Oszkár Maurer Szerémi Mézes Fehér 2013
- Valmistaja: The Collective, Oszkár Maurer
- Tyyppi: Valkoviini
- Maa: Serbia
- Alue: Srem / Szerémség
- Rypäleet: Mézes Fehér (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: ? (Huhtikuu 2016)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viime keväänä järjestämäni Kroatia-maistelun piti päättyä makeaan Prošek-jälkiruokaviiniin, mutta tämän jälkeen pöytään ilmestyi vielä yhden maisteluun osallistuneen välityksellä tangentiaalisesti maisteluun liittyvä ekstrapullo: valkoviini Kroatian naapurimaasta, Serbiasta! Vaikka entisen Jugoslavian maista kaikissa on viljelty viiniä jo tuhansia vuosia, on lähinnä Kroatia, Slovenia ja vähemmissä määrin Albania tulleet tunnetuiksi viinimaina. Olen kuitenkin maistanut jo muutamaa bosnia-hertsegovinalaista viiniä (TJEU: Nuic Blatina), joten ei pitäisi olla yllätys, että myös Serbiassa valmistetaan viiniä.
Tämän viinin on tuottanut unkarilaissyntyinen Oszkár Maurer, joka tuottaa viinejä kahdella alueella Serbiassa, aivan Unkarin rajalla: Maurer omistaa viinitarhoja 4,5 hehtaarin edestä Bačkan / Bácskan alueella, joka sijaitsee molemmin puolin Unkarin etelä- ja Serbian pohjoisrajaa sekä 9,5 hehtaarin edestä Sremin / Szerémségin alueella, joka taas sijaitsee molemmin puolin Kroatian itä- ja Serbian länsirajaa. Toisin kuin monet muut alueen tuottajat, jotka ovat istuttaneet alueelle paljon kansainvälisiä lajikkeita ja valmistavat niistä kansainvälisille markkinoille tähtääviä viinejä, Maurer pyrkii toimimaan täysin päin vastoin: viljelemään vain alueella pitkään viljeltyjä lajikkeita (ja näitähän löytyy, esim. Bakator, Furmint, Kadarka, Kövidinka, Szerémi Zöld, Vadfekete...) hyvin perinteisin menetelmin ja valmistamaan viininsä hyvin minimaalisesti prosessiin puuttuen.
Maurer pyrkii viljelemään köynnöksiään mahdollisimman vähän luontoa rasittaen. Hän suosii köynnösten perinteistä leikkaamista oman runkonsa varassa kasvaviksi pensasviineiksi, kun taas nykyisin alueella tavataan lähinnä tukilankojen varaan viritettyjä suoria köynnösrivejä. Maurerin mukaan tämä nostaa tarhojen huolto- ja sadonkorjuukustannukset lähes kaksinkertaisiksi, mutta köynnöksistä saatavien rypäleiden laatu on myös merkittävästi parempi. Kaikki viinit käytetään rypäleiden omilla luonnonhiivoilla ja sulfiittien käyttö pyritään pitämään mahdollisimman pienenä: osa viineistä saa maksimissaan 40 mg/l sulfiitteja säilöntäaineiksi, kun taas osa viineistä valmistetaan täysin ilman sulfiittilisäyksiä.
Tämä nyt arvioitu viini on valmistettu alueen omasta Mézes Fehér -lajikkeesta, joka tarkoittaa "hunajankeltaista", viitaten lajikkeen tapaan muodostaa runsaasti sokeria. Mézes Fehér on ikivanha unkarilainen lajike, jota viljeltiin historiallisesti ympäri Manner-Eurooppaa pöytärypäleenä, mutta joka on sittemmin kadonnut lähes täysin. Jopa lajikkeen kotiseudulta, Unkarista, lajike on hävinnyt lähes täysin ja Maurerin Mézes Fehér -tarhat ovat yksiä maailman viimeisistä kyseisen lajikkeen istutuksista. Tähän viiniin käytetyt rypäleet ovat poimittu käsin ja viini on suodattamaton (joskin kirkastettu); sulfiitteja on käytetty 40 mg/l.
Viinillä on vaaleanvihreä väri, joka on ulkonäöltään hieman utuinen – suodattamattomuus on melko selvää.
Varsin aromaattisesta ja villinpuoleisesta, jopa ujosti pistävästä tuoksusta löytyy paljon erittäin jännittäviä sävyjä: päällimmäisenä tuntuu melko tuoretta, kirpeähköä sitrushedelmää ja omenankuorta, mutta näiden piirteiden seasta löytyy myös pitkästä hiivasakkakypsytyksestä vihjailevaa runsautta ja jännittäviä, maustekurkkuisia vivahteita. Taustalla häilyy aromaattisen mausteisia inkiväärin ja kanelin nyansseja.
Suussa viini on tuoksun tavoin villi, kuiva, keskitäyteläinen ja varsin hapokas, jopa tuntuvan kirpeä. Makumaailmasta löytyy viheromenaa, ruohoista vihertävyyttä, hiivasakkakypsytyksestä kielivää autolyyttisyyttä, kevyttä omenankuorista bitteriä ja hentoa suolaisuutta. Rypäleet tuntuvat saavuttaneet melko korkean kypsyyden asteen ja suutuntumassa on konsentraatiota, mutta kokonaisuus on silti ihastuttavan kepeä ja eloisa – joskin jälkimakua lähestyttäessä rupeaa tuntumaan myös ujoa tanniinisuutta.
Freesi ja pitkänpuoleinen jälkimaku on puhdaspiirteisempi ja vähemmän villi kuin tuoksu tai keskimaku – kielelle jää teräksisyyttä, bitterisen kalkkista mineraalisuutta, kirpakkaa viheromenaa, kevyttä hiivaista autolyysiä ja aavistus suolaisuutta.
Kokonaisuudessaan Oszkár Maurerin näkemys Mézes Fehéristä on mielenkiintoinen, vahvasti natural-viiniskeneen painottunut esitys ja ehdottomasti vakuuttava ensikosketus Serbian viinituotantoon: monesti kun näissä "uusissa vanhoissa" viinimaissa tehdään viinejä, jotka voivat paperilla vaikuttaa mielenkiintoisilta, mutta jotka todellisuudessa ovatkin todella geneerisiä ja yllätyksettömiä tekeleitä, joissa ei ole mitään paikallista sävyä.
Koska itseltäni puuttuu laajempaa kokemusta Serbian viinituotannosta, on vaikeaa arvioida, kuinka paljon tässä viinissä on tuota paikallista sävyä, mutta ainakaan tämä ei maistu missään nimessä ennalta-arvattavalta ja tyypilliseltä, joten todennäköisesti ainakin jotain terroiria viiniin on saatu talteen. Jos Mézes Fehéristä on mahdollista tuottaa näin hauskoja, raikkaita ja persoonallisia, jää minua hämmentämään, minkä takia lajikkeesta ei kuulla mitään ja miksei sitä useammat paikalliset viljelijät yritä pelastaa sukupuuton partaalta.
Lyhyesti: Lähes kokonaan jo sukupuuttoon kuolleesta lajikkeesta valmistettu erittäin persoonallinen ja melko villin puoleinen natuviini serbialaiselta terroiristi-viljelijältä.
Arvio: Tyylikäs – vaikkei viini ole erityisen funky ja likainen, en silti menisi kutsumaan sitä varsinaisesti sisäsiistiksi esitykseksi. Viinistä kuitenkin löytyy sen verran eleganssia, tasapainoa ja luonnetta, että sitä voi kaikesta puleeraamattomasta villiydestään hyvillä mielin kutsua varsin tyylikkääksi esitykseksi. Jännittävä ensikosketus serbialaiseen viiniosaamiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti