Tiistai 21.4.2015
Tämä päivä taisi olla se, mitä itse henkilökohtaisesti odotin eniten. Nimittäin siitä asti, kun sovimme päämääräksemme Piemonten, olin ehdottanut – suorastaan vaatinut – tutustumiskierrosta Aostan laaksoon. Tämä piskuinen viinialue on nimittäin äärimmäisen tuntematon niin Suomessa kuin maailmallakin, joten näin hienon mahdollisuuden heittäminen hukkaan olisi sulaa hulluutta! Onneksi opettajamme Anu oli samoilla linjoilla kanssani ja pienen aikataulujen räknäämisen jälkeen päivä Aostan laaksossa lopulta sujahti Piemonte-reissailun sekaan.
Aostan laakso
 |
| Viinitarhoja ja maisemia Aostan laaksossa. |
- Aostan laakso, eli Valle d'Aosta (italiaksi) tai Vallée d'Aoste (ranskaksi) on sekä kooltaan että väkiluvultaan Italian pienin ja harvaanasutuin autonominen alue Italian luoteisnurkassa, Ranskan ja Sveitsin rajalla. Alue on virallisesti kaksikielinen ja todellisuudessa kolmikielinen: 96% väestöstä puhuu italiaa ja 75% ranskaa, alueen virallisia kieliä, mutta 56% puhuu valdôtainia, paikallista arpitaanin murretta. Noin puolet väestöstä ymmärtää tai puhuu kaikkia kolmea kieltä. Tämä kielellinen monimuotoisuus näkyi hyvin mm. paikallisen marketin viinihyllyllä, jossa paikallisten viinien etiketit saattoivat olla ranskaksi, italiaksi tai molemmilla kielillä.
- Alun perin Aostan laakso oli osa Piemontea, mutta se sai itsenäisyyden 2. maailmansodan jälkimainingeissa, vuonna 1948. Nykyisin Aostan laakso on ainoa Italian autonominen alue, jota ei ole jaettu erikseen provinsseiksi, vaan alue on yksi yhtenäinen hallinnollinen alue.
- Koska valtaosa Alppien keskellä sijaitsevasta Aostan laaksosta on käytännössä asumiskelvotonta vuoristoa, ovat asukkaat pääasiassa asettuneet alueelle nimensä antavan keskuslaakson varrelle, jota pitkin myös kulkee Aostan merkittävin väylä, koko alueen (ja Euroopan) päästä päähän kulkeva E25-moottoritie. Päälaaksosta erkanevissa sivulaaksoissa on myös jossain määrin asutusta, mutta merkittävä osa (noin neljännes koko asukasmäärästä) asuu alueen pääkaupungissa, Aostassa.
- Viinillisesti kiinnostavaksi Aostan laakson tekee sen eristäytyneisyys sekä Italiasta että Ranskasta, minkä johdosta alueella tavataan hyvin paljon sellaisia rypälelajikkeita, mitkä eivät ole koskaan levinneet alueen ulkopuolelle. Tällaisia ovat mm. alueen merkittävin punainen rypäle, Petit Rouge, sekä niin ikään punaiset Bonda, Cornalin, Crovassa Nera, Fumin, Mayolet, Ner d'Ala, Neyret, Prëmetta, Vien de Nus ja Vuillermin. Paikallisia valkoisia lajikkeita alueella ei juurikaan tavata, poikkeuksena Euroopan korkeimmilla tarhoilla sijaitsevat, usein varttamattomissa köynnöksissä kasvavat Prié Blanc -rypäleet. Paljon suositumpia ovat muualta saapuneet valkoiset lajikkeet Chardonnay, Gewürztraminer, Incrocio Manzoni, Malvoisie (eli Pinot Gris), Muscat Blanc ja Müller-Thurgau. Muualta saapuneita punaisia lajikkeita ovat mm. Dolcetto, Gamay, Picotendro (eli Nebbiolo), Pinot Noir ja Syrah. Alueen vuorokautinen lämpötilanvaihtelu on todella merkittävää: päivisin voi lämpötila nousta jopa 35 asteeseen, kun taas öisin voidaan laskeutua lähelle nollaa. Alueella jatkuvasti puhaltava tuuli tasaa lämpötiloja viinitarhoilla. Vuotuinen sademäärä on n. 400 mm.
- Alueen tuotanto on mikroskooppista, sillä koko alueella tuotetaan vuosittain 320 hehtaarin alueelta yhteensä noin 2-3 miljoonaa pulloa, joista vain melko pieni osa (430,000 ploa) on DOC-laatuluokiteltua; koska alueella ei ole IGT-luokittelua, kaikki loput viinit kuuluvat matalimman vino da tavola -luokittelun alle. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi Moët & Chandon -shamppistalon vuosituotanto on n. 25-30 miljoonaa pulloa. Tuottajia alueella on 31, joista osuuskuntia on 6.
 |
| Alpit ja Aosta lähestyvät! ©Sari Ayre |
Kello seitsemältä aamulla alkanut reissumme Aostaan ei mennyt ihan niin suoraviivaisesti kuin olisi voinut kuvitella; toinen autoistamme lähti ajamaan loogisesti melko lailla suorinta kuviteltavaa reittiä kohti Aostaa Torinon kaupungin vierestä, kun taas toinen autoistamme seurasi uskollisesti navigaattoria, joka halusi suorastaan väkisin ohjata perille idästä, Monferraton kautta kiertäen. Varmalla kaasujalan käytöllä kuitenkin jälkimmäinen auto (jossa siis itse olin matkustajana) sai hyvin ensimmäistä autoa kiinni ja lopulta autot saapuivatkin Alppien tuntumaan vain n. 10 minuutin sisällä toisistaan.
 |
| Tervetuloa Caremaan. ©Sari Ayre |
Alppien juurella, aivan Aostan laakson suulla ja juuri ennen Aostan laakson ja Piemonten välistä rajaa huomautin kanssamatkustajilleni, että aivan kohta tuossa vieressä, joen toisella puolella, sijaitsisi Careman viinialue – voisimmeko siis tehdä pienen turneen tässä matkalla kun meillä olisi vielä reilusti ylimääräistä aikaa ennen ensimmäistä tilavierailuamme? Noh, minuuttipalaverin päätteeksi teimme käännöksen oikealle ja lähdimme pikaisesti ihmettelemään mistä Caremassa on oikein kyse.
Carema
- Careman viinialue sijaitsee pienen (alle 800 hengen kokoisen) Careman kylän ympärillä. Alue on yksi Piemonten pohjoisimpia ja ennen kaikkia pienimpiä viinialueita ja se sijaitsee Aostan laakson suussa, aivan Aostan ja Piemonten rajalla, kuitenkin vielä Piemonten puolella. Tämän vuonna 1967 DOC-appellaation saaneen alueen viljelyala on 120 ha, mutta koska viininviljely on alueen viileän ilmaston ja Alppien jyrkkien rinteiden vuoksi äärimmäisen haastavaa, vain 13 ha ala on todellisuudessa viljeltyä.
- Alueella sijaitsee vain kourallinen viljelijöitä ja ainoastaan kaksi tuottajaa: omalla nimellään viiniä tuottava Ferrando Vini ja paikallisten viljelijöiden osuuskunta, Cantina dei Produttori Nebbiolo di Carema.
- Alueen pääasiallinen rypäle on punainen Nebbiolo; punaisen Careman on oltava vähintään 85% Nebbioloa, mutta maksimissaan 15% voi olla muita paikallisia punaisia rypälelajikkeita. Alueella viljellään myös pieniä määriä hieman etelämmässä suositumpaa valkoista Erbalucea. Tyylillisesti Careman Nebbiolot ovat Barolon tai Barbarescon Nebbioloja kepeämpiä, hillitympiä ja vähemmän tanniinisia, mutta samalla hapokkaampia ja usein myös aromikkaampia. Parhaimpien vuosikertojen Caremat voivat helposti ikääntyä vuosikymmeniä.
Paikallisen osuuskunnan, Produttorin, paikallistaminen ei ollut kovinkaan vaikeaa, sillä Careman kylän halkaisee yksi tie, ja Produttori sijaitsi sen varrella kylän keskellä. Pamahdimme paikalle ja meille tarjottiin maistiaiset muutamasta paikallisesta viinistä. Ihastelimme hetken aikaa viinejä ja Produttorin pieniä, suorastaan vaatimattomia tiloja, minkä jälkeen ostimme mukaamme kourallisen viinejä, jotta koko porukka pääsisi maistelemaan niitä ja hyppäsimme autoihimme.
 |
| Köynnöksiä Caremassa. ©Sari Ayre |
Pysähdyimme vielä hetkeksi ihmettelemään alueen köynnösistutuksia, joita tuntui löytyvän lähes jokaisen talon välistä tai takapihalta. Toisin kuin Langhessa, jossa könnökset kasvavat suurilla tarhoilla lähes maan tasolle leikattuina, Caremassa Nebbiolo-köynnökset kasvoivat jyrkillä, porrastetuilla kivitarhoilla ja hyvin korkeiksi leikattuina – usein jopa toista metriä korkeiden tukikehikkojen varaan tuettuina.
 |
| Moottoritietä Piemonten ja Aostan rajalla. ©Sari Ayre |
Lopulta saavuimme Aostan kylään ja pienimuotoisen eksymisen ja ristiin rastiin ajelun jälkeen onnistuimme pääsemään perille seuraavan vierailukohteemme, eli IAR:n, paikallisen maatalousoppilaitoksen pihaan, jossa toisen automme miehistö oli saanut odottaa jo tovin parin ajan.
 |
| IAR parkkipaikalta katsottuna. |
Alun perin Sukulan Riikan piti olla meillä mukana matkalla oppaana, mutta hän ei päässytkään mukaamme, ja koska koulun puolesta paikalla ei ollut ketään kielitaitoista, jouduin joten kuten italiaa ja ranskaa hanskaavana henkilönä toimimaan tulkkina meille koulua esitelleelle henkilölle. Tästä syystä en tullut itse kirjoitelleeksi juuri mitään koulusta muistiinpanoihini, joten nyt joudutaan menemään muistikuvien ja internetin varassa.
Institut Agricole Régional eli IAR
- Aostan laakson maatalousoppilaitos IAR on perustettu vuonna 1951. Koulun on perustanut Aostan pohjoispuolella, Sveitsissä sijaitsevan Pyhän Bernhardin solan majatalon katolinen pappi Joseph Vaudan. IAR:n alkuperäinen tehtävä oli taata tämän pienen ja tuntemattoman alueen maataloustuotteiden tulevaisuus ja säilyttää oppi niiden valmistusmenetelmistä.
- IAR:n ja pappi Vaudanin kunniaksi voidaan mainita Aostan laakson viinien kaupallisen tuotannon henkiinherättäminen ja ylläpitäminen. Vaikka Aostan laakson viinit ovat edelleen varsin tuntemattomia, olisi niiden tilanne merkittävästi heikompi ilman IAR:n tuomaa panosta.
- Alun perin koulun opintokokonaisuus oli 3 lukukautta (1½ vuotta), sitten 2 vuotta ja lopuksi 3 vuotta. Vuonna 1982 koulua laajennettiin ja samalla opintojärjestelmä uudistettiin täysin; nykyisin opintokokonaisuus on 5 vuotta kestävä korkeakoulututkinto.
- Oppilaitoksessa sekä opetetaan että tutkitaan ja kehitetään viininvalmistuksen lisäksi muutakin maataloutta, kuten viljan ja hedelmien viljelyä sekä karjataloutta.
- Viinipuolella IAR:llä on yhteensä n. 20 ha viljelyalaa, joilla viljellään n. 40 eri lajiketta. Vuosituotanto on 60,000 pulloa, erilaisia pullotteita on n. 20 erilaista.
- Viinien valmistuksessa käytetään tarpeen mukaan sekä viljeltyjä hiivoja että villihiivoja. Kypsyminen tapahtuu joko terästankeissa tai ranskalaisissa 120, 225 ja 500 litran tynnyreissä tai botteissa. Viinit pyritään valmistamaan suodattamattomina.
- 1970-luvulla IAR metsästi pappi Vaudanin alaisuudessa paikallisilta maataloilta erilaisia paikallisia rypälelajikkeita tarkoituksenaan Aostan omien rypälelajikkeiden kartoittaminen ja tarvittaessa mahdollinen elvyttäminen. IAR:n saavutuksiin kuuluu mm. käytännössä lähes kokonaan sukupuuttoon kuolleen Vuillermin-lajikkeen paikallistaminen ja elvyttäminen.
- Koulun oppilaita koulutetaan valmistamaan viiniä, minkä lisäksi oppilaita kannustetaan itse kokeilemaan erilaisten viinien kehittämistä opinnäytetöinä. Onnistuneimmista kokeiluista IAR voi valmistaa myös uusia viinejä kaupalliseen tuotantoon.
- Paikallinen kulutus ja turismi ovat IAR:lle hyvin tärkeitä, sillä n. 60% tuotannosta myydään paikallisesti ja vain 10% viedään muualle Italiaan. Noin kolmannes tuotannosta myydään vientinä Italian ulkopuolelle.
 |
| IAR:n labraa ja opinnäytetöitä. |
Meille esiteltiin IAR:n tiloja, mm. viininkäymis- ja kypsyttelyhuoneita; pullotuslinjastoa, jossa opiskelijat harjoittelivat laitteiston toimintaa; laboratoriota, jossa viinien kemiallisia ominaisuuksia tutkitaan ja jossa näkyi kymmeniä ja taas kymmeniä opiskelijoiden kokeiluviinejä. Lisäksi oppaamme kertoi, että esimerkiksi omenoidenviljely on alueella käytännössä yhtä tärkeässä roolissa kuin viininviljely, mikä selitti lähes joka paikassa ympäri Aostaa näkyneet, kukassa olevat omenapuut.
Lopuksi meille järjestettiin maistelu, jossa esiteltiin ensisijaisesti IAR:n paikallisista lajikkeista tuottamia viinejä, mutta myös muutamia kuriositeetteja kansainvälisistä lajikkeista.
- Monchoisi 2011: Chardonnay (50%) - Pinot Noir (50%) -kuohuviini, 33 kk sakkakypsytetty, degorgé 12/2014. Vuosituotanto 850 ploa. Aromikas, paahteinen, hennon pähkinäinen, hienostunut, mineraalinen, hapokas, napakka ja elegantti esitys. Oikein upea kuohuva ja 15,5€ hinnalla mainio ostos.
- Pinot Gris 2014: 770m korkeudessa, kaakkoon antavien tarhojen rypäleistä valmistettu. Ensiksi mainittakoon, että en todellakaan ole mikään italialaisten Pinot Grigioiden ystävä. Tämä viini on hyvin runsas, persikankivinen, mehevä, täyteläisenmuhkea, mausteinen, mukavan hapokas, hennon mineraalinen, kuivahko ja paksu muttei läski. Upea Pinot Gris – ei siis Pinot Grigio – ja varmaan parasta mitä tästä lajikkeesta olen koskaan Italiasta maistanut. Lähempänä Alsacen tai Saksan PG-tyyliä kuin muuta Italiaa. Loisto-ostos 8,5€ hintaan.
- Blanc du Prieur 2014: 85% Grenache, 15% sekalaisesti kansainvälisiä valkoisia lajikkeita; blanc de noirs -henkinen valkoviini. vuosituotanto 1,500 ploa. Hailakka vaaleanpunaisen ruusun väri. Runsas, kypsänmakea tuoksu, jossa mansikkamarmeladia ja persikkaa. Maku kypsä, runsas, mehevä, persikkainen, metsämansikkainen, todella hedelmäinen, mehevä ja läskihkö. Hauska ja helppo "rosée", 7,5€.
- Vin des Chanoises 2014: Mayolet (90%), Cabernet Franc (5%), Cornalin (5%) 590-640 metrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoilta. 7 kk tammessa, väh. 1 kk pullossa. Tämä pullo oli vasta ns. barrel sample, eli viinierä oli vasta menossa pullotukseen. Tuoksu savuinen, vadelmainen, lakritsinen, hyvin nuorekas. Maku kevyt, mausteinen, vadelmainen, hillityn vaniljainen, hapokas, kevyen punaherukkainen, hennon mineraalinen. Kiva, nuori perusviini. Erittäin kelpo ostos 5,4€ hintaan.
- Petit Rouge 2013: Teräksessä 7 kk, väh. 1 kk pullossa. Vuosituotanto 2,650 ploa. Läpinäkyvä rubiini. Tuoksussa mustapippuria, reduktiivista ruutisuutta, variksenmarjaa, kypsiä mustia marjoja, häivähdys savua ja vegetaalisuutta. Maku kuiva, keskitäyteläinen, tiivis, mustan kirsikkainen, melko hapokas, matalatanniininen. Jälkimaussa pippuria, viiliä, karhunvatukkaa ja yrttisyyttä. Kiva, luonteikas perusviini, hinta 8,2€.
- Cornalin 2014: teräksessä 7kk, väh. 1 kk pullossa. Vuosituotanto 3,500 ploa. Läpinäkyvä musta kirsikka. Musteinen, kevyen mansikkainen ja valkopippurinen tuoksu. Maku keskitäyteläinen, napakka, pippurinen, kohtalaisen hapokas, maltillisen tanniininen, kypsän karhunvatukkainen, samettinen. Jälkimaku kirsikkainen, runsas, mausteinen, kohtalaisen tanniininen ja pitkä. Kiva, asenteellinen viini ja hyvä ostos 8,8€ hintaan.
- Vuillermin 2013: 12 kk botteissa, 3 kk teräksessä. Vuosituotanto 2,000 ploa. Tasainen, läpinäkyvä musta kirsikka. Ruoksussa rosmariinia, fenkolia, savua, kirsikkaa, bergamottia, pippuria, yrttiä, hentoa tammea. Kuiva, vadelmamarmeladinen, aromikas, glögimausteinen, runsas, jännä ja vivahteikas. Häivähdys paahdetta ja vaniljaa. Jälkimaku lakritsinen, luumuinen, keyen tamminen, hennon vaniljainen, pitkä. Todella jännä, hauska ja omintakeinen esitys. 12€.
- Sang des Salasses 2013: Pinot Noir, 12 kk ransk. botti, 3 kk teräksessä. Vuosituotanto 1,500 ploa. Vaaleahko rubiini. Tuoksu freesi, paljon kirsikkaa, pippuria, pinositeettia ja hentoa kiniinisyyttä. Maku kepeä, freesi, hapokas, elegantti, kypsä, kevyen tanniininen, makean kirsikkainen, kevyen pippurinen, aavistuksen kukkea, hennon kaakaoinen. Mainio, tyylipyhdas Pinot Noir, jossa tammi pitää hentoa taustakomppia. 11€.
- Fumin 2011: 12 päivän maseraatio. 12 kk ransk. botti, 3 kk teräksessä. Vuosituotanto 2,500 ploa. Melko läpinäkymätön, konsentroituneen violetti ja hennon sakkainen väri. Kukkea, aromikas, violetti, CabFrancisen vegetaalinen, hennon juureksellinen tuoksu. maku intensiivinen, hapokas, makean vadelmainen, runsas, mineraalinen, kohtalaisen tanniininen, hillityn tamminen, kuivatun hedelmäinen maku. Runsas, pitkä, makean tumman marjainen, tanniinisen kireä ja ujon vegetaalinen jälkimaku. Erittäin jännä, luonteikas ja ainutlaatuinen tapaus; mainio ostos 12€ hinnalla.
- Gewurztraminer Passito Vendemmia Tardiva 2013: Vuosituotanto 480 kpl 0,375 ploa. Runsas, hunajainen, päärynäinen, mausteinen ja simainen tuoksu johdattaa jännään, tahmean makeaan, päärynäiseen, hunajaiseen, inkivääriseen ja hennon mineraaliseen makuun. Keskihapokas mutta kepeä. Todella miellyttävä, simppeli mutta maukas jälkkäriviini. 15€.
 |
| Maistelun viinit. |
Maistelun jälkeen suuntasimme hakemaan välipalaa Aostan keskustassa sijaitsevasta supermarketista, mistä monet meistä ostivat myös paljon paikallisia viinejä tuliaisiksi – IAR:llä ei ollut paikan päällä mahdollisuutta ostaa talon viinejä ja Piemonten puolella Aostan laakson viinit ovat harvinaisia kuin kanan hampaat. Marketista löytyi mukavasti sekä IAR:n pullotteita että muiden paikallisten tuottajien viinejä.
Seuraavaksi siirryimme Aostan länsipuolella, Aymavillesin kylän tuntumassa majaa pitävälle Les Crêtes -viinitalolle.
- Les Crêtes ("huiput") on Costantino Charrèren ja kahden tyttärensä luotsaama perheyritys. Tätä viinitaloa pyörittävän suvun esivanhemmat saapuivat Aostan laaksoon jo 1700-luvun lopulla, jolloin he rakensivat Aymavillesin kylään, Aostan halkaisevan Dora Baltea -joen varteen vesimyllyn ja alkoivat viljelemään maata. Tämä mylly on edelleen suvun omistuksessa ja toimii mm. viinikellarina, mutta nykyisin valtaosa viinitalon toiminnasta on keskittynyt Aymavillesin ulkopuolella, peräti 650 metrin korkeudessa sijaitsevaan, modernisoituun viininvalmistamoon.
- Talo toimi maataloustuotteita tuottavana farmina aina 1950-luvulle, jolloin Les Crêtes alkoi panostamaan viineihin. Noin 2 ha peltoja uudelleenistutettiin viinitarhoiksi ja erityishuomiota kohdistettiin paikallisiin, uniikkeihin lajikkeisiin.
- Nykyisella noin 25 ha pinta-alallaan ja n. 220,000 pullon vuosituotannollaan Les Crêtes on Aostan laakson suurin yksityinen yritys.
- Yhtiön logon virkaa pullojen etiketeissä toimittaa côteau la tour; noin 700 metrin korkeudessa sijaitseva, 1400-luvulta peräisin oleva torni talon omistamien tarhojen keskellä. Tämä torni valvoo viinitarhojen ja koko Aostan kylän ylitse ja se on alun perin toiminut viestitornina Aostan ja muiden lähikylien välillä. Myöhemmin se on saanut toimia mm. ylimystön metsästysmajana ja lepopaikkana. Suvun omistuksessa torni on ollut vuodesta 1832.
 |
| Hädin tuskin kyynärvarren mittaisia köynnöksiä Aostassa. ©Sari Ayre |
Aivan ensiksi paikalle saapuessamme lähdimme tutustumaan paikallisiin tarhoihin ja maisemiin jalan. Suoritimme siis muutaman kilometrin marssin viini- ja omenatarhojen poikki côteau la tourille, jossa meille esiteltiin talon jyrkillä rinteillä sijaitsevia viinitarhoja, tornin historiaa ja joka puolelle levittäytyviä, henkeäsalpaavia maisemia. Lisäksi Aostan sää kyllä jaksaa hämmentää: olimme Alpeilla, 700 metrin korkeudessa merenpinnasta, kaikkialla kävi tasainen tuuli, joka välillä äityi pieniksi puhureiksikin ja silti oli lähes hiki, vaikka kuljeskelimme t-paidoissa. Kaipa tämä liittyy siihen alueen suureen lämpötilavaihteluun, sillä auringon laskettua alueella tulee ymmärtääkseni melko kylmä.
 |
| Kyllä, Aostassa viljellään myös paljon omenoita. |
 |
| Tällaisissa maisemissa meidät pistettiin marssimaan. ©Sari Ayre |
 |
| Côteau la tour ja Syrah-tarhoja. |
 |
| Näkymä côteau la tourilta Aostan kylään (kaupunki kuvan oikeassa laidassa). |
Tarhoja ja näkymiä ihmeteltyämme palasimme takaisin Les Crêtes'sin viinitalolle, jossa meille esiteltiin muutamia talon viinejä.
- Petite Arvine 2013: Aromaattinen, kukkea, raikas, suolaisen mineraalinen, kevyen bitterinen, hapokas ja hennon savuinen valkoviini, josta löytyy myös kypsää omenaa ja keltaluumuisuutta. Pitkä, freesi ja eloisa yleisvaikutelma. 13,2€.
- Chardonnay Cuvée Bois 2012: Talon eniten mainetta kerännyt viini, jota usein verrataan parhaimpiin Burgundin Chardonnay-viineihin. Kypsyy uusissa, 300 litran ranskalaisissa tammitynnyreissä sakan kanssa 10 kk, bâtonnage 15 päivän välein. Vuosituotanto 7,000 ploa. Tuoksu runsas, raskas ja paahteinen: pähkinää, kermaa, trooppisia hedelmiä ja kevyttä vaniljaa. Maku kepeähkö, raikas, hapokas, ananaksinen, melko mineraalinen, makean mausteinen, hennon paahteinen, kermainen ja tasapainoinen. Tuhdista tuoksustaan huolimatta hämmentävän tyylikäs, raikas ja tasapainoinen esitys tyylilajissaan. 34,1€.
- Fumin 2012: Kypsyy 12 kk käytetyissä 300 litran ranskalaisissa tammitynnyreissä (ex-Cuvée Bois -tynnyreissä siis). Vuosituotanto 16,000 pulloa. Boysenmarjaa, erikoista maamaisuutta, kuivalihaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja vivahde tummempaa hedelmää. Kuiva makumaailma intensiivinen, pureva, bitterinen, karhea, kohtalaisen hapokas ja keskitanniininen. Eri hyvä ja omintakeinen viini joka on kuiva, mausteinen ja intensiivinen olematta överitiukka. Kelpo ostos 16,5€ hintaan.
Lopuksi siirryimme ostelemaan viinitalolta tuliaisia, minkä jälkeen siirryimme autoillemme. Tässä vaiheessa meidän oli ohjelman mukaan tarkoitus lähteä kohti Albaa, mutta olin onnistunut matkamme aikana onkimaan Careman toisen tuottajan, Ferrandon osoitteen (kiitti A-V!). Tässä oli myös paljastunut, ettei Ferrandon viinitalo sijainnutkaan Careman kylässä (ei ihme, ettemme löytäneet sitä piipahtaessamme siellä), vaan Alppilaakson ulkopuolella, Ivrean kaupungin ladoilla. Näppäilimme osoitteen navigaattoreihimme ja lähdimme matkaan.
Toisin kuin Aostaan saapumisen kanssa, tällä kertaa meidän vaunumme ehätti paikalle ensin toisen auton eksyttyä Ivrean keskustaan. Emme olleet soittaneet paikan päälle tai mitenkään muutenkaan sopineet tapaamisesta, vaan parkkeerasimme automme talon eteen ja marssimme tyylipuhtaasti portista sisään. Sisäpihalla vaikutti aluksi olevan melko kuollutta, mutta hetken pyörittyämme viinivalmistamon ovesta kurkkasi työntekijä kysyen si? Vastasimme siamo finlandesi, mihin herra vastasi hämmentyneellä ilmeellä ja lähti kipittämään seuraavan rakennuksen luo. Hetken päästä paikalle saapui uusi herra, joka esittäytyi murtavalla englannilla Roberto Ferrandoksi, viinitalon nykyiseksi nokkamieheksi. Kerroimme olevamme suomalaisia viinialan opiskelijoita, minkä jälkeen meidät passitettiin talon maistelutilaan maistelemaan viinejä. Hetken päästä myös toinen vankkurimme saapui pihaan ja pääsimme aloittamaan Careman toisen tuottajan tuotantoon tutustumisen.
Ferrando Vini
- Viinitalo on perustettu jo vuonna 1890 ja se toimii nykyisin 5. sukupolvessa. Giuseppe Ferrandon Canavesen alueelle perustama yhtiö myi alun perin Piemontelaisia viinejä Aostan laaksoon, mutta Giuseppen poika Luigi laajensi yhtiön toimintaa myös viininvalmistuksen puolelle.
- Vuonna 1957 Giuseppe nuorempi alkoi tuottamaan viiniä läheisen Careman alueen Nebbiolosta, mistä tuli pian viinitalon arvostetuin viinityyli. Vuonna 1964 Ferrando rakennutti viinikellarit Careman kylään viinien valmistusta ja varastointia varten – nimittäin hieman myöhemmin, vuonna 1967 luotu DOC-appellaatio määrää, että Carema-viinien valmistuksen on tapahduttava Careman kylässä.
- 1980-luvulla, Luigi Ferrando nuoremman johdossa, Ferrando Vinin nimi tuli tunnetuksi laajemmalti viinimaailmassa. Nykyisin Ferrandon viinitalon johdossa toimii Luigin poika Roberto, kun taas talon viinimyymälää ja -baaria pyörittää Roberton veli Andrea.
- Ferrando viljelee itse 4 hehtaaria Erbalucea Canavesen alueella ja 2,5 ha Nebbioloa Careman alueella, minkä lisäksi talo tekee yhteistyötä 8 sopimusviljelijän kanssa. Talon vuosituotanto on n. 50,000 pulloa, josta peräti 70% menee vientiin ulkomaille – lähinnä Yhdysvaltoihin.
 |
| Roberto Ferrando ja Erbaluce Cariola. ©Sari Ayre |
- Erbaluce di Caluso Cariola 2014: Vain parhaiden tarhojen rypäleistä valmistettu Erbaluce; 90% kypsyy lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa, 10% tammessa. Vuosituotanto 6,000 ploa. Runsaan keltainen viini, jonka yhtä lailla nuoresta tuoksusta löytyy tuoreita banaaniestereitä,yrttiä, ananasta ja aavistus savua. Suupuolella viini on täyteläonen, hapokas, makean omenainen, mineraalinen, ananaksinen ja rapsakka. Kokonaisuutena viini vaikuttaa erittäin lupaavalta, mutta vielä aivan liian nuorelta – jopa viinitankki-samplelta. Korkkaa aikaisintaan vuoden päästä. Hyvä ostos 9€ hintaan.
- Erbaluce di Caluso Spumante 2009: Noin 40 kk sakkojen päällä kypsynyt Erbaluce metodo classico -kuohuva. Vuosituotanto 3,000 ploa. Oljenkeltainen väri. Tuoksu jännä, maamainen, yrttinen, keltaluumuinen, aavistus märkiä lehtiä. Kirpeähkö ja rutikuvia maku täyteläinen, kypsä, runsas, kivisen mineraalinen, hapokas, viheromenainen ja valkokuulasomenainen. Täystalla vivahde hentoa trooppisuutta. Erittäin jännä, persoonallinen ja vivahteikas kuohuva, jolla on vielä hyvä tulevaisuus kellarissa. 16€ hintaan erittäin hyvä ostos.
- Carema Etichetta Bianca 2011: Viinitalon tunnetuin pullote. 100% Nebbiolo, 10 päivän maseraatio. Kypsyy 36 kk, josta 30 kk tammisissa botti-tynnyreissä. Vuosituotanto 7,000 ploa. Kevyt ja läpikuultava, hennosti oranssihkon granaatinpunainen väri. Runsaassa tuoksussa mesimarjaa, kahvia, oliivia ja ruusua. Maku kuiva, kypsä, keskitäyteläinen, tanniininen, hapoksa, kahvinen, oliivinen, tervainen ja mineraalinen. Pitkä, karvas, pippurinen ja melko voimakas jälkimaku. Kevyt ja sulavalinjainen, mutta todella hurmaava Nebbiolo. Upea ostos 21,5€ hintaan.
- Solativo Vendemmia Tardiva 2012: Erittäin myöhään, vasta joulukuussa kerätyistä Erbaluce-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini. Käy ja kypsyy barrique-tynnyreissä 10 kk. Vaaleankeltainen väri. Tuoksu freesi, kukkea, mineraalinen ja tammisen kermainen. Suussa makea ja täyteläinen, mutta niin hapokas, että tuntuu harvinaisen kepeältä ja raikkaalta tyylilajissaan. Jännässä maussa kukkia, pähkinää, kevyttä mantelia, hentoa hunajaa ja ujosti suolaista mineraalia. Todella mainio, yllättävänkin kepeä jälkiruokaviini.
 |
| Maistetut viinit. |
Ferrandolla todennäköisesti odotettiin meidän ostavan korkeintaan muutamia viinipulloja mukaan, mutta yllätyksenä taisi tulla se, kuinka poikkeuksellisen hyvin talon viinit maistuivat kaikille – lähes jokainen osti mukaansa ainakin yhden pullon, moni kaksi tai kolme! Signor Ferrando poistui rahastuksen jälkeen yllättyneenä pakkaamaan viinejä valmiiksi ja palasi seuraamme vielä ylimääräisen grappapullon kanssa, jonka hän halusi antaa meille kiitoksena yllättävästä vierailustamme – olihan yllättävä vierailumme kasvattanut täysin yllättäen, satunnaisena tiistai-iltana, talon kassaa useilla sadoilla euroilla! Kiitimme vielä kerran vieraanvaraisuudesta ja mainioista viineistä ja lähdimme vihdoin viimein palaamaan kohti Albaa, minne lopulta saavuimme yhdeksän maissa illalla.
Päivän aikana maistettu:
-IAR Monchoisi 2011
-IAR Pinot Gris 2014
-IAR Blanc du Prieur 2014
-IAR Vin des Chanoines 2014
-IAR Petit Rouge 2013
-IAR Cornalin 2014
-IAR Vuillermin 2013
-IAR Sang des Salasses Pinot Noir 2013
-IAR Fumin 2011
-IAR G Gewürztraminer Vendemmia Tardiva 2013
-Les Crêtes Petite Arvine 2013
-Les Crêtes Chardonnay Cuvée Bois 2012
-Les Crêtes Fumin 2012
-Luigi Ferrando Erbaluce di Caluso Cariola 2014
-Luigi Ferrando Erbaluce di Caluso Spumante 2009
-Luigi Ferrando Carema 2011
-Luigi Ferrando Erbaluce Vendemmia Tardiva 2012
-Castello di Verduno Basaduno Pelaverga Piccolo 2013
-Birra Giuseppe Verdi Royal Lup 6.4 Birra Artigianale Chiaro
-Braida La Morella 2013
-IAR Rosé du Coteau
-IAR Rosé du Coteau
 |
| Päivän vierailut. Keltainen: Produttori di Carema. Vihreä: IAR. Violetti: Les Crêtes. Sininen: Ferrando. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti