Lauantai 27.9.2014
 |
| Tarha aamulla |
Lauantaina 27.9., kellon lyödessä aamuseitsemää, heräsivät viinimestarit Bateassa uuteen aamuun valmiina seuraavaan rypäleidenkorjuusessioon. Tällä kertaa hommasta oli ehtinyt jo karista kaikki se mahdollinen hohto ja romantiikka, mitä mielikuvissa oli saattanut olla vielä ennen reissua – ainakin allekirjoittaneella selkä ja jalat olivat edellisen päivän parihehtaarisen Syrah-tarhan perkaamisesta edelleen varsin kiitettävästi jumissa. Eilispäivän korjuuseen erona oli tällä kertaa tarhan koko ja lajike: nyt vuorossa oli "vain" vajaan hehtaarin verran Marselania (joka on siis Cabernet Sauvignonin ja Grenachen risteytyksenä syntynyt punainen lajike). Koska 2,2 hehtaaria meni edellisenä päivänä kuudessa tunnissa, visiona oli selvitä tästä vajaan hehtaarin tarhasta noin kolmessa tunnissa.
Kun saavuimme ulos Piñol-apartamentosistamme, oli ainakin selvää, että sääolosuhteet tulisivat olemaan tarhoilla hyvin erilaiset kuin edellisenä päivänä – ilma oli paksusta hernerokkasumusta sakeana ja aamuaurinkokin näkyi siinä kahdeksan aikaan noustessaan vain etäisenä, himmesti kuultavana kaasupallona. Aamun edetessä sumu vain tihentyi entisestään ja jossain vaiheessa sitä huomasi auringon kadonneen kokonaan sumun peittoon.
 |
| Mersusaattue matkalla tarhoille. ©Sari Ayre |
 |
| Aamuaurinko. ©Sari Ayre |
 |
| Marselan-terttuja. ©Sari Ayre |
Parin tunnin sadonkorjuun jälkeen viinimestariporukkamme rupesi toteamaan, että Marselan on kyllä todella eri maata kuin Syrah: rypäletertut olivat merkittävästi suurikokoisempia ja tiiviimpiä kuin Syrah-tertut, mutta lisäksi niitä oli lukumäärällisesti merkittävästi enemmän joka köynnöksessä. Tämä tarkoitti sitä, että köynnösrivejä pitkin edettiin merkittävästi hitaampaa tahtia ja täyttyviä terttusaaveja joutui käydä tyhjentämässä paljon tiheämpää tahtia traktorin peräkärryyn. Kun Marselanin selkeästi tiiviimmässä kasvavat tertut yhdistyivät jo edellisen päivän korjuusessioissa väsytettyyn viinimestariporukkaan, oli melko pian selvää, että ainakaan alle kolmen tunnin tavoitteeseen ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä! Vaikka tarhalla oli pinta-alaa alle puolet edellispäivän tarhasta, vaikutti siihen nähden korjattavaa rypälettä olevan tällä tarhalla käytännössä yhtä paljon.
 |
| Ne kuuluisat viinimafia-Mersut. |
Ruvettiinpa suomalaisporukassa havaitsemaan päivän aikana myös pientä kapinamielialaa – kiipeävän auringon hälvennettyä sumun pois tarhoilta, siirtyi muutama viinimestarikokelas viinimafia-Mersuillemme nykäisemään mukaan otetusta viinipullosta korkin pois, julistaen näin omavaltaisen tauon alkaneeksi. Hyvin lyhyessä ajassa koko loppuporukka seurasi esimerkkiä, lopulta myös Piñolin omien korjaajien tullessa ihmettelemään suomalaista työmoraalia. Ymmärrystä asiaa kohtaan toki löytyi, kun viinipullon annettiin kiertää myös heille.
Tätä n. kymmenen minuutin paussia lukuun ottamatta työskentelimme koko tämänkin päivän tasaisen tappavaa tahtia aina kello yhteen asti, jolloin Piñolin nokkamies Juanjo lopulta totesi, että eiköhän tämä ollut tässä – olihan meillä oli iltapäiväksi varattu vielä muuta ohjelmaa, sekä kahdeksi pöytävaraus tutuksi käyneeseen ravintola Miravaliin lounaalle. Viimeiset noin kymmenen köynnösriviä jäivät siis Piñolin korjuuväelle korjattavaksi kun suomalaiset laiskajaakot siirtyivät korjuusession uuvuttamina särpimään murua rinnan alle.
 |
| Poimittu Marselan. |
Tarhalla touhutessa tuli opittua, että Marselan on selkeästi Syrah'ta satoisampi (monet tertut olivat helposti yli kilon painoisia, hyvin tiiviitä, lähes kiinteitä möhkäleitä) ja sitkemäpi lajike (esimerkiksi rusinoituneita tai muuten huonokuntoisen tai sairaan näköisiä terttuja näkyi tällä tarhalla varsin harvassa). Sen sijaan se tuli todistettua, että tällaiset tiiviit tertut ovat selkeästi alttiimpia hometartunnoille – muutamaan otteeseen saattoi korjatessa tulla vastaan täysin ehjän näköinen terttu, joka paljastuikin sisältä täysin homeen runtelemaksi! Viimeisimpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä asiana tuli tarhoilla rymytessä opittua kunnioitusta rypäleiden käsinkorjaamista kohtaan – kun härmäläinen viininlitkijä on täysin kappaleina parin päivän sadonkorjuusta, on pakko nostaa hattua heille, jotka jaksavat tehdä tätä hommaa vuosi toisensa jälkeen, jopa useamman kuukauden kestävän sadonkorjuukauden ajan!
Aina yhtä maittavan Miraval-lounaan jälkeen viinimestariporukka lastasi itsensä mafiamersuihin ja otti suunnan kohti vajaan tunnin ajomatkan takana siintävää vuoristoista Prioratia; illan ohjelmana oli nimittäin tutustua Gratallopsin kylän vieressä sijaitsevaan, vasta hiljattain valmistuneeseen Trossos del Priorat -viinitaloon.
Ajeltuamme hyvän tovin Prioratin mutkaisia pikkuteitä ja ihasteltuamme alueen käsittämättömän upeita mäki- ja vuorimaisemia, saavuimme lopulta piskuiseen Gratallopsin kylään – ja poistuimme siitä n. kahdeksan sekuntia myöhemmin (kyllä, Prioratin viinien kehtona pidetty Gratallops on ihan oikeasti pieni kylä). Kylän ohitettuamme matkaa oli jäljellä vain noin minuutin verran Trossos del Prioratin uudenkarheaan viinitaloon, joka oli rakennettu aivan autotien viereen, mutta suureksi osaksi mäen sisään, minkä vuoksi talo jää helposti huomaamatta sen ohi ajaessa.
 |
| Trossos del Prioratin tynnyrikellari. |
Vaikka Celler Piñol on varsin siisti pikku paikka melko moderneine viininvalmistuslaitteistoineen, oli Trossos del Priorat aivan toista maata – tässä paikassa näkyi selvästi, että rahaa on laitettu rakennukseen kiinni ja rutkasti! Moderni ja minimalistinen mutta tehokkuutta uhkuva viinitalo oli suoranainen Celler Piñolin vanhan maalaiskylän talon sisään rakennetun viininvalmistamon antiteesi. Koska talo on rakennettu mäen rinteeseen moneen kerrokseen, voidaan viinin antaa liikkua valmistusvaiheessa mahdollisimman vaivatta painovoima-avusteisesti, jolloin valmistuksessa ei tarvita pumppuja tai vastaavia laitteita: käsinpoimutut rypäletertut tuodaan yläkautta viinitaloon, jossa ne murskataan ja rangataan, minkä jälkeen rypälemehu johdetaan suoraan alakerrassa odottaviin käymistankkeihin. Alakerrasta löytyvät myös talon tynnyrikellari ja pullojen kypsymiseen tarkoitettu varasto. Käsinkorjuu on mäkisessä Prioratissa itsestäänselvyys – jyrkissä rinteissä kasvavia köynnöstarhoja nopeasti vilkaisemalla pystyi näkemään, ettei mikään suuri sadonkorjuukone pystyisi mitenkään järkevästi kulkemaan köynnösrivien välissä.
 |
| Celler Piñolin Sheila ja Toni Coca. ©Sari Ayre |
Kun olimme kolunneet Trossos del Prioratin viininvalmistamon tilat (ja viinitalon huikaisevilla näköaloilla varustetut majatalo- / vierashuoneet) läpi, siirryimme vuorenrinteen yläpäähän rakennetulle viinitalon näköalatasanteelle maistelemaan viinejä. Viinejä oli paikan päällä esittelemässä "liikkuva viinintekijä" Toni Coca, joka ei toimi pelkästään oman Coca i Fitó -viinitalonsa viinintekijänä, vaan myös konsultoivana viinintekijänä mm. Celler Piñolille ja Trossos del Prioratille, sekä vajaalle kymmenelle muulle Espanjalaiselle viinitalolle, aina läntiseen Galiciaan asti (joskin nykyisin Toni toimii Piñolilla yhteistyössä talon oman viinintekijän, Marian, kanssa).
 |
| Iltapäivän setti. |
Tiedä häntä, johtuiko ainoastaan maistelupaikan käsittämättömän upeista maisemista, vai oliko oikeasti kyseessä poikkeuksellisen laadukkaat tuotteet, mutta esitellyt viinit onnistuivat uppoamaan suorastaan harvinaisen hyvin meikäläisen makuun! Jopa tammitettu valkoviini Abracadabra ja kevyesti tammea nähnyt roséeviini Rosa olivat poikkeuksellisen toimivaa tavaraa, vaikka tammen aromit yleensä eivät pisteitä meikäläiseltä ansaitse. Erikoisesti mielestäni setin vakuuttavimmat viinit tuntuivat kuitenkin useammin tulevan Prioratin reuna-alueilla sijaitsevasta Montsantista, eikä niinkään alueen laadullisena hallitsijana pidetystä Prioratista.
 |
| Loputtoman vuoristoista maisemaa Trossos del Prioratin näköalatasanteelta. Taustalla vasemmalla pieni Gratallopsin kylä. ©Sari Ayre |
Maistelun päätteeksi kurvasimme matkan varrella sijaitsevaan supermarkettiin, josta ostimme tykötarpeita illan ateriointia varten – tällä kertaa emme siis menneet syömään minnekään ravintolaan, vaan viinimestariporukan näppärimmät kokit väänsivät koko mestarisporukalle valtavan kokoisen ja erittäin herkullisen pastaillallisen Piñolin residensseillä. Aterian jälkeen muutamat meistä siirtyivät pehkuihin, mutta osa porukasta kävi vielä testaamassa paikallista yöelämää yhdessä Batean lukuisista (kahdesta? kolmesta?) baareista – olihan lauantai-ilta ja katolisessa Kataloniassa ei tunnetusti sunnuntaisin töitä ajatella!
Päivän aikana maistettu:
-Jordi Miró Garnatxa Maceració Carbònica 2013
-Coca i Fitó Jaspi Blanc 2013
-Trossos del Priorat Abracadabra Blanco 2012
-Coca i Fitó Rosa 2013
-Coca i Fitó Jaspi Negre 2011
-Trossos del Priorat Lo Petit de la Casa 2010
-Coca i Fitó Jaspi Maragda 2011
-Trossos del Priorat Lo Mon 2010
-Coca i Fitó Negre 2010
-Coca i Fitó Dolc
-Celler Bàrbara Forés El Templari 2012
-Sidra El Gaitero Villaviciana
-Àrid Vins Eòlic Sauvignon Blanc 2013
-Celler Mas d'en Just Viognier 2013
-Vins del Tros Àmfora Morenillo 2013
-Busto Amandì Sidra Asturiana El Mayu
-Clot del Diable Rústica Bufona 215 Golden Strong Ale
-Clot del Dimoni Rústica Bufona Export Stout
-Capçanes Carratell Ranci del Montsant
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti