Amager Chad, King of the Wild Yeasts Farmhouse Pale Ale
- Valmistaja: Amager Bryghus
- Tyyppi: Olut, Saison / Wild Ale
- Maa: Tanska
- Alue: Sjælland, Kööpenhamina
- Maltaat: Carapils, kauralastu, kauramallas, pilsner
- Humala: Amarillo, Citra, Mosaic, Simcoe
- Koko: 0,5
- Hinta ostohetkellä: 5,90e (Helmikuu 2016, Saveur Bière)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Nyt vuorossa Saveur Bière -nettimyymälästä bongattua kuriositeettikamaa!
Amager on rajautuneella otoksella päätynyt meikäläisen silmissä varsin kovaksi tanskalaispanimoksi – tosin onhan siellä muitakin kovia nimiä, erityisesti Mikkellerin hallitessa yli muiden, mutta Amager sentään on ihan oikea, omalla panimolla varustettu panimo, eikä ilman omia laitteita toimiva kiertolaispanimo, joita maasta tuntuu löytyvän varsin kiitettävästi.
Chad, King of the Wild Yeasts on melkoinen erikoisuus, sillä sitä ei löydy edes Amagerin omilta kotisivuilta. Kyseessä on siis Amagerin ja yhdysvaltalaisen Crooked Stave -panimon pääjehu Chad Yakobsenin kanssa yhteistyössä tehty "farmhouse pale ale". Ymmärtääkseni Amager on vastannut muuten oluen reseptiikasta, jolloin pohjalla toimii reilulla kädellä humaloitu, moderni pale ale, mutta olut on kokonaan käytetty brettalla, eli brettanomyces-villihiivalla, jonka suhteen Chad Yakobsen on jonkinlainen pienpanimopuolen pioneeri ja guru. Lopputuloksena on olut, joka on pullon takaetiketin mukaan bretty beer hopped to hell. Meikäläisen pullo on batchia 1102, parasta ennen -päivämäärä on 07/2016 ja voltteja löytyy 5,0%. Olut kyllä tuli nautiskeltua riittävän ajoissa ennnen parasta ennen -päiväystä, eli n. vuosi sitten keväällä.
Oluella on pale alelle tyypillinen, lähes täysin kirkas, hennosti neonvihreään taittuva sitruunankeltainen väri. Kaadon myötä oluen ylle syntyy varsin runsas, tiivis, lähes kylpyvaahtoisesti kupliva ja väriltään valkea vaahtolakki.
Aivan ensimmäiseksi tuoksusta löytyy trooppista IPA-humalointia ja fiilikseni ovat sen myötä hiema "äh". Nopeasti nenäni kuitenkin alkaa havaita seasta myös hillityn nahkaisia, hieman maanläheisiä ja likaisia – jopa kevyen sontaisia, etäisen huussisia ja aavistuksen biojäteastiamaisia – piirteitä. Kuin kukkia ja sitrushedelmiä ulkohuussissa! Yleisilmeeltään oluella onkin suorastaan hämmentävän saumaton tuoksu, jossa yhdistyy aromaattinen, kypsän sitrushedelmäinen humalointi melko rustiikkiseen saisonmaisuuteen. Kaiken kaikkiaan varsin charmantti tapaus!
Suussa oluen yleisvaikutelma on kepeä, kuiva ja rapsakka – niin voimakkaasti nipistelevän ja kestävän hiilihapon kuin melko rohkean (muttei kuitenkaan aivan IPA-tasoisen) humaloinnin osalta. Makumaailmasta löytyy viljaisuutta ja hapahkoa vehnäisyyttä (muttei kuitenkaan hapanoluiden hapokkuutta, sentään), hillittyä kukkaisuutta, hillittyä ruohoa, saisonmaista maamaisuutta, mausteisuutta ja kevyttä likaisuutta – tuoksun aromimaailman törkeydeltä sentään vältytään ja kokonaisuus muistuttaakin lähinnä hieman modernisoitua Orvalia. Kepeänpuoleisesta suutuntumastaan huolimatta olut ei vaikuta mitenkään ohuelta tai vaatimattomalta.
Jälkimaussa pääosaan nousee melko voimakkaan saippuaisena tuntuvat katkerot, valkoinen, karvas sitruunanliha, kevyt brettainen nahkaisuus ja hento saisonmainen maanläheisyys.
Pähkinänkuoressa Chad on varsin kiva ja mielenkiintoinen yhdistelmä brettaa ja rapsakkaa humalointia – tyylillisesti olut on melko erilainen kuin Chadin muut Crooked Stave -oluet, mutta reilun brettaisuuden vuoksi olut on myöskin hyvin erityyppinen kuin mikään Amagerin olut. Tuoksu oli selkeästi makua luonteikkaampi ja omasta mielestäni siksi myös parempi, joskin voin hyväksyä vastakkaisia mielipiteitä niiltä, jotka eivät näin funkyja aromeja kestä. Vaikka makupuoli menikin enemmän hieman geneerisen saisonin tai Orval-kloonin suuntaan, kokonaisuus pysyi silti pitkälti positiivisen puolella ja viinistä jäi varsin mainio fiilis. Toivottavasti Amagerille jäi tästä kollaboraatiosta jotain sellaista uutta opittua hihaansa, jota voisi nähdä myöhemmissä panimon omissa oluissa!
Lyhyesti: Brettainen pale ale, reilusti humaloitu Orval-klooni tai modernimpi farmhouse saison. Mikä tämä olut sitten onkin, on se varsin kiehtova ja maukas tuttavuus!
Arvio: Erittäin hyvä – yleensä brettaa näkee ensisijaisesti joko vanhanaikaisissa tai muuten vain omituisissa oluissa, harvemmin tällaisissa moderneissa pale aleissa ja vastaavissa oluttyyleissä. Tällä oluella Amager ja Chad Yakobsen kuitenkin osoittavat näppärästi, että bretta toimii näissäkin olosuhteissa varsin näppärästi, tuottaen mielenkiintoisia ja persoonallisia oluita.
Hinnan (5,90e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti