Väliaikatiedote #21: Alkon käsityöläisoluet 2015 -tiivistelmä

Tämä tulee ehkä hieman jo myöhässä, kun käsityöläisoluet tulivat valikoimiin jo pitkälle toista kuukautta sitten ja monista Alkon myymälöistä oluet ovat myös jo hyvän aikaa sitten loppuneet. Kiirettä on pitänyt, eikä aikaisemmin ole ehtinyt, joten parempi nyt myöhään kuin ei milloinkaan.

Oluita (ja siidereitä saatiin) tänä kevättalvena siis yhteensä 15 kappaletta; niistä 14 tuli testattua. Teerenpelin puolimakea, omenaviinipohjainen Lempi-siideri tuli jätettyä välistä, sillä omenaviinin käyttö "siidereiden" valmistuksessa on meikäläiselle sama asia kuin mallastärkkelyksen käyttö "oluen" valmistuksessa. Hommat tehdään kunnolla, tai niitä ei tehdä ollenkaan.

Teen nyt taas tässä saman kuin viime vuonna, eli listaan tähän maistamani oluet jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen lyhyen tiivistyksen kera. Mitenkään absoluuttinen järjestys tämä ei ole, sillä tilanteesta ja käyttöyhteydestä riippuen oluet voivat vaihtaa paikkaa jonkin verran. Jaoin kuitenkin oluet erikseen vielä alaluokkiin, joiden sisällä oluet lähinnä oluet voivat vaihtaa paikkaa. Pääluokkien mukainen järjestys on selvä. Mainiot ovat oikeasti upeita, huippulaatuisia oluita, joita on tullut ostettua jokaista useampaan kertaan arvion jälkeenkin; kelpo tapaukset ovat hyviä, laadukkaita oluita, jotka hoitavat hommansa ongelmitta, mutta eivät ehkä onnistu loppupeleissä tarjoamaan niin ainutlaatuista elämystä, että niihin tekisi mieli palata heti uudelleen; pettymykset ovat nimensä mukaisesti oluita, joita ilmankin olisi voinut hyvin pärjätä.

Mainiot:

• Saimaa Brewer's Special Saison (4,39e/0,33; täydellinen, h-l erinomainen): Äärettömän herkullinen olut, jossa on sekä tunnistettavaa, rustiikkista Saison Dupont -meininkiä, mutta myös rapeaa jenkkihumalointia ilman liioittelun meininkiä. Tuhannen tonnin juotavuudella varustettu jenkkihenkinen saison, joka toimii todella mallikkaasti niin freesinä seurusteluoluena kuin vivahteikkaana fiilistelyjuotavana. Meikän ykkösvalinta tämän vuoden kattauksesta.
• Malmgård Barley Wine (6,17e/0,5; erinomainen, h-l erinomainen): Erittäin tuhti ja tanakka, moniulotteinen, maukas ja rakenteikas tykittelyolut – helposti koko kattauksen järein esitys. Oluen upeus ei kuitenkaan perustu pelkkään massiivisuuteen, vaan myös kiitettävään tasapainoon ja mielenkiintoiseen makumaailmaan. Erittäin mainio olut ja helposti parhaita suomalaisia barley winejä.
• Stadin Imperial Porter (5,98e/0,33; tyylikäs, h-l OK): Mukavalla tavalla aromaattinen ja talon omaa tyyliä alleviivaava ei-tuhdeimman pään imperial porter, jossa reilu aromihumala ja marjaisuus näyttelevät varsin mallikkaasti merkittävämpää roolia kuin klassinen paahteisuus ja lakritsi.

Kelpo tapaukset

• Rekolan Funky Luomu (6,71e/0,5; erittäin hyvä, h-l OK): Rekolan tyyliin tässä ei olla haettu mitään klassista ilmaisua, vaan enemmän talon omaa, ainutlaatuista jälkeä. Olut ei ole kovin "funky", eikä erityisen tyypillinen, mutta sitäkin tasapainoisempi farmhouse ale. Kivaa tavaraa sellaisenaan, mutta varsin yleiskäyttöinen ruokaolut.
• Hiisi Aarni (4,61e/0,33; hyvä, h-l OK): Runsas ja intensiivinen moderni IPA, johon on tuotu mukavasti särmää ja asennetta käyttämällä ruista mallaspohjassa. Ei se kaikista omaperäisin olut, mutta balanssi on hyvin kunnossa ja olut erottuu Alkon IPA-tarjonnasta positiivisesti edukseen.
• Ruosniemen Vuorineuvos (6,40e/0,33); hyvä, h-l heikko): Ihan hyvä, semilupaava imperial stout, jossa kaikki palaset eivät kuitenkaan onnistu loksahtamaan kohdalleen. Olut voi parantua muutaman kuukauden kypsyttämisellä, mutta voi yhtä hyvin olla, ettei tämä nyt vain pärjää kovassa imperial stout -kilpailussa. Ihan juotava ja maistuva tumma olut, mutta nykykunnossa ei onnistu tarjoamaan kovalle hinnalleen vastinetta.
• Teerenpeli Notkea Nipa (4,40e/0,33; hyvä, h-l OK): Tyylipuhdas, turvallinen ja yllätyksetön moderni IPA. Jopa suorastaan haukotuttavan tylsä toteutukseltaan, mutta oluessa ei ole mitään vikaa tai muutakaan pahaa sanottavaa, joten kyllä tällä ihan kohtalaisen sijoituksen saa napattua. Luotettava arkiolut hopheadeille.
• Maku Savuporter (4,50e/0,33; miellyttävä, h-l OK): Hieman kevyempää päätä edustava, ujosti savustettu portteri. Hieman turhan simppeli ja kepeä makuuni, mutta plussaa siitä, että savua on käytetty sen verran maltillisesti, ettei se pääse hallitsemaan vaan tuo ainoastaan lisää syvyyttä kokonaisuuteen.
• Malmgård Craft Cider Dry (5,86e/0,5; miellyttävä, h-l heikko): Rutikuiva, raikkaan hapokas, melko yksiulotteinen, hyvin kevyt ja ohuehko aito siideri. Nämä erittäin kuivaa päätä edustavat siiderit kyllä toimivat makuuni, mutta tästä siideristä jäi uupumaan sellaista syvyyttä ja runsautta, mitä hyvät ranskalaissiiderit pystyvät tarjoamaan. Plussaa siitä, että tämä on kuitenkin ihan aitoa tavaraa, eikä hiilihapotettua, laimennettua omenaviinisekoitusta.
• VASP Prykmestar Savuvehnä (4,97e/0,5; OK, h-l OK): Tyylillä tehty, savustettu vehnäolut, jossa on sekä selkeästi erotettavia vehnäoluen piirteitä, että yllättävän monimuotoistakin savuisuutta – ei siis pelkkää palvikinkkua. Savuoluet eivät kuitenkaan ole koskaan olleet meikäläisen juttuni, joten tätä korkeampaa sijoitusta olut ei meikäläisen kirjoissa saa. Savuolutfaneille Savuvehnä on varmasti tuhat kertaa toimivampi ostos, eli ei tämä mitenkään huono olut ole missään nimessä.
• Laitilan Yalobusha Mississippi Beer (3,50e/0,33; OK, h-l OK): Melko neutraali ja yllätyksetön steam beer – eli lager, joka maistuu hyvin kevyeltä alelta. Ei kovinkaan kummoinen esitys, mutta onneksi hintakin on pysynyt jtoen kuten kohtuullisena.

Pettymykset

• Bryggeri Kanttori Dubbel (5,80e/0,33; tylsä, h-l surkea): Todella mutkaton ja yksiulotteinen, paahteinen ja hallitsevan mallasleipäinen olut, jossa on melko vähän selvää dubbel-karaktääriä. Todella tylsä ja vaisu esitys, joka ei onnistu tarjoamaan hinnalleen vastinetta.
• Lammin Sahti Kotka (5,82e/0,33; tylsä, h-l surkea): Epämääräinen "strong ale", joka aluksi muistuttaa enemmän bockia kuin alea, mutta saa auetessaan enemmän banaanivetoista ale-hiivaisuutta. Suoraviivainen, yksiulotteinen ja epäinspiroiva esitys, joka ei todellakaan onnistu olemaan hintansa arvoinen.
• Stallhagen Pumpkin Ale (3,59e/0,33; kehno, h-l surkea): Kurpitsaa, eipä juuri muuta. Kai ne jenkit tällaisista tykkää, mutta meikäläisen makuun ei kyllä toimi.

Tänä vuonna Alko onnistui tekemään pienpanimokattauksessaan parempaa työtä kuin viime vuonna, sillä viime vuonna sekaan oltiin ujutettu jostain kummain syystä myös pari olutta astetta suuremmilta panimoilta Brittein saarilta, mikä ei mielestäni kuvioihin kuulu. Tänä vuonna kaikki olivat kotimaista tavaraa ja mukaan oltiin otettu hauskasti myös pari siideriä näiltä panimoilta, mikä on meikäläiseltä vain pelkkää plussaa.

Lisäksi kävi samalla tavalla kuin viime vuonna, eli ennakkoon eniten odottamistani oluista harva oli lopuksi kovinkaan kummoinen, mutta esimerkiksi Saimaan Saison onnistui iskemään kunnolla puun takaa. Suuresta koostaan huolimatta tämä panimo on tykitellyt viime aikoina sen verran kovan tason kamaa, että on kyllä pakko muuttaa omia käsityksiään heidän meiningeistään. Lisäksi tasaisen varmaa perustasoa tuottanut Malmgård otti ja repäisi kunnolla, iskien tiskiin äärettömän kovan barley winen. Nämä kaksi olutta on erityisesti sellaisia, että jos jotain näistä on kokeiltava, ovat ne nuo.

Pakko on kuitenkin sanoa, että on harmillista, miten näiden oluiden saatavuus taas katoaa täysin kun ne loppuvat Alkon hyllyiltä - esimerkiksi monesta myymälästä Hiisin Aarni otti ja loppui jo ensimmäisenä myyntipäivänä, muutamien muiden oluiden seuratessa nopeasti perästä. Olutharrastajia kohtaan olisi reilumpaa, jos näiden oluiden saatavuus olisi ympärivuotista – sikäli, jos panimot näitä oluita siis ympäri vuoden kykenisivät tekemään. Muutamien oluiden menekin perusteella voisi sanoa, että kysyntää ainakin on. Täytyy toivoa, että Alkon tilausvalikoiman uudistus (jossa panimot voivat itse listata tuotteitaan valitsemiinsa myymälöihin) toisi jonkinlaista parannusta tähän tilanteeseen.