Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste oluttyyli: framboise. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oluttyyli: framboise. Näytä kaikki tekstit

15.9.13

Cantillon Rosé de Gambrinus 2012

Cantillon Rosé de Gambrinus 2012
  • Valmistaja: Brouwerij Cantillon
  • Tyyppi: Olut, Lambic, Framboise
  • Maa: Belgia
  • Alue: Flanderi, Brysseli, Anderlecht
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 12,00e (Olutravintola Leijuva Lahna, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Kesän helteiden käydessä juhannuksen jälkeen kuumimmillaan päätimme käydä testaamassa uusimman tulokkaan Helsingin olutbaarien kartalla – Kalaravintolat-ketjuun kuuluvan, belgioluisiin keskittyvän Leijuvan Lahnan. Testattavaksi juomaksi päätyi pitkällisen pähkäilyn jälkeen aina yhtä luotettavan Cantillonin panimon vadelma-Lambic, Rosé de Gambrinus.

Vuonna 1900 perustettu Cantillon on ehdottomasti yksi suurinta arvostusta nauttivista Lambic-panimoista, ellei peräti arvostetuin. Panimo tuottaa yksinomaan perinteitä kunnioittavia, vanhanaikaisia oluita; esimerkiksi kaikki marja- ja hedelmäoluet tuotetaan aidoista hedelmistä eikä esimerkiksi mehuista tai makusiirapeista. Lisäksi vuonna 1999 panimo siirtyi käyttämään pelkästään luomuna viljeltyjä viljatuotteita. Panimon hedelmäoluet eivät kuitenkaan ole 100% luomua, koska panimo ei kykene saamaan tarpeeksi luonnonmukaisesti viljeltyjä marjoja ja hedelmiä tarpeisiinsa.

Cantillon kutsuu tarkoituksella vadelmaoluttaan Rosé de Gambrinusiksi, ei Framboiseksi – kun panimo ryhtyi 80-luvulla valmistamaan olutta, Framboise yhdistettiin ainoastaan makeisiin, limonadimaisiin vadelmaoluisiin, ei tällaiseen perinteitä huokuvaan, rutikuivaan Lambiciin. Olut sai siis nimensä roséeviiniä muistuttavasta väristään sekä tarinoiden kuningas Gambrinusilta, joka oli sekä Flanderin kuningas että oluiden ja oluenpanemisen pyhimys.

Pullo on Cantillonin tyyliin tuplasuljettu sekä kruunu- että luonnonkorkilla – muista siis pitää tarjoilijan avaaja käsien ulottuvilla! Lasiin kaatuu varsin vaaleata, kevyesti verigreipin oranssiin taittuvaa ja hieman utuista roosanpunaista olutta; päälle kohoaa varsin runsaaksi nouseva, mutta melko nopeasti katoava, hento, vaalea ja kevyesti punerva vaahto.

Tuoksu on yhtä aikaa mehevä, makean mansikkainen ja raikkaan vadelmamehuinen sekä pistävä, kuivan vehnäinen ja hennon hapankirsikkainen. Kiehtova yhdistelmä kuivaa ja makeaa – hapan ja kuiva kuitenkin dominoivat makeata. Kokonaisuus on ihastuttavan raikas ja kesäinen.

Kuivankirpeä maku on todella pistävä ja poskipäitä viiltävän hapokas. Puolukkaisen happaman marjainen makumaailma on vadelmainen ilman vadelmiin yhdistyvää makeutta – kaikki sokerit ovat kadonneet käymisprosessin myötä ja kokonaisuus on ylettömän raikas, kepeä, lähes raa'an punaherukkainen, hillitysti kupliva, kevyen kukkea ja yrttinen. Taustalla tuntuu Lambicin hapanta, maalaista aromikkuutta, jota voi parhaiten mielestäni kuvailla sanalla "vanha" – tämän aromin erittely jotenkin sanallisesti kuvailtaviin komponentteihin tuntuu mahdottomalta ja se pitää maistaa, että se pystyy hahmottamaan.

Oluesta jää varsin pitkä, kitkerän hapokas, hennon bitterinen, aavistuksen pihkainen ja kaikin puolin monisyinen jälkimaku, jossa vuorottelevat tuore vadelmaisuus, kevyesti karvas yrttisyys, hento maalainen tallisuus ja punaviinimarjaisuus.

Yleisesti Rosé de Gambrinus on varsin ihastuttava, freesi ja kepeäkin Framboise; olut on aromeiltaan hienostuneempi, moniulotteisempi ja tyylikkäämpi kuin esimerkiksi melko suoraviivainen, tuntuvamman vadelmainen ja aavistuksen enemmän makeaan taittuva Boonin Framboise. Tämä olut asettuu tyylillisesti Boonin marjaisen Framboisen ja Cantillonin happamankirpeän perus-Lambicin välille, tarjoillen kummankin tyylin parhaita puolia. Lopputuloksena on ihastuttavan happamankirpeä, kepeä ja kesäinen marjaolut, joka tarjoaa niin vivahteikasta ja moniulotteista makumaailmaa kuin freesiä, raikastavan hapokasta ilmaisua.

Tämä olut ei ole missään nimessä helppo tai aloittelijaystävällinen johtuen sen ylettömän kirpeästä, naaman ruttuun vetävästä hapokkuudesta ja happamien makujen hallitsemasta makumaailmasta – ei edes oluiden ystäville, sillä tämän oluen maulla ei ole mitään tekemistä tyypillisen oluen kanssa. Jos kuitenkin esimerkiksi rutikuivat brittiläissiiderit, puolukat tai muut happamankirpeät maut ovat sydäntäsi lähellä, on Rosé de Gambrinus ehdottomasti testaamisen arvoinen olut!

Lyhyesti: Erittäin happamankirpeä, rutikuiva, tyylikkäästi marjainen ja elegantti vadelma-Lambic.

Arvio: Tyylikäs – kevyt, elegantti, vivahteikas ja intensiivinen kokonaisuus. Olutmaailman roséeshamppanja.

Hinnan (12,00e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

12.9.13

Boon Framboise 2011

Boon Framboise 2011
  • Valmistaja: Brouwerij Boon
  • Tyyppi: Olut, Lambic, Framboise
  • Maa: Belgia
  • Alue: Flanderi, Flanderin Brabant, Halle, Lembeek
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 6,61e (Kesäkuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 6,74e (Tammikuu 2014, Alko)


Juhannuksen viettoa sekä siihen yhdistyvää lautapelien peluuta varten olin varannut muutaman oluen. Ensimmäinen oli allekirjoittaneelle jo varsin tutuksi käynyt, mutta valoisiin kesäöihin aina sopiva Boonin vadelma-Lambic. Lambiceista tietämättömille olen avannut hieman tämän erikoisen oluttyylin taustoja tässä päivityksessäni.

Boonin panimo on yksi arvostetuimmista ja perinteisimmistä Lambic-panimoista. Panimolla on historiaa peräti 1600-luvun lopulta, mutta nykymuotoisen toimintansa panimo on aloittanut Frank Boonin ostettua panimon vuonna 1975. Talon Framboise valmistetaan sekoittamalla nuoreen (n. vuoden vanha) Lambiciin tuoreita (lähteistä riippuen 200-300 g/l) vadelmia, minkä jälkeen oluen annetaan kypsyä vanhassa tammitynnyrissä ja kerätä aromeja vadelmista. Ennen kuin olut ehtii käydä täysin kuivaksi se pullotetaan hiivan kanssa, jolloin olueen jäävä sokeri kehittää siihen hiilihappokuplat.

Lasiin kaatuu tummanpunaiseen taittuvan purppuranpunaista, suht sameata olutta, jonka ylle kohoaa erittäin runsas, kevyesti vaaleaanpunaiseen taittuvan purppura vaahto.

Marjainen ja omalla tavallaan karskihko tuoksu on kuiva, hapahkon vadelmainen, vanhentuneen maltainen ja täynnä maalaisia, maamaisia ja kevyen tallisia vivahteita.

Hapahko ja erittäin raikas maku on hyvin kuiva, vadelmainen, hillityn maalainen, kevyesti kitkerän maltainen ja kevyen suolainen. Varsin hapokas ja kesäinen yleisilme on ilahduttavan freesi, mutta ihmetyksekseni olut ei vaikuta yhtä makealta kuin ennen – vaikkakaan olut ei silloinkaan ollut mitenkään erityisen makea; nyt se vain tuntuu vielä kuivemmalta kuin aiemmin. Hiilihappoisuus kohtalaisen hillittyä, mutta sopivan tuntuvaa ja raikkautta tukevaa.

Pitkä ja raikas jälkimaku on kevyen marjainen, kuivan vadelmamehuinen ja happamankirpeä. Kokonaisuudessa tuntuu myös hentoa mausteisuutta.

Yleisilmeeltään Boonin Framboise on melko ronski ja suoraviivainen marja-Lambic ilman sen kummempaa hienostuneisuutta, mutta tästä huolimatta varsin maukas ja ilahduttavan kesäinen, kuiva marjaolut. Aiemmin mielikuvissani olut oli "vain" kuiva, mutta tällä kertaa se tuntui peräti rutikuivalta ja selkeästi kirpeämmältä – en tiedä tekikö muistini tepposet, onko kyseessä eri vuosikerta, pullokohtainen vaihtelu, oluen saama lisäikä vai oliko kyseessä jonkin olutta aiemmin syömäni tai juomani kanssa tapahtunut yhteisvaikutus. Joka tapauksessa, tämä marjaolut on varsin ilahduttava ja perinteitä kunnioittava esitys, joka ei aiheuta nenännyrpistelyä Lambic-puristeissa, mutta joka samalla on Lambic-noviiseille astetta helpostilähestyttävämpi esitys kuin esimerkiksi maustamattomat, rutikuivat Gueuze Lambicit.

Kaikin puolin miellyttävämpi ja mielenkiintoisempi olut kuin kilpailijansa Alkossa, Bacchus Frambozenbier. Olut, joka kannattaa testata vielä kun aurinko jaksaa paistaa, jos ei ole aikaisemmin vastaan tullut. On tämä mielestäni mielenkiintoisempi terassisiemailtava kuin monet kuivat roséeviinit.

Lyhyesti: Ronskihko ja suoraviivainen vadelma-Lambic ilman sen kummempaa hienostelua. Rutikuiva, happamankirpeä, raikas ja kesäinen esitys.

Arvio: Hyvä – varsin kelvollista kamaa. Ei ihan sitä tyylilajinsa kirkkainta kärkeä, mutta ehdottomasti paras tällä hetkellä Alkosta löytyvä hedelmäolut.

Hinnan (6,74e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.