Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.3.17

Enrico Serafino Alta Langa 2008

Enrico Serafino Alta Langa Metodo Classico Brut 2008
  • Valmistaja: Enrico Serafino
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOCG Alta Langa
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe
  • Rypäleet: Chardonnay, Pinot Noir
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~20,00e (Toukokuu 2016)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Pari vuotta sitten Piemontessa reissatessamme meikäläiselle aukesi Alta Langan viinien maailma. Nämä ovat kuohuviinejä, joilla Piemonte yrittää haastaa naapurimaakunta Lombardian Italian kuohuviinien herruudesta – Lombardia kun on tunnettu muodin pääkaupunki Milanon lisäksi ensisijaisesti maan- ja maailmankuuluisista Franciacortan kuohuviineistä.

Barolon viinialueen eteläpuolelta löytyville korkeille rinteille ilmestynyt Alta Langan viinialue pyrkii toden teolla haastamaan Franciacortan lisäksi myös Champagnen kovatasoisilla kuohuvilla: Alta Langan appellaatiosäädökset kun ovat tiukkuudessaan varsin vaativat maailman mittakaavassa. Viinit saavat olla ainoastaan kuivia (Brut Naturesta (0 g/l) Extra Dryhyn (17 g/l)), niiden on oltava aina shamppanjan ja Franciacortan tapaan pullokypsytettyjä ja pullokypsytyksen on oltava kestoltaan minimissään 30 kk – erityisesti tämä kriteeri rökittää mennen tullen niin Cavan (9 kk), Champagnen (15 kk) kuin Franciacortan (18 kk) pullokypsyttelyjen pituuden. Alta Langan viinien on oltava aina valmistettu Chardonnaysta ja Pinot Noirista; rypäleiden sekoitussuhdetta saa tuottaja vapaasti vaihdella tyylin mukaan, mutta ymmärtääkseni viinin on aina oltava näiden kahden rypäleen sekoite. Lisäksi laki sallii maksimissaan 10% lisäyksen muita paikallisia lajikkeita.

Alta Langa on onnistunut kiipeämään hämmentävän ketterästi Italian appellaatiovuoren huipulle: aluetta ruvettiin hahmottelemaan vuonna 1990, vuonna 1994 alueelta ruvettiin tuottamaan viiniä kaupallisia määriä ja tästä vain 8 vuotta myöhemmin, vuonna 2002, Alta Langa sai oman DOC-appellaationsa. DOCG-tasoiseksi alue nostettiin vuonna 2011.

Viime keväänä järjestämääni Shamppanjan haastajat -maisteluun (josta hieman enemmän äskettäisessä arviossani Agustí Torelló Matan Cavasta) tuli yksi viini oman kellarini ulkopuolelta: tämä Italiasta ostettu Alta Langa, joka tyylillisesti sopi maistelun viinien joukkoon kuin nenä päähän. Viinin on tuottanut Enrico Serafino, vuonna 1878 samannimisen herran Roeroon perustama viinitalo, joka tuottaa useimpia alueelle tyypillisiä viinityylejä – Alta Langan kuohuviinit yhtenä uusimmista lisäyksistä talon valikoimiin. Tästä viinistä ei tahtonut löytyä muita speksejä kuin se, että se on valmistettu Pinot Noirista ja Chardonnaysta ja viini on saanut kypsyä pulloissa sakan päällä 36 kk ennen sakanpoistoa ja korkinvaihtoa.

Viinillä on hailakan vihertävä väri.

Tuoksu tuntuu aluksi hieman tunkkaiselta ja villaiselta, minkä lisäksi seasta löytyy hieman nahistunutta omenaa ja ujoa pahvisuutta. Viini kuitenkin rupeaa saamaan palikoitaan kohdalleen lasissa hengitellessään ja kokonaisuuteen rupeaa ilmestymään myös kypsempää omenaa ja hentoa nougat'ta, sekä kevyesti taustalla värjöttelevää vihertävää lehtisyyttä.

Suutuntumaltaan viini on kepeä ja freesi, mitä pieni ja hillitymmänpuoleinen, mutta samalla varsin innokkaasti nipistelevä, kestävä mousse komppaa hyvin. Tuoksun tunkkaisuutta ei löydy mausta lainkaan, vaan kokonaisuus on hyvin puhdaspiirteinen – joskin todella teräksinen ja jopa hieman vihersävyinen. Makumaailmasta löytyy raa'ahkoa viheromenaa, teräksistä mineraalisuutta, hieman vihertävää koivunlehtisyyttä ja ujoa greippiä. Hapot ovat hyvin tuntuvat ja varsin kirpeät.

Suuhun jäävä jälkimaku on yleisilmeeltään varsin rapea ja teräksinen, minkä lisäksi kielelle jää vielä viheromenaisuutta ja yleisilmettä sävyttävää, ujosti koivunlehtiä muistuttavaa vihertävyyttä. Loppua kohti viinin rapsakkaan jälkivaikutelmaan alkaa tulla myös ujosti paahteisia ja hennosti taikinaisuutta muistuttavia autolyysin sävyjä.

Tässä Alta Langassa esiintynyt vihertävyys hämmensi monia, eikä viini tuntunut saavan erityisen lämmintä vastaanottoa. Kokonaisuus vaikuttikin kuohuviiniltä, jonka valmistuksessa on käytetty turhan alikypsiä rypäleitä, minkä vuoksi yleisilmeestä tuntui puuttuvan balanssia. Viini tuntui olevan hieman hajallaan, ilman kummoista fokusta; periaatteessa palikat hyvään viiniin olivat olemassa, mutta kokonaisuus ei vain pelannut yhteen. Parhaimpina hetkinään viini oli peräti erittäin hyvä esitys, mutta melko kummallisen tuoksun ja vihersävyisen makumaailman vuoksi se ei jaksanut nousta lähellekään maistelun parhaiden viinien tasoa.

Viinistä jäi hieman epävarmat fiilikset; konsensusta ei varsinaisesti saatu siihen, oliko meillä käsillä vain hieman epäkelpo pullo, vai oliko viinin tyyli tosiaan tällainen. Ilman viinin uusintamaistoa en itse uskalla heittää mitään lopullista päätöstä. Alta Langa on kuitenkin kerännyt kritiikkiä siitä, että kovista laatustandardeistaan huolimatta alueen viineissä on hyvinkin rankkaa laadunvaihtelua talojen tyyleissä: toiset tuottajat voivat tehdä todella vaikuttavia kuohuviinejä, joista voi hyvinkin olla laadukkaiden shamppisten haastajiksi, kun taas toiset tuottajat tekevät innolla kuohuviiniä ilman selvää kuvaa ja osaamista miten laadukasta kuohuviiniä tehdään – tällaiset viinit ovat olleet yleensä todella ankeita ja mauttomia esityksiä, mutta pahimmillaan täysin Champagnen viineihin verrattavalla hintalapulla. Tällä hetkellä Alta Langa vielä vaikuttaa nuorelta viinialueelta, joka edelleen etsii suuntaa ja omaa tyyliään. Parhaat Alta Langat ovat oikein vaikuttavia esityksiä, mutta ainakaan tällä hetkellä en itse uskaltautuisi ostamaan alueen viinejä sika säkissä -meiningillä sokkona.

Lyhyesti: Hyvin teräksinen, rapsakka ja myös hieman hämmentävän (ja paikoin jopa aavistuksen häiritsevän) vihersävytteinen laatukuohuviini Piemontesta.

Arvio: OK – kovatasoisista lähtökohdistaan huolimatta tämä viini jäi melko vaatimattomaksi tuttavuudeksi. Jäi hieman epäselväksi, oliko meillä maistelussa vain kehno pullo, vai oliko viini tyyliltään tosiaan tällainen.

Hinnan (~20,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi6/3/17 14:52

    Menee vähän offtopic, mutta osaatko kertoa miksi nimimerkki "crestfall" on poistunut CellarTracker'istä? Onko nyt luvassa aikaisempaa enemmän kirjoituksia tänne blogiin?

    There are no results found for "crestfall"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiin tulee postauksia samaa tahtia kuin aikaisemminkin, eli niin usein kuin vain ehdin niitä kirjoittaa!

      Cellartrackerista en ole poistunut minnekään; vaihdoin vain nimimerkkini tuon toisen blogini mukaiseksi, näin yhdenmukaistamisen nimissä :) https://www.cellartracker.com/classic/user.asp?iUserOverride=153713

      Poista