Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.5.20

Terroir al Límit Cartoixà 2016

Terroir al Límit Cartoixà 2016
  • Valmistaja: Terroir al Límit Soc. Lda.
  • Tyyppi: Oranssi viini, DOQ Priorat
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Priorat
  • Rypäleet: Xarel-lo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Joulukuu 2017)
Barcelonan länsipuolella sijaitseva karu Priorat on Riojan ohella yksi Espanjan kahdesta korkeimman laatuluokituksen (DOCa/DOQ) viinialueesta. Alue on tullut tunnetuksi ensisijaisesti vaikuttavista, konsentroituneista ja rakennevetoisista punaviineistään, mutta loppupeleissä melko harva alueen punaviini on onnistunut suuresti vakuuttamaan meikäläistä; monesti viineissä alkoholin taso on matalimmillaankin 14,5% tuntumassa, kuumien säiden vuoksi hedelmä taittuu usein liian makeaan ja hapotkin saattavat jäädä niissä turhankin mataliksi. Kun tähän vielä yhdistetään monien tuottajien innokkuus liioitteluun tammen käytön kanssa, on käsissä usein möhkälemäisen suuri ja tasapainoton mörssäriviini, joka on liian heviä sellaisenaan ja jota on varsin vaikea koettaa naittaa mitenkään järkevästi minkään ruoan kylkeen.

Tästä syystä Prioratin hyvin harvinaiset valkoiset viinit ovat yhä enenevissä määrin onnistuneet kiinnittämään huomioni. Tokkiinsa jotkut tuottajat tekevät valkoviininsä samaan henkeen kuin punaisensa – turhan tammisina ja raskastekoisina – mutta toiset tuottajat ovat ymmärtäneet, että valkoviinien ytimessä on oltava ensisijaisesti raikkaus, ei vaikuttavuus.

Vuonna 2001 toimintansa aloittanut Terroir al Límit on varsin poikkeuksellinen toimija Prioratissa. Talon syntytarinan takana ovat saksalainen Dominik Huber ja huipputasoisista viineistään tunnettu eteläafrikkalainen Eben Sadie. He aloittivat toimintansa työskennellessään Prioratissa viinitalo Mas Martinetilla ostaen toimintansa ohella omia rypäleitään ja valmistaen siitä omaa viiniään pienessä vuokrakellarissa. Vuonna 2003 Terroir al Límitin toiminta ryhtyi vakiintumaan, kun Huber ja Sadie saivat hommattua oman viinikellarin ja kasvatettua sen myötä tuotantoaan. Samoihin aikoihin talon tyyli alkoi siirtyä pienissä tammitynnyreissä kypsytetyistä, uutetuista punaviineistä kohti hienovaraisempaa, enemmän Burgundin suuntaan kumartavaa tyyliä. Kuitenkin vuodesta 2007 eteenpäin Sadien rooli viinitalolla ryhtyi kutistumaan johtuen hänen omista, yhä enemmän aikaa vievistä viiniprojekteistaan Etelä-Afrikassa ja lopulta vuonna 2011 Sadie päätti täysipäiväisesti keskittyä omiin projekteihinsa jättäen Huberin pyörittämään Terroir al Límitiä yksin.

Terroir al Límitistä on hyvin lyhyessä ajassa tullut yksi Prioratin outolinnuista: hiljattain perustettu, saksalaisen luotsaama viinitalo, joka tuottaa muskulaarisista ja raskastekoisista punaviineistä tunnetulla alueella hienovaraisia ja terroir-orientoituneita viinejä niin punaisista kuin valkoisista rypäleistä.

Nyt arvosteluvuoroon päässyt Cartoixà on melko poikkeuksellinen viini vielä Terroir al Límitin linjastossa: viini on valmistettu luonnonmukaisesti viljellyn, vähintään 60-vuotiaan viinitarhan rankaamattomista Xarel•lo-rypäleistä, joiden on annettu maseroitua kuorten kanssa 10 päivän ajan. Käyminen on tapahtunut spontaanisti villihiivoilla terästankissa, jossa viinin on annettu myös kypsyä sakkojen kanssa. Mistään merkittävän suuren tuotannon massatuotteesta ei ole kyse, sillä vuosikertaa 2016 on valmistettu yhteensä 668 pulloa. Prioratille epätyypillisesti alkoholipitoisuus on pysynyt maltillisessa 13% tuntumassa.

Väriltään viini on kevyesti pronssiseen taittuvan oranssinen.

Tuoksu tuntuu yleisilmeeltään villiltä, vahamaiselta ja hennosti oksidatiiviselta. Erittäin moniulotteisesta aromimaailmasta löytyy kasaankeitettyä lihalientä ja savuisuutta, hieman murjottua omenaa, kevyen nahkaisia sävyjä, maltillista mausteista fenolisuutta ja häivähdys Rieslingin suuntaan vihjaavaa petrolisuutta.

Suussa viini on tuoksun tavoin villi ja mukavan funky. Suutuntuma on täyteläinen ja myös hieman öljyinen, mutta samalla varsin tiivisluontoinen ja rakenteikas. Konsentroituneesta makumaailmasta erottuu murjottua omenaa, hieman kirpeämpää viheromenaa, kevyttä kivistä mineraalisuutta, hillittyjä karamellisoidun appelsiininkuoren piirteitä, hentoa pähkinäistä mantelisuutta ja aavistus kypsää aprikoosia. Kokonaisuus pysyy upeasti kasassa, kiitos melko runsaan hapokkuuden, joskin mukana on myös aavistus tanniinien tuomaa grippiä.

Viinin kuivakka, konsentroitunut jälkivaikutelma on hyvin voimakas ja pitkäkestoinen. Intensiivinen ja kohtalaisen mineraalinen jälkimaku jättää kielelle kypsien persikoiden ja aprikoosien luotsaamaa hedelmäisyyttä, kevyttä paahdettujen pähkinöiden ja manteleiden sävyä, hillittyä kivistä mineraalia ja hentoa uuniomenaa.

Vaikka oranssit viinit voivat usein olla olemukseltaan varsin vaikuttavia, moniulotteisia ja konsentroituneita, mutta harvoin myös näin raikkaita ja mineraalisia samanaikaisesti. Tässä viinissä yksinkertaisesti tapahtuu käsittämättömän paljon yhtä aikaa, hyvin monella eri tasolla. Viinin hahmottaminen tuntuu vaativan sekä aikaa että useita hörppyjä, lasillisiakin. Myönnettävä on, että vaikken ole mikään maailman suurin Xarel-lon fani, tämä viini meni tästä huolimatta heittämällä yhdeksi parhaista maistamistani oransseista viineistä. Kenties tämä kuplattomiin valkoviineihin yleensä vähän köykäisesti sopiva lajike saa kaivattua karaktääriä kuorikontaktista?


Vaikka viini tuntuu olevan ujosti oksidatiivisuuteen kallellaan, viinistä ei huou mitenkään merkittävästi kehittynyt tunnelma. Päin vastoin, viini tuntuu olevan vielä varsin nuorekas ja pirteä yleisolemukseltaan ja kokonaisuuden hento oksidatiivinen sävy tuntuu olevan enemmän tyyliseikka – hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi klassisissa Riojan valkoviineissä. Onkin hyvin mahdollista, että viinin aavistuksen oksidatiivinen tyyli suojaa sitä tehokkaasti myöhemmältä oksidaatiolta pullossa.

Lyhyesti: Äärimmäisen vaikuttava, konsentroitunut ja mineraalinen Prioratin oranssi viini, jossa yhdistyy alueelle tyypillinen voimakkuus ja intensiteetti poikkeuksellisen raikkaaseen, eloisaan ja mineraaliseen ilmaisuun. Terroir al Límit se jaksaa kerta toisensa jälkeen vakuuttaa.

Arvio: Täydellinen – viinin ainoa huono puoli taitaa olla sen suorastaan homeopaattisen pieni tuotantomäärä. Haluaisin täyttää kellarini tällä tavaralla, mutta tuntuu olevan mahdotonta saada edes yhtä pulloa käpäliinsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti