Tuottajaesittely: Gavalas

Viimekesäisellä Santorinin-reissullamme tulimme kaikenlaisen muun seikkailun ohella tehneeksi mönkijällä reissun saaren eteläosista löytyvälle punaiselle rannalle. Palastessamme takaisin kohti majapaikkaamme, Kamarin kylää, tuli matkan varrelta Megalochorin kylässä bongattua kyltti, joka viittoi Gavalasin viinitalolle. Sen kummemmin asiaa ihmettelemättä mönkijästä vilkku päälle, käännös oikeaan ja seikkailemaan kyltin osoittamaan suuntaan!

Gavalasin viinitalo löytyy siis pienen, hiljaisen ja ulkopuoliselle myös hieman sokkeloisen Megalochorin kylän keskeltä, kun vain tarpeeksi jaksaa seikkailla pienten talojen keskellä. Kun tarpeeksi monta kertaa on mutkitellut kylän pikkukatuja vasemmalle ja oikealle, päätyy lopulta hieman avarammalle parkkipaikalle, jonka reunoilla seisoo rivissä myös viininvalmistuslaitteistoa – tässä vaiheessa ei tarvita kovinkaan kummoisia salapoliisintaitoja, jotta voi päätellä löytäneensä vihdoin perille.

Parkkipaikan laidalta löytyvät portaat alas, joita pitkin päädytään pöydin ja penkein katetulle viinitalon sisäpihalle. Täällä voi tutustua kaikessa rauhassa viinitalon tarjontaan, mutta ennen kuin asetumme alas ja pyydämme talon viinit maisteltaviksi, tiedustelemme mahdollisuutta tutustua myös viinitalon viininvalmistuspuoleen, mikä myös meille ilomielin sallitaan. Mukaamme myös liittyi viinitalon työntekijä, joka ryhtyy kertomaan meille talon historiaa.

• Gavalas on yksi Santorinin perinteisiä viinintuottajia, joka toimii edelleen perinteisessä kánavassa. Gavalasin kánava, eli vulkaanisen maan sisään kaivettu viininvalmistustila, on rakennettu yli 300 vuotta sitten.
• Viinitalo on toiminut yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1895 Megalochorin kylässä. Alun perin viinitalo tuotti omien tarhojensa rypäleistä viiniä, jota myytiin ympäri Santorinin saarta sekä Aleksandrian kaupungissa, Egyptissä. 1930-luvun alusta toiseen maailmansotaan asti Gavalasin viinejä myytiin myös Ateenassa ja Piraeusissa.
• Toisen maailmansodan jälkeen talon viinintuotanto oli noin 30 vuoden ajan melko heikoissa kantimissa ja talolla tuotettiin lähinnä rustiikkista bruscoa, eli tanniinista ja oksidatiivista maalaisviiniä, josta tislattiin väkeviä ouzotuottaja Kaloyannisin tislaamolla ja jota myytiin paikallisiin majataloihin.
• Vuonna 1973 Gavalas perusti Ateenaan viinimyymälän, jonka avulla saaduilla tuloilla sekä talon tuotanto että laatu lähtivät tasaiseen kasvuun.
• 1980-luvun alussa Boutari perusti Santorinille saaren ensimmäisen modernin viinitalon, joka toimi esikuvana saaren alkuperäisille viinintuottajille ja joka käytännössä aloitti Santorinin viinien modernisoinnin rustiikkisista ja heikkolaatuisista viineistä nykyisenkaltaisiksi huippuviineiksi. Ensimmäisen kuuden vuoden ajan Boutari osti Vinsantonsa suoraan Gavalasilta ennen kuin sai oman viinintuotantonsa kuntoon.
• Vuonna 1998 Gavalas modernisoi jo ajasta jälkeen jääneen viinitalonsa ja ryhtyi ensimmäistä kertaa historiassaan pullottamaan omia viinejään.
• Tätä nykyä Gavalas omistaa tarhoja n. 7 hehtaarin edestä; vaikka tarhoilla viljellään pääasiassa tunnettuja Santorinin lajikkeita (Aidani, Assyrtiko, Athiri, Mandilaria), on Gavalas yksi harvoista suuremmista tuottajista, joka viljelee myös paikallisia, tuntemattomia lajikkeita (mm. Gaidouria, Katsano, Mavrotragano, Voudomato). Talon tuotannosta osa tulee omilta tarhoilta, mutta tuotantoa täydennetään joidenkin pitkään yhteystyötä tehneiden sopimusviljelijöiden rypäleillä n. 20 hehtaarin edestä.
• Talon vuosituotanto on n. 90,000 litraa, mutta viinitalolla on kapasiteettia n. 150,000 litran tuotantoon. Talon tuotannosta 60% menee vientiin, lähinnä Yhdysvaltoihin.
• Gavalas oli Santorinin ensimmäinen tuottaja, jonka Assyrtikoa myytiin Yhdysvaltain markkinoilla. Viinitalolla oltiin ymmärretty näkyvyyden merkityksen päälle ja pullotettu talon Assyrtiko sähkönsinisiin viinipulloihin; tämän vuoksi kreikkalaisten viinien ystävät Yhdysvalloissa osaavat edelleen yhdistää automaattisesti sinisen pullon Santorinin Assyrtikoon.

376-vuotias venäläinen tammitynnyri.

Gavalasin viinitalon sisäpihalta meidät vietiin aluksi tutustumaan talon tynnyrikellariin, josta löytyi tyypillisten barrique-tynnyreiden lisäksi massiivisia tynnyreitä, joista näki kauempaakin että näillä tynnyreillä on kyllä selkeästi ikää. Meille selitettiin, että barrique-tynnyreitä käytetään viinitalolla vain kaksi kertaa, minkä jälkeen ne myydään eteenpäin. Viinien kypsyttely joko uusissa tai vanhoissa tynnyreissä eri sekoitussuhteilla vaihtelee, mutta Mavrotragano-punaviinit kypsytetään kuulemma aina uusissa barrique-tynnyreissä. Sen sijaan valtavia tynnyreitä uusitaan hieman harvemmin, sillä kellarin nuorin suuri tynnyri on iältään n. 150 vuotta, kun taas vanhimmalla tynnyrillä on ikää 376 vuotta – se on kulkenut suvussa yhtä kauan kuin he ovat valmistaneet viiniä. Nämä keskimäärin n. 600-litraiset tynnyrit ovat venäläisiä tammitynnyreitä, jotka on valmistettu krimiläisestä tammesta ja niitä käytetään vain Vinsanton valmistukseen. Satoja vuosia sitten Vinsanto oli erityisen suosittua Venäjällä, joten Santorinilta vietiin arvostettua Vinsantoa Venäjälle ja saaduilla rahoilla ostettiin paluumatkalla tammitynnyreitä, sillä puitahan ei Santorinilla kasva juuri ollenkaan.

Lisää +100-vuotiaita tynnyreitä. Barriquet telineiden päällä katon rajassa.

Allas, jossa Vinsantoon tarkoitetut rypäleet poljetaan. Puristunut mehu
valuu oikeassa alanurkassa sijaitsevaan sammioon.

Tynnyreiden jälkeen meille esiteltiin pala sitä aidointa viinintuotantoa, jota Gavalas historiallisena viinintuottajana edelleen käyttää Vinsantonsa tuotannossa: rypäleiden tallonta-allas. Sadonkorjuun aikaan, kun Vinsantoon tarkoitetut rypäleet ovat rusinoitumassa auringossa, tallonta-allas ja keruusammio puhdistetaan huolellisesti. Tämän jälkeen auringossa n. 2 viikkoa rusinoituneet rypäleet tuodaan tallonta-altaaseen ja niitä ryhdytään tallomaan jaloin.

 

Perinteinen korifiltteri, jonka läpi puristunut mehu valuu.

Rusinoista puristuva makea, tahmea mehu valuu kourua pitkin keruusammioon, jossa toimii "suodattimena" perinteinen narun varassa roikkuva olkikori. Tähän koriin kerääntyy niin puristetut kuin puristumattomat rypäleet, rypäleiden kuoret ja siemenet, jotka palautetaan takaisin altaaseen tallottavaksi. Kun makea rypälemehu on saatu lopulta puristettua rypäleistä, annetaan mehun sekaan päätyneen kiinteän aineksen laskeutua sammion pohjalle, minkä jälkeen viini lapotaan käymään ja kypsymään muinaisiin venäläisiin tammitynnyreihin.

Esittelykierroksen jälkeen meiltä tiedusteltiin kiinnostusta maistaa joitain talon viinejä. Koska olimme liikkeellä mönkijällä, ajattelin että kai sitä muutaman viinin voi maistaa. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin tilaamaan melkeinpä koko talon tuotannon ja sylkykupin.

• Gavalas Santorini 2015: Assyrtiko (100%). Käy ja kypsyy terästankeissa. Vuosikerrasta riippuen viiniä voidaan täydentää maksimissaan 10% Aidania. Ensimmäinen pullotettu vuosikerta 1998 – talon ensimmäinen pullotettu viini. Pullotetaan helpostitunnistettavaan siniseen pulloon.
  Kellanvihreä väri. Aromaattisessa tuoksussa kypsiä, intensiivisiä sitruunan ja ujomman persikan sävyjä, ujoa savua, aavistus petrolia ja häivähdys reduktiivista kumisuutta. Kypsänmakea ja melko runsas, jopa hieman täyteläisen oloinen suussa. Eloisassa makumaailmassa sitruunaa, hillittyä kivistä mineraalia ja hentoa kumia. Kohtalaisen tuntuva, mutta keskimääräistä Santorinin Assyrtikoa hieman matalampi hapokkuus. Mehevä, runsas ja keskipitkä jälkimaku jossa kypsää sitruunaa, kivistä mineraalisuutta ja hieman kumia.
  Kokonaisuutena hyvä ja tasapainoinen, mutta tyypillistä Santorinin karua ja tiukkarakenteista Assyrtikoa myös hieman makeampi ja matalahappoisempi esitys. Kokonaisuus kärsii hieman reduktiosta, mutta tämä piirre häipynee joko ajan kanssa tai antamalla viinin hengittää riittävän kauan ennen tarjoilua.
  
• Gavalas Santorini Natural Ferment 2015: Assyrtiko (100%). Sama viini kuin perus-Santorini, mutta käy ainoastaan luonnonhiivoilla. Tämän vuosikerran käyminen alkoi elokuussa ja päättyi joulukuun puolessa välissä.
  Kellanvihreä väri. Runsas, kompleksinen ja villihkö tuoksu, jossa kypsää sitrusta, hentoa omenaa, ujoa kumia ja mahdollisesti hieman brettaisia, maanläheisiä sävyjä kuten hillittyä nahkaa, hentoa tallia ja aavistus savua. Suussa viini on perus-Santorinia täyteläisempi ja rauhallisempi, jopa hieman lempeä, mutta samalla vähintään yhtä intensiivinen sekä vivahteikkaampi ja rakenteikkaampi. Makumaailmassa sitruunaa, kiveä, suolaisuutta, hunajamelonia ja hillittyä brettaisuutta. Melko pitkässä, villihkössä ja raikkaassa jälkimaussa runsasta makeaa sitruunaa, hieman keltaista omenaa ja ujoa brettaista nahkaisuutta.
  Yllättävä ja erikoinen Santorinin valkoviini, mutta pelkästään positiivisessa mielessä! Huomattavasti Gavalsin perus-Santorinia jännittävämpi ja moniulotteisempi esitys tasapainoisella rakenteella. Tyylikästä tavaraa.
  
• Gavalas Nykteri 2015: Assyrtiko (100%). Erittäin kypsistä rypäleistä valmistettu viini, joka käy ja kypsyy 6 kk ajan uusissa ranskalaisissa barrique-tynnyreissä.
  Keskisyvän keltainen väri hennon vihrein häivähdyksin. Makean tammisuuden sävyttämä tuoksu on kermainen, vaniljainen, jännän kuminen ja kypsän sitruksinen. Taustalla häilyy hennon vaniljakreeminen taustavire. Suussa viini on varsin runsas, täyteläinen ja jopa hiemaan makeaan taittuva – seasta todennäköisesti löytyy hieman jäännössokeria. Makea vaniljainen tammisuus hallitsee makumaailmaa, jossa tuntuu myös kermaisuutta, mehevää sitruksisuutta, suolaista mineraalisuutta ja maltillista tammen mausteisuutta. Rakenne on mainiosti kunnossa, kiitos napakan hapokkuuden. Suuhun jää lempeä ja voimakkaan tamminen jälkimaku, jossa tuntuu kermaa, vaniljaa, kypsänmakeaa keltaista hedelmää ja hillittyä suolaista mineraalisuutta.
  Kokonaisuutena viini on ihan kelvollinen ja mukavan rakenteikas esitys moderniksi, tammivetoiseksi valkoviiniksi, mutta sillä on melko vähän tekemistä Santorinin raikkaiden ja mineraalisten Assyrtikoiden kanssa. Vaikka Assyrtiko kestäisikin tuhtia tammittamista, ei lajike tunnu oikein pärjäävän tämän viinin vaniljan ja mausteisen puun tuomalle tykitykselle. Tällainen siistiksi sliipattu ja ylitammitettu moderni tyyli ei ole kyllä lainkaan makuuni ja ihmetyttääkin, mitä tämmöinen viini tekee ensisijaisesti traditionalistityylillä ratsastavan Gavalasin valikoimissa.
  
• Gavalas Voudomato Rosé 2015: Voudomato (100%). 8 tunnin maseraatio kuorien kanssa. Käy ja kypsyy terästankeissa.
  Melko syvä, sipulinkuorisen oranssihtava väri. Kypsässä ja jännittävän persoonallisessa tuoksussa makeaa savuisuutta, happamia puolukan ja hapankirsikan sävyjä sekä maamaista, mahdollisesti brettaista maatalon funkia. Suussa viini on kuiva, mutta enemmän lempeä ja kohtalaisen hapokas kuin erityisen ryhdikäs. Makumaailmasta löytyy persikkaa, kirsikkaa, kevyttä mausteisuutta, hentoa vadelmaa, ujoa brettaista nahkaisuutta ja aavistus mineraalista raikkautta. Viinistä jää suuhun kypsä, kompleksinen ja keskimakua hieman makeampi jälkimaku, jossa viipyilee piirteitä kirsikoista, kypsistä tomaateista ja happamammista karpaloista. Taustalle jää häilymään ujosti brettaisen maamaisia ja nahkaisia vivahteita.
  Erittäin persoonallinen ja mielenkiintoinen roséeviini – siinä missä Santorinin roséet olivat yleensä olleet melko mitäänsanomattomia esityksiä, tästä löytyi mukavasti persoonaa ja syvyyttä. Kokonaisuus oli sopivan kypsä ja vivahteikas, mutta hillitty mineraalisuus toi kokonaisuuten mukavasti raikkauden tuntua ja todennäköisesti brettanomycesin tuomat rustiikkisemmat piirteet antoivat kokonaisuuteen mainiosti vivahteikkuutta ja persoonaa jyräämättä viinin omia hedelmän piirteitä alleen. Erittäin kiva tuttavuus!
  
• Gavalas Xenóloo 2015: Mavrotragano (50%), Voudomato (45%), Athiri (5%). Punaiset rypäleet poimitaan juuri ennen kuin ne ovat täysin kypsiä. Käy terästankeissa ja kypsyy 8 kk kerran käytetyissä barrique-tynnyreissä.
  Väriltään viini on läpinäkyvän, hennosti nuorekkaaseen purppuraan taittuvan rubiini – jotain hailakan punaviinin ja syvän roséeviinin välimaastosta. Tuoksultaan viini on varsin raikas ja eloisa, jopa ujon vihersävyinen; yleisilme on aromaattisen kirsikkainen, hillitysti vihertävän yrttinen, hennon kivisen mineraalinen ja ujon savuinen. Suussa viini on kepeä,hapokas ja eloisa. Makumaailmasta löytyy niin hapankirsikkaista kirpeyttä kuin makeaa kirsikkamarmeladia, nämä ääripäät yhteen nivovaa kypsää karpaloa ja hillittyä kivistä mineraalia. Hapokas ryhti, mutta hyvin hennot, lähes olemattomat tanniinit. Happovetoisessa ja eloisassa jälkimaussa rehevää punaista hedelmää, kirpakkaa hapankirsikkaa ja puolukkaa, hillittyä mineraalia ja hentoa vihertävyyttä.
  Ihastuttava, happovetoinen Santorinin punaviini, joka kyllä näyttää punaiselta, mutta käyttäytyy enemmän kuin valkoviini. Tuhteja ja tanniinisia punaviinejä etsivälle todennäköisesti pettymys, mutta ehdottomasti varsinainen löytö mutkattomia, kepoisia ja hapokkaita punaviinejä etsiville.
  
• Gavalas Mavrotragano 2014: Mavrotragano (100%). 3–4 päivän kuorimaseraatio. Käy ja kypsyy uusissa ranskalaisissa ja amerikkalaisissa barrique-tammitynnreissä.
  Melko läpinäkyvä, hyvin tumman kirsikanpunainen väri, jonka sävy taittaa ujosti rusehtavaan sävyyn. Tuoksultaan viini on todella aromikas: ruusua, tummaa kirsikkaa, neilikkaisen mausteista tammea, aromikasta kuivakkaa puuta, kevyesti vastapoimittua karpaloa, hentoa rusinaisuutta, aavistus Camparia. Suussa viini on keskitäyteläinen, mutta melko kypsä ja runsas. Kielellä pyörii kypsää tummaa kirsikkaa, suklaista tammea, makeaa puisevaa mausteisuutta, hillittyä ruusuvettä ja ujoa suolaista mineraalisuutta. Kokonaisuus on melko rakenteikas, kiitos suhteellisen tuntuvan hapokkuuden ja kohtalaisen tanniinisuuden. Pitkässä jälkimaussa tuntuu makeaa kirsikkaa ja suklaisen tammen tuomaa kirsikkakonvehtisuutta, ruusuvettä, hillittyä konjakkisuutta ja aavistus pippurista mausteisuutta.
  Kokonaisuutena viini on hyvä, mutta persoonallisesta Mavrotraganosta tehdyksi myös melko geneerinen, moderni ja loppupeleissä varsin kiltti tapaus – viinistä kyllä löytyy tiukkuutta ja rakennetta, mutta Mavrotraganoksi kuitenkin melko vähän. Eniten harmittaa se, miten lajikkeen ainutlaatuiset piirteet on hukutettu melko tehokkaasti uuden tammen alle: viinistä kyllä puskee Mavrotraganon ruusuisen kukkeat erityispiirteet joten kuten esiin, mutta silti yleisilmettä vaivaa melko hallitseva tammisuus. Viini olisi ollut varmasti paljon mielenkiintoisempi ja hurmaavampi jos se olisi saanut kypsyä isoissa ja/tai vanhoissa tammitynnyreissä.
  
• Gavalas Vinsanto 2009: Assyrtiko (85%), Aidani (10%), Athiri (5%). Erittäin kypsinä poimittujen rypäleiden annetaan rusinoitua auringossa 15 päivän ajan, minkä jälkeen ne murskataan paljain jaloin. Viini siirretään käymään erittäin vanhoihin, 150–350-vuotiaisiin venäläisiin tammitynnyreihin, missä viini myös kypsyy vähintään viiden vuoden ajan. Käyminen jatkuu yleensä puolen vuoden ajan, sadonkorjuuta seuraavaan vuodenvaihteeseen. Viiniin ei käytetä sulfiitteja missään vaiheessa. Tyylillisesti viini edustaa yhtenä harvoista sellaista Vinsanto-perinnettä, jolla viinejä on tehty saarella vähintään viimeisen 500 vuoden ajan.
  Erittäin tumma ja syvä, hennosti pronssisen oranssiin taittuva mahonginruskea väri. Todella makea, intensiivinen ja vivahteikas tuoksu, josta erottuu rusehtavaa omenaa, siirappia, rusinaa ja viehkeämpää omenankukkaa. Suussa viini on todella maea, suht täyteläinen ja varsin konsentroituneen ja tahmean oloinen, mutta silti samalla varsin eloisa ja raikas, kiitos erittäin tuntuvan hapokkuuden. Makumaailmassa tuntuu oksidatiivista omenaa, joulumausteita, omenahilloa, kevyttä sitruunamarmeladia ja hentoa taatelia. Suuhun jää todella pitkä, viipyilevä ja mehevän maukas jälkimaku, jossa tuntuu rusinaa, kypsää omenaa, vaahterasiirappia, hieman kuivattua pomeranssinkuorta ja hentoa sienimäisyyttä.
  Vaikka Santorinilla tuli maisteltua paljon iäkkäämpiäkin Vinsantoja, meni Gavalasin upea, puhdaspiirteinen ja kaikin puolin hurmaava Vinsanto hetkessä parhaiden joukkoon – lähinnä Argyrosin vaikuttavien esitysten seuraan. Sigalasin tyylissä on selkeästi tavoiteltu enemmän intensiivisen makeaa, rusinaista ja oksidatiivista tyyliä – joka saavutetaan erittäin pitkällä rusinoinnilla – kuin muutamien tuottajien suosimaa, vahvasti savuisuuteen, mokkakahviin ja suklaisuuteen taittuvaa tyyliä – joka saavutetaan erittäin pitkällä tynnyrikypsyttelyllä. Viinistä ei myöskään löydy tippaakaan useissa Vinsantoissa tavattavaa, balsamicomaista volatiilisuutta, vaan kokonaisuus on äärimmäisen puhdaspiirteinen, lähinnä intensiivistä, kuivattua hedelmäisyyttä alleviivaava esitys. Suorastaan täydellinen jälkiruokaviini, joka on vielä pelkkä vauva – tällainen viini kehittyy helposti vuosikymmenien ajan kellarissa.

Viinitalolla maistetut viinit.

Jos Santorinilla sattuu pyörähtämään, on vierailu Gavalasille ehdottomasti tekemisen arvoinen, vaikkei viinitalo mitenkään keskeisimmillä paikoilla sijaitsekaan. Aivan parhaimpien huipputuottajien listoille talo ei meikäläisen kirjoissa päässyt – käytännössä kaikki Gavalasin viinit olivat varsin hyviä ja tasokkaita, mutta taso Santorinilla on yksinkertaisesti kova ja monet muut tuottajat vain tekevät vielä parempaa laatua – mutta yli 300-vuotiaat tammitynnyrit ja Vinsanton perinteiset viininvalmistusvälineet ovat itsessään jo näkemisen arvoisia näin viininörtille. Lisäksi talon uskomatonta Vinsantoa saa ostettua paikalta laseittain, mikä on ehdottomasti tilaisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä. Jos jotain tuliaisia suunnittelisi tuovansa tältä viinitalolta, ovat Vinsanton lisäksi ihastuttavan freesi Xenoloo ja persoonallinen Wild Ferment Santorini ehdottomasti kovimpia ehdokkaita.