Jaanihanso Sec 2014

Jaanihanso Sec Méthode Traditionelle 2014

• Valmistaja: Jaanihanso Craft Cider
• Tyyppi: Siideri
• Maa: Viro
• Alue: Jõgevamaa, Õuna
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,80e (Marraskuu 2015, Õllepood Koht, Tallinna)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: jaanihanso

Olen aikaisemminkin hehkuttanut rakkauttani niin virolaista natural-siiderituottaja Jaanihansoa kuin koko balttiskandialaista siideriskeneä kohtaan. Laadukas, raaka-ainetta kunnioittava siideri on aina hieno asia ja on ollut hienoa huomata, että asiasta ollaan innostuttu niin Viron puolella kuin kotimaassakin (esimerkkinä hiljattain toimintansa aloittanut Suomalainen Aidon Siiderin Seura).

Virolainen Jaanihanso on tosiaan etelänaapurimme siideriskenen pioneerejä. Tämä siiderituottaja toimii itäisessä Virossa, Kaelasen kylässä, 1700-lukulaisessa maatalossa, jonka vanhassa sikolätissä on tuotettu natural-henkisiä siidereitä vuodesta 2013. Kaikki talon siiderit valmistetaan minimaalisesti valmistusprosessiin puuttuen ja tavoitteena on tuottaa enemmän hienostuneeseen kuohuviiniin kuin perinteiseen siideriin kallellaan olevia juomia. Tämä heijastuu myös talon tuotantomenetelmiin: esimerkiksi 0,75-litraisiin kuohuviinipulloihin pullotettujen Méthode Traditionelle -siidereiden annetaan kypsyä pulloissa kuohuviinien tapaan vähintään 6 kuukautta hiivasakan kanssa ennen sakanpoistoa ja korkinvaihtoa. Näiden perinteisten siidereiden lisäksi Jaanihanso toki tuottaa myös erilaisia modernimpaa tyyliä edustavia siidereitä, kuten mm. kuivahumaloituja ja tynnyrikypsytettyjä siidereitä.

Tällä kertaa arvioitavana on vuosi sitten Tallinnasta hommattu (ja viime keväänä juotu) Sec, joka on pullokypsytettyjen siidereiden puolikuiva versio – samasta siideristä löytyy myös ranskalaishenkisesti nimetyt rutikuiva Brut ja makeampi Doux.

Väriltään siideri on vaalean keltainen.

Tuoksussa tuntuu kypsää, vastaleikattua kaneliomenaa ja kirpakkaampaa Granny Smithiä, taustalla häilyy hentoa persikkaa.

Suussa siideri on hyvin kuiva, kirpeä ja tuntuvan hapokas. Viheromenaisuuden ja kaneliomenaisuuden hallitsemasta makumaailmasta löytyy myös maltillisempaa keltaista hedelmää, hentoa maamaisuutta ja ujoa teräksistä mineraalia. Keskitäyteläistä ja napakkaa kokonaisuutta tukevat rapsakka ja kestävä hiilihappo sekä pienin aavistus sokeria kielen kärjessä – siideri on silti hädin tuskin edes puolikuiva.

Jälkimaku on kuiva, grannysmithomenaisen kirpeä ja rapsakka. Melko pitkässä jälkimaussa tuntuu myös aavistus omenankukkaa, kevyttä sitruunaisuutta ja ujoa hunajaisuutta.

Yleisesti Jaanihanson Sec on varsin ryhdikäs ja tyylikäs, joskin myös hieman ylihillitty laatusiideri, joka on "puolikuiva" melko lavealla määritelmällä – jos Jaanihanso Brut on rutikuiva, on tämä siideri jossain "erittäin kuivan" ja "kuivan" välimaastossa. Ero Brutiin tuntuu muutenkin olevan vain melko nimellinen: molemmat siiderit ovat hyvin rapean hapokkaita, mutta hedelmäpuoleltaan varsin kirpeänkaruja ja tietyllä tavalla yksipuolisia. Näissä siidereissä maistuu kyllä raaka-aine mitä puhtaimmalla ja aidoimmalla tavalla, mutta esimerkiksi ranskalaisten maalaissiiderien kypsänrehevään hedelmään ei ylletä lainkaan ja myöskään niiden rustiikkisen ronskista likaisuudesta ei ole tietoakaan. Kenties Secin "makeus" ja erot tämän ja Brutin välillä tulisivat paremmin esiin rinnakkainmaistellessa; näin erikseen maisteltuna ja omiin muistikuviin luottaen molemmat siiderit tuntuvat erittäin samankaltaisilta toisiinsa nähden, Secin ollessa hyvin hillitysti makeamman tuntuinen.

Eteläisemmästä sijainnistaan huolimatta Jaanihanson siiderit siis sijoittuvat tyylillisesti paljon lähemmäs Suomen teräksisen napakoita ja hapokkaan rapeita siidereitä kuin esimerkiksi Ranskan tai Englannin muhevampia ja kypsempiä siidereitä. Nämä siiderit ovatkin siksi enemmän gastronomisia ruokajuomia sellaisille ruoille, jotka kaipaavat juomalta kepeyttä, raikkautta ja happoja ja samalla voivat antaa juomalle tilaa tuoda hedelmää paremmin esiin. Sellaisenaan nautittuna nämä siiderit voivat olla turhan rapeita mehevämpiin (ja/tai makeampiin) siidereihin tottuneille, mutta kunnon happopäille tämmöiset kirpakat laatusiiderit toimivat parhaiten ei-aivan-jääkaappilämpötilaan viilennettyinä kuuman kesäpäivän raikastajina.

Lyhyesti: Rapsakan hapokas, puhdaspiirteisen omenainen ja enemmän kuivahko kuin puolikuiva pullokäytetty real cider Virosta.

Arvio: Tyylikäs – napakka, puhdaspiirteinen ja laadukas esitys Viron kovimmalta (ja mahdollisesti ainoalta) siiderituottajalta.

Hinnan (9,80e) ja laadun suhde: OK – siideri on hintansa arvoinen.

Jaanihanso Brut 2014

Jaanihanso Brut Méthode Traditionelle 2014

• Valmistaja: Jaanihanso Craft Cider
• Tyyppi: Siideri
• Maa: Viro
• Alue: Jõgevamaa, Õuna
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,40e (Marraskuu 2015, Stockmann, Tallinna)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: jaanihanso

Yksi asia, jota olen odotellut pidempään Suomessa tapahtuvaksi, on ns. craft cider -vallankumous. Pikku hiljaa ihmiset ovat ruvenneet ottamaan omakseen ranskalaisia ja brittiläisiä maalaissiidereitä ja ymmärtämään, että suomalaiset Fizzit, Upciderit sun muut ovat lähinnä teollista, hiilihapotettua ja esansseilla aromatisoitua kiljua – eivät mitään, millä olisi tekemistä oikean siiderin kanssa. Silti täällä peräpohjolassa oikeiden siiderien valmistaminen jaksaa odottaa itseään: lähinnä Kuura tekee hienoa työtä aidon kotimaisen siiderikulttuurin edistämiseksi, minkä lisäksi muutama panimo (mm. Malmgård) ovat tuottaneet aitoa ja rehellistä, rutikuivaa siideriä. Muuten kun markkinoille ilmestyy jotain kotimaisia siidereitä, ovat ne keskimäärin vain hailakoita varjoja esikuvistaan: juomat on valmistettu pastöroidusta omenamehusta ja melko poikkeuksetta ne lopuksi suodatetaan, hiilihapotetaan ja makeutetaan "suomalaiseen makuun sopiviksi". (Jos kiinnostaa lukea, miksi pastöroitu omenamehu on surkea raaka-aine laadukkaan siiderin valmistukseen, kannattaa lukaista tämä mielenkiintoinen, englanninkielinen artikkeli aiheesta!)

Mutta kun luin Jaanihansosta, innostukseni taso nousi aivan uudelle tasolle: tämä Itäisessä Virossa, Kaelasen kylässä sijaitseva perheomisteinen siideritalo nimittäin tuottaa täysin autenttisia, käsittelemättömiä siidereitä paikallisista omenalajikkeista! Tämä 1700-luvulta peräisin oleva muinainen maatalo siirtyi nykyisille omistajilleen vuonna 2000 ja lopulta vuonna 2013 autotalliksi remontoitu sikolätti muutettiin siiderinvalmistamoksi. Talon siidereihin käytetyt omenat kerätään vanhoilta omenatarhoilta Etelä-Virosta, mutta talon maille on myös istutettu 3800 omenapuuta – neljää erilaista lajiketta – joiden on tarkoitus tuottaa talon raaka-aineet. Lisäksi Jaanihansolla on suunnitelmissa istuttaa paljon laajemminkin omenapuita tiloilleen, ja tulevaisuudessa on tarkoituksena viljellä kaikkia talon omenaviljelmiä täysin luonnonmukaisesti. Kaikki talon siiderit valmistetaan paikan päällä loppusyksystä puristettujen omenoiden käsittelemättömästä mehusta, joka käytetään siideriksi omenoiden omilla villihiivoilla. Laadukkaiden kuohuviinien tapaan kaikki Jaanihanson siiderit kypsyvät pulloissa vähintään 6 kk hiivasakkojen kanssa ja kaikista pulloista suoritetaan sakanpoisto manuaalisesti.

Talo tuottaa tyylikkäisiin kuohuviinipulloihin pullotettuja vuosikertasiidereitä niin kuivina (nyt testattavana), puolikuivina kuin makeinakin. Lisäksi talon tuotannossa on myös hieman persoonallisempiakin tuotteita, kuten jäätislatusta omenamehusta käytettyä jälkiruokaviiniä, Simcoe-humaloitua siideriä ja sherry-tynnyreissä valmistettua siideriä.

Väriltään Jaanihanson Brut on melko vaalea persikankeltainen.

Siiderillä on hurmaavan runsas, kypsän ja makean valkeakuulasomenainen tuoksu, jonka seasta erottuu myös kevyesti omenankukkaa ja etäistä maalaista aromikkuutta. Tuoksu on selkeän omenainen, mutta melko lineaarinen ja puhdaspiirteinen; sillä ei ole selkeästikään ranskalaisten siidereiden syvyyttä ja rustiikkista kompleksisuutta.

Suussa siiderillä on hyvin kuiva ja kirpeän hapokas maku, jossa tuntuu kypsää valkeakuulasomenaa, kirpeämpää viheromenaa ja hentoa keltaista hedelmää; myös aavistus kypsää, hennosti hunajaan vihjaavaa hedelmäisyyttä häilyy omenaisuuden seassa. Yleisilme on todella raikas, mukavan kirpeä, maukas ja ennen kaikkea aidon omenainen. Hiilihappoisuus on melko pientä ja hienostunutta, mutta myös sopivan napakkaa ja kestävää.

Keskimakua seuraa todella raikas, aromikas ja keskimakua hieman laaja-alaisempi jälkimaku, jossa tuntuu makeankypsää vaaleaa omenaa, omenankuorista karvautta, viheromenaa, hentoa sitruksisuutta ja aavistus yrttisyyttä. Suuhun jää siideristä pitkä, kirpeänraikas ja viheromenaisen hedelmäisyyden hallitsema freesi jälkivaikutelma.

Jaanihanson Brut on tyylikäs, ryhdikäs ja puhtaudessaan erittäin salonkikelpoinen tapaus. Se ei kuitenkaan onnistu olemaan yhtä jännittävä, persoonallinen ja aromikas kuin muhevammat ja brettaisemmat, "likaisemmat" Ranskan ja Brittein saarten maalaissiiderit, mutta maukasta kamaa tämä on yhtä kaikki. Kepeytensä vuoksi siideri on ennemmin kepeän kuohuviinin korvaaja ruokapöydässä kuin sellaisenaan nautittava siemailujuoma, mutta kirpeiden viheromenien ystäville Jaanihanso Brut pelittää varmasti ihan yksinäänkin.

Jaanihanso Brut on mainio ensituttavuus tähän etelänaapurin siiderintuottajaan ja myös osoitus siitä, että ihmisten kiinnostus laadukkaisiin siidereihin on täälläkin päin tasaisessa kasvussa. Sen verran laadukasta tavaraa tämä talo tuntuu tuottavan, että pitänee tulevilla Viron-reissuilla koettaa metsästää muitakin Jaanihanson tuotteita!

Lyhyesti: Hurmaavan puhdaspiirteinen, rutikuiva, happovetoisen kirpeä ja aidon omenainen vuosikerta-real cider Virosta.

Arvio: Tyylikäs – vaikka yleensä pidän enemmän maalaisen likaisista kuin näin sisäsiisteistä siidereistä, on Jaanihanson rutikuiva Brut oikein valloittava esitys puhdaspiirteisessä omenaisuudessaan ja anteeksipyytelemättömässä kirpeydessään. Lupaava aloitus tältä mielenkiintoiselta talolta.

Hinnan (9,40e) ja laadun suhde: OK – siideri on hintansa arvoinen.