Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.2.17

Lehe Ogar Polski

Lehe Ogar Polski Grodziskie
  • Valmistaja: Lehe Pruulikoda
  • Tyyppi: Olut, Vehnäolut, Grodziskie
  • Maa: Viro
  • Alue: Harju, Keila
  • Mallas: Vehnä
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 3,89e (Helmikuu 2016, K-Supermarket Kamppi)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tässä pienpanimobuumia seuratessa on vain voinut hämmennyksellä seurata toinen toista erikoisempien ja tuntemattomampien oluttyylien esiinmarssia. Esimerkiksi happamat saksalaiset vehnäoluet (mm. Gose, Berliner Weisse) olivat vielä noin kymmenkunta vuotta täysin tuntemattomia, parin hassun paikallisen panimon erikoisuuksia, kun taas nykyisin suurin piirtein joka toinen itseään kunnioittava pienpanimo puskee tällaisia ulos tasaista tahtia (itseäni kyllä ihmetyttää, miksei Suomessa näitä mainioita oluttyylejä viitsitä tehdä – jos ei oteta lukuun Suomenlinnan Panimon persoonallista mutta mainiota Foil Hatia).

Melkein kaikki pienpanimoskeneä aktiivisesti seuraavat ovat varmasti hyvin perillä Grodziskiesta (eli Grätzeristä), tuosta puolalaisesta oluttyylistä, jonka uusia, ainutlaatuisia oluttyylejä metsästävät panimomestarit ovat viimeisten muutamien vuosien aikana löytäneet ja tuoneet suurempaan tietoisuuteen. Sen sijaan veikkaan usealle tavan kuluttajalle tämän oluttyylin olevan edelleen melko tuntematon, joten pieni esittely lienee paikallaan.

Grodziskie on hyvin vanha oluttyyli, joka on syntynyt joskus 1300–1400-luvulla Grodzisk Wielkopolskin kaupungissa, Puolassa, ja joka ehti jopa hetkeksi jo kadota täysin sukupuuttoon viimeisenkin olutta valmistavan puolalaisen panimon lopetettua vuonna 1993. Alkuperäisen, historiallisen oluttyylin valmistusprosessista on hyvin vaikea saada näin reilun puolen vuosituhannen takaa tarkkaa käsitystä, mutta suullisen perimätiedon mukaan olut on tyyliltään ollut savuinen, runsashiilihappoinen vehnäolut. Nykykäsitysten mukaan Grodziskien valmistuksessa on tyypillisesti käytetty tammea polttamalla kuivatettuja vehnämaltaita ja olut on tyypillisesti ollut varsin matala-alkoholista. Koska maltaat kuivataan suoraan poltetun tammen savussa, saavat maltaat selvän savuisen ominaisaromin, jonka tulisi erottua selvästi myös oluessa. Tyypillisesti olut on pullotettu (korkeaa painetta kestäviin pulloihin) ennen kuin olut on käynyt täysin loppuun, jolloin olut on jatkanut käymistään pulloissa, tuoden olueen varsin runsaan hiilihapon – tämän runsaan hiilihappoisuuden vuoksi olutta on historiallisesti kutsuttu jopa Puolan shamppanjaksi. Oluen kirkastuksen keksimisen jälkeen Grodziskie on tyypillisesti kirkastettu ennen pullotusta, minkä vuoksi tyylinmukaisen Grodziskien pitäisi olla vehnäoluille epätyypilliseen tapaan väriltään kirkasta, ei sameaa. Historiallisesti Grodziskien on sanottu olevan melko vahvasti aromi- ja katkerohumaloitua, mutta nykyisissä versioissa humalointi on tyypillisesti jätetty varsin pieneen rooliin.

Monissa lähteissä Grodziskien sanotaan olevan valmistettu täysin savustetuista vehnämaltaista; tämä kyllä kuulostaa erikoiselta, sillä ymmärtääkseni vehnämaltaiden pitäisi olutvierrettä keitellessä muuttua melkoiseksi vehnäpuuroksi, josta vierteen siivilöiminen lienee melko vaativaa puuhaa. Mutta mistäs minä tiedän, meikäläinen on viini-, ei panimomestari.

Aivan autenttista puolalaista Grodziskieta ei testattavaksi löytynyt, sillä tämän oluen on pannut virolainen, vuonna 2013 perustettu Lehe ("lehti"), joka tällä hetkellä kuuluu Viron vanhimpiin ja tunnetuimpiin pienpanimoihin. Tämä Ogar Polski (eli puolanajokoira) tuli napattua viime keväänä Kampin K-Marketin ilahduttavan laajasta oluthyllystä viime helmikuussa ja maistiin pullo päätyi maaliskuussa. Parasta ennen -päiväys tällä 3,8% vahvuisella oluella oli 29.4.2016, joten aivan hirveästi käyttöikää ei oluella enää testivaiheessa ollut.

Lasissa oluella on hennosti utuinen, raikkaan vaalean keltainen väri – tyylinmukaista kirkasta ulkonäköä Lehe ei ole siis lähtenyt hakemaan. Kaadon myötä oluelle syntyy vehnäoluille tyypillinen, erittäin runsas, hyvin kuohkean höttöinen ja melko kestävä, vitivalkoinen vaahto, joka jättää lasin reunoille melko runsaasti pitsiä.

Tuoksu on juuri sitä, mitä voi oluttyylin taustoihin perehtynyt odottaakin: savua ja vehnäistä happamuutta. Savu ei kuitenkaan monien savuoluiden tapaan tykitä pelkkää palvikinkkua, vaan palvin ohelta löytyy myös kuivakampaa, puisevaa pyökkisavua ja miellyttävää, hienovaraista tervaa. Kaiken savuisuuden seassa häilyy myös hento yrttinen ja aavistuksen sitruksinen raikkaus sekä aavistus katkeroyrttistä humalanbitteriä.

Suussa olut on varsin kepeä ja raikas, mutta matalista volteistaan huolimatta olut ei maistu vetiseltä, kiitos melko runsaana tuntuvan puisevan savuisuuden, joka tuo oluelle tasapainottavaa runsautta. Makumaailmasta erottuu palvikinkkua, vehnäistä happamuutta, nuotiosavua, kevyttä kärtsättyä lihaa ja hentoa sitruunaa. Hiilihappo on runsasta ja kuohkeaa, kun taas katkeroita ei tunnu juuri ollenkaan.

Jälkimaku on keskimaun tapaan vehnäisen hapan ja aromikkaan savuinen. Suuhun jää miellyttävän raikkaanrapsakka, viipyilevän nuotiosavuinen ja hennon greippinen jälkivaikutelma, jossa hiilihappo jaksaa nipistellä pitkään.

Kokonaisuutena Ogar Polski on veikeä ja kiva savuolut, tykkään ja paljon! Tämä on kyllä ihan merkittävä tunnustus meikäläiseltä, sillä savuoluet ovat yleisesti allekirjoittaneen mustalla listalla – palvikinkku kun ei ole ikinä ollut erityisesti sydäntäni lähellä ja liian monet savuolut maistuvat suussani vain ja ainoastaan juuri tuolta kyseiseltä lihavalmisteelta. Sen sijaan Lehen Grodziskiesta löytyi miellyttävästi syvyyttä ja vivahteikkuutta, niin savun kuin muidenkin piirteiden puolesta, ja oluen kepeä vehnäolutrunko toimi vallan mainiosti savuisuutta raikastavana vastapainona. Lopputuloksena on kepeä, aromikas ja raikas vehnäolut, jossa savu on merkittävässä, muttei liian hallitsevassa roolissa. Ehdottomasti testaamisen väärti esitys maitokauppavahvuisten oluiden joukosta!

Lyhyesti: Kakkosvahvuiseksi savuvehnäolueksi hämmentävän maukas ja tasapainoinen tuttavuus. Maitokauppavahvuisten oluiden kärkikastia.

Arvio: Hyvä – speksien puolesta minun ei pitäisi pitää tästä (vähäalkoholinen savuolut), mutta Ogar polski yllättää: tämä on kyllä kaikin puolin toimiva esitys.

Hinnan (3,89e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti