Tamada Kindzmarauli 2012
- Valmistaja: Georgian Wines & Spirits
- Tyyppi: Punaviini, Kindzmarauli
- Maa: Georgia
- Alue: Kakheti, Kvareli
- Rypäleet: Saperavi (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 15,49e (Helmikuu 2015, Rimi, Riika, Latvia)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Georgialaiset viinit jaksavat kiehtoa meikäläistä. Osittain siksi, että niiden saatavuus on varsin huonoissa kantimissa tällä hetkellä Suomessa, mutta osittain myös siksi, että monet ammattilaiset tunnustavat parhaimmat georgialaiset viinit erittäin laadukkaiksi, mielenkiintoisiksi ja ainutlaatuisiksi. Georgialaisten viinien paras puoli on kuitenkin se, että ne ovat järjestään äärimmäisen edullisia – niiden hinnat pyörivät systemaattisesti akselilla 5-20 euroa.
Tähän asti vastaani on tullut vain kuivia georgialaisia viinejä, mutta maassa ylivoimaisesti suosituin viinityyli on puolimakea – niin valkoisissa kuin punaisissakin viineissä. Tämä johtuu siitä, että georgialaiset viinialueet sijaitsevat sen verran viileässä, että kun muinoin viinit valmistettiin sadonkorjuun jälkeen syksyllä, keskeytyi niiden käyminen talvella ilman viilettyä niin, että viinejä käyttävät hiivat menivät horrokseen ja viiniin tyypillisesti jäi jäännössokeria. Ajattelin, että olisi hyvä sivistää itseään ja ottaa selvää, mistä tässä makeassa punaviinityylissä on kysymys, joten kun äitini lähti tässä alkuvuodesta pyörähtämään Latviassa, pyysin häntä tuomaan sieltä tuliaisina pullon puolimakeaa georgialaista punaviiniä – sellaisia kun täältä meiltä päin ei yksinkertaisesti löydä.
Tuliaisiksi sain GWS:n Tamada Kindzmaraulin. Viinin tuottanut GWS, eli Georgian Wine and Spirits Ltd, on vuonna 1993 Pernod-Ricardin ja georgialaisten osakkeenomistajien yhteistyönä syntynyt viinitalo-tislaamo, joka on vuodesta 2011 eteenpäin ollut hollantilaisen Marussia Beverages -yhtiön omistuksessa. Talolla on kaksi viinibrändiä: edullisia perusviinejä edustava Old Tblisi ja parempiin, perinteisiin viineihin keskittynyt Tamada.
Kindzmarauli on Kvarelin viinialueen oma, ainutlaatuinen viinityyli ja sitä pidetään yhtenä Georgian parhaista puolimakeista punaviineistä. Georgian itärajalla sijaitsevan, laadukkaista viineistään kuuluisan Kakhetin provinssin pohjoisosasta löytyvä Kvareli nököttää korkealla Kaukasusvuorten rinteillä, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Kindzmarauli valmistetaan aina pelkästään alueelle tyypillisestä, hyvin tummia ja tanniinisia viinejä tuottavasta Saperavi-rypälelajikkeesta, jota kypsytetään vähintään 2 vuotta ennen pullottamista. Viineissä kuuluu olla n. 30-50 g/l jäännössokeria, joka saavutetaan nykyisin tyypillisesti lämpötilakontrolloiduilla terästankeilla ja suodatuksella, ja n. 10-12% alkoholia. Ymmärtääkseni tässä viinissä huidellaan n. 40 g/l tuntumassa.
Viinillä on tumma, lähes läpinäkymätön, mehukkaanpunainen ulkonäkö – mitä nyt voi hyvin odottaakin syvänväriseltä Saperavilta!
Tuoksu on yhtä lailla tummanpuhuva ja mehukas. Nokkapuoli vihjailee kypsää makeutta, ja siitä voi erottaa vastapoimittua, kypsänmakeaa mustaviinimarjaa, tuoretta tummaa luumua, kevyttä karhunvatukkaa, hentoa mustikkaa, aavistuksen savuisuutta ja häivähdyksen makeaa, orvokkista kukkaisuutta.
Suussa tällä Kindzmaraulilla on selkeästi puolimakea, melko täyteläinen mutta ryhdikäs yleisilme, jossa tuntuu tuoreiden tummien rypäleiden aromeja, kirsikkamarmeladia, aroniamarjaa, karhunvatukkaa ja hentoa neilikkaa. Rehellisesti on sanottava, että rutikuiviin punaviineihin tottuneena oli hieman vaikeuksia suhtautua viinin makuun ensimmäisen muutaman hörpyn ajan, mutta kunhan viinin ideasta alkoi saada kiinni, rupesivat hommat aukeamaan ihan uudella tavalla. Rakenteesta vastaavat kohtalainen hapokkuus ja kypsänpehmeä, mutta melko runsas ja kohtalaisesti tuntuva tanniinisuus kuitenkin antavat muuten pehmeähkölle viinille tiiviyttä ja ryhdin tuntua; kokonaisuudessa on suorastaan yllättävän hyvä balanssi.
Suuhun jää keskipitkä, kypsänmakea, tumman marjainen ja kirsikkainen, kevyen herukkainen ja hennon tahmea jälkimaku. Tanniinit jättävät kevyesti karhean, suutakuivattavan jälkivaikutelman.
No niin, nyt ollaan taas sivistytty piirun verran enemmän. Oli hauska huomata, että vaikka yleensä Suomessa melkein kaikki rutikuivaa makeammat punaviinit niputetaan joukkoon "halvat ja huonolaatuiset", ei tämä viini sokerisuudestaan huolimatta päätyisi omasta mielestäni samaan kategoriaan. Tämä johtuu siitä, että yleensä halvoissa makeissa viineissä sokerilla lähinnä peitetään makuvirheita ja tuodaan ohuelle rungolle täyteläisyyden tuntua; tämä viini taas tuntuu siltä, että tämä olisi laadukas ja täyteläinen viini, vaikka kaiken sokerin olisi käyttänyt alkoholiksi – tähän viinityyliin vain kuuluu jättää osa sokerista käymättä. Erityisesti viinin ryhdikäs hapokkuus ja tanniinisuus antavat mainiota vastapainoa kohtalaisen runsaan sokerin tuomalle makeudelle ja loppupeleissä viini tuo mieleen ennemmin kevyen (sekä vähemmällä sokerilla että alkoholilla varustetun) Portviinin kuin halvan, makean punaviinin. Ero voi vaikuttaa pieneltä idean tasolla, mutta todellisuudessa ero on huomattava – halpoja, makeita punaviinejä ei mielellään juo edes yhtä siemausta, mutta tämä viini uppoaa varsin hyvin, kunhan makeuden tuomasta ensijärkytyksestä selviää.
Koska pullon takaetiketti suositteli tätä viiniä erilaisten pastaruokien kumppaniksi, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja väsäsin viinin kylkeen perinteisen lasagnen. Lopputulos oli, noh, melko erikoinen – näin makeisiin punaviineihin tottumattomalle. Viini kyllä toimi ihan kiitettävästi ruoan kumppanina, niin makunsa kuin rakenteensa puolesta, mutta ruoka ei kyllä millään tavalla antanut vastinparia viinin makeudelle, vaan päin vastoin, tuntui paikoin jopa korostavan sitä. Kenties tällaisiin viineihin tottuneelle kyseinen viini-ruoka-combo on ihan toimiva, mutta itse ehkä suosittelisin viiniä sekalaisen juustolautasen tai ei-niin-makeiden jälkiruokien kylkeen. Mutta totta tosiaan, suosittelisin kyllä tutustumaan kyseiseen viinityyliin – kyllä tämä melkeinpä minkä tahansa Alkon sokerilla kyllästetyn halpisviinin rökittää mennen tullen.
Lyhyesti: Tuntuvan puolimakea ja pehmeä, mutta samalla yllättävän ryhdikäs ja tiivisrakenteinen Saperavi Georgiasta. Makeutensa puolesta enemmän jälki- kuin pääruokaviini, vaikkei tämä jälkiruokaviinimäisen makea olekaan.
Arvio: Hyvä – on virkistävää todeta, etteivät kaikki reilulla jäännösmakeudella varustetut punaviinit ole oikeasti juomakelvotonta kuraa! Tämä Kindzmarauli oli vallan maukas ja mielenkiintoinen ensituttavuus Georgian makeampiin punaisiin.
Hinnan (15,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti