Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: adelaide hills. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: adelaide hills. Näytä kaikki tekstit

19.4.16

BK Wines Skin n' Bones White 2014

BK Wines Skin n' Bones Skin Contact White 2014
  • Valmistaja: BK Wines
  • Tyyppi: Oranssi viini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Adelaide Hills
  • Rypäleet: Savagnin (80%), Chardonnay (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 35 AUD (~23,97e; Lokakuu 2015)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viininharrastajien puheissa vilkkuvat usein termit "uuden maailman viinit" ja "vanhan maailman viinit". Vanhan maailman viinit nähdään yleensä hillitympinä, hienostuneempina ja gastronomisempina viineinä, joissa pääosassa on hyvä hapokkuus ja/tai napakat tanniinit, kun taas uuden maailman viinit edustavat pehmeää, helppoa ja hedelmävetoista tyyliä, joka on yleensä parhaimmillaan sellaisenaan nautittuna tai simppelien grilli- ja arkiruokien kanssa ja joissa persoonallisuudella tai kellaroitavuudella ei ole juuri sijaa.

Mitä enemmän maistelee viinejä ympäri maailmaa, sitä vahvemmalta tuntuu, ettei tämä jaottelu tunnu pitävän millään lailla paikkaansa: Eurooppa on täynnä viinitaloja, jotka tekevät löysänläskejä ja hilloisia viinejä reilulla jäännössokerisuudella, kun taas uuden maailman viinimaista putkahtelee jatkuvasti esiin toinen toistaan mielenkiintoisempia ja kokeellisiakin natural-viinitaloja, kun taas toiset (suuretkin) viinitalot ovat ryhtyneet siirtymään vahvasti terroir-orientoituneempaan, kepeyttä ja ryhdikästä ilmaisua alleviivaavaan tyyliin. Ainoastaan kotoinen monopolimme tuntuu vahvistavan näitä vanhoja, kuluneita stereotypioita: Chilestä ja Australiasta ostetaan valikoimiin lähinnä läskejä, tammisia ja hilloisia viinejä, kun taas klassista tyyliä ja eleganssia voi löytää (melko pitkään etsimällä) vain vanhan maailman viinihyllyistä. Siksi onkin aina elähdyttävää päästä tutustumaan näitä uuden maailman stereotypioita rikkoviin viinitaloihin täällä viinikulttuurisesti jonnekin 70-luvun tienoille jumahtaneessa peräpohjolassamme. Viini siis esiteltiin viime syksyn Australia-teemaisilla viinimessuilla.

Brendon ja Kirstyn Keysin vuonna 2007 Adelaide Hillsin viinialueelle perustama BK Wines on viinitalo, jonka tavoitteena on alusta asti ollut tuottaa rehellisiä, autenttisia ja kokeellisiakin viinejä, jotka perustuvat mahdollisen minimaaliseen peukalointiin. Talon Skin n' Bones White edustaa esimerkillisesti tällaista meininkiä: kyseessä on valkoviini, joka on saanut inspiraationsa Juran persoonallisista ja oksidatiivisista keltaisista viineistä (vin jaune), mutta valmistettu kuitenkin ihan omalla meiningillään. Rypälepohjana toimivat Juran kaksi valkoista lajiketta, Savagnin (80%) ja Chardonnay (20%), jotka on käytetty rypäleiden omilla luonnonhiivoilla. Rypäleiden kuorten on annettu olla viinissä n. kuukauden kestäneen käymisen ajan, minkä jälkeen viini on siirretty kypsymään 14 kk ajaksi ranskalaisesta tammesta valmistettuihin vanhoihin ja jo neutraaleihin 500 litran puncheon-tynnyreihin. Savagnin on tunnettu varsin happovetoisena lajikkeena, mitä se tuntuu olevan myös Australiassa: viinissä on n. 9 g/l happoja ja sen pH on melko tasan 3. Alkoholia viinissä on maltilliset 12,5%.

Viinillä on melko voimakkaasti kypsän sitruunan keltaiseen taittuva väri, jossa erottuu hentoa vihertävyyttä.

Tuoksu on vähintäänkin jännä, ja vaikka se ei varsinaisesti hyökkää päälle, täyttää se hetkessä koko lasin ja hajuaistin. Makeutta vihjaavalta nokkapuolelta erottuu mehiläisvahaista hunajaisuutta, kypsää aprikoosia, kevyettä yrttistä aromikkuutta ja jopa ujosti jälkiruokaviiniin viittaavaa appelsiinimarmeladista makeutta sekä persoonallista mausteisuutta. Vanhoista tynnyreistä ei ole irronnut viinin tuoksuun varsinaista tammisuutta, mutta tynnyrikypsytys silti tuntuu siinä ujona, hienostuneena pähkinäisyytenä.

Suussa viini on kuiva, eloisa ja erittäin hapokas, mutta hunajaiset ja jopa hennon omenahilloiset piirteet antavat viinille hillityn makeita vivahteita, mitä tammitynnyrikypsytyksen tuoma hento kermaisuus alleviivaa. Freesimmästä puolesta pitävät huolen reippaiden happojen esiin nostama, jopa sitruunaisuutta vihjaava sitrushedelmäisyys ja hento, ujon kirpeänä tuntuva passiohedelmäisyys. Suutuntuma on hyvin kepeä ja jopa leikkisä runsaiden happojen vuoksi, mutta kuorikontakti tuntuu antaneen viinille hennosti öljyistä tekstuuria.

Jos keskimaku oli napakka, on jälkimaku jo tuntuvammin kirpeä runsaista hapoista, mitkä antavat jälkimaulle myös voimaa ja pituutta. Kielelle jää raikkaan sitruksista hedelmäisyyttä, ujoa hunajaisuutta ja hentoa, makeahkoa mausteisuutta. Todella raikas ja kestävä jälkivaikutelma on napakka, vettä kielelle nostattava ja kevyestä tanniinisuudesta ujosti karhea.

Kokonaisuutena viini on todella vakuuttavaa ja äärimmäisen maukasta tavaraa, jossa löytyy mukavasti rakennetta ja puruvoimaa. Viinin hurmaava tuoksu ja maku sekä reippaan hapokkuuden tuoma kepeys ja raikkaus pitävät kuitenkin huolen siitä, että viinin hörpittävyys on aivan omassa luokassaan – vaikka tämä on mitä mainioin yleisviini hyvinkin erilaisille syötäville, ei ole minkäänlainen rikos särpiä näin mainiota viiniä ihan sellaisenaan lämpimänä ja aurinkoisena kesäpäivänä.

Tällaisen viinin kypsytyskestävyydestä on paha mennä nollakokemuksella sanomaan yhtään mitään, mutta sillä on turha vaivata ajatuksia, sillä viini on niin pirun maukasta tavaraa, että yhden tai useammankin pullon pitkäaikainen säilytys tuntuu yksinkertaisesti mahdottomalta tehtävältä!

Loppukaneettina voidaan muistuttaa, että kokeelliset ja naturaalit viinit eivät missään nimessä ole vain hieman vinksahtaneiden eurooppalaisten pientuottajien yksityisomaisuutta – vaikka monet natuviinifanit tuntuvat joskus uskovan näin. "Valkoisella" Skin n' Bones -viinillään BK Wines antaa erinomaisen esimerkin siitä, etteivät uuden maailman viinimaat ole jämähtäneet tuottamaan ainoastaan niitä läskejä ja kypsänmakeita viinejä, joita Alko jostain syystä tahtoo kuluttajille jatkuvasti tarjota: tarjolla olisi myös mitä jännimpiä ja persoonallisimpia viinejä, jotka eivät aina myöskään sovi ns. klassiseen "vanhan maailman" muottiin vaan joilla avarakatseisimmat tuottajat pyrkivät kehittelemään täysin uusia ja ainutlaatuisia viinielämyksiä.

Lyhyesti: Juran keltaisista viineistä inspiraatiota hakenut, kepeä, raikas ja villihkö oranssi viini Australiasta.

Arvio: Erittäin hyvä – hauskaa ja mielenkiintoista tavaraa, jota saisi kyllä näkyä paljon enemmänkin tällä pallonpuoliskolla! Tämä viini onnistui myöskin herättämään välittömän kiinnostuksen muihin BK Winesin tuotteisiin.

Hinnan (~23,97e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

18.11.12

Hewitson LuLu Sauvignon Blanc 2011

Hewitson LuLu Sauvignon Blanc 2011
  • Valmistaja: Hewitson
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Adelaide Hills
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,20e / 12cl (Lokakuu 2012, Baker's Tempo, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Alkon perusvalikoiman "Hewitsonit", eli runsaan aromikas Miss Harry ja persoonallinen Baby Bush Mourvèdre, ovat saaneet minut luottamaan Hewitsonin nokkamiehen, Dean Hewitsonin, visioon viinintekijänä. Dean on tunnettu erityisesti suuresta rakkaudestaan Rhônen alueen viineihin, minkä johdosta hän pyrkii tekemään Australiassa enemmän ranskalais- kuin australialaistyylisiä viinejä. Lopputulos – ovatko viinit todella enemmän ranskalaisen kuin australialaisen oloisia – on jokaisen itse päätettävissä, mutta itse olen ainakin tähän asti pitänyt Hewitsonin tuotteista. Siksi olikin ilo havaita Helsingin Baker's Tempo -viiniravintolan tarjonnasta löytyvän useita eri Hewitsonin tuotteita, joita ei Alkosta löydy ollenkaan. Ensimmäisenä testattavaksi päätyi juuri Sauvignon Blanceistaan tunnetun Adelaide Hillsin alueen yhden viinitarhan valkoviini, LuLu.

Väriltään viini on kevyesti neonvihreään taittuvan kirkas. Runsaasta hapokkuudesta varoittelevat hiljalleen lasin reunoille ilmestyvät pienenpienet kuplat. Tuoksultaan viini on niin runsas ja trooppisen hedelmäinen, että ensivaikutelmaltaan se muistuttaa enemmän esanssista Sauvignon Blanc -karkkia, kuin varsinaista viiniä. Tuoksussa on todella runsaasti herukkaa, passionhedelmää, tomaatinlehtiä, kurkkua ja rypäleelle ominaista, pistävää ja hieman makeaan taittuvaa kissanpissaisuutta. Kokonaisuus on niin runsas, että se vaikuttaa lähes tunkkaiselta.

Maultaan viini on raikas ja todella hapokas, kirpakkakin. Kielellä pyörii herukanlehtisyyttä, yrttejä, tietyllä tavalla hillittyä, mutta yleisvaikutelmaltaan silti lähes esanssisuuteen asti taipuvaa trooppista hedelmää, mineraalia ja parsaa. Kokonaisuutena viini on loirelaiseen henkeen enemmän vehreä kuin hedelmäinen, sekä hyvin napakka ja reippaan hapokkuutensa johdosta erittäin intensiivinen. Samalla viini on sellaisenaan kuitenkin myös kepeähkö ja tuntuvan hapokkuutensa ja mineraalisuutensa vuoksu myös hieman ohuehko, mineraalivetinen.

Lyhyehkö jälkimaku on napakka, yrttinen, mineraalinen ja kevyen makean hedelmäinen.

LuLu jättää melko erikoisen, ristiriitaisenkin yleisvaikutelman. Toisaalta se on selvästi enemmän ranskalaishenkisen vehreä ja yrttinen kuin uuden maailman tyylisesti hallitsevan hedelmäinen, mutta toisaalta sen kevyehkö hedelmäisyys on erittäin voimakkaasti Uuden-Seelannin mieleen tuovaa, kypsää, trooppista hedelmää – joka on saatu vain pysymään hyvin taustalla. Rapsakalta hapokkuudeltaan viini musituttaa enemmän hyvin napakan ja korostuneen hapokkaita, Uuden-Seelannin viileämpien aluiden Sauvignon Blanceja, kuin Loiren pirteitä, mutta kuitenkin hieman leveämpiä ja täyteläisiä Sauvignoneita, jotka tuntuvat raikkauden luomiseksi luottavan enemmän yrttisiin ja vehreisiin makuihin kuin korostuneeseen hapokkuuteen.

Viinissä oli ainakin persoonaa enemmän kuin useimmissa vastaan tulleissa, useimmiten ikävän ylikypsissä ja hapokkuudeltaan vaatimattomissa Australian Sauvignon Blanceissa, mutta silti en oikein saa otetta viinistä. Se on rakenteeltaan oikein puhdaspiirteinen ja napakka, minkä lisäksi se on ihastuttavan vehreä, mutta toisaalta se on yhtäaikaa överi ja ohuehko, sekä aromeiltaan jopa esanssisen korostunut. Kokonaisuus on jotenkin perverssi, enkä pysty määrittelemään lasillisen loppuessakaan olisiko tämä parempi ruoan kumppanina, vai koskeloittain "laiturinnokassa."

Lyhyesti: Toisaalta hyvin napakan hapokas ja vehreä, mutta toisaalta lähes esanssisen aromikas aromipommi, joka onnistuu kärsimään jonkinlaisesta keskimaun ohuudesta.

Arvio: Hyvä – viinissä on paljon kaikkea, mutta mikään ei tunnu olevan paikallaan. En silti voi väittää ettenkö olisi pitänyt viinistä, päinvastoin – LuLu maistui oikein hyvin. Se on kuitenkin sen verran rauhaton ja hieman hajallaan oleva esitys, että varsinaisesti vakuuttamaan se ei onnistunut.

Hinnan (7,20e) ja laadun suhde: Viiniravintola Baker's Tempossa 12cl lasillinen oli kohtuullisen hintainen.