretty kypsymään 1., 2. ja 3. käyttökerran barrique-tynnyreihin 7½ vuoden ajaksi.
  
  Läpinäkyvä, mutta varsin syvä, tummanruskean siirappinen väri. Makeassa ja erittäin moniulotteisessa tuoksussa tummaa siirappia, mokkaisuutta, karamellia, kevyttä omenahilloa, hentoa villihunajaa ja aavistus balsamicomaista volatiilisuutta. Suussa viini on intensiivinen, konsentroitunut ja todella makea, mutta samalla tuntuvan hapokas. Kielellä pyörii vivahteita tummasta siirapista, sitruunamehusta, kypsistä omenoista, kanelista ja jopa inkivääristä ja pipareista. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja öljyinen, mutta silti hämmentävän raikas ja eloisa. Todella pitkässä jälkimaussa tuntuu karamellia, siirappia, viikunaa, kuivattua taatelia, hillittyä vaniljaa, hentoa makeaa tammea ja ujoaa makeaa pähkinäisyyttä.
  
  Artemis Karamolegosin Vinsanto on helposti yksi vaikuttavimmista Santorinilla maistetuista Vinsantoista: siinä yhdistyy upeasti pitkään rusinoitujen ja kypsytettyjen Vinsantojen konsentraatio ja mokkaisuus hämmentävän raikkaaseen ja tuntuvaan hapokkuuteen joka pitää viinin uskomattoman raikkaana ja eloisana. Erinomainen jälkiruokaviini jo nyt, mutta kypsymispotentiaalia löytyy vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi.

Maistetut viinit.

Pakollinen tynnyrikellarikuva.

Kun maistelu oli päättynyt, tiedustelimme mahdollisuutta päästä tutustumaan talon viininvalmistuspuolelle, mikä ilahduttavasti sen kummemmin kakistelematta sallittiin meille. Hirveästi mitään erikoista ei kellaripuolelta löytynyt, koska valtaosa maailman viinitaloista on loppupeleissä melko samankaltaisia sisällöltään. Sen sijaan talolle aivan hiljattain palkattu uusi, nuori viinintekijä (jonka nimi ei harmillisesti tarttunut muistiini) oli paikalla ja jutteli innoissaan suunnitelmistaan talon viinien suhteen, mikä oli varsin mukava lisä kellarikierrokselle!

Neiti Bitri, avustava viinintekijä, sekä viinitalon tuore viinintekijä.

Tämä viinintekijä maistatti näytettä tuoreen vuosikerran vielä (villihiivoilla) käyvästä Assyrtikosta samalla kertoen suunnitelmistaan talon viinien suhteen. Pian kävi ilmi, ettei viinintekijä ollut (allekirjoittaneen tapaan) suuri uusien tammitynnyreiden ystävä, joten tulevaisuudensuunnitelmissa olisi pikku hiljaa ryhtyä kasvattamaan talon tynnyreiden kokoa barriquieista suuremmiksi ja samalla pidentää tynnyreiden kiertoaikaam eli uusia tynnyreitä hankittaisiin harvempaa tahtia. Saimme myös kuulla, ettei viinitalolla hirveästi olla ylipäänsä innoissaan hyvin tammisista Assyrtikoista, minkä vuoksi todennäköisesti talon Barrel Fermented Assyrtiko saattaakin pudota katalogista kokonaan pois. Muita talon suunnitteilla olevia muutoksia oli pyrkiä tekemään yhä enemmän kokeiluja villihiivoilla, mahdollisesti jopa siirtyen kokonaan viljeltyjen hiivojen käytöstä kohti luonnonhiivoja.

Yleisellä, maailmanlaajuisella tasolla nämä muutokset eivät olleet mitenkään radikaalin oloisia, vaan enemmän täysin linjassa kansainvälisten viinitrendien kanssa – yhä useammat viinitalot maailmalla kun tuntuvat suuntaavan yhä enemmän kohti luomua / biodynaamisuutta / jopa ns. natural-tyyliä (mikä on usein edellytys villihiivojen käytölle, sillä tarhoilla käytettävät torjunta-aineet usein torjuvat tehokkaasti myös rypäleiden pinnalla eläviä luonnonhiivoja), minkä lisäksi pahin överitammen käyttö tuntuu pikku hiljaa olevan takana päin: jopa monet erittäin massiivisista, kokonaan uudessa tammessa kypsytetyistä viineistä tunnetut viinitalot tuntuvat nykyisin suosivan kasvavissa määrin myös vanhaa tammea. Hedelmä on tehnyt paluun tammen alta!

Kellarikierroksen lopuksi nappasimme viinitalon myymäläpuolelta vielä muistoksi muutaman pullon tuliaisiksi (mm. peräti 7 vuotta vanhan version talon Terra Nera -roséeviinistä!), kiitimme lämpimästi erittäin mielenkiintoisesta, ystävällisestä ja perinpohjaisesta maistelusta ja lähdimme jatkamaan jalkapatikassa kohti seuraavaa viinitaloa, vajaan kilometrin päässä sijaitsevaa Art Space Winerya.

Aroma Avlis -ravintolan terassin kattorakenteissa kasvavia
Mandilaria-rypäleitä.

Näin jälkijättöisesti miettiessä on kyllä todettava, että vaikka varsin monesta reissun aikana tehdystä viinitalovierailusta jäi varsin hyvä maku suuhun, oli piipahdus Artemis Karamolegosille aivan omassa luokassaan! Vaikka muutamalla muulla viinitalolla saattoikin löytyä katalogistaan keskimäärin kovatasoisempaa settiä kuin Artemis Karamolegosilta, veti tämän viinitalon leppoisa, ystävällinen ja näin viininörtin näkökulmasta ilahduttavan perusteellinen ote kaikkeen lopulta pisteet kotiin! Ja vaikka talon kaikista edullisimmat perusviinit eivät aina täysin vaikuttaneet, oli Artemis Karamolegosin viinien yleinen taso silti varsin korkea ja esimerkiksi sekä talon Nykteri että Vinsanto kyllä kuuluivat viitekehyksissään helposti saaren parhaimmistoon! Lisäksi talon yhteydessä toimivaa Aroma Avlis -ravintolaa ihmetellessä rupesi jo vähän harmittamaan, ettei aikataulustamme löytynyt riittävästi aikaa jäädä paikan päälle lounastamaan.

Lopuksi jonkinlaisena kaneettina voisin tässä lämpimästi suositella vierailua Artemis Karamolegosille, näin omaan kokemukseeni nojaten. Varmasti parhaiten onnistut saamaan asiaankuuluvaa palvelua, jos otat etukäteen yhteyttä viinitalolle ja tiedustelet mahdollisuutta viinimaisteluun. Voin myös suositella tekemään toisin kuin allekirjoittanut – varaa siis riittävästi aikaa ruokailla vierailun yhteydessä viinitalon ravintolassa! Paikalle pääset helposti Fira–Kamari-linjaa ajavalla bussilla (vajaa 2€ / hlö / suunta) tai jos satut majailemaan Kamarissa, yksinekrtaisesti tallustamalla paikalle. Matkaa on reilu 2 km, mikä vie hitaastikin töppöstellessä vain vajaan puolisen tuntia. Samalla pääset ihastelemaan Profitis Ilias -vuoren rinteille leviäviä Assyrtiko- ja Aidani-viinitarhoja!