Munkebo Hugin Bière de Garde

Munkebo Hugin Fransk Bière de Garde

• Valmistaja: Munkebo Mikrobrug
• Tyyppi: Olut, Bière de Garde
• Maa: Tanska
• Alue: Funen, Kerteminde
• Maltaat: München-, musta-, pils-, Special B-, vehnä-
• Humala: Hersbrucker, Northern Brewer
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 5,70e (Tammikuu 2016, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Viinimaailmassa paikalliset hiivakannat ja viinien terroir ovat olleet toisiinsa kytkeytynyt parivaljakko jo pitkään: koska viljellyt, kaupalliset hiivakannat tuottavat samankaltaisia piirteitä riippumatta siitä, missä viiniä valmistetaan, on ollut helppo homogenisoida viineistä paikallinen maku pois korvaamalla rypäleiden omat villihiivat kaupallisella, haluttuja piirteitä korvaavalla kaupallisella hiivalla. Kun viinien alkuperä ja paikallisuus ovat jatkuvasti yhä merkittävämpi asia viinimarkkinoilla, on moni tuottaja jättänyt kaupalliset hiivat kaupan hyllyille ja keskittynyt tuottamaan viinejä vain luonnonhiivoilla. Lisäksi monet tuottajat ovat siirtyneet välimallin ratkaisuun, jossa tarhoilta kerätystä näytteestä eristetään oma, alueelle tyypillinen villihiivakanta, jota viljellään kuin kaupallista hiivakantaa. Näin tuottaja saa oman, alueelle tyypillisen terroirin säilytettyä viinissään, mutta ilman spontaanikäymisen tuomia riskejä.

Jostain syystä olutpuolella tämmöinen paikallisuus ei kuitenkaan ole samalla lailla ottanut tuulta siipiensä alle. Onhan tämä kyllä ymmärrettävää siinä mielessä, että rypäleiden mukaan käytettävään rypälemäskiin tulee yleensä myös rypäleiden pinnalla kasvavat luonnonhiivat, kun taas oluessa kaikki mahdollinen mikrobiologinen elämä tapetaan, kun käytettävä olutvierre keitetään ennen hiivan lisäystä. Käytännössä kaikki maailman panimot käyttävät vain kourallista erilaisia kaupallisia hiivoja, minkä vuoksi oluet maistuvat aina samalta, riippumatta siitä, missä ne on valmistettu – erot luodaan reseptiikalla, ei paikallisuudella. Käytännössä ainoa poikkeus tähän sääntöön on Belgian lambicit, jotka käyvät spontaanisti paikallisilla villihiivoilla. Tästä kaupallisten hiivojen voittokulusta johtuen onkin ollut mielenkiintoista seurata tanskalaisen Munkebon leikkejä normikaavasta poikkeavilla hiivakannoilla.

Osa Munkebon oluista ei käy perinteisillä oluthiivoilla, vaan erilaisilla villihiivoilla. Tuorein Munkebon panimoa pyörittävän Claus Christensenin projekti on ollut eristää paikallisista mehiläisistä hiivakantoja ja valmistaa näistä hiivakannoista viljellyillä hiivoilla omia oluitaan, joissa maistuu paikallinen mikrofloora (tästä voi lukea tarkempaa juttua mm. Maltainen-blogista).

Nyt arvioitava Hugin on myös valmistettu tavallisesta poikkeavalla hiivalla. Koska Hugin on tyyliltään ranskalainen bière de garde, on siinä käytetty hiiva eristetty mehiläisestä bière de garden synnyinmailta, Pohjois-Ranskasta, jotta olueen saataisiin autenttinen, historiallisen oluen klangi – ennen vanhaanhan oluet kun kävivät aina vain paikallisilla villihiivoilla. Hugin ("muisti") on myös toinen Odinin kahdesta korpista, jotka etsivät tietoa päivittäin maailmasta, palatakseen kertomaan kaiken näkemänsä illalla isännälleen.

Bière de garde tarkoittaa "säilytettävää olutta", mutta monet olettavat tämän tarkoittavan "kellaroitavaa olutta". Vaikka bière de garde yleensä saattaa kestää hyvin säilytystä (esim. meikäläisen pullon parasta ennen -päiväys on merkattu kolmen vuoden päähän pullotuksesta, eli 11/2018), ei tämä tarkoita sitä, että oluita pitäisi varta vasten kellaroida. Ennen vanhaan maaseudulla nimittäin oluita voitiin tehdä vain vuoden viileimpinä kuukausina, jolloin riski oluen pilaantumiseen käymisvaiheessa oli pienimmillään. Ranska-Belgia-akselilla valmistettiin tyypillisesti raikasta, kepeää ja matala-alkoholisempaa saisonia, jota juotiin pitkin kevättä ja kesää, kun taas tuhdimpaa, maltaisempaa ja alkoholisempaa bière de gardea valmistettiin varastoon syksyn ja talven varalle; tuhdimman runkonsa ja korkeamman alkoholipitoisuutensa puolesta olut oli vielä syksyn saapuessa mainiossa kunnossa, kun taas saisonit rupesivat olemaan elinkaarensa päässä.

Oluella on sameahko, tumman punaruskea väri ja keskirunsas, pienikuplainen ja melko nopeasti haihtuva, vaaleanharmaa vaahto, joka haihtuu melko nopeasti.

Hieman makeaan taittuva, aromikas tuoksu on pähkinäinen, märän puinen ja karamellimaltainen. Taustalla värjöttelee myös kevyttä luumua ja rusinaa sekä hentoa maamaista mausteisuutta. Tuoksu ei ole mitenkään erityisen siisti ja houkutteleva, vaan enemmän rehellisen rustiikkisen maalainen.

Tuoksuun nähden olut on suussa yllättävän kepeä ja raikkaan oloinen. Melko kuivakassa ja kohtalaisen ei-intensiivisessä maussa maalaista mausteisuutta, tumman limppuista leipää, epämääräistä likaisuutta, kevyttä viheromenaa, hieman viljaista ja ujosti paahteista mallasta, sekä taustalla värjöttelevää mehukasta hedelmää ja hentoa pähkinäisyyttä. Kokonaisuutena Hugin muistuttaa melkoisesti belgialaisia Dubbeleita, mutta hieman rustiikkisella, saison-henkisellä sävyllä. Kokonaisuutta sävyttää varsin pieni ja suht vaatimaton, mutta kestävä hiilihappo sekä erittäin kevyt katkero (tuottajan mukaan 27 EBU, Alkon analyysien mukaan 8 EBU).

Suht pitkään kestävässä ja viipyilevässä jälkimaussa häilyy likaisia ja maanläheisiä sävyjä, vanhaa leipää, rusehtavaa omenaa, kevyttä rusinaa, maltillista pähkinäsuklaata, hentoa paahtomallasta ja hyvin, hyvin hennosti katkeroa.

Pähkinänkuoressa Hugin on nelko Dubbel-mainen, mutta sellaista hieman likaisempi ja aavistuksen saison-henkisempi olut. Kokonaisuutena tämä on kyllä erikoinen ja persoonallinen tapaus ja melko lailla outolintu – kyseessä lienee villihiivojen tuoma, funky ja maalaismainen likaisuus. Sisäsiisteihin, kaupallisilla hiivoilla käytettyihin nykyaikaisiin oluisiin nähden tämä on kyllä hyvin poikkeava esitys. En oikein tiedä mitä tästä oluesta pitäisi ajatella: tämä ei selvästikään ole tarkoitettu helpoksi ja miellyttäväksi moderniksi olueksi, mutta onko tämä sitten oikeasti hyvää? Ehkä. Tämä todennäköisesti on melko lähellä sellaista tavaraa, mitä maailmalla on juotu 1800-luvun puolessavälissä ja sitä aikaisemmin. Sellaisiin tottumattomana on tässä hieman hämmentyneenä lasin ääressä, mutta kenties asia voisi korjaantua sen myötä, jos markkinoille tulisi lisää vastaavia "historiallisia terroir-oluita".

Lyhyesti: Ranskasta kerätyllä villihiivalla käytetty persoonallinen, erikoinen ja rustiikkisen likainen bière de garde Tanskasta. Hyvin jännä tapaus.

Arvio: Erikoinen – tämä olut menee rehellisesti perinteisen pisteytysskaalan ulkopuolelle. Tässä on nimittäin itsekin mahdotonta sanoa, mitä mieltä oluesta oikeasti olen. Luulen pitäväni olutta hyvänä, mutta en oikein tiedä, että kuinka paljon.

Hinnan (5,70e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Munkebo Alstærk Bourbon Ale 2015

Munkebo Alstærk Bourbon Strong Scotch Ale 2015

• Valmistaja: Munkebo Mikrobrug
• Tyyppi: Olut, Strong ale
• Maa: Tanska
• Alue: Funen, Kerteminde
• Maltaat: Cara20, cara120, pilsner-, pale-, special b, suklaa-, Wien-
• Humala: East Kent Goldings, Northern Brewer
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 9,41e (Syyskuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: 9,41e (Lokakuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)

kuva: bagsværd

Tanskalainen Munkebo Mikrobryg vakuutti Arkadian erikoisvalikoimasta löytyneellä barley winellaan ja enemmän monipuolista mallaspohjaa kuin liioiteltua humalaa suosivalla tyylillään. Siksi ei liene ihme, että tämä panimon bourbon-tynnyreissä kypsytetty strong Scotch ale (eli wee heavy) päätyi ketterästi myös meikäläisen testiin.

Olut on käytetty hitaasti matalassa lämpötilassa ja sekä aromi- että katkerohumaloitu varsin maltillisesti, jotta oluen maltaisuus korostuisi. Lopuksi olut on siirretty vanhoihin Knob Creek -bourbontynnyreihin kypsymään ennen pullotusta. Tämän oluen parasta ennen -päiväys on 05/2020 ja panimo ilmoittaa merkitsevänsä päivämäärän 5 vuoden päähän, joten olut on näin ollen vuosikertaa 2015. Olut saa nimensä toiselta niistä kahdesta hevosesta, jotka viikinkimytologian mukaan vetävät Sólin (auringon) rattaita taivaankannen halki.

Väriltään olut on tumman ja melko samean mahonginruskea ja lasiin päätyessään se saa melko runsaan mutta suht nopeasti haihtuvan ja reippaasti pitsiä jättävän, kermaisen beigen vaahtolakin.

Makea tuoksu on tuntuvan karamellinen ja siirappinen, mausteinen, ylikypsän omenainen, maltillisesti puiseva ja hennosti tammisen kermatoffeinen. Tammitynnyrikypsytys kyllä erottuu, mutta ei iske varsinaisesti vielä läpi.

Suussa oluella on muhkea, täyteläinen ja suht voimakas maku, josta kyllä erottaa oluen olevan selkeästi tynnyrissä kypsynyt. Hieman tahmeaakin yleisilmettä hallitsee tuhdeille skottioluille tyypillinen tuntuva siirappisuus ja karamellimaltaisuus. Makumaailma on melko voimakkaasti makeaan taittuva, kevyesti tammisen makea ja todella hennosti bourbonmaisen vaniljainen. Melko tuhtia, täyteläistä ja makeaa yleisilmettä kannattelee erittäin pieni ja silkkinen hiilihappo sekä hyvin kevyt, kevyen yrttinen katkero. Auetessaan ja lämmetessään mausteinen, vaniljainen ja hennon makea tammisuus voimistuu melko runsaaksi ja olut saa selkeämmin bourbonmaisia piirteitä.

Tuhti ja hieman keskimakua kuivempi jälkimaku on tammisen mausteinen, tahmea, siirappisen maltainen, kohtalaisen katkeroinen, aavistuksen vaniljainen ja hennon lämmin (8,4%). Lasissa lämmettyään jättää olut kielelle myös makeampaa, suklaista tammisuutta ja runsaampaa, vaniljaisempana tuntuvaa bourbonia.

Munkebon Alstærk on kyllä iso ja vaikuttava tapaus, mutta siinä mainio Megingjord Barley Wine toimi tyylikkäästi normaalia vaaleammalla ja kuivakammalla ilmaisullaan, menee Alstærk hieman metsään. Olut on varsin raskastekoinen ja sitä hallitsee yhdistelmä tahmeaa, siirappisen makeaa mallasta ja vaniljaista, yhtä lailla makeaa bourbontammea. Tokkiinsa skottilaisten Wee Heavyjen kuuluu edustaa sitä barley winejen tuhdeinta ja makeinta päätä, mutta tästä syystä kyseinen tyyli on harvemmin jaksanut meikäläistä vakuuttaa. Nyt olut on vain lähinnä massiivinen tårta på tårta -tapaus.

Hyvällä tuurilla olut voisi parantua parempaan suuntaan joidenkin vuosien kellaroinnilla – olen esimerkiksi todennut yhtä lailla liiallisen makean rusinaisen ja hallitsevan tammisen Oak Aged La Trappe Quadrupelin muuttuneen parin vuoden kellaroinnilla varsin tyylikkääksi ja herkulliseksi tapaukseksi. Kenties tässäkin oluessa pari kolme vuotta kellarissa siistii liiallisen makeuden ja läskiyden pois sekä antaa näin nuorena liian irralliselle tammelle mahdollisuuden integroitua luontevammaksi osaksi kokonaisuutta. Ehkä. Vajaan kympin hinta kolmanneslitran pullolle ei kuitenkaan varsinaisesti kannusta kokeilemaan.

Lyhyesti: Todella tuhti, siirappisen makea, vaniljaisen tamminen ja tahmea tanskalais-barley wine. Turhan makea, paksu ja bourbontamminen omaan makuuni.

Arvio: OK – tyylilajissaan ihan vaikuttava ja iso esitys, mutta näin makea ja raskas olut ei ole mitenkään erityisesti omaan suuhuni sopiva esitys. 0,33-litraisen pullon kanssa meinasi ruveta tulemaan ähky jo ennen puolta väliä.

Hinnan (9,41e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Munkebo Megingjord Barley Wine

Munkebo Megingjord Barley Wine

• Valmistaja: Munkebo Mikrobryg
• Tyyppi: Olut, Barley Wine
• Maa: Tanska
• Alue: Funen, Kerteminde
• Maltaat: Cara20-, lager-, melanoidi-, München-, ruis-
• Humala: East Kent Golding, Nugget
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 6,42e (Syyskuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: skovgaard vine

Munkebo Mikrobryg on perheomisteinen pienpanimo Tanskasta, Funenin saarelta. Panimoa luotsaava Claus Christiansen on terveystieteiden tohtori ja biologian maisteri, joka alun perin toimi yliopistotutkijana ja harrasti vapaa-ajallaan oluen kotipanemista. Hänen suvussaan oltiin kuitenkin aina toimittu oluenpanijoina, joten kun mahdollisuus lähteä kehittämään baijerilaisen Camba Bavaria -panimon oluita sattui kohdalle, hän tarttui tilaisuuteen ja lähti Saksaan hommiin. Palattuaan Tanskaan hän ryhtyi vetämään pientä, 13,500 litran kapasiteetin mikropanimo Munkebota.

Munkebon toimintaideana on kehittää erilaisia, perinteisiä oluttyylejä ympäri maailmaa, joissa pääosassa eivät olisi niinkään erilaiset humalat, jotka ovat nykyisin äärimmäisen trendikkäitä, vaan muut oluen osa-alueet: maltaat, erilaiset viljellyt ja villit hiivat, valmistusprosessi tai mahdolliset mausteet. Claus vastaa oluista, hänen vaimonsa Luna julkisuudesta, ja heidän tyttärensä Emilie ja Emma muusta toiminnasta opiskellessaan samalla panimon toimintaa tulevaisuudessa häämöttävää sukupolvenvaihdosta ajatellen. Koska Munkebon kylän ympäristössä näkyy edelleen voimakkaasti merkkejä viikinkihistoriasta, nojaa panimon tematiikka voimakkaasti skandinaavimytologiaan: esimerkiksi panimon logossa on kuvattu viikinkimytologiasta peräisin oleva puu, Yggdrasil, ja oluiden nimet tulevat myös viikinkimytologiasta. Tämän Arkadian erikoisvalikoimasta löytyneen barley winen nimi, Megingjord, tarkoittaa Thorin vyötä, joka venyessään antoi kantajalleen enemmän voimaa – nimi kääntyy suoraan "voimavyöksi".

Olut on ulkonäöltään on läpinäkymättömän samea, mutta hyvin tummiin ja tuhteihin barley wineihin tottuneille suorastaan yllättävän vaalea: väri on hennosti pähkinänruskeaan taittuva appelsiininoranssi. Kaadon myötä lasiin syntyy korkeintaan keskirunsas, mutta julmetun tiivis, erittäin kestävä ja runsaasti pitsiä jättävä vaahtohattu.

Oluella on upea, erittäin runsas, vivahteikas ja makea tuoksu, josta erottuu kypsää appelsiinia, kirsikkaa, karamellista mallasta, kukkaisuutta, kevyttä toffeisuutta, hentoa rusinaa ja aavistus ruohoa.

Suussa oluella on suutuntumaltaan erittäin täyteläinen, mutta kohtalaisen kuivakka maku, jossa on tuntuvaa mausteisuutta, karamellista ja hennon viljaista mallasta, kuivattua tummaa hedelmää, kypsää sitrushedelmää, ruohoa, kevyttä hunajaisuutta, hillittyä puumaisuutta, hentoa aprikoosia ja melko reippaasti mutta mukavan tasapainoisesti katkeroita (panimon mukaan 87 IBU:a, mutta Alkon analyysiarvojen mukaan "vain" 55,7 EBU:a). Hyvin pieni, pehmeä ja kermainen hiilihappo sopii siististi muhkeaan kokonaisuuteen.

Keskimaun runsaanpuoleiset katkerot kasvavat jälkimakua kohden melko tuntuvan ruohoisiksi ja greippisen katkeroisiksi. Kielelle jää voimakkaan mausteinen, appelsiinisuuteen taittuvan kypsän hedelmäinen, hennon bitterisen pomeranssinen ja napakka mutta muhkea jälkivaikutelma, joka on kestoltaan erittäin pitkä ja kielellä kehittyen viipyilevä.

Munkebon "voimavyö" on varmasti yksi vaaleimpia näkemiäni/maistamiani barley winejä, mutta samalla todella vakuuttava ja vaikuttava semmoinen. Tämä ei sinänsä ole mikään yllätys, sillä barley wine oluttyylinä yleensä tuntuu pohjautuvan juuri vaikuttavuuteen – jos barley wine ei ole tuhti ja vakuuttava esitys, eikä se saa sukkia pyörimään jaloissa, on siinä jotain pahasti vialla. Megingjordissa ei tätä ongelmaa ole, sillä oluen balanssi on mainiosti kohdallaan; vaikka siinä on jonkin verran karamellista ja hedelmäistä makeutta, pysyy olut kokonaisuudessaan selkeästi kuivemmassa päässä – mikä on mielestäni hyvä juttu, sillä makeammat barley winet usein lyövät överiksi.

Kaiken kaikkiaan Megingjord on vallan erinomainen barley wine. Maukkautta ja tasapainoa yllin kyllin, runsaimmalle hedelmäisyydelle miellyttävästi vastapainoksi asettuvaa katkerohumalaa reippaasti ja runsaasti sävyjä, jotka kantavat suussa pitkään oluen jälkeen. Elän siinä uskossa, että Tanskan pienpanimot eivät hirveästi käppäisiä oluita tee, eikä tämä Munkebo ainakaan poikennut tuosta linjasta.

Lyhyesti: Poikkeuksellisen vaalean värinen, vaikuttavan runsas, tuntuvan katkeroinen, moniulotteinen ja pitkä barley wine Tanskasta.

Arvio: Erinomainen – varsin maukas tapaus ja vaaleammalla, kuivakammalla ilmaisullaan mukavaa vaihtelua makeampiin ja siirappisempiin barley wineihin.

Hinnan (6,42e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.