Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste paikat: gallow's bird. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paikat: gallow's bird. Näytä kaikki tekstit

9.10.13

Durham White Stout

Durham White Stout
  • Valmistaja: The Durham Brewery
  • Tyyppi: Olut, Ale
  • Maa: Englanti
  • Alue: North East England, Durham
  • Maltaat: Maris Otter
  • Humala: Columbus
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 9,80e (Elokuu 2013, Gallow's Bird, Espoo)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vaalea Stout? Juu, kyllä sellainen on näköjään mahdollista. Stoutit kun ovat kuulemma ennen vanhaan tarkoittaneet yksinkertaisesti tuhteja ja tukevia oluita, niiden väristä riippumatta – vasta myöhemmin sanan merkitys on tarkentunut viittaamaan erityisesti tummia oluita. Durhamissa sijaitseva, perheomisteinen The Druham Brewery on keskittynyt tuottamaan sekä perinteisiä, että innovatiivisia oluita ja tämä White Stout yhdistää hienosti molempia piirteitä: oluttyyli on kiistatta perinteinen, mutta nykymaailmassa käytännössä se on tuntematon – lisäksi olutta on "modernisoitu" käyttämällä humalointiin amerikkalaista humalaa.

Tämä olut tuli vastaani – vasta-arvioidun Rousal Alen tavoin – Gallow's Birdin olutbaarissa. Tanakan puolen litran pullon kyljessä luki oluen olevan parasta ennen elokuuta 2014, mutta pullotuspäivästä ei tietoa löytynyt.

Tiiviin, valkoisen ja todella kestävä vaahdon alta löytyy sameata, hyvin vaalean väristä olutta. Ainakin olut vaikuttaa olevan ulkonäkönsä puolesta nimensä veroinen.

Tuopista leijailee varsin runsas ja aromikas tuoksu, josta erottuu lähinnä Columbus-humalan kukkeita ja sitruksisen hedelmäisiä vivahteita. Taustalla tuntuu kevän hunajaisia vaalean maltaan aromeja.

White Stoutilla on kermainen ja hyvin täyteläinen suutuntuma – kuin millä tahansa uskottavalla stoutilla. Tätä täyteläisyyttä korostaa oluen varsin hento hiilihappoisuus. Maku on hyvin voimakas ja roteva: kevyen keksimäistä mallasta, tuntuvaa pihkaa, ruohoisuutta, voimakasta katkerohumalaa ja raastettua sitruunankuorta.
Lopuksi oluesta jää pitkäkestoinen, saippuainen, hyvin katkeroinen, havuinen, ruohoinen yrttinen ja kaikin puolin voimakas jälkimaku. 7,2% alkoholi lämmittää hennosti suuta.

Yleisilmeeltään White Stout on kuin IPA ilman minkäänlaista kepeyttä: kokonaisuus on todella raskas ja harteikas. Tämä kyllä perustelee mielestäni ihan hyvin oluen "stout"-nimikkeen, sillä runsaasti jenkki-IPA:a muistuttavasta humaloinnistaan huolimatta olut ei kuitenkaan varsinaisesti muistuta tuhtia DIPA:a, vaan enemmän astetta tanakampaa, vaaleata britti-alea tai muhkeata tripeliä jenkkihumaloinnilla. Vaikea sanoa, miten tämä olut suhtautuu niihin perinteisiin, vaaleisiin stouteihin, mutta joka tapauksessa tämä White Stout on ihan kelvollinen esitys Durhamilta.

Ongelmaksi muodostuu lähinnä olutpullon suuri koko – koska olut on niin raskastekoinen ja tuhti, olisi pienempi 0,33-kokoinen pullo tuntunut sopivammalta. Vaikka puoli litraa tukevaa stoutia tai rapsakkaa DIPA:a menee usein helposti, rupesi tämä olut tuntumaan turhankin raskaalta reilun puolen tuopin jälkeen.

Lyhyesti: Mielenkiintoinen erikoisuus – vaaleista maltaista tehty stout. Olut on raskastekoinen ja täyteläinen, mutta voimakkaasti aromi- ja katkerohumaloitu. Kokonaisuus on kuin todella raskastekoinen ja täyteläinen IPA.

Arvio: Miellyttävä – erikoisuudestaan huolimatta olut ei ollut mitenkään ihmeellinen tai päräyttävä kokemus. Kuitenkin White Stout on ihan kelpo olut jos sattuu kaipaamaan eräänlaista "brittiläisversiointia tripelistä jenkki-twistillä".

Hinnan (9,80e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

7.10.13

Rousal Ale

Rousal Ale
  • Valmistaja: Rousal Brygghus
  • Tyyppi: Olut, Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Varsinais-Suomi
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 7,90e (Elokuu 2013, Gallow's Bird, Espoo)
  • Hinta nyt: 6,97e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)



Aina silloin tällöin tulee pyörähdettyä Espoon parhaassa oluthuoneessa, Gallow's Birdissä. Vaikkei baarin hintataso ole sieltä halvimmasta päästä, on baarin tarjonta sen verran kattava, monipuolinen ja harrastajaa kiinnostava, että paikka on ehdottomasti yksi parhaita laatuaan koko Suomessa – plussaa toki myös paikan miellyttävistä, hieman saluunamaisista puitteistaan.

Viime kerralla päädyin testaamaan juuri samalla viikolla baarin valikoimiin saapuneen Rousal Alen. Kyseessä on siis se pieni, yhden hengen olutpanimo Kemiönsaaren kunnasta, Turun kainalosta, joka on tuottanut mm. pilsiä Stockmannien olutvalikoimiin. Tämä on melkoinen saavutus, sillä panimo on ollut rekisterissä melko tasan vuoden päivät ja toiminta on varsinaisesti pyörähtänyt käyntiin vuoden vaihteessa. Oman panimonsa herra, Patrik Laine, valmistaa piskuisessa kotipanimossaan tuota pilsiä, nyt arvioitavaa alea ja Alkon erikoisvalikoimassa pyörähtänyttä bockia; tuotantomäärät ovat pieniä, tavoitteena olisi tuottaa n. 20,000 litraa vuodessa. Koska panimosta on hyvin vaikea löytää tietoa (kotisivuja ei ole ja ruotsinkieliset Facebook-sivutkaan eivät juuri mitään kerro), en osaa sanoa nyt arvioitavasta Alesta muuta kuin sen, että sen parasta ennen -merkintä on päivätty päivämäärälle 4.11.2013.

Olut on todella voimakkaasti vaahtoava: kun korkki sihahtaa auki, rupeaa vaahtoa varsin innokkaasti pakenemaan pullon suulta. Lasiin kaatuu vaalean kullanruskeata olutta, jolla on paksu ja kestävä vaahto. Ulkonäöltään Ale on aluksi melko kirkas, mutta muuttuu hiivojen sekaankaatamisen jälkeen vaalean sameaksi.

Vaikka tuoksu on kevyehkö, on se miellyttävän moniulotteinen ja raikas: lasista kohoaa aromikkaan humaloinnin dominoima, kesäisen freesi ja kukkea, sitruksinen sekä hennon hunajainen tuoksu. Kun hiivat on seassa, katoaa tuoksusta se tuntuvin raikkaus ja sekaan ilmestyy juonne ranskanleipää.

Olut yllättää todella paljon suutuntumallaan: monien maltillisen, jopa pehmeän hiilihappoisten oluiden jälkeen Rouasl Ale on todella hiilihappoisen rapsakka, jopa riipivä. Tuoreen sitruksinen makumaailma on hennon heinäinen, aavistuksen lagermainen vaalean maltaisilla ja tuoreen ruohoisilla aromeillaan, kepeän pihkainen ja sopivan tuntuvasti katkerohumaloitu. Yleisilmeeltään olut on yksinkertaisesti uskomattoman raikas.

Lopuksi oluesta jää pitkähkö jälkimaku, jossa tuntuvat saippuaiset, greippiset ja havunneulasiset humaloinnin aromit, katkerohumaloinnin puraisu ja hapahko hiivaisuus.

Yleisesti Rousal Ale tuli puun takaa ja melkoisella vauhdilla. Oluessa on hieman kotiolutmaisuutta – mm. äkäisen vaahtoamisen, jopa liioittelevan hiilihappoisuuden ja aavistuksen simamaisen hiivaisuuden muodossa – mutta nämä piirteet toimivat varsin näppärästi osana erittäin raikasta kokonaisuutta. Olut on kaikin puolin uskottava, ihastuttavan kesäinen vaalea ale, johon on saatu sekä miellyttävän aromikas pohja että suuren maailman malliin tuntuva humalointi, kumpaakaan mitenkään liioittelematta.

Olutbaarihinnalla olut oli kaikin puolin mainio ostos, mutta tilausvalikoiman hinta hieman jo nikotuttaa, koska vajaalla seitsemällä eurolla saa jopa Suomen hintailmastossakin varsin huipputason tavaraa ympäri maailmaa. Jos kuitenkin kiinnostusta löytyy, kannattaa tukea suomalaista pienpanimotoimintaa ostamalla Rousalia – kova hinta onnistuu tarjoamaan myös varsin laadukasta tavaraa.

Lyhyesti: Kepeä, aromikas sekä erittäin raikas ja rapsakka kesäinen ale Suomen pienimmältä mikropanimolta. Paljon laatua pienessä pullossa.

Arvio: Hyvä – varsin lupaava startti Rousalilta! Koska lagerit eivät koskaan ole olleet lähellä sydäntä, en tiedä tulenko aktiivisesti metsästämään panimon pilsiä tai bockia, mutta ainakin tulen seurailemaan panimon tulevaisuutta mielenkiinnolla.

Hinnan (6,97e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia (mutta jos hintaan laskee mikropanimon tukeminen -lisäkertoimen, on oluen hinta-laatusuhde OK.)