Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: päijät-häme. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: päijät-häme. Näytä kaikki tekstit

3.3.15

Teerenpeli Notkea Nipa

http://www.alko.fi/tuotteet/790144/
Teerenpeli Notkea Nipa
  • Valmistaja: Teerenpeli
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Päijät-Häme, Lahti
  • Maltaat: Cara red-, pilsner-
  • Humala: Galena, Green Bullet, Pioneer
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,40e (Helmikuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 4,40e (Maaliskuu 2015, Alko)

Pienpanimokattauksen mallia 2015 päätös on tässä. Tämän oluen myötä blogissa on arvioitu kaikki tänä kevättalvena Alkossa tarjolle tulleet pienpanimo-oluet.

Pakko nyt aluksi mainita, että Teerenpelin oluet harvoin ovat suuria tunteita onnistuneet herättämään. Parhaimmillaan ne ovat "ihan kivoja", mutta hyvin tasapaksuja ja helpostiunohdettavia. Tosin pääsipä panimo näpäyttämään viime kattauksessa näpeille ihan kelvollisella Mokkamatti-stoutillaan, joten ei tuomita maistamatta!

Teerenpeli hyppäsi kattaukseen mukaan aivan perinteisellä IPA:lla. Toisaalta tämä on varsin turvallinen ratkaisu (IPA-buumin jatkaessa täällä jylläämistään) mutta toisaalta myös turhankin varman päälle pedattu ja tylsä (trendien aallonharjalla ratsastavien mallasniilojen huomautellessa IPA-buumin olevan jo menneen talven lumia ja niiiin nähty juttu heidän suunnatessa katsettaan vihdoinkin hapanoluiden, saisoneiden ja muiden höpöoluiden suuntaan – näin ainakin toivon). Tämä nyt arvioitava olut tehtiin alun perin Teerenpelin 20-vuotispippaloihin, mutta se on nyt tehnyt paluun pullomuodossa ja laajemmalla saatavuudella. Humaloinnissa on käytetty mielenkiintoista trioa brittiläisiä, jenkkiläisiä ja uusseelantilaisia lajikkeita.

Nipalla on kevyen samea kellanruskea väri ja kohtalaisen pitkäkestoinen, kermanvaalea, pienikuplainen vaahto.

Tuoksu on varsin tyypillisen IPA:n: männynneulasia, persikkaa, appelsiinista sitrusta, hentoa hunajaa ja hieman karamellista maltaan makeutta. Varsin miellyttävä ja kutsuva aloitus, siis.

Oluen maku on kepeä, mäntyinen, saippuainen, melko tuntuvan katkera ja hennon keksisen maltainen. Seasta erottuu myös havunneulaista vihreyttä, kevyesti parfyymista kukkaisuutta ja ujosti leikattua nurmea.

Jälkimaku on hyvin humalavetoinen, eli erittäin bitterinen, ruohoinen ja saippuainen. Katkeroiden lomasta voi kuitenkin erottaa myös kevyttä keksistä maltaisuutta ja hentoa hunajaista makeutta.

Notkea Nipa on tyylipuhdas ja mainio, mutta ehkä myös hieman liian turvallinen IPA. Siitä ei juuri löydä pahaa sanottavaa, mutta tuntuu siltä, että tämän kanssa on menty siitä, missä aita on matalin. Tällainen textbook-IPA kyllä varmasti sopii hyvin juhlistamaan panimon merkkipäiviä, mutta kun pienpanimokattauksessa monet panimot yrittävät erottautua jollain jännittävällä twistillä, tämmöinen kolmetoista-tusinassa-jenkki-IPA katoaa hyvin taustakohinaan. Kun samanhenkisiä pyörii useampia ihan Alkon perusvalikoimassa, ei heti tule ensimmäiseksi mieleen poimia tätä pienpanimo-oluiden joukosta.

Jos oluen kuitenkin sattuu poimimaan, ei se kunnon hopheadia petä. Tämä on ihan hyvä IPA ilman mitään kummempia kommervenkkejä: aromaattista aromihumalaa, purevaa katkeroa ja ujoa, mutta mukavasti erottautuvaa mallasta. Palikat hyvään IPA:an kyllä löytyvät.

Lyhyesti: Tasapainoinen, maukas ja tyyliuskollinen moderni IPA Lahdesta. Ei tarjoa yllätyksiä, mutta jos semmoisia ei odota, ei semmoisia jää myöskään kaipaamaan – olut pärjää mainiosti omilla avuillaan.

Arvio: Hyvä – luotettava, reilusti katkeroitu olut, jolla voi olla hieman vaikeuksia erottua lukemattomista vastaavista. Yllätyksettömyydestään huolimatta oikein kelvollinen tapaus.

Hinnan (4,40e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

25.2.14

Teerenpeli Mokkamatti Kahvistout

http://www.alko.fi/tuotteet/701574/
Teerenpeli Mokkamatti Kahvistout
  • Valmistaja: Teerenpeli
  • Tyyppi: Olut, stout
  • Maa: Suomi
  • Alue: Päijät-Häme, Lahti
  • Maltaat: Karamelli-, pilsner-, suklaa-
  • Humala: Magnum
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 3,96e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 3,96e (Helmikuu 2014, Alko)

Kahvioluet tuppaavat olemaan ristiriitaisia kokemuksia: esimerkiksi Nøgne Ø:n Dark Horizon -oluet ovat olleet vallan pärisyttävää tavaraa, kun taas tässä Alkon kevättalven pienpanimokattauksessa esitelty VASP Prykmestar Kahvi Stout oli omaan makuuni melko yhdentekevä pullote. Siksi suhtauduin melko ristiriitaisin tuntein Alkon pienpanimo-oluiden toiseen kahvistoutiin, Teerenpelin Mokkamattiin. Alun perin suunnittelin jopa jättäväni pullon kokonaan hyllyille, mutta luettuani ja kuultuani siitä muutamia ihan positiivisia sanoja päätin sittenkin antaa sille mahdollisuuden.

Oluen tuottanut Teerenpelin panimo on perustettu vuonna 1995 Lahdessa ja on siten yksi Suomen ensimmäisiä pienpanimoita. Panimo avattiin alunperin ravintolan yhteyteen ja panimollalla on myös useampia muita ravinteleita, joista yhdessä – Helsingin Kampissa sijaitsevassa ravitsemus- ja juottoliikkeessä – sijaitsee panimon alkuperäiset panovehkeet, joilla nykyisin tehdään ravintolaan omia erikoiseriä. Lisäksi Helsinkiin on tässä ihan justiinsa näillä näppäimillä ymmärtääkseni avautumassa / avautunut toinenkin Teerenpeli, joten panimosta enemmän kiinnostuneet mars katsastamaan tilanne!

No niin, itse asiaan. Koska tuossa hiljattain tuli tosiaan testattua VASP Kahvi Stout, joka oli Alkon pienpanimokattauksen toinen erittäin samanhenkinen olut, en voi olla vertaamatta Mokkamattia siihen. Tämmöinen vertaileva ote meikäläiselle sallittakoon.

Mokkamatin väri on varsin tummanruskea ja lähes läpinäkymätön, kuten kunnon stoutilta voikin odottaa – olut vaikuttaa siis ainakin ulkonäkönsä perusteella olevan varsin eri tavaraa kuin Prykmestarin vastaava. Nesteen ylle turpoava vaahtolakki on melko kevyenpuoleinen, rusehtava ja lyhytikäinen.

Oluella on kuiva, kärtsäinen, kahvinporoinen ja mukavasti paahdetun jälkiuunileipäinen tuoksu; tyylillisesti aivan eri päästä kuin Prykmestarin makean kaakoinen ja kahvisuudeltaan hillitympi tuoksu.

Matin maku on kuiva, tiukka ja kärtsäinen. Olut starttaa täräyttämällä pintaan tummapaahtoista kahvia ja reipasta paahtomaltaisuutta. Niiden jälkeen mukaan saapuu hennosti salmiakkia ja taustalla häilyy myös mukavan persoonallinen aavistus umamista soijakastiketta. Hiilihappoisuus on erittäin pehmeää ja kevyttä, ja oluella on runsaammanpuoleisen keskitäyteläinen, jopa aavistuksen kermainen suutuntuma. Katkerot (40 EBU) eivät juurikaan keskimaussa tunnu, ne lähinnä pitävät paketin mukavasti kasassa ja sopivan kuivana sekä tuovat kokonaisuuteen aavistuksen verran bitteristä tummaa suklaisuutta.

Jälkimaku on keskimaun tavoin kuiva, ja sitä hallitsee ensisijaisesti paahdettu limppuisuus, kevyesti karvaan kahvisuuden pitäessä yllä sopivan särmikästä taustakomppia. Kielen kärjessä tuntuu hieman suklaata ja maltaista karamellisuutta. Oluesta jää kielelle aromikkaan kahvinen ja kevyesti niin espressoisen kuin hyvin tumman suklaisen karvas jälkivaikutelma, jossa 7% alkoholia tuo hentoa lämpöä nieluun.

Kyllä kannatti napata Mokkamatti testiin: tämä olikin nimittäin vallan mainio tapaus, sekä varmaankin paras tähän asti maistamistani Teerenpelin oluista – kyseisen panimon tuotteet kun ovat yleensä olleet ihan juotavia, mutta loppupeleissä enemmän tai vähemmän unohdettavia. Matin makumaailmassa kahvi on mukavasti runsaampaa kuin VASP:n vastaavassa versiossa, mutta koska oluen mallasrunko on myös verrattain stydi, ei kahvi ole runsaudestaan huolimatta varsinaisesti pääosassa, vaan mukavasti syvyyttä tuovana, runsaanpuoleisena mausteena. Vaikkeivät oluen katkerohumalat varsinaisesti nouse missään vaiheessa selkeästi esiin, ne ovat silti selvästi suuressa roolissa: ne pitävät kokonaisuuden mukavan kuivana, särmikkäänä ja tiukkarakenteisena. Kevyemmillä katkeroilla olut tuntuisi todennäköisesti turhan pehmeältä, makealta ja kahvisuklaiselta omaan makuuni; nyt taas kokonaisuus on mukavan tuima ja espressoinen, mutta samalla silti riittävän lempeä ja helpostilähestyttävä.

Kaiken kaikkiaan Mokkamatissa on saatu yhdistettyä ihan kelpo stout ja sopivasti maistuva muttei hallitseva kahvisuus yhteen pulloon. Kyllä tämä meikäläisen makuun toimii paremmin kuin monet muut maustetut stoutit; hyvä, Teerenpeli!

Lyhyesti: Mukavalla tavalla kahvinen, tasapainoinen, aromikas ja kuivanpuoleinen stout.

Arvio: Erittäin hyvä – maustetut oluet ovat aina hankalaa aluetta, mutta tällä kertaa Teerenpeli on handlannut hommat mallikkaasti. Mokkamatissa yhdistyy hienolla tanakka stoutin runko, riittävän tuntuva kahvisuus ja tasapainoinen katkerohumalaisuus.

Hinnan (3,96e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.