Tuottajaesittely: Artemis Karamolegos

Tutustuttuamme Santorinin mielenkiintoiseen (joskin asteen verran creepyyn) viinimuseoon historiallisella Koutsoyannopoulosin viinitilalla, lähdimme kävellen palaamaan Kamarin kylään johtavan autotien laitaa. Koutsoyannopoulosilta on matkaa Kamariin noin kolmisen kilometriä, mutta tästä matkasta ensimmäisen reilun kilometrin varrelta löytyy neljä muuta viinitaloa, joilla tarkoituksenamme oli vierailla vielä saman päivän aikana. Ensimmäisenä vastaamme tuli reilun kilometrin taapertamisen jälkeen Artemis Karamolegoksen yhdistetty viinitalo ja ravintola. Koska olimme ilmoittaneet tulostamme jo etukäteen, riitti, että ilmoitimme nimemme saapuessamme paikalle ja meidät ohjattiin suoraan pöytään. Paikalle ilmaantui pian ensimmäisten maistettavien viinien kanssa esittelystä vastaava talon avustava viinintekijä, neiti Bitri.

• Viinejä on alun perin ryhtynyt tuottamaan maanviljelijä Artemis Karamolegos vuonna 1952. Viinejä valmistettiin pitkään perinteisin menetelmin maatalon yhteyteen vulkaaniseen maaperään louhitussa ns. kanavassa.
• Vuonna 1995 Karamolegosin suku päätti perustaa erityisesti viinin tuotantoon keskittyneen viinitalon, joka alun perin tunnettiin nimellä San..torini.
• Kun viinitalon perustaneen Artemis Karamolegosin pojanpoika, nimeltään myöskin Artemis Karamolegos, astui talon johtoon vuonna 2004, päätti hän uudistaa viinitalon täysin. Talolla ryhdyttiin hankkimaan modernia viininvalmistuslaitteistoa, kuten lämpötilakontrolloituja käymistankkeja, murskaimia, pullotus- ja etiketöintilaitteistoja; hankittiin tarhoja, joilla kasvoi tai joille istutettiin perinteisiä, harvinaisia lajikkeita; tietotaitoa ja osaamista kerättiin muilta viinitaloilta ja konsulteilta. Koko viinitalo uudistui hyvin lyhyessä ajassa perinteisestä kanavasta nykyaikaiseksi viinitaloksi, jonka tuotannossa oli tarkoituksena yhdistää vuosikymmenien aikana kerätty perinteinen osaaminen nykyaikaisiin viineihin ja tekniikkaan.
• Uudistetun viinitalon yhteyteen rakennutettiin Aroma Avlis -ravintola toimimaan houkuttimena viineistä kiinnostuneille ihmisille saapua paikan päälle tutustumaan talon toimintaan. Vaikka tämä Exo Gonian (autio)kylässä sijaitseva viinitalo ei ole kovinkaan kaukana Kamarin tai Firan suosituista kaupungeista, ei viinitalon lähellä ole juuri mitään sellaista, minkä vuoksi turistien olisi helppo eksyä sattumalta paikalle.
• 2010-luvun alussa Artemis Karamolegos vaihtoi viinitalon nimen kantamaan sekä omaa että perustajansa nimeä (toim. huom. mikä on kyllä erittäin viisas teko, jos esimerkiksi haluaa miettiä näkyvyyttä hakukoneissa).
• Viinitalo tuottaa vuosittain noin 200,000 pulloa viiniä (viinitalon sivujen mukaan 250,000 pulloa, viinitalolla taas määrän mainittiin olevan reilu 150,000 pulloa). Alun perin viinit valmistettiin yksinomaan talon omilta, Exo Goniassa sijaitsevilta tarhoilta, joita talo omistaa noin 20 hehtaarin edestä – tämä on melko merkittävä osuus saarella, jossa keskimääräinen omistetun tarhan pinta-ala on alle hehtaarin luokkaa. Nykyisin rypäleitä kuitenkin ostetaan myös lukuisilta pientuottajilta.
• Kaikki talon Aidani- ja Mavrotragano-rypäleet tulevat ainoastaan talon omilta tarhoilta, kun taas esimerkiksi Assyrtiko-, Athiri- ja Mandilaria-rypäleitä myös ostetaan sopimusviljelijöiltä.
• Rypäleiden hinnat voivat heilahdella merkittävästi, riippuen mm. rypäleiden laadusta sekä vuosikerrasta – hyvänä vuosikertana tarhat voivat tuottaa kiitettävästi rypäleitä, jolloin rypälekilon hinta voi olla melko matala, kun taas huonoina vuosikertoina hurjat tuulet tai huonot sääolosuhteet voivat tuhota lähes koko sadon, jolloin yhden rypälekilon hinta voi kasvaa hyvin korkeaksi. Keskimäärin kilo Assyrtikoa maksaa n. 2,0–2,9€/kg, kun taas kilo Mavrotraganoa voi olla halvimmillaan 3,5€/kg ja huonoina vuosikertoina peräti 5,0€/kg.
• Talon tuotannosta noin puolet on PDO-luokiteltua (vrt. AOC, DO tai DOC) ja puolet väljemmän PGI-appellaatioluokan (vrt. IGP, VdlT tai IGT) viinejä. Tuotannosta n. 52% menee vientiin ja vajaa puolet kulutetaan paikallisesti.

Ystävällinen seuralaisemme, "Lehmä".

Maistelimme läpi koko viinitalon tuotannon Aroma Avlis -ravintolan sisäpihalla viinintekijä Bitrin esitellessä talon viinit meille. Seuraa meille piti myös viinitalon oma koira; hauvan tarkkaa nimeä en saanut talteen, mutta kuulemma nimi tarkoitti "lehmää", kuvaten tietenkin luppakorvan ulkonäköä.

Maistetut viinit:

• Artemis Karamolegos Aidani 2015: Aidani (100%). Viini, jota on valmistettu vuodesta 2002 alkaen. Käy ja kypsyy (n. 1 kk) terästankeissa. Aidani on Assyrtikoa hedelmäisempi, mutta pehmeämpi ja matalahappoisempi, minkä vuoksi siitä ei olla perinteisesti valmistettu lajikeviinejä, vaan sitä on sekoitettu pieniä määriä Assyrtiko-viineihin pehmittämään niiden tiukkuutta. Artemis Karamolegos on yksi saaren harvoja Aidani-lajikeviinejä tuottavia viinitaloja. Vuosituotanto 3,000 pulloa.
  
  Hailakka vaaleanvihreä väri. Runsaassa, hedelmävetoisessa tuoksussa hunajamelonia, kypsää päärynää, mehevää persikkaista hedelmää, kevyttä kamomillaa ja ujoa yrttisyyttä. Kypsä ja hedelmävetoinen, mutta miellyttävän raikas ja freesi suussa. Omenan ja kevyen hunajamelonin vastapainoksi asettuu miellyttävä bitterisyys ja hennon suolainen mineraalisuus. Kokonaisuus on keskihapokas tai korkeintaan kohtalaisen hapokas, mutta kuitenkin sopivan rakenteikas. Suuhun jää lopuksi freesi ja melko pitkä jälkimaku, jossa tuntuu bitterisen kivistä mineraalisuutta, makeaa päärynää, kevyttä sitruunaa ja ujoa vihreyttä.
  
  Kokonaisuutena viini on helpostilähestyttävä ja hyvin hedelmävetoinen Santorinin valkoviini, sekä Aidaniksi mukavan rakenteikas, mutta viini jää kyllä silti pahasti kakkoseksi saaren Assyrtikoiden raikkaudelle ja rakenteelle. Viini on onneksi ilahduttavasti maultaan kuivempi mitä makean hedelmäinen tuoksu antaa odottaa. Hyvä, mutta hieman yksiulotteinen esitys; viinitalon 16,50€ hintaan vähän turhan hinnakas ostos. Sen sijaan viiniä voi löytää saaren marketeista 12–13€ hintaan, mikä on jo selkeästi sopivampi hinta viinille.
   
• Artemis Karamolegos Terra Nera White 2015: Assyrtiko (100%). Talon perustason Assyrtiko, joka valmistetaan saaren matalalla sijaitsevien (lähinnä Kamarin alueelta) ja varhain kypsyvien tarhojen "nuorten" köynnösten (keskimäärin n. 50 vuotta) rypäleistä. Viiniin tarkoitetut rypäleet poimitaan varhain (heinäkuun lopulla) ja niistä puristetun viinin annetaan käymisen jälkeen kypsyä n. 2 kk terästankeissa ennen pullotusta. 13% alkoholia.
  
  Vaaleanvihreä väri. Nuorekkaassa ja miellyttävän hedelmäisessä tuoksussa omenaisuutta, makeaa trooppisuutta, ujoa kukkeutta ja aavistus hunajaisuutta. Suussa viini on kohtalaisen tuntuvan hapokas, mutta makumaailmaltaan helppo ja simppeli: kypsää sitruunaa, kevyttä kivistä mineraalisuutta, aavistus suolaisuutta ja häivähdys makeaa nallekarkkia. Suuhun jää keskipitkä, makean hedelmäinen ja kevyen nallekarkkinen jälkivaikutelma.
  
  Simppeli, miellyttävä valkoviini, joka kyllä maistuu Assyrtikolta, mutta josta puuttuu laadukkaampien Assyrtiko-viinien intensiivisyys, terävä mineraalisuus ja voimakas rakenne. Mukava arkiviini, joka muistuttaa enemmän Manner-Kreikan simppelimpiä Assyrtikoita kuin Santorinin voimakkaita valkoviinejä. Joten kuten hintansa väärti 11,60€ hinnalla.
   
• Artemis Karamolegos Santorini Assyrtiko 2015: Assyrtiko (100%). Talon paremman tason Assyrtiko, joka valmistetaan korkealla sijaitsevien ja vanhojen (70–100 vuotta) tarhojen rypäleistä. Viini käy terästankeissa, joissa sen annetaan myös kypsyä n. 6 kk hiivasakan päällä ennen pullotusta. 13,5% alkoholia.
  
  Hailakka, hillityn vaaleanvihreä väri. Kypsä ja runsas tuoksu, jossa tuntuu sitruunaisuutta, kevyesti banaanisia käymisaromien jäänteitä, hillittyä suolaista mineraalisuutta ja ujoa vulkaanista savua. Suussa intensiivinen, napakan hapokas, rapea. Makumaailmassa kirpeää sitruksisuutta, suolaista mineraalisuutta, omenankuorista bitterisyyttä ja kevyttä yrttisyyttä. Viini on varsin napakka, mutta sillä on keskitäyteläisestä rungostaan huolimatta mukavan runsas, jopa ujon öljyinen tekstuuri. Suuhun jää pitkä, tiukkarakenteinen, voimakkaan mineraalinen ja kirpakan sitruunainen jälkimaku.
  
  No niin, nyt ruvetaan puhumaan asiaa! Artemis Karamolegosin Assyrtiko on esimerkillinen esitys klassisen rapeasta ja tiukan hapokkaasta Assyrtikosta, josta Santorini on niin tunnettu. Viini tuntuu vaativan vielä muutaman vuoden kellarointia, jotta tuoksun banaaniset käymisesterit pääsevät hajoamaan ja makumaailma saa lisää vivahteikkuutta. Hintansa väärti ostos 15,5€ hinnalla viinitalolta, mutta marketin 11,5€ hinnalla todellinen loisto-ostos.
   
• Artemis Karamolegos Santorini 2015: Assyrtiko (85–90%), Aidani & Athiri (15–10%) jopa 150 vuotta vanhoilta, korkealla (400–450m) sijaitsevilta viinitarhoilta. Talon "perinteinen" valkoviini, jossa Assyrtikoa pehmennetään hedelmäisemmillä Aidanilla ja Athirilla. Viini käy terästankeissa, joissa sen annetaan myös kypsyä n. 2 kk hiivasakan päällä ennen pullotusta. 13,5% alkoholia.
  
  Hailakka vaaleanvihreä väri. Tuore ja runsaan hedelmäinen tuoksu, jossa runsaasti makean omenaisia piirteitä, cantaloupea ja mehukasta sitrushedelmää; aromikkaammat Aidani ja Athiri tuntuvat hallitsevan tuoksua. Suussa hapokas, eloisa ja varsin napakka. Kypsää, mutta keskitäyteläistä ja mukavan rapeaa makumaailmaa hallitsevat kirpeä viheromenaisuus ja makeampi cantaloupe sekä ujo suolaisuus. Yleisilme on miellyttävän vivahteikas. Suuhun jää eloisa, melko hedelmäinen ja tuntuvan mineraalinen jälkimaku, jossa viipyilee kypsää omenaa, hapanta sitruunaisuutta ja vihertäviä yrttejä.
  
  Klassisen tyylikäs Santorinin valkoviini. Ero satapinnaiseen Assyrtikoon on pieni, mutta tämä ero on silti melko selvä kun viinejä maistelee rinnakkain: tämä on hieman kypsempi ja hedelmävetoisempi viini, kun taas puhtaassa Assyrtikossa on jäntevää kireyttä ja tuntuvampaa mineraalisuutta. Siinä missä Assyrtiko vaikuttaa vaativan lisää ikää, on tämä viini jo nyt juotavissa – vaikka viinin voi kuvitella myös kehittyvän hyvin joidenkin vuosien ajan kellaripuolella. Viinitalon hintaa en muista, mutta lähimarketin 10,40€ hintalapulla viini on mainio ostos.
   
• Artemis Karamolegos Nykteri 2014: Assyrtiko (90%), Aidani & Athiri (10%) jopa 100 vuotta vanhoilta, korkealla (450m) sijaitsevilta Megalochorin kylän viinitarhoilta. Aiemmin viiniä kypsytettiin uusissa ja vanhoissa tammitynnyreissä 3 kk ajan, mutta nykyisin talo pyrkii tuottamaan enemmän tyypillisyyttä ja rypäleiden ominaispiirteitä ilmentäviä viinejä, minkä vuoksi viini kypsyy nykyisin 16 kk ajan ensisijaisesti vanhoissa 500 litran tammitynnyreissä. 14% alkoholia.
  
  Keskisyvä vihertävä väri. Todella aromikas, runsas ja hyvin kompleksinen tuoksu, jossa tuntuu ananasta, kvitteniä, hieman kuivakkaa, paahteista tammisuutta, maltillista karamellia, ujoa vaniljaa ja aavistus petrolisuutta. Suussa viini on runsas, täyteläinen ja öljyinen, mutta samalla tuntuvan hapokas, eloisa ja hyvin ryhdikäs. Vivahteikkaassa ja hieman konsentroituneen oloisessa makumaailmassa kermaisuutta, sitruunaa, makeaa puuta, kevyttä vaniljaisuutta, hieman viheromenaa, maltillista suolaista mineraalisuutta, ujoa kivisyyttä, aavistus pähkinäisyyttä ja häivähdys ruskistettua voita. Suuhun jää eloisa, rapea ja voimakkaan mineraalinen jälkimaku, jossa tuntuu kypsää omenaa, rehevää sitrushedelmää, hieman kermaisuutta, kevyttä pähkinäisyyttä, aavistus vaniljaa ja häivähdys hunajamelonia.
  
  Viinissä tuntui jonkin verran uuden tammen vaikutus, joten veikkaan talon lähinnä vanhojen 500-litraisten tynnyreiden politiikan alkaneen vasta tänä tai viime vuonna, eikä vielä tämän kyseisen viinin valmistusaikana. Joka tapauksessa, viini on tammessa kypsytetyksi Assyrtiko-vetoiseksi valkoviiniksi poikkeuksellisen vaikuttava ja vakava tyyliltään: pohjalla on hyvin samankaltainen viini kuin talon äskettäin maistetussa Santorini-valkoviinissä, mutta Nykteristä löytyy valtavasti enemmän syvyyttä, vivahteikkuutta, rakennetta ja voimaa. Vaikka suosin normaalisti tammettomia valkoviinejä tammisiin nähden, oli tämä viini parempi kuin valtaosa reissulla maistamistani viineistä; voin kuvitella, että tästä tulee upea esitys, kunhan viinin runsain tammisuus integroituu kellarissa hedelmän alle piiloon. Noin 20€ hinnalla viini on jo mainio ostos viinitalolla, mutta itse löysin pullon mukaani tuliaisiksi 16,9€ hintaan marketista Kamarista.
   
• Artemis Karamolegos Barrel Aged Assyrtiko 2015: Assyrtiko (100%). Rypäleet poimittu Akrotirin matalilta, mutta myös jopa 330 metrin korkeuteen kasvavilta tarhoilta, joista osa nuoria ja osa jopa 100-vuotiaita. Kypsyy 6 kk uusissa barrique-tynnyreissä.
  
  Vaaleankellervä väri. Vivahteikas, runsas ja tuntuvan kermainen tuoksu, jossa makeaa tammea, melko runsasta puuta, makeaa kukkeutta ja hillittyä vaniljaa; tuoksu on toisaalta tyylikkään tamminen, mutta toisaalta siitä ei kyllä löydy juuri mitään muuta. Viini on suussa täyteläinen, kermainen, runsaan puiseva, muasteisen tamminen, vaniljainen, suolaisen mineraalinen, hillityn pippurinen ja kevyen sitruunainen. Hapokkuus on Assyrtikoksi melko maltillista. Suuhun jää hyvin pitkä, kypsä, kermainen, jopa voinen, vaniljainen, kevyen sitruunainen ja ujon bitterisen puiseva jälkimaku.
  
  Kokonaisuutena viini on ihan tyylikäs moderni valkoviini, mutta aivan täysin tukkoontammitettu sellainen; pohjalta löytyvän Assyrtikon erottaa lähinnä hennoista sitruunaisista ja suolaisen mineraalisista piirteistä. Edes lajikkeelle tyypillinen hapokkuus ei jaksa puskea vahvasti tammen alta esiin. Kai tämä voi olla hyvä viini tammisista valkoviineistä tykkäävälle, mutta omasta mielestäni tässä viinissä on hukattu kaikki se, mikä Santorinin Assyrtikossa on hienoa. En ole vakuuttunut. 13,9e hinnalla hyvä ostos, jos sattuu tykkäämään nestemäisesta tammesta.
   
• Artemis Karamolegos Terra Nera Rosé 2015: Assyrtiko (50%), Mandilaria (50%) melko korkealla sijaitsevien ja keskimäärin 50-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Assyrtiko antaa viinille hapon, 10 tuntia kuorten kanssa maseroitu Mandilaria antaa viinille värin. Jäännössokeria 6 g/l, alkoholia 13%.
  
  Hohtava, tummahko pinkki väri. Kuivakkaa tuoksua hallitsee aromaattinen Mandilaria: kirsikkaa, metsämansikkaa, ujoa vadelmamarmeladia ja aavistus eksoottisia mausteita. Suussa Assyrtiko dominoi: kuivassa ja rapsakassa makumaailmassa tuntuu sitruunaa, kypsää vadelmaa, kevyttä suolaista mineraalia, maltillista viheromenaisuutta ja ujoa bitterisyyttä. Tuntuvat hapot. Keskipitkässä ja rapeassa jälkimaussa kirsikkaa, vadelmaa, metsämansikkaa, kevyttä karviaista ja hentoa yrttistä vihreyttä.
  
  Todella hurmaava ja tyyliltään varsin vakava roséeviini, jossa Assyrtiko tuntuu selkeästi napakkana rakenteena, tiukkuutena ja voimakkaana mineraalisuutena. Varsin korkealaatuinen, maukas ja tasapainoinen esitys. Tuottaja antaa viinille kypsymispotentiaalia 2–3 vuotta, mutta viimesyksyisessä maistelussani Terra Nera Rosé 2009 pärjäsi oikein mainiosti huolimatta 7 vuoden iästään! Mainio ostos 9,90€ hinnalla.
   
• Artemis Karamolegos Terra Nera Mandilaria 2015: Mandilaria (100%). Matalalla (Kamarissa, Karteradosissa ja Messariassa) sijaitsevien, keskimäärin 60-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini. Rypäleitä kuivattiin auringossa vuorokauden ajan, jotta rypäleen sokeripitoisuutta ja hedelmäisyyttä saataisiin paremmin tasapainoon lajikkeen tuntuvien happojen ja tanniinien kanssa. Noin viikon maseraatio rypäleiden kuorien kanssa. Käymisen jälkeen annetaan kypsyä terästankeissa 6 kk, pullotetaan sadonkorjuuta seuraavana keväänä.
  
  Läpinäkyvä, vaaleahko kirsikanpunainen väri. Upea, nuorekas ja superaromaattinen, suorastaan räjähtävän kukkea tuoksu, jossa tuntuu ruusunlehtiä, maraschino-kirsikkaa, vadelmamarmeladia, kirpeyttä vihjailevia sävyjä ja ujoa rankaista vihertävyyttä. Suussa viini on kepeä, hyvin hapokas ja varsin tuntuvan tanniininen. Kuivassa, rapeassa ja jopa hennon kirpeässä makumaailmassa tuntuu hapankirsikkaa, raa'ahkoa metsämansikkaa, ujoa puolukkaa ja hentoa suolaista mineraalisuutta. Yleisilme on eloisa ja tiukan jäntevä. Suuhun jää eloisa, raikas ja happovetoinen jälkimaku, josta erottuu puolukkaa, kevyttä tanniinista grippiä hentoa mausteisuutta ja aavistus ruusuisuutta. Napakka happo kantaa pitkään.
  
  Tietyllä tavalla hyvin simppeli ja suoraviivainen viini, mutta samalla mitä rehellisin ja anteeksipyytelemättömin esitys Mandilariasta! Vaikka rypäleitä on kuivattu hetki, on viinissä silti pinnassa lajikkeelle tyypillinen tiukkuus, hapokkuus ja tanniinisuus, eli viinistä ei olla pyritty tekemään hampaattoman pehmoista perusviiniä. Monelle kuluttajalle yhdistelmä hyvin kepeää suutuntumaa, tuntuvia tanniineja ja voimakasta hapokkuutta voi olla turhan haastava, mutta itse pidin kokonaisuudesta todella paljon ja viini vaikuttaakin mitä erinomaisimmalta yleisviiniltä monille kreikkalaisille, tomaattipohjaisille ruoille. Loisto-ostos 9,90€ hintaan.
   
• Artemis Karamolegos Mavrotragano 2012: Mavrotragano (100%). Yksi Santorinin harvoista Mavrotragano-lajikeviineistä. Viini valmistettu sekä matalalla (Kamari, Megalochori) että korkealla (Pyrgos, 450 m) sijaitsevien, keskimäärin 50-vuotiaiden tarhojen rypäleistä. Murskaamisen jälkeen viinin annetaan aluksi kylmämaseroitua 24 tuntia, minkä jälkeen viini käy ja maseroituu kuorien kanssa noin 10 päivää. Tämän jälkeen viinin annetaan kypsyä 24 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viiniä valmistetaan vain parhaimpina vuosikertoina.
  
  Ulkonäöltään melko samankaltainen kuin Terra Nera Mandilaria; sävyltään hieman tummempi ja ujosti sinertävään taittuva. Kypsä, muhkea ja tummanpuhuva tuoksu jossa tuntuu boysenmarjaa, makeaa luumuisuutta, hillittyä karhunvatukkahilloa, maltillista lakritsisuutta ja kevyttä makean aromaattista tammea. Yleisilme on vivahteikas ja makeaan taittuva. Lajikkeelle tyypillisesti viini on suussa keskitäyteläinen, hyvin hapokas ja erittäin tanniininen. Eloisassa ja napakassa makumaailmassa tuntuu makeaa tummaa kirsikkaa, boysenmarjaa, hapanta puolukkaisuutta ja karpaloa, hillittyä makeaa tammea, kevyttä valkopippuria, hentoa lakritsia ja ujoa neilikkaa. Suuhun jäävä pitkä ja happovetoinen jälkimaku on hyvin kuiva ja se jättää jälkeensä karpaloa, hillittyä kirsikkahilloa, hentoa boysenmarjaa ja ujoa lakritsia.
  
  Kokonaisuutena Artemis Karamolegosin Mavrotragano on erittäin vakuuttava tapaus; vaikka Domaine Sigalasin Mavrotragano oli omalta osaltaan oikein mainio esitys, meni Artemis Karamolegosin versio mielestäni vielä siitä heittämällä ohi. Tyylillisesti tämä nyt maistettu viini on näistä kahdesta kepeämpi ja selkeästi enemmän hapokkuutta ja tanniineja kuin makeaa hedelmää ja tammea painottava. Molemmat viinit kyllä mielestäni kärsivät turhan paljon kohtalaisesti erottuvasta tammisuudesta, joka antaa niille turhan siloitellun ja modernin yleisilmeen, mutta viinit kantavat tämän tammisuutensa silti hämmentävän hyvin. Voin kuvitella, että tästä viinistä voi tulla +5 vuoden lisäkellaroinnilla oikein vakuuttava esitys, jos selkeimmät tammen piirteet integroituvat hedelmän alle piiloon.
   
• Artemis Karamolegos Pnoé 2015: Aidani, Assyrtiko, Athiri, Katsano, Kritiko, Pltani). Kuohuviini, joka valmistetaan käyttämällä varhain korjattuja Aidania, Assyrtikoa ja Athiria sekä niitä paikallisia lajikkeita, joiden määrät ovat niin pieniä, ettei niistä saa valmistettua kaupallisia määriä lajikeviiniä. Viini saa kuplansa charmat-menetelmällä, eli paineistetuissa terästankeissa. Jäännössokeria 24 g/l, alkoholia 11%.
  
  Vaaleanvihertävä väri. Superaromaattinen, makea ja hyvin muskattisen kukkea tuoksu, jossa tuntuu runsaasti kukkaista parfyymisyyttä, kypsää persikkaa, mangoa ja muita eksoottisia hedelmiä. Runsas, pirteä ja puolimakea suussa. Voimakkaan kukkea makumaailma muistuttaa vahvasti Gewürztramineria tai Muscat'ta. Kukkaisuutta hallitsevat ruusuiset ja omenankukkaiset piirteet, mutta niiden rinnalta löytyy mm. mandariinia, eksoottisia mausteita ja hentoa bitteristä mineraalia. Viini on kupliltaan enemmän pirskahteleva kuin kupliva, rakenteesta pitävät huolen kohtalainen hapokkuus. Suuhun jää pitkä, raikas ja pirteä jälkimaku, jossa tuntuu kivistä mineraalisuutta, parfyymistä kukkaisuutta ja persikkaisen makeaa keltaista hedelmää.
  
  Kokonaisuus on kuin Alsacen Gewürztraminer kevyillä kuplilla ja hyvällä mineraalisuudella! Viini on todella kukkea ja makea, mutta sellaiseksi hämmentävän maukas ja tasapainoinen esitys. Tämä ei vaikuta yhtään liioitellun aromaattiselta ja viinin hapokkuus ja mineraalisuus tuovat mainiosti tasapainoa jäännössokerin makeudelle. Vaikkei tämä ole millään lailla itseään vakavasti ottava tapaus, on tämä silti miellyttävä pikku aperitiivi. Olisin kuitenkin itse toivonut, että viinistä löytyisi muuten samanlainen versio, mutta 15–20 g/l matalammalla jäännössokerilla!
   
• Artemis Karamolegos Pnoé Rosé 2015: Mandilaria, Mavrathiro, Mavrotragano, Voudomato. Kaikki rypäleet, jotka eivät mene talon punaviineihin, käytetään tämän kuplivan roséeviinin valmistukseen. Viini saa kuplansa charmat-menetelmällä, eli paineistetuissa terästankeissa. Jäännössokeria 34 g/l, alkoholia 11%.
  
  Hailakka pinkki väri. Hillitty, raikas ja makeutta vihjaava tuoksu, jossa tuntuu vadelmamehua ja omenankukkaa. Suussa täyteläinen, makeahko ja keskihapokas. Makumaailmassa kvitteniä, ruusuvettä, vadelmahilloa, kevyttä litsiä, ujoa bitteristä mineraalia ja aavistus muumilimua. Kevyesti pirskahtelevat kuplat katoavat nopeasti. Jälkimaku raikkaampi ja hapokkaampi. Makeahkossa jälkivaikutelmassa pippurista mausteisuutta, kivistä mineraalia, kevyttä muumilimua, hentoa hedelmäsalaatin sokerilientä ja aavistus suolaisuutta.
  
  Hauska ja hupsu esitys, mutta turhan simppeli ja makea omaan makuuni. Jotakuinkin hintansa väärti ostos 13,90€ hintaan marketeissa, mutta itse hassaisin rahani johonkin enemmän saarelle tyypilliseen viiniin. Kuivempana viini toimisi varmasti paremmin; näin makeana ei muumilimu-konnotaatioilta voitu välttyä.
   
•  Artemis Karamolegos Vinsanto 2007: Assyrtiko (85%), Aidani + Athiri (15%). Vanhojen (keskimäärin n. 100 vuotta) köynnösten rypäleitä on aluksi kuivatettu auringossa rusinoiksi 12 päivän ajan, minkä jälkeen ne on puristettu ja saatu mehu on siirretty kypsymään 1., 2. ja 3. käyttökerran barrique-tynnyreihin 7½ vuoden ajaksi.
  
  Läpinäkyvä, mutta varsin syvä, tummanruskean siirappinen väri. Makeassa ja erittäin moniulotteisessa tuoksussa tummaa siirappia, mokkaisuutta, karamellia, kevyttä omenahilloa, hentoa villihunajaa ja aavistus balsamicomaista volatiilisuutta. Suussa viini on intensiivinen, konsentroitunut ja todella makea, mutta samalla tuntuvan hapokas. Kielellä pyörii vivahteita tummasta siirapista, sitruunamehusta, kypsistä omenoista, kanelista ja jopa inkivääristä ja pipareista. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja öljyinen, mutta silti hämmentävän raikas ja eloisa. Todella pitkässä jälkimaussa tuntuu karamellia, siirappia, viikunaa, kuivattua taatelia, hillittyä vaniljaa, hentoa makeaa tammea ja ujoaa makeaa pähkinäisyyttä.
  
  Artemis Karamolegosin Vinsanto on helposti yksi vaikuttavimmista Santorinilla maistetuista Vinsantoista: siinä yhdistyy upeasti pitkään rusinoitujen ja kypsytettyjen Vinsantojen konsentraatio ja mokkaisuus hämmentävän raikkaaseen ja tuntuvaan hapokkuuteen joka pitää viinin uskomattoman raikkaana ja eloisana. Erinomainen jälkiruokaviini jo nyt, mutta kypsymispotentiaalia löytyy vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi.

Maistetut viinit.

Pakollinen tynnyrikellarikuva.

Kun maistelu oli päättynyt, tiedustelimme mahdollisuutta päästä tutustumaan talon viininvalmistuspuolelle, mikä ilahduttavasti sen kummemmin kakistelematta sallittiin meille. Hirveästi mitään erikoista ei kellaripuolelta löytynyt, koska valtaosa maailman viinitaloista on loppupeleissä melko samankaltaisia sisällöltään. Sen sijaan talolle aivan hiljattain palkattu uusi, nuori viinintekijä (jonka nimi ei harmillisesti tarttunut muistiini) oli paikalla ja jutteli innoissaan suunnitelmistaan talon viinien suhteen, mikä oli varsin mukava lisä kellarikierrokselle!

Neiti Bitri, avustava viinintekijä, sekä viinitalon tuore viinintekijä.

Tämä viinintekijä maistatti näytettä tuoreen vuosikerran vielä (villihiivoilla) käyvästä Assyrtikosta samalla kertoen suunnitelmistaan talon viinien suhteen. Pian kävi ilmi, ettei viinintekijä ollut (allekirjoittaneen tapaan) suuri uusien tammitynnyreiden ystävä, joten tulevaisuudensuunnitelmissa olisi pikku hiljaa ryhtyä kasvattamaan talon tynnyreiden kokoa barriquieista suuremmiksi ja samalla pidentää tynnyreiden kiertoaikaam eli uusia tynnyreitä hankittaisiin harvempaa tahtia. Saimme myös kuulla, ettei viinitalolla hirveästi olla ylipäänsä innoissaan hyvin tammisista Assyrtikoista, minkä vuoksi todennäköisesti talon Barrel Fermented Assyrtiko saattaakin pudota katalogista kokonaan pois. Muita talon suunnitteilla olevia muutoksia oli pyrkiä tekemään yhä enemmän kokeiluja villihiivoilla, mahdollisesti jopa siirtyen kokonaan viljeltyjen hiivojen käytöstä kohti luonnonhiivoja.

Yleisellä, maailmanlaajuisella tasolla nämä muutokset eivät olleet mitenkään radikaalin oloisia, vaan enemmän täysin linjassa kansainvälisten viinitrendien kanssa – yhä useammat viinitalot maailmalla kun tuntuvat suuntaavan yhä enemmän kohti luomua / biodynaamisuutta / jopa ns. natural-tyyliä (mikä on usein edellytys villihiivojen käytölle, sillä tarhoilla käytettävät torjunta-aineet usein torjuvat tehokkaasti myös rypäleiden pinnalla eläviä luonnonhiivoja), minkä lisäksi pahin överitammen käyttö tuntuu pikku hiljaa olevan takana päin: jopa monet erittäin massiivisista, kokonaan uudessa tammessa kypsytetyistä viineistä tunnetut viinitalot tuntuvat nykyisin suosivan kasvavissa määrin myös vanhaa tammea. Hedelmä on tehnyt paluun tammen alta!

Kellarikierroksen lopuksi nappasimme viinitalon myymäläpuolelta vielä muistoksi muutaman pullon tuliaisiksi (mm. peräti 7 vuotta vanhan version talon Terra Nera -roséeviinistä!), kiitimme lämpimästi erittäin mielenkiintoisesta, ystävällisestä ja perinpohjaisesta maistelusta ja lähdimme jatkamaan jalkapatikassa kohti seuraavaa viinitaloa, vajaan kilometrin päässä sijaitsevaa Art Space Winerya.

Aroma Avlis -ravintolan terassin kattorakenteissa kasvavia
Mandilaria-rypäleitä.

Näin jälkijättöisesti miettiessä on kyllä todettava, että vaikka varsin monesta reissun aikana tehdystä viinitalovierailusta jäi varsin hyvä maku suuhun, oli piipahdus Artemis Karamolegosille aivan omassa luokassaan! Vaikka muutamalla muulla viinitalolla saattoikin löytyä katalogistaan keskimäärin kovatasoisempaa settiä kuin Artemis Karamolegosilta, veti tämän viinitalon leppoisa, ystävällinen ja näin viininörtin näkökulmasta ilahduttavan perusteellinen ote kaikkeen lopulta pisteet kotiin! Ja vaikka talon kaikista edullisimmat perusviinit eivät aina täysin vaikuttaneet, oli Artemis Karamolegosin viinien yleinen taso silti varsin korkea ja esimerkiksi sekä talon Nykteri että Vinsanto kyllä kuuluivat viitekehyksissään helposti saaren parhaimmistoon! Lisäksi talon yhteydessä toimivaa Aroma Avlis -ravintolaa ihmetellessä rupesi jo vähän harmittamaan, ettei aikataulustamme löytynyt riittävästi aikaa jäädä paikan päälle lounastamaan.

Lopuksi jonkinlaisena kaneettina voisin tässä lämpimästi suositella vierailua Artemis Karamolegosille, näin omaan kokemukseeni nojaten. Varmasti parhaiten onnistut saamaan asiaankuuluvaa palvelua, jos otat etukäteen yhteyttä viinitalolle ja tiedustelet mahdollisuutta viinimaisteluun. Voin myös suositella tekemään toisin kuin allekirjoittanut – varaa siis riittävästi aikaa ruokailla vierailun yhteydessä viinitalon ravintolassa! Paikalle pääset helposti Fira–Kamari-linjaa ajavalla bussilla (vajaa 2€ / hlö / suunta) tai jos satut majailemaan Kamarissa, yksinekrtaisesti tallustamalla paikalle. Matkaa on reilu 2 km, mikä vie hitaastikin töppöstellessä vain vajaan puolisen tuntia. Samalla pääset ihastelemaan Profitis Ilias -vuoren rinteille leviäviä Assyrtiko- ja Aidani-viinitarhoja!