Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.6.20

Joaquin JQN 203 Piante a Lapio 2012

Joaquin JQN 203 Piante a Lapio 2012
  • Valmistaja: Joaquin
  • Tyyppi: Valkoviini, IGT Campania
  • Maa: Italia
  • Alue: Campania
  • Rypäleet: Fiano (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 89,30€ (Syyskuu 2016)




Italiassa tehdään vaikuttavia puna- ja valkoviinejä läpi koko maan, mutta niin median kuin kuluttajienkin mielenkiinto tuppaa keskittymään lähinnä punaviineihin – niidenkin osalta kiinnostus yltää pohjoisesta laskeutuen vain Keski-Italian Toscanaan asti. Etelässä sijaitsevan Campanian saattaa joku satunnainen harrastaja muistaa, mutta silloinkin lähinnä punaisten Taurasin viinien vuoksi. Tästä huolimatta on hyvä pitää mielessä, että Italiassa tehdään todella vaikuttavia maailmanluokan valkoviinejä – eikä vain viileämmässä pohjoisessa, sillä myös saapasmaan lämpimistä eteläosista löytyy todella mainioita tapauksia. Koska eteläinen Italia on suurelta osin varsin köyhää aluetta, on valtaosa eteläitalialaisista viineistä hinnaltaan varsin edullisia. Tässä mielessä tällä kertaa arvioon päätynyt JQN 203 ei kyllä millään tavalla edusta tyypillistä eteläitalialaista valkoviiniä lähes satasen hinnallaan. Noh, pakko myöntää, ettei viini ole kyllä kovinkaan tavanomainen valkoviini millään muullakaan tavalla.

Joaquin on Raffaele Paganon oma projekti, jonka hän potkaisi käyntiin vuonna 1999 tavoitteenaan sekä nostaa Campanian viinien arvostusta että tuottaa alueen parhaimmat viinit. Joaquinin viineihin tarvittavat rypäleet tulevat sekä viinitalon omilta tarhoilta että ostotavarana, mutta tavoitteena on aina korkein mahdollinen laatu, mitä suorastaan naurettavan vanhojen ja erittäin pienisatoisten tarhojen rypäleiden tuoma konsentraatio usein onnistuu alleviivaamaan. Esimerkiksi talon huippu-Taurasiin käytetyt Aglianico-rypäleet tulevat tarhalta, jonka vanhin osa on istutettu yli 200 vuotta sitten. Koska viinitalolla raakataan armotta rypäleet, joiden laatu ei ole tarpeeksi korkea, tarkoittaa tämä sitä, että talon tuotantomäärät ovat jossain vaatimattoman ja olemattoman välimaastossa ja pullokohtaiset hinnat kilpailevat kelvollisten Barolon ja Burgundin viinien tasolla. Talon meininki on selvästi täysin toisenlaista, mihin köyhässä Etelä-Italiassa on totuttu.

Pagano ei pelkästään keskity pitämään viiniensä laatua mahdollisimman korkealla; hän haluaa myös, että hänen viininsä edustavat juuri paikallista viinikulttuuria. Tästä syystä hän viljelee vain Campanialle tyypillisiä lajikkeita ja viinit valmistuvat varsin minimaalisesti prosessiin puuttuen. Joaquinin viineistä on siis turha etsiä kansainvälisiä lajikkeita tai kaupallisia hiivakantoja. Talon viinit valmistetaan pääasiassa punaisesta Aglianicosta ja valkoisesta Fianosta, mutta Joaquinin oma erikoisuus on Joaquin dall'Isola – Caprin saaren omista rypälelajikkeista valmistettu valkoviini, joka on samalla yksi vain muutamasta kaupallisesti valmistetusta Caprin viinistä koko maailmassa.

Tämä nyt arvioitu viini on talon huippuvalkoviini, joka valmistetaan Fianosta. Fiano on yksi eteläisen Italian vanhimmista valkoisista rypälelajikkeista, josta on kirjallisia merkintöjä jo 1400-luvulta ja joka taitavissa käsissä taittuu hyvin laatuviinien valmistukseen. Lajike ei kuitenkaan ole ollut perinteisesti viljelijöiden keskuudessa mitenkään erityisen suuressa suosiossa, sillä se on luonnostaan melko matalasatoinen, minkä lisäksi rypäleet ovat sekä pienikokoisia että paksukuorisia – tämä tarkoittaa sitä, että yhdeltä tarhahehtaarilta Fiano tuottaa merkittävästi vähemmän viiniä kuin joku toinen, runsassatoisempi lajike. Tähän Joaquinin lippulaivaviiniin tarkoitetut rypäleet kerätään Lapiò-Crun yli satavuotiaista viiniköynnöksistä, jotka on istutettu ennen kuin viinikirva on saapunut alueelle, eli ne kasvavat edelleen varttamattomina, omilla juurillaan. Koska viiniköynnökset kasvavat vulkaanisessä maaperässä, jossa viinikirva ei tavallisesti kykene menestymään, saavat ne toivottavasti kasvaa myös tulevaisuudessakin rauhassa vitsauksilta.

Sadonkorjuun jälkeen näiden vanhojen Fiano-köynnösten rypäleistä murskaamalla saatu mehu siirretään käymään vanhoihin 500-litraisiin kastanjapuutynnyreihin, jotka jätetään aavistuksen vajaatäytölle ja joita ei täytetä kypsymisen aikana. Kun rypälemehu lähtee käymään spontaanisti villihiivoilla, muodostuu viinin pinnalle sitä hapelta suojaava flor (tai voile) eli hiivahuntu – samaan tapaan kuin esimerkiksi Sherryn Fino- ja Manzanilla-viineissä. Viini käy tynnyreissä hitaasti noin kahden kuukauden ajan, hiivahunnun hapelta suojaamana. Kun käyminen loppuu tai hiivahuntu osoittaa katoamisen merkkejä, siirretään viini kypsymään täysiin tynnyreihin ettei se pääse hapettumaan. Alkoholia viinistä löytyy 13,5%.

Viinillä on intensiivinen ja ujosti utuinen kellanvihreä väri, joka taittuu hennosti Mountain Dew'mäiseen neonvihreään.

Viinillä on erittäin luonteikas ja villihkö tuoksu, josta kyllä erottaa Sherrymäisiä flor-kypsytyksen tuomia aldehydisiä piirteitä: silputtuja vihreitä manteleita, pähkinärouhetta, hieman leikattua nurmikkoa, maltillista vahamaisuutta, hentoa vihreää luumua ja ujoa viheromenaisuutta.

Viini on suussa erittäin intensiivinen, moniulotteinen ja kohtalaisen täyteläinen. Hyvin mehukkaassa makumaailmassa erilaiset piirteet tuntuvat elävän jatkuvasti, muuttaen muotoaan koko ajan. Kielellä pyörii silputtuja manteleita, kulmikasta kivistä mineraalisuutta, terävää aldehydistä suolaisuutta, hieman vahamaista funkia, maltillisia savuisia piirteitä, hillittyä vihreää luumua, hentoja omenanviipaleiden vivahteita ja aavistus olkisuutta. Vaikka viinin hapokkuus on korkeintaan kohtalaisen korkea, on kokonaisuus hämmentävän freesi ja tasapainoinen – mistä osittain voi kiittää viinin terävän aldehydisyyden tuomaa särmää.

Suuhun jäävä jälkivaikutelma on pitkä, vivahteikas ja melko intensiivinen. Jälkimaku jättää jälkeensä kalkkista mineraalisuutta, savuisia piirteitä, hieman hiivasakkaista kermaisuutta, kevyttä yrttistä bitterisyyttä, maltillista vahamaisuutta, hennon suolaista aldehydistä särmää, ujosti hartsisia piirteitä ja aavistuksen mehukasta vihreää luumua.

Kokonaisuutena JQN 203 on ainutlaatuinen, luonteikas ja erittäin moniulotteinen Fiano, josta löytyy sekä valtavan paljon syvyyttä ja voimaa että hurmaavaa raikkautta ja eleganssia. Neljän vuoden iässä testattuna viini tuntui vielä erittäin nuorekkaalta ja sen voi helposti kuvitella jatkavan kehittymistä vielä useiden vuosien ajan.

Mutta miten viini sitten suhtautuu suurempaan kuvaan? Viinin Fino-henkinen aldehydisyys yhdistettynä hämmentävään konsentraation tuntuun ja monipuoliseen aromimaailmaan osui omaan makuuni kyllä oikein mainiosti. Sen sijaan jos en tietäisi viinin valmistusteknisestä puolesta etukäteen, voisi viinin aromimaailma tulla jopa jonkin asteisena yllätyksenä itselleni, kun taas tavan kuluttaja todennäköisemmin pitäisi viiniä yksiselitteisen virheellisenä ja lähtisi palauttamaan sitä heti myymälään. Kyseessä on siis ehdottomasti viini, joka tulee tietää ja jota tulee ymmärtää jo ennen kuin pulloa on avattu! Entä sitten Campanian yleiseen, suhteellisen matalaan hintatasoon nähden suorastaan posketon, satasen tuntumassa huiteleva pullohinta? Noh, viini on kyllä poikkeuksellisen tyyris jo laadukkaaksi valkoviiniksi, puhumattakaan eteläitalialaisesta sellaisesta, mutta pakko tässä on myöntää, että kyllä se myös onnistuu tarjoamaan taalereille jonkinlaista vastinetta – en nimittäin koskaan ole kokenut vastaavanlaista viiniä, mihinkään hintaan.

Lyhyesti: Uniikki ja todella vaikuttava super-Fiano, jossa yhdistyy todella moniulotteinen ja vaikuttavan intensiivinen makumaailma suolaiseen, hieman Fino Sherryä muistuttavaan aldehydiseen terävyyteen.

Arvio: Täydellinen – mutta vain jos viinin todella persoonallinen tyyli sattuu toimimaan omaan makuun. Voisin viinin veikata olevan todellinen vedenjakaja: toisille viini on ainutlaatuinen ja erittäin vaikuttava esitys, toisille liian kummallinen tai jopa virheelliseltä maistuva. Viiniin kannattaa tutustua, mutta ehdottomasti jonkinasteisella varauksella.

Hinnan (89,30€) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti