Viinimestarin päiväkirja 18: Piemonte, päivä 4

Keskiviikko 22.4.2015

Sitä voisi kuvitella, että yhden kokonaisen päivän voisi viettää Italiassa röytämättä navigaattoreiden kanssa, mutta vielä kolmantenakaan päivänä se ei onnistunut – ensimmäisenä päivänä yritimme päästä Barbarescoon viinitarhoihin päättynyttä yksityistietä pitkin ja toisena päivänä reissumme Aostan laaksoon meni reippaasti suunniteltua idempää, Monferraton kautta, kiertäen.

Kolmantena päivänä olimme sopineet tapaamisen kymmeneksi Treison kaupungin liepeillä, Barbarescon viinialueella sijaitsevalle Pelisserolle. Lähdimme liikkeelle kahdella tila-autollamme puoli kymmenen maissa, ja kun reissu Albasta Treisoon kestää autolle reilun vartin, piti homman olla selvä.

Noh, Pelisseron pihaan saavuttuamme odottelemme hetken ja sitten rupeamme ihmettelemään, missä toinen automme mahtaa kuhnia. Lyhyen puhelun jälkeen paljastuu, että navigaattoriin oltiin kyllä naputeltu oikea osoite, mutta kohteeksi olittu valittu osoite naapurikunnasta. Toinen automme sijaitsi reilun puolen tunnin ajomatkan päässä viinitalosta ja sovittu tapaamisemme oli juuri alkamassa.

Giorgio Pelissero.

Meitä saapui tervehtimään nuori nainen, joka oli juuri aloittanut Pelisserolla PR-henkilönä, sekä talon nokkamies, Giorgio Pelissero, jolle selitimme kehnon tilanteemme. Signor Pelissero ei vaikuttanut missään nimessä riemastuneelta kuullessaan viiytyksestä, mutta jaksoi kuitenkin kärsivällisesti odotella, että loppupuolisko porukasta löysi paikalle.

Noin 40 minuutin odottelun jälkeen myös toinen tila-automme siis löysi perille ja aloitimme tutustumiskierroksen Barbaresco-tuottaja Pelisseroon.

• Pelisseron suku on viljellyt rypäleitä Barbarescon alueella jo useiden sukupolvien ajan, mutta talo on tuottanut omalla nimellään viinejä vasta vuodesta 1960, jolloin Luigi Pelissero tuotti ensimmäiset Pelissero-viinit.
• Luigin poika Giorgio aloitti työt perheen viinitalolla vuonna 1987 ja hän on johtanut viinitalon toimintaa 1990-luvun lopulta. Nykyisin hän on vastuussa niin tarhojen hoidosta, viinin valmistuksesta kuin viinitalon markkinoinnistakin.
• Pelisseron viinitalo sijaitsee Treison kylän vieressä, eteläisellä Barbarescon alueella, 420 metrin korkeudessa. Treiso on tunnettu kolmen Barbarescon kylän (Barbaresco, Neive, Treiso) korkeimpana ja viileimpänä ala-alueena. Tarhoja Pelisserolla on kaikkien kolmen kylän alueilla, yhteensä 38 ha alueella. Viinitalon vuosituotanto on n. 250,000 pulloa ja siitä menee kotimaan markkinoilla 35%, vientiin 65%. Vientimarkkinoista Yhdysvallat on ylivoimaisesti suurin.
• Talon tuotannosta 30% on Barbarescoa tai Nebbioloa, 30% Barberaa ja Dolcettoa ja 40% Moscatoa ja Favoritaa. Kaikki viinit valmistetaan talon omien tarhojen rypäleistä.
• Pelisserolla toimii yhteensä kolmen henkilön tiimi: yhden henkilön vastuulla on toimia ensisijaisesti tarhoilla ja kahden talon puolella.
• Sadonkorjuun aikaan rypäleet saapuvat viinitalolle matalissa muovikoreissa, minkä jälkeen rypäleet rangataan ennen murskaamista. Moscatoa ja Favoritaa lukuunottamatta kaikki viinit käyvät läpi malolaktisen käymisen.
• Viininvalmistustekniikka Pelisserolla on hyvin modernia ja viinitalolla pyritään aktiivisesti pysymään kehityksen perässä. Sen sijaan modernisti-traditionalisti -akselille taloa on hyvin vaikea sijoittaa; ennemmin jokainen viini pitää sijoittaa yksitellen tuolle akselille – yksi voi olla todella perinteinen, seuraava äärimodernisti ja kolmas siinä välissä. Monissa listauksissa Pelisseron sanotaan usein olevan tyyliltään traditionalisti poikkeuksilla, kun taas toisissa listoissa Pelissero usein niputetaan modernistiksi. Huoletta voi sanoa talon edustavan molempia.
• Ranskalaisia 225 litran barrique-tynnyreitä talolla on jatkuvasti n. 1,500 kpl ja yksi tynnyri on käytössä n. 5 vuoden ajan. Vuosittain uusitaan n .200-300 tynnyriä. Yksi tynnyri kustantaa n. 750€.
• Barrique-tynnyreiden lisäksi talolla on 7 kpl 5,000 litran ja 2 kpl 2,000-3,000 litran suuria botti-tynnyreitä.

Kierroksen aluksi herra Pelissero esitteli meille yleisesti Barbarescon aluetta – mikä onnistuu paikan päällä helposti, sillä Pelissero sijaitsee aivan Barbarescon alueen etelälaidalla, alueen korkeimmilla kohdilla, joten valtaosan koko viinialueesta voi nähdä yhdellä silmäyksellä. Barbarescon kirkon tornin bongaa helposti kylästä pari kilometriä pohjoiseen, kun taas suurempi Neiven kaupunki löytyy muutaman kilometrin päästä idästä.

Barbarescoa Pelisseron pihalta. Keskellä (luoteessa) Tre Stellen kylä,
oikealla (pohjoisessa), kauempana mäellä Barbarescon kylä

Alun perin Barbarescon kylä oli synonyymi Barbarescon viinialueelle ja esimerkiksi Treison kylä oli osa Barbarescoa vuoteen 1957. Neive ei alun perin ollut osa Barbarescoa, vaan se liitettiin sen osaksi myöhemmin. Korkeasta sijainnistaan johtuen Treison Barbarescot ovat usein hailakan värisiä ja muita kepeämpiä ja herkempiä, mutta myös usein hapokkaampia – Giorgio Pelisseron sanojen mukaan nämä viinit ovat elegantteja, mutta happojensa vuoksi monesti myös muita vahvempia ja tiukempia. Matalammalla sijaitsevan Barbarescon kylä taas tuottaa yhtä lailla hailakoita, mutta pehmeämpiä ja aromaattisempia viinejä. Neiven viinit ovat taas tyypillisesti tummempia, raskastekoisempia ja tanniinisempia – moni mieltää nämä viinit koviksi ja tiukoiksi.

Lisäksi herra Pelissero kertoi, kuinka Barbarescon ala-alueet ovat erilaisista profiileistaan silti hyvin homogeenisiä – alueen maaperä on hyvin samankaltainen kautta alueen ja poikkeavampia maaperiä yleensä löytyy useammin yksittäisiltä tarhoilta kuin edellämainittujen kylien väliltä. Yleisesti Barbarescon viinialueen ilmasto on melko tasaisesti samankaltainen kauttaaltaan ja koko alueen yli puhaltaa tasainen tuuli. Alueella ei myöskään ole mäkien muodostamia taskuja, jotka suojelisivat tuulelta. Tämä luo suuren kontrastin Barolon alueeseen, jossa pinnanmuotojen muutokset ovat merkittävästi suurempia ja kylien väliset erot maaperässä merkittäviä. Lopuksi meitä muistutettiin, että maan omistus Barbarescossa on hyvin pirstaleista – vain 20% viljelyalasta on suurien yhtiöiden omistuksessa, kun taas n. 80% on pienviljelijöiden omistamaa.

Seuraavaksi siiryimme tutustumaan Pelisseron viininvalmistamoon sisältä päin. Signor Pelissero kuitenkin muistutti meitä, että taloa parannellaan paraikaa ja useat paikat ovat vielä remontin alla tai viimeistelyä vaille valmiita.

Pelisseron barriqueria.

Ensimmäiseksi siirryimme viininvalmistamon puolelle, jossa meille esiteltiin talon modernit terästankit ja selitettiin yleisesti talon viininvalmistuksesta ja tarhoista vastuussa olevasta tiimistä. Seuraavaksi siirryimme ihmettelemään kypsyttelyvarastoa, jossa makoili barrique poikineen. Kun kyselimme, minkälaisia tynnyreitä (puu, paahtoaste, yms.) talo käyttää, vastasi Giorgio, ettei hänellä ole harmainta aavistustakaan tynnyreistä – hän on viinintekijä, ei tynnyrintekijä. Hän vain hankkii erilaisia tynnyreitä, tekee niillä testejä miten viini missäkin kehittyy mihinkin suuntaan ja pyytää lopputulosten mukaan parhaaksi todetun tynnyrintekijän lupaavimman oloisen tynnyrin mukaan lisää vastaavia. Vaikuttaa meikäläisestä melko työläältä prosessilta, mutta ainakin tynnyrit valitaan konkreettisten lopputulosten, eikä vain valistuneiden arvausten perusteella!

Betonisia sammioita mm. Dolcetton kypsyttelyyn.

Tynnyritilojen lisäksi meille esiteltiin mm. betonisia kypsyttelysammioita, pikku hiljaa valmistuvia uusia tiloja, pullojenkypsyttelyvarastoja ja puolivalmiita kokoustiloja. Vaikka talo oli vielä rankasti kesken parannustöiden alla, vaikuttivat erittäin lupaavilta. Erityisesti talon yläkertaan valmistuvat, valtavilla ikkunoilla varustetut ja koko Barbarescon viinialueen yli katsovat kokoustilat tulevat varmasti olemaan upeat, kunhan talon remontti saadaan päätökseen.

Seuraavaksi siirryimme Pelisseron kestitystiloihin, jossa Giorgio jätti meidät PR-toimista vastaavan Katian hoiviin. Hänen johdollaan siirryimme maistelemaan Pelisseron viinejä, joiden lomassa meille tarjoiltiin mm. Katian itse valmistamaa tartar-henkistä höystöä, uunikasviksia ja paikallisia juustoja. Näistä juustoista yksi tapaus oli joku hyvin pitkään kypsytetty erikoisuus, jonka puolet jätti suorilta käsin testaamatta ja loput maistelivat urheasti naaman mennessä ruttuun ja kyyneleiden kohotessa silmiin. "Ärjyä kamaa", taisi olla yleisin kommentti kyseisestä maitotuotteesta.

No niin, sitten talon tuotannon kimppuun:

• Favorita 2013: 100% Treison alueen Favorita (lajike, josta ei olla päästy varmuuteen, onko se Vermentino, vai sen lähisukulainen). 90% terästankeissa, 10% ranskalaisissa barrique-tynnyreissä; ei malolaktista käymistä. Vuosituotanto 8,000 ploa.
  Tuoksu jännä, yrttinen, sekoitus omenaa, keltaista hedelmää, asetonia, yrttiä, juustoa ja parsaa. Maku keskitäyteläinen, kevytarominen, melko hapokas, omenainen, yrttinen, hennon keltaluumuinen. Melko hapokas, leveä ja pehmeähkö. Hennon suutasupistava ja aavistuksen mineraalinen lopetus. Ihan ok perusviini, hyvä ostos 5,20€ hintaan.
• Dolcetto d'Alba Munfrina 2013: Yhden tarhan 100% Dolcetto. 4-5 päivän maseraatio, kypsyy 9 kk teräksessä tai betonitankeissa ja vähintään 1kk pullossa.
  Kepeä, läpinäkyvän vadelmainen väri. Aromikas tuoksu makea, nuori, puhdaspiirteisen vadelma-kirsikkainen; kuin käymätöntä punaista rypälemehua. Maku kuittaa tuoksun mutta on silti kuivempi. Hyvin marjaisessa maussa tuntuu karpaloa ja vadelmaa. Hapokas, hennon tanniininen, hieman kypsänmakean pään Dolcetto. Simppeli, OK kokonaisuus, 6,80€.
• Dolcetto d'Alba Augenta 2013: Poikkeuksellisen intensiivisiä ja tanniinisia rypäleitä tuottavan yhden tarhan 100% Dolcetto. 10-12 päivän maseraatio, kypsyy 6 kk ajan 5,000 l tammi-botteissa ja vähintään 2 kk pullossa.
  Muhkea tuoksu kypsänmakea, tumman kirsikkainen ja vadelmainen. Maku mausteinen, konsentoritunut, tiivis, mineraalinen, melko täyteläinen, kevyen tanniininen, eloisa, pippurinen ja täynnä vadelmaa ja karpaloa. Jälkimaku mehukas, hapokas, bitterinen, hieman tanniininen ja tummanpuhuva. Oikein hyvä, runsas Dolcetto olematta tuhti, raskas tai ylitehty. Oikein kelpo ostos 8,50€ hintaan.
• Barbera d'Alba Piani 2012: 15-20 päivän maseraatio. 8-9 kk tammessa (30-40% barrique-tynnyreissä, loput 5,000 litran botti-tynnyreissä. Vuosituotanto 60,000 ploa.
  Tummanpuhuva, melko läpinäkyvä rubiini. Tuoksu kevyehkö mutta myös melko muheva; tummaa marjaa, kevyttä tummaa luumua, armanjakkista makeaa tammea, häivähdys lakritsia. Maku täyteläinen, tummanpuhuva, mausteinen, karhunvatukkainen, kevyen tumman tamminen, kohtalaisen hapokas, ujon tanniininen. Jälkimaku karhunvatukkainen, hillityn mausteisen tamminen ja ujon vaniljainen. Tämä nyt oli tämmöinen geneerinen muhkea Barbera, jätti melko kylmäksi. 10,50€.
• Barbera d'Alba Tulin 2011: Superiore-tasoinen yhden tarhan (Cascina Toleno) Barbera Riserva, jota valmistetaan vain parempina vuosikertoina. 15 päivän maseraatio, 24 kk barrique-tynnyreissä, 12 kk pulloissa.
  Tiivis, hädin tuskin läpinäkyvä väri. Tuoksu makea, tummanpuhuva, lakritsia ja makeaa suklaavanukasta. Maku täyteläinen, konsentroitunut, tummaa marjasuutta, tammista musteisuutta, hentoa suklaata, keskihapokas, melko matalatanniininen. Jälkimaku konsentroitunut, hennon tanniininen, tummanpuhuva, mausteinen, hillityn tamminen, melko pitkä. Varsin modernistihenkinen superviini, jossa Barbera on jäänyt tynnyreiden alle piiloon. 21€.
• Long Now 02011: The Clock of Long Now'n kunniaksi nimetty Langhe Rosso. 50-50 blend Barberaa ja Nebbioloa, josta Barbera tulee Tulin-tarhalta ja Nebbiolo kolmen kylän rajalla sijaitsevalta tarhalta, josta n. puolet saa käyttää Barbarescoon mutta loput vain Langhe Nebbiolo -tasoiseen viiniin – jälkimmäinen osuus käytetään Long Now -viiniin. 10-12 päivän maseraatio Nebbiololle ja 25 päivän Barberalle. Kypsyy 18 kk barrique-tynnyreissä, joista 70-80% uusia. 10-12 kk pullokypsytys. Vuosituotanto 15,000 ploa.
  Väri tiivis, konsentroitunut ja lähes läpinäkymätön. Tuoksu runsas, makean tummanpuhuvan tamminen, lakritsinen, kaakaoinen, hennon tervainen. Maku täyteläinen, lakritsinen, makean mustan marjainen, bitterisen suklainen, konsentroitunut, hyvin hapokas ja tiukan tanniininen. Jälkimaku raskas, tamminen, tanniinisen bitterinen, tiukka, melko lämmin. Melko kylmäksi jättävä, äärimoderni, superkonsentroitunut Langhe Rosso. Erittäin hyvä rakenne, mutta todella geneerinen makumaailma. 21€.
• Langhe Nebbiolo 2012: Valmistettu Barbaresco-alueen ulkopuolisten ja 6-15-vuotiaiden Barbaresco-alueen köynnösten rypäleistä. Kypsyy 8-9 kk tammessa (20-30% barrique, loput 5,000 l botti) ja 2 kk pullossa.
  Läpinäkyvä granaatinpunainen. Tuoksu hyvin hillitty ja sulkeutunut. Maku melko täyteläinen, marjainen, vadelmainen, suht hapokas, melko runsaan tanniininen. Jälkimaku kypsän kirsikkainen, hennon puiseva, aavistuksen tervainen, keskipitkä. Varsin perus Langhe Nebbiolo. 11€.
• Barbaresco Nubiola 2010: sekoitus 6 tarhan rypäleistä Barbarescosta, Neivestä ja Treisosta. Kypsytys vain 5,000 l slavonialaisissa botti-tynnyreissä. Ensimmäisen kerran vuonna 2001 tehty traditionalisti-Barbaresco, jonka nimi tulee Nebbiolon vanhasta nimestä.
  Läpinäkyvän kirsikkainen väri. Tuoksussa kypsää kirsikkaa, kevyttä tervaa, hentoa sienimäisyyttä. Kevyehkö maku täyteläinen, kirsikkavetoisen marjainen, melko mukavan keskihapokas, maltillisesti purevan tanniininen. Jälkimaku kypsänmehevä, mehukas, keskipitkä. Maukas ja tasapainoinen viini, mutta enemmän laadukas Langhe Nebbiolo kuin varsinainen Barbaresco. 21€.
• Barbaresco Tulin 2010: Yhden tarhan Cascina Toleno Nebbiolo. 15 päivän maseraatio, kypsyy 24 kk tammessa (50% 5,000 litran botti, 50% 2. tai 3. kerran barrique).
  Läpinäkyvä granaatinpunainen. Aromikas tuoksu hienostunut, vivahteikas, hennosti kypsän karpaloinen, kukkea ja kaikin puolin viekoitteleva. Maku melko intensiivinen, keskitäyteläinen, suht runsaan tanniininen, melko hapokas, mehukas, puhdaspiirteinen, mitä pienin häivähdys puuta. Jälkimaku karhea, hennon tervainen, pitkä, elegantti, kompleksinen, hennon suklainen. Oikein kelvollinen ja tyylikäs Barbaresco. 35€.
• Babraresco Vanotu 2010: Yhden (kaikkien kolmen kylän rajalla sijaitsevan) tarhan Nebbiolo. Kypsyy 24 kk barrique-tynnyreissä, joista 70-80% uusia, ja 9 kk pulloissa.
  Läpinäkyvä granaatinpunainen. Tuoksu tummanpuhuva, tervainen, savuinen, keskirunsas, tumman marjainen, kevyesti puiseva. Maku täyteläinen, kirsikkahilloinen, jauhoisen tanniininen, melko hapokas, tiukka, pippurinen, kevyen kaakaoinen, suht konsentroitunut, melko makea. Jälkimaku karvas, kevyen puinen, melko lempeä, hieman lämmin, aavistus luumumarmeladia, melko pitkä. Tyylikäs, helppo ja moderni viini, jolle meikäläisen on vähän vaikea lämmetä. Enemmän geneerinen punaviini poikkeuksellisen hyvällä rakenteella kuin tyylikäs Barbaresco. 43€.
• Mosto Parzialmente Fermentato 2013: Tietyllä tavalla "Baby-Moscato", eli Muscat-rypäleiden mehu aluksi suodatetaan ja sitten sen annetaan käydä paineen alla 5,5% alkoholitilavuuteen asti, jonka jälkeen viini pullotetaan. Vuosittainen tuotanto Mostoa ja Moscatoa yhteensä n. 20,000 ploa.
  Vaaleanvihreä väri. Tuoksy kepeä ja hillitty, mutta hyvin raikas, todella kukka, päärynälimuinen, vihreää mehukattia ja vivahde sitruunaista simaa. Maku todella hennosti pirskahteleva, yrttinen, kukkainen, päärynäinen, hapokas, hennon sitruksinen, ujosti bitterinen. Eloisa ja raikas; kuin vihreää mehukattia vissyllä. 5,2€.

Maistelun viinit.

Lopuksi siirryimme vielä hetkeksi talon pihalle, jossa Giorgio Pelissero esitteli vielä tarhoja, joiden rypäleistyjä viinejä olimme juuri maistelleet. Samalla tarjoutui mahdollisuus tiedustella, mitä mahtoivat olla ruusut, joita löytyivät lähes jokaisen Pelisseron tarhan köynnösrivistön päästä. Kuulemma ruusuilla oli kaksi tehtävää: ensimmäinen oli melko looginen – näyttää koristeelliselta ja kauniilta viinitarhoilla; toinen taas oli huomattavasti käytännönläheisempi – kuulemma sekä lehtihome että härmä (viininviljelijän pahimmat viholliset) iskevät yleensä ensin ruusuihin ja vasta sitten viiniköynnöksiin, joten ne toimivat eräänlaisena ennaltaehkäisevänä varoittimena. Tarhoja ei tarvitse peittää myrkyillä varmuuden vuoksi, vaan vasta sitten, kun ruusut varoittelevat lähestyvästä tartunnasta!

Lopuksi kiitimme Pelisseroa mielenkiintoisesta kierroksesta ja kestitsemisestä, minkä jälkeen otimme suunnaksi Barolon alueen eteläisimmän laidan, eli Monforte d'Alban kylän. Tälläkään kertaa navigaattorimme ei osannut ajaa loogisinta tietä, eli maantietä suoraan Alban ja Barolon kylien vierestä perille, vaan halusi lähteä ajamaan piskuisia mäkiteitä heti kun vain mahdollista. Tämän vuoksi jouduimme etenemään hieman arpoen, sillä puolessa välissä reittiä paljastui, että yksi tie oli täysin poikki huoltotöiden vuoksi. Lopulta kuitenkin löysimme Monforte d'Alban kylään, josta lähdimme seikkailemaan pikkuteitä kaupungin korkeimmilla mäillä sijaitsevalle Conterno Fantinon viinitalolle.

Saapuessamme Conterno Fantinon pihalle meidät otti vastaan viinitalon 2. sukupolven toimija, Fabio Fantino ja viinitalon tarhakoira Oliver.

Oliver relaa.

• Conterno Fantino on yksi Barolon alueen ensimmäisiä äärimodernistitaloja, eli viinitaloja, jotka hylkäsivät perinteiset pitkät maseraatioajat ja suuret botti-tynnyrit täysin. Viinejä alettiin valmistaa hyvin lyhyillä maseraatioajoilla ja uusissa, pienissä barrique-tynnyreissä kypsyttäen.
• Viinitalon perustivat Guido Fantino ja veljekset Claudio ja Diego Conterno. Heidän isovanhempansa olivat aina viljelleet ja myyneet rypäleitä, mutta kaverusten tavoitteena oli ryhtyä tekemään viiniä omalla nimellään. Viinitalo Conterno Fantino alkoi tehdä viiniä autotallissa Monforte d'Albassa vuonna 1984.
• Vuonna 1989 Conterno-Fantino osti Monforte d'Alban vierestä korkean Bricco Bastia -mäen tarhoineen ja alkoi tuottaa alueelta viiniä. Vuonna 1992 he rakennuttivat mäelle oman viinitalon, joka seisoo siellä edelleen.
• Nykyisin viinitalo omistaa 27 ha tarhoja, josta n. kolmasosa on Nebbioloa; 90% koko talon tuotannosta on punaista. Kaikki talon viinit valmistetaan omien rypäleiden tarhoista. Vuosituotanto on n. 130,000-150,000 pulloa.
• Vuodesta 1996 viinitalo on toiminut sertifioidusti luonnonmukaisin menetelmin. Viinitalolla ei käytetä rypäleiden valintapöytää (sorting table), vaan laadukkaat rypäleet valitaan käsin jo tarhoilla ja loput jätetään tarhoille.
• Viinien käymisen annetaan käynnistyä luonnonhiivoilla, minkä jälkeen viineihin inokuloidaan Albassa sijaitsevan laboratorion eristämä Conterno Fantinon omien tarhojen viljelty luonnonhiiva. Viinien annetaan käydä hyvin runsaan mutta lempeän uutoksen takaavissa, rypälemassaa jatkuvasti pyörittävissä roto-fermentereissä; esimerkiksi Nebbiolon annetaan maseroitua kuorien kanssa keskimäärin 10, korkeintaan 15 päivää.
• Dolcettoa kypsytetään terästankeissa, muut punaviinit kypsyvät tammitynnyreissä, joissa malolaktisen käymisen annetaan aina käydä loppuun luonnollisesti ennen pullotusta. Conterno-Fantinolla käytetään vain ranskalaisia barrique-tynnyreitä, koska he kokevat amerikkalaisen tammen olevan liian aromaattista ja viinin omia aromeja peittävää, kun taas slavonialainen tammi on liian kuivaa ja viinin valmiiksi luonnollisen runsaita tanniineja korostavaa. Tynnyreitä käytetään keskimäärin 3 vuotta: 2 vuotta Baroloon ja vuoden Barberaan ja Langhe Nebbioloon.
• Viinitalolla työskentelee yhteensä 10 henkeä; Guidon ja Claudion lisäksi talolla työskentelee mm. Guidon poika Fabio isäänsä avustavana viinintekijänä ja Guidon tytär Elisa PR-henkilönä, minkä ohella viinitarhoilla Claudiota auttaa agronomi Gian Piero Romana.

Fabio Fantino. ©Sari Ayre

Ensiksi varsin energisen, sosiaalisen ja aidosti esittelyhommista innostuneen oloinen Fabio Fantino kertoi meille hieman talon historiasta ja nykytilasta, minkä jälkeen hän vei meidät ihmettelemään talon viininvalmistuspuolta. Täällä hän esitteli meille ns. roto-fermenterit; käymistankit, joissa rypälemassaa voidaan tasaisesti pyörittää käyvän viinin läpi runsaan uutoksen, värin ja tanniinisuuden takaamiseksi.

Tämän jälkeen siirryimme tutustumaan talon kellaritiloihin. Conterno Fantinon modernistinen tyyli tuli jälleen varsin selväksi talon valtavissa, pienen teollisuushallin kokoisissa kellareissa: koko tila oli lähes peitetty barrique-tynnyreillä ja reunoilla seisoi pari yksinäistä botti-tynnyriä. Fabio selitti, kuinka hänen mielestään ranskalainen tammi on muihin puulaatuihin verrattuna ylivertaista viinin kypsytykseen ja kuinka pieni, viinin rakennetta pehmentävä barrique on merkittävästi parempi koville ja tanniinisille Baroloille kuin suuri, neutraali, slavonialaisesta tammesta tehty botti.

Tässä murto-osa Conterno Fantinon barriqueista ja
vasemmalla näkyvät kaikki talon bottit.

Hänen mukaansa hienostunut tammisuus kuuluu olennaisena osana Barolojen makumaailmaan ja esimerkiksi monien vanhempien Barolojen "vanhojen bottien tammisuus" on hänen mukaansa jo varsinainen makuvirhe, joka pilaa viinin. Pakko myöntää, että en kyllä tähän asti onnistunut olemaan vielä mistään samaa mieltä signor Fantinon kanssa, mutta jäin kuitenkin mielenkiinnolla odottelemaan löytyisikö talon viineistä pontta hänen puheilleen.

Seuraavaksi siirryimmekin talon maistelutilaan, jossa saimme eteemme varsin laajan kattauksen erilaisia Conterno Fantinon viinejä.

• Langhe Chardonnay Prinsipi 2014: Vain terästankeissa valmistettu, nuorena juotavaksi tarkoitettu Chardonnay; poimittu 19.9 ja pullotettu 30.9. Vuosituotanto 12,000 pulloa, joista 4,000 myydään Monforte d'Albassa.
  Valkoisen vihreä, nuori väri. Ilmaisuvoimainen tuoksu on aromaattinen, makea ja nuori: runsasta hedelmää, päärynämarmeladikarkkia, hentoa banaania. Maku kepeä, hedelmäinen, makean omenainen, kevyen trooppinen, hennon banaaninen, aavistus tuoretta päärynää, hapokas. Freesi, raikas ja hapokas siemailu-Chardonnay. 6€.
• Langhe Chardonnay Bastia 2013: 12 kk barrique-tynnyreissä (60% uusia, 40% vanhoja) kypsytetty Chardonnay. Sekoitus Ginestra-tarhan (runsautta ja hedelmää) ja Bricco Bastia -tarhan (kepeyttä ja hapokkuutta) rypäleitä.
  Väri intensiivinen, paksu kellanvihreä. Tuoksu runsas, kermainen, pähkinäinen, savuinen, ananaksinen, muhkean tamminen. Maku kepeä mutta täyteläinen, yllättävän hapokas, freesi ja mineraalinen. Sitrusta, kermaisuutta, voita, ananasta. Lempeä mutta intensiivinen ja eloisa. Hämmentävän tasapainoinen ja tyylikäs tammitettu Chardonnay. Ihan hyvä ostos 13€ hinnalla.
• Dolcetto Bricco Bastia 2014: Yhden, yli 500 metrin korkeudessa sijaitsevan tarhan 100 % Dolcetto. 6 päivää roto-fermentereissä, kypsytetty 8 kk terästankeissa, alkoholia 11,9%.
  Väri läpinäkyvä, hennon violetti rubiini. Aromaattinen tuoksu hyvin nuorekas, vadelmainen, hennon banaaninen. Mehukas maku kuivakka, hapokas, eloisa, hapankirsikkaa, karpaloa ja puolukkaa. Tanniinit antavat mukavan purevan tunnun viinille.Suutakuivattava, karheahko, eloisa ja pitkä. Erittäin hyvä Dolcetto 6 € hintaan!
• Barbera d'Alba Vignota 2013: Sekoitus viiden tarhan Barberaa, köynnösten korkeus keskimäärin 350 metriä merenpinnasta, ikä n. 15 vuotta. Kypsytetään 10 kk käytetyissä barrique-tynnyreissä. Vuosituotanto 30,000 pulloa.
  Muheva tuoksu savuinen, kypsän kirsikkainen, violettisävyisen marjainen, hennon orvokkinen. Maku täyteläinen, hapokas, napakka, tumman marjainen, hennon orvokkinen, aavistuksen puolukkainen, mineraalinen. Reunoilta pehmeä viini, jolla on eloisan hapokas ydin. Mukava, miellyttävä ja tasapainoinen Barbera, hyvä ostos 8,50€ hintaan.
• Barolo Vigna del Gris 2011: Arvostetun Ginestra-crun Barolo, sekoitus hyvin vanhojen köynnösten (0,6 ha) ja 15-vuotiaiden köynnösten (2,5 ha) rypäleitä. 7-10 päivän maseraatio, kypsytys 24 kk uusissa barrique-tynnyreissä ja 12 kk pulloissa. Vuosituotanto 10,000 pulloa.
  Läpinäkyvähkö, tumma granaatinpunainen väri. Voimakkaassa tuoksussa yrttisyyttä, savuisuutta, tervaa, erikoista greippisyyttä (tämä tuoksui paikoitellen Hartwallin greippilimonadilta!), tummanpuhuvaa tammea, hapankirsikkaa, kirsikankiveä ja makeaa mausteisuutta. Suutuntuma keskitäyteläinen ja mehevä. Maku kypsänmakean kirsikkainen, suklaisen tamminen, mansikkahilloinen, hennon luumuinen, hieman makea, aavistuksen alkoholinen. Tanniininen ja suht hapokas rakenne. Jälkimaku makean tamminen, hennon savuinen, ujon suklainen, hieman lämmin ja pitkä. Jännä tuoksu, mutta muuten ei kyllä ole Barolo meikäläisen makuun. 35€.
• Barolo Sorì Ginestra 2011: Arvostetun Ginestra-crun Barolo 30-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. 7-10 päivän maseraatio, kypsytys 24 kk uusissa barrique-tynnyreissä ja 12 kk pulloissa. Vuosituotanto 16,000 pulloa.
  Läpinäkyvähkö, tumma granaatinpunainen väri. Tuoksu hillitty, kypsänmakean kirsikkainen, hieman alkoholinen, tumman hedelmäinen, aavistuksen marjahilloinen. Makeahko maku hyvin tamminen, kuningatarhilloinen, suklainen, suht tanniininen mutta silti pehmeän täyteläinen. Hyvin mehukas viini, josta jää alkoholin lämpöä, makeaa kaakaovanukasta, luumua ja kuningatarhilloa. Ylikypsän oloinen, tammeen hukutettu moderni Barolo, joka on aivan liian pehmeä ja makea omaan makuuni. Hyi. 40€.
• Barolo Mosconi 2011: Noin 400 metrin korkeudessa sijaitsevan Mosconi-crun Barolo kahdelta tarhalta, joista toinen on jo istutettu 1950-luvulla. 7 päivän maseraatio, kypsytys 24 kk uusissa barrique-tynnyreissä ja 12 kk pulloissa. Vuosituotanto 5,000 pulloa.
  Läpinäkyvähkö, tumma granaatinpunainen väri. Tuoksu kypsä, luumuinen, sinimarjahilloinen, hieman marjajugurttinen, taustalla hentoa makeaa tammea ja aavistus tervaa. Täyteläinen, samettisen pehmeä ja keskitiivis suutuntuma. Makumaailma suklainen, luumuinen, kirsikkainen ja kevyen hapankirsikkainen; taustalla ylikypsää tummaa marjaa. Pehmeät ja kypsät, mutta runsaat tanniinit. Pitkä, makeankypsä, hieman lämmin ja luumuinen jälkimaku. Ei tämäkään kyllä toimi yhtään. 35€.

Normaalisti tässä vaiheessa viinitaloilla lopuksi kiitellään, tarjotaan ehkä mahdollisuus ostaa viinejä ja hyvästellään. Signor Fantino oli kuitenkin selkeästi eri maata, sillä hän oli yhä enenevässä määrin selittänyt innostuneesti niin viineistään kuin muista viineistä ja totesi, että tässä vaiheessa haetaan yllätyspullo. Loppujen lopuksi yllätyspulloja tulikin yhden sijaan neljä: kaksi sokko-Baroloa sekä talon vanhempi Chardonnay ja Fabio Fantinon ystävän valmistama Burgunderi – rinnakkainsokkona molemmat. Lopuksi vielä poksautettiin pullo Ruinartia hienon vierailun päätteeksi ja tarjottiin myös mahdollisuus maistaa Conterno Fantinon vuosikerrallista Barolo Chinatoa; yrteillä maustettua, väkevöityä ja makeaa Baroloa.

• Barolo Sorì Ginestra 2008: Samanvärinen kuin 2011, mutta seassa häivähdys kuivahtaneen veren rusehtavanpunaisuutta. Tuoksu kevyehkö, kypsänmakea, tummanpuhuva, hillitysti makean puiseva, hennon nahkainen, aavistuksen rusinainen. Maku kypsä, täyteläinen, tumman marjainen, luumuinen, hillityn kaakaoinen, runsas, tanniininen, suutuntumaltaan samettinen. Pitkässä, runsaassa ja makeaan taittuvassa jälkimaussa kaakaota, karhunvatukkamarmeladia ja hentoa lakritsia. Ei näköjään parin vuoden lisäkypsytys tee tästä viinistä yhtään siedettävämpää.
• Vigna del Gris 1998: Kehittynyt granaatinpunainen, ujosti tiilenpunainen, reunoilta täysin väritön; kevyt sakkaisuus paljastaa viinillä olevan ikää. Tuoksu kehittynyt, hapahko, vivahteikas ja jännä; lakritsia, lihalientä, kevyttä herukkahilloa ja aavistus sienimäisyyttä. Maku kypsänmakea, kehittynyt, hennon tammisen makea, luumuinen, hennon viikunainen ja suutuntumaltaan lempeäntäyteläinen. Rakenne melko tanniininen mutta melko kevythappoinen ja laiska. Pitkä jälkimaku viikunainen, savuinen, kevyen kaakaoinen ja hennon lämmin. Miellyttävä ja tyylikkäästi kehittynyt Barolo, mutta talon hyvin pehmeä ja kosiskelevan makea tyyli on edelleen vahvasti läsnä.
• Langhe Chardonnay Bastia 2008: Intensiivinen, hennosti vihertävä, tiivis sitruunankeltainen väri. Tuoksu savuinen, runsas, tamminen, kuivahko, hennosti kuivatun hedelmäinen. Maku keskitäyteläinen, keskihapokas, makean omenainen, persikkainen, hillityn ananaksinen, hennon hunajainen, aavistus mineraalinen. Rauhallinen, pehmeä ja lempeä yleisilme. Keskipitkässä jälkimaussa kermaa, vaniljaa, toffeeta, persikkaa ja kevyttä mineraalia. Hyvin samanlainen kuin 5 vuotta nuorempi versio, mutta ilman raikkautta ja intensiteettiä – viini ei tunnu kehittyvän kummoisesti iän kanssa.
• François Mikulski Meursault 1er Cru Poruzots 2010: 100% Chardonnay, 20% uusissa tammitynnyreissä, 80% 2., 3. tai 4. kerran tammitynnyreissä.
  Intensiivinen, vihertävä väri. Tuoksu kevyt, omenainen, kevyttä hunajaa, aavistus keltaista hedelmää. Maku kypsä ja täyteläinen, mutta kepeähkö ja hapokas. Hieman neutraali ja karu makumaailma, jossa mehevää omenaa, omenankuorta, mineraalia. Keskipitkässä jälkimaussa mineraalia, omenaa ja omenankuorta. Moni tykkäsi suosivan runsaampaa ja muhkeampaa Bastia Chardonnayta, mutta itseeni tämän viinin kiva, raikas, puhdas ja mukavan suoraviivainen ilmaisu upposi paremmin.
• Barolo Chinato 2007: Conterno-Fantinon ja apteekkari Giulio Perinin kanssa yhteistyössä kehitetty jälkiruokaviini, jossa 62 erilaista yrttiä uutetaan väkevöidyssä (17%) Barolossa 40 päivän ajan. Tämän jälkeen viinin annetaan kypsyä vähintään 12 kk ajan pullossa. Vuosituotanto n. 1,000-2,000 pulloa.
  Tasainen oranssinpunainen väri. Tuoksu äärimmäisen runsas, erittäin aromaattisen yrttinen; kuin yhdistelmä punaista Martinia ja Fernet Brancaa. Taustalla savua, kirsikkamarmeladia, ujoa suklaata. Makumaailma makea ja täyteläinen, samettinen, bitterinen, yrttinen, jägermeister-mainen, kevyen suklainen, hennosti tumman suklaan bitterinen, hapankirsikkainen, taatelihilloinen, ujon savuinen. Jälkimaku lämmin, kevyen bitterinen, mehevä, savuinen, kevyen tanniininen ja ylettömän maukas. Superherkullinen päätös maistelulle!

Maistelun viinit.

Mutta Fabio Fantino päätti, ettei päivä saisi vielä tähän päättyä! Hän sanoi jotakuinkin, että "nyt ajetaan tuosta mäki alas, tiedän loistavan viinibaarin", hyppäsi autoonsa ja lähti johdattamaan meitä kyseiseen paikkaan. Ja totta vie, Monforte d'Albasta löytyvä Le Case della Saracca oli valikoimaltaan täysin käsittämätön paikka – pienestä, mutta todella kattavasta viinikellarista löytyi pölykerrosten alta läjä niin paikallisia kuin ranskalaisia, espanjalaisia ja saksalaisia viinejä niin viime vuosikerroilta kuin hieman pidemmänkin ajan takaa.

Avezza Alta Langa & Fabio Fantino. ©Sari Ayre

Ostimme porukalla magnumpullon Alta Langa Brutia ja kaikenlaista pientä antipasti-henkistä naposteltavaa ja jäimme hetkeksi vielä juttelemaan niitä näitä. Kuitenkin tovin päästä Fabio totesi, että hänen on riennettävä takaisin viinitalolle ja katosi varsin sukkelasti paikalta pikaisten jäähyväisten ja kiitosten saattelemana. Niinpä mekin aloimme vihdoin siirtyä takaisin Albaan.

Pakko myöntää, että vaikka Conterno Fantinon Barolot olivat kaikkea muuta kuin meikäläisen suosikkeja, oli vierailu talolla kyllä kokemus vailla vertaa! Siinä missä muilla taloilla tulee enemmän tai vähemmän virallinen fiilis, leppoisan ja vieraanvaraisen Fabion seurassa oli olo kuin kotonaan ja herra kyllä osasi pitää vieraansa viihdytettyinä alusta loppuun. Ja vaikka Barolot menivät ohi maalista useilla metreillä, olivat useimmat talon muista viineistä ehdottomasti mainioita tuttavuuksia, joita ei oltu myöskään hinnalla pilattu! Ellei uuden maailman vaniljahillopommeista välitä, suosittelen jättämään talon Barolot omaan arvoonsa, mutta sen sijaan kannattaa pitää talon nimi mielessä muiden viinien varalta.

©Sari Ayre

Illan päätteeksi meillä oli vielä yksi ohjelmanumero: koska meille oli kertynyt eri viinitaloilta ja myymälöistä paljon mielenkiintoisia viinejä, päätimme pistää viinienmaistelusession pystyyn hotellille. Kävimme noutamassa läheisestä pizzeriasta pinon herkullisia känkkyjä ja aloimme illan hämärtyessä maistelemaan porukalla hotellihuoneemme terassilla kaikkea, mitä olimme saaneet kerättyä maisteltavaksi!

Illalla maistellut viinit, oikealla pullo Ferrandon grappaa.

• Les Crêtes Neblù Spumante: 100% Prëmetta-lajikkeesta valmistettu metodo classico -roséekuohuva 500-650 m korkeudessa kasvavien köynnösten rypäleistä, kypsyy 10 kk sakkojen kanssa. Vuosituotanto 4,500 pulloa.
  Hailakan oranssi rosée väri. Tuoksu kuivahko, mansikkainen, hennon hapahko. Maku kuiva, kevyt, vadelmainen, karpaloinen, hennon hapankirsikkainen, tasapainoinen, hapokas, ujon mineraalinen. Pieni ja hyvin ujo mousse. Ihan kiva perus-OK roséekuohuva, muttei 20,60€ hinnan väärti.
• Produttori di Carema Villa Nova Metodo Classico Brut: Careman osuuskunnan uutuustuote, 100% Nebbiolosta valmistettu metodo classico -roséekuohuva.
  Vaalea aperolinoranssi väri. Tuoksu kuiva, yrttinen, marjainen, kevyen tervainen ja hennon hapankirsikkainen. Maku intensiivinen, vadelmamarmeladinen, hapankirsikkainen, hennon metsämansikkainen, hapokas, runsas, hennon ruusunmarjainen. Mousse runsas, kuohkea ja muhkea. Jälkimaku hieman vaatimattoman pituinen, mutta raikas, hapokas ja mukavan rapsakka. Oikein mainio pikku roséekuohuva.
• Cave du Vin Blanc Blanc de Morgex et de la Salle Metodo Classico Brut: 100% Prié Blanc -lajikkeesta valmistettu metodo classico -kuohuva, kypsyy vähintään 12 kk sakkojen kanssa.
  Fairynvihertävä väri. Tuoksu aromaattinen, kypsän omenainen, kevyen mantelinen, hennon päärynäinen, ujon kukkea. Maku kypsä, runsas, makean omenainen ja sitruksinen, kevyen paahteinen, hennon pähkinäinen, aavistuksen kinuskinen, hapokas ja rapsakka. Jälkimaussa kypsänmakeaa hedelmää, mineraalia ja rapsakkaa hapokkuutta. Oikein kiva ja tyylipuhdas, laadukkaat crémantit mieleen tuova kuohuva. 16€.
• La Kiuva Vallée d'Aoste Pinot Gris 2013: 4 kk terästankeissa kypsytetty Pinot Gris.
  Runsas tuoksu on makea, persikkainen, verkkomeloninen, hunajainen ja kevyen sienimäinen. Suussa viini on täyteläinen, makeankypsän omenainen, persikkainen, runsas, kohtalaisen hapokas. Kaikin puolin mainio, tasapainoinen, hieman Alsace-henkinen Pinot Gris – täysin toista maata kuin muun Italian ankeat Pinot Grigiot.
• Capetta Birbarello: Lähimarkettimme halvin viini, joka otettiin testiin huvitusta herättäneen nimensä vuoksi. Ei vuosikertaa, ei tietoja viinistä, ei mitään. Edes internet ei osaa auttaa viinin kanssa.
  Läpinäkyvä, tumma rubiininpunainen väri. Simppelissä tuoksussa vadelmamarmeladia ja paperia. Suussa viini on kepeä, kuivahko ja pirskahteleva. Melko olemattomasta mausta löytyy vadelmaa, puolukkaa, pahvia ja kevyttä tanniinisuutta. Hapokas, melko karvas ja simppeli kokonaisuus. Viini maksoi 3,89€ magnumpullo ja on jotakuinkin juuri sellaista, mitä voisi odottaa.
• Caves Cooperatives de Donnas Vallée d'Aoste 2011: 90% Freisa, 10% Neyret; kypsyy 12 kk 2,500 l botti-tynnyreissä.
  Läpinäkyvän mustanpunainen, reunoilta hennosti rusehtava. Tuoksu kuiva, savuinen, mustamarjainen, kirsikkainen, kevyen multainen, hennon mustikkainen, ujon tervainen; muistuttaa etäisesti Nebbioloa. Suussa kepeä; maku kuiva, kypsän kirsikkainen, puolukkainen, vadelmainen, kevyen multainen, hennon maamainen, ujosti mansikkainen, etäisesti (mahdollisesti tammisen) mausteinen. Mukavan hapokas ja melko tanniininen. Pitkä, karvas, savuinen, karhunvatukkainen ja pippurinen jälkimaku. Todella kiva ja tasapainoinen Aostan punaviini.
• Caves Cooperatives de Donnas Barmet 2013: 100% Nebbiolo.
  Tasainen, läpinäkyvä vaalea rubiininpunainen väri. Tuoksu tummanpuhuva, karpalomurskainen, kevyen savuinen, aavistus kuivahtaneita ruusuja ja ujosti savuista maaperää. Eloisa, puhdaspiirteinen ja mehukas maku on keskitäyteläinen, kuiva, karpalovetoisen punamarjainen, mineraalinen, aavistuksen lihaisa, kevyen savuinen ja kohtalaisen karvas. Maltillisen tanniininen, mutta napakan hapokas. Kokonaisuutena kuin superhyvä, freesi ja todella kepeä Langhe Nebbiolo.
• Produttori di Carema DOC Carema 2012: 100% Nebbiolo; kypsyy vähintään 36 kk, josta vähintään 24 kk suurissa botti-tynnyreissä.
  Ohut, vaalean karpalomehuinen väri on enemmän rosée- kuin punaviiniä muistuttava. Vivahteikkaassa tuoksussa hapahkoa marjaisuutta, karpaloa, savua ja kevyttä kuivakukkaisuutta. Suussa kuiva, melko täyteläinen, mausteinen, hapankirsikkainen, karpalomarmeladinen, kevyen savuinen, hennon punaherukkainen ja tasapainoisen hapokas. Tanniinit keskirunsaat, mutta suht puruvoimaiset. Jättää suuhun bitterisen, vivahteikkaan, hapokkaan punamarjaisen ja tanniineista kevyen karhean, pitkäkestoisen jälkivaikutelman. Hieman simppeli, mutta kaikin puolin mainio, tasapainoinen ja herkullinen Nebbiolo.
• Produttori di Carema DOC Carema Riserva 2010: 100% Nebbiolo; kypsyy vähintään 48 kk, josta 30 kk suurissa botti-tynnyreissä.
  Väriltään samanlainen kuin edellinen, mutta sekä hiukan tummempi että tiilenpunaiseen taittuen kehittyneemmän oloinen. Tuoksu hillitty, hapankirsikkainen, hieman savuinen, hennon tervainen. Hento, mutta elegantti ja hurmaava yleisilme – avautuessaan muuttuu runsaammaksi. Suussa täyteläinen, hapokas ja runsaanpuoleinen, mutta melko maltillisen tanniininen. Supermehukas ja puhdaspiirteinen maku tarjoilee hapankirsikkaa, savua, mausteisuutta, kivistä mineraalia, karpaloa ja hentoa vadelmaa. Todella mainio Nebbiolo, mutta tuntuu lupailevan enemmän potentiaalia kuin pistävän parastaan nyt.
• Cooperativa Produttori Erbaluce di Caluso Passito 2007: 100% Erbaluce. Rypäleitä aluksi kuivatetaan 4 kk, minkä jälkeen niistä saatua viiniä kypsytetään 48 kk tammessa.
  Kullankeltaiseen taittuva oranssinruskea väri. Makeassa ja aromaattisessa tuoksussa rusehtavaa omenaa, hunajapähkinäleivosta, ylikypsiä trooppisia hedelmiä, kevyttä sitruunamarmeladia ja aavistus Pihlaja-karamellia. Suussa viini on täyteläinen, varsin makea, intensiivinen, runsas, muhkea, kinuskinen, omenahilloinen, kevyen persikkamössöinen ja hillitysti vaahterasiirappinen. Hapokkuus jää makeuden alla melko kevyeksi. Suuhun jää makea ja pitkäkestoinen, siirappisen tahmea, päshkinäinen, kevyen päärynähilloinen ja hennon hunajainen jälkimaku. Kaikin puolin hieno jälkiruokaviini.

Päivän aikana maistettu:

-Pelissero Langhe Favorita 2013
-Pelissero Munfrina Dolcetto d'Alba 2013
-Pelissero Augenta Dolcetto d'Alba 2013
-Pelissero Piani Barbera d'Alba 2012
-Pelissero Tulin Barbera d'Alba 2011
-Pelissero Long Now 02011
-Pelissero Langhe Nebbiolo 2012
-Pelissero Nubiola Barbaresco 2010
-Pelissero Barbaresco Tulin 2010
-Pelissero Barbaresco Vanotu 2010
-Pelissero Mosto Parzialmente Fermentato Moscato 2013
-Conterno Fantino Langhe Chardonnay 2014
-Conterno Fantino Chardonnay Bastia 2013
-Conterno Fantino Dolcetto Bricco Bastia 2014
-Conterno Fantino Barbera d'Alba Vignota 2013
-Conterno Fantino Vigna del Gris 2011
-Conterno Fantino Sorì Ginestra 2011
-Conterno Fantino Mosconi 2011
-Conterno Fantino Sorì Ginestra 2008
-Conterno Fantino Vigna del Gris 1998
-Conterno Fantino Bastia Chardonnay 2008
-Francois Mikulski Meursault Poruzots 2010
-Ruinart Brut Blanc de Blancs
-Conterno-Fantino Barolo Chinato 2007
-Arezza Metodo Alta Langa Classico Brut 2011
-Les Crêtes Neblù Metodo Classico
-Cave du Vin Blanc Vallée d'Aoste Blanc de Morgex et de la Salle Metodo Classico Brut
-Produttori di Carema Vina Nova Metodo Classico Brut
-La Kiuva Pinot Gris 2013
-Caves Cooperatives de Donnas Freisa 2011
-Capetta Birbarello
-Barmet Valle d'Aosta Nebbiolo 2013
-Produttori di Carema 2012
-Produttori di Carema Riserva 2010
-Produttori Erbaluce di Caluso Passito

Pelisseron sijainti Barbarescon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Conterno Fantinon sijainti Barolon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Viinimestarin päiväkirja 17: Piemonte (ja Aosta), päivä 3

Tiistai 21.4.2015

Tämä päivä taisi olla se, mitä itse henkilökohtaisesti odotin eniten. Nimittäin siitä asti, kun sovimme päämääräksemme Piemonten, olin ehdottanut – suorastaan vaatinut – tutustumiskierrosta Aostan laaksoon. Tämä piskuinen viinialue on nimittäin äärimmäisen tuntematon niin Suomessa kuin maailmallakin, joten näin hienon mahdollisuuden heittäminen hukkaan olisi sulaa hulluutta! Onneksi opettajamme Anu oli samoilla linjoilla kanssani ja pienen aikataulujen räknäämisen jälkeen päivä Aostan laaksossa lopulta sujahti Piemonte-reissailun sekaan.

Aostan laakso

Viinitarhoja ja maisemia Aostan laaksossa.

• Aostan laakso, eli Valle d'Aosta (italiaksi) tai Vallée d'Aoste (ranskaksi) on sekä kooltaan että väkiluvultaan Italian pienin ja harvaanasutuin autonominen alue Italian luoteisnurkassa, Ranskan ja Sveitsin rajalla. Alue on virallisesti kaksikielinen ja todellisuudessa kolmikielinen: 96% väestöstä puhuu italiaa ja 75% ranskaa, alueen virallisia kieliä, mutta 56% puhuu valdôtainia, paikallista arpitaanin murretta. Noin puolet väestöstä ymmärtää tai puhuu kaikkia kolmea kieltä. Tämä kielellinen monimuotoisuus näkyi hyvin mm. paikallisen marketin viinihyllyllä, jossa paikallisten viinien etiketit saattoivat olla ranskaksi, italiaksi tai molemmilla kielillä.
• Alun perin Aostan laakso oli osa Piemontea, mutta se sai itsenäisyyden 2. maailmansodan jälkimainingeissa, vuonna 1948. Nykyisin Aostan laakso on ainoa Italian autonominen alue, jota ei ole jaettu erikseen provinsseiksi, vaan alue on yksi yhtenäinen hallinnollinen alue.
• Koska valtaosa Alppien keskellä sijaitsevasta Aostan laaksosta on käytännössä asumiskelvotonta vuoristoa, ovat asukkaat pääasiassa asettuneet alueelle nimensä antavan keskuslaakson varrelle, jota pitkin myös kulkee Aostan merkittävin väylä, koko alueen (ja Euroopan) päästä päähän kulkeva E25-moottoritie. Päälaaksosta erkanevissa sivulaaksoissa on myös jossain määrin asutusta, mutta merkittävä osa (noin neljännes koko asukasmäärästä) asuu alueen pääkaupungissa, Aostassa.
• Viinillisesti kiinnostavaksi Aostan laakson tekee sen eristäytyneisyys sekä Italiasta että Ranskasta, minkä johdosta alueella tavataan hyvin paljon sellaisia rypälelajikkeita, mitkä eivät ole koskaan levinneet alueen ulkopuolelle. Tällaisia ovat mm. alueen merkittävin punainen rypäle, Petit Rouge, sekä niin ikään punaiset Bonda, Cornalin, Crovassa Nera, Fumin, Mayolet, Ner d'Ala, Neyret, Prëmetta, Vien de Nus ja Vuillermin. Paikallisia valkoisia lajikkeita alueella ei juurikaan tavata, poikkeuksena Euroopan korkeimmilla tarhoilla sijaitsevat, usein varttamattomissa köynnöksissä kasvavat Prié Blanc -rypäleet. Paljon suositumpia ovat muualta saapuneet valkoiset lajikkeet Chardonnay, Gewürztraminer, Incrocio Manzoni, Malvoisie (eli Pinot Gris), Muscat Blanc ja Müller-Thurgau. Muualta saapuneita punaisia lajikkeita ovat mm. Dolcetto, Gamay, Picotendro (eli Nebbiolo), Pinot Noir ja Syrah. Alueen vuorokautinen lämpötilanvaihtelu on todella merkittävää: päivisin voi lämpötila nousta jopa 35 asteeseen, kun taas öisin voidaan laskeutua lähelle nollaa. Alueella jatkuvasti puhaltava tuuli tasaa lämpötiloja viinitarhoilla. Vuotuinen sademäärä on n. 400 mm.
• Alueen tuotanto on mikroskooppista, sillä koko alueella tuotetaan vuosittain 320 hehtaarin alueelta yhteensä noin 2-3 miljoonaa pulloa, joista vain melko pieni osa (430,000 ploa) on DOC-laatuluokiteltua; koska alueella ei ole IGT-luokittelua, kaikki loput viinit kuuluvat matalimman vino da tavola -luokittelun alle. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi Moët & Chandon -shamppistalon vuosituotanto on n. 25-30 miljoonaa pulloa. Tuottajia alueella on 31, joista osuuskuntia on 6.

Alpit ja Aosta lähestyvät! ©Sari Ayre

Kello seitsemältä aamulla alkanut reissumme Aostaan ei mennyt ihan niin suoraviivaisesti kuin olisi voinut kuvitella; toinen autoistamme lähti ajamaan loogisesti melko lailla suorinta kuviteltavaa reittiä kohti Aostaa Torinon kaupungin vierestä, kun taas toinen autoistamme seurasi uskollisesti navigaattoria, joka halusi suorastaan väkisin ohjata perille idästä, Monferraton kautta kiertäen. Varmalla kaasujalan käytöllä kuitenkin jälkimmäinen auto (jossa siis itse olin matkustajana) sai hyvin ensimmäistä autoa kiinni ja lopulta autot saapuivatkin Alppien tuntumaan vain n. 10 minuutin sisällä toisistaan.

Tervetuloa Caremaan. ©Sari Ayre

Alppien juurella, aivan Aostan laakson suulla ja juuri ennen Aostan laakson ja Piemonten välistä rajaa huomautin kanssamatkustajilleni, että aivan kohta tuossa vieressä, joen toisella puolella, sijaitsisi Careman viinialue – voisimmeko siis tehdä pienen turneen tässä matkalla kun meillä olisi vielä reilusti ylimääräistä aikaa ennen ensimmäistä tilavierailuamme? Noh, minuuttipalaverin päätteeksi teimme käännöksen oikealle ja lähdimme pikaisesti ihmettelemään mistä Caremassa on oikein kyse.

Carema

• Careman viinialue sijaitsee pienen (alle 800 hengen kokoisen) Careman kylän ympärillä. Alue on yksi Piemonten pohjoisimpia ja ennen kaikkia pienimpiä viinialueita ja se sijaitsee Aostan laakson suussa, aivan Aostan ja Piemonten rajalla, kuitenkin vielä Piemonten puolella. Tämän vuonna 1967 DOC-appellaation saaneen alueen viljelyala on 120 ha, mutta koska viininviljely on alueen viileän ilmaston ja Alppien jyrkkien rinteiden vuoksi äärimmäisen haastavaa, vain 13 ha ala on todellisuudessa viljeltyä.
• Alueella sijaitsee vain kourallinen viljelijöitä ja ainoastaan kaksi tuottajaa: omalla nimellään viiniä tuottava Ferrando Vini ja paikallisten viljelijöiden osuuskunta, Cantina dei Produttori Nebbiolo di Carema.
• Alueen pääasiallinen rypäle on punainen Nebbiolo; punaisen Careman on oltava vähintään 85% Nebbioloa, mutta maksimissaan 15% voi olla muita paikallisia punaisia rypälelajikkeita. Alueella viljellään myös pieniä määriä hieman etelämmässä suositumpaa valkoista Erbalucea. Tyylillisesti Careman Nebbiolot ovat Barolon tai Barbarescon Nebbioloja kepeämpiä, hillitympiä ja vähemmän tanniinisia, mutta samalla hapokkaampia ja usein myös aromikkaampia. Parhaimpien vuosikertojen Caremat voivat helposti ikääntyä vuosikymmeniä.

Paikallisen osuuskunnan, Produttorin, paikallistaminen ei ollut kovinkaan vaikeaa, sillä Careman kylän halkaisee yksi tie, ja Produttori sijaitsi sen varrella kylän keskellä. Pamahdimme paikalle ja meille tarjottiin maistiaiset muutamasta paikallisesta viinistä. Ihastelimme hetken aikaa viinejä ja Produttorin pieniä, suorastaan vaatimattomia tiloja, minkä jälkeen ostimme mukaamme kourallisen viinejä, jotta koko porukka pääsisi maistelemaan niitä ja hyppäsimme autoihimme.

Köynnöksiä Caremassa. ©Sari Ayre

Pysähdyimme vielä hetkeksi ihmettelemään alueen köynnösistutuksia, joita tuntui löytyvän lähes jokaisen talon välistä tai takapihalta. Toisin kuin Langhessa, jossa könnökset kasvavat suurilla tarhoilla lähes maan tasolle leikattuina, Caremassa Nebbiolo-köynnökset kasvoivat jyrkillä, porrastetuilla kivitarhoilla ja hyvin korkeiksi leikattuina – usein jopa toista metriä korkeiden tukikehikkojen varaan tuettuina.

Moottoritietä Piemonten ja Aostan rajalla. ©Sari Ayre

Sitten jälleen autoon ja kohti Aostaa! Tekisi mieli tässä välissä hehkuttaa tämän Alppien väliin urautuneen laakson loputonta kauneutta, mutta mitkään sanat eivät onnistu tekemään oikeutta alueen henkeäsalpaaville näkymille. Riittänee, jos sanon, että ihmeteltävää riitti ja voin suositella vierailemaan paikalla pelkästään alueen epätodellisten vuorimaisemien vuoksi.

Lopulta saavuimme Aostan kylään ja pienimuotoisen eksymisen ja ristiin rastiin ajelun jälkeen onnistuimme pääsemään perille seuraavan vierailukohteemme, eli IAR:n, paikallisen maatalousoppilaitoksen pihaan, jossa toisen automme miehistö oli saanut odottaa jo tovin parin ajan.

IAR parkkipaikalta katsottuna.

Alun perin Sukulan Riikan piti olla meillä mukana matkalla oppaana, mutta hän ei päässytkään mukaamme, ja koska koulun puolesta paikalla ei ollut ketään kielitaitoista, jouduin joten kuten italiaa ja ranskaa hanskaavana henkilönä toimimaan tulkkina meille koulua esitelleelle henkilölle. Tästä syystä en tullut itse kirjoitelleeksi juuri mitään koulusta muistiinpanoihini, joten nyt joudutaan menemään muistikuvien ja internetin varassa.

Institut Agricole Régional eli IAR

• Aostan laakson maatalousoppilaitos IAR on perustettu vuonna 1951. Koulun on perustanut Aostan pohjoispuolella, Sveitsissä sijaitsevan Pyhän Bernhardin solan majatalon katolinen pappi Joseph Vaudan. IAR:n alkuperäinen tehtävä oli taata tämän pienen ja tuntemattoman alueen maataloustuotteiden tulevaisuus ja säilyttää oppi niiden valmistusmenetelmistä.
• IAR:n ja pappi Vaudanin kunniaksi voidaan mainita Aostan laakson viinien kaupallisen tuotannon henkiinherättäminen ja ylläpitäminen. Vaikka Aostan laakson viinit ovat edelleen varsin tuntemattomia, olisi niiden tilanne merkittävästi heikompi ilman IAR:n tuomaa panosta.
• Alun perin koulun opintokokonaisuus oli 3 lukukautta (1½ vuotta), sitten 2 vuotta ja lopuksi 3 vuotta. Vuonna 1982 koulua laajennettiin ja samalla opintojärjestelmä uudistettiin täysin; nykyisin opintokokonaisuus on 5 vuotta kestävä korkeakoulututkinto.
• Oppilaitoksessa sekä opetetaan että tutkitaan ja kehitetään viininvalmistuksen lisäksi muutakin maataloutta, kuten viljan ja hedelmien viljelyä sekä karjataloutta.
• Viinipuolella IAR:llä on yhteensä n. 20 ha viljelyalaa, joilla viljellään n. 40 eri lajiketta. Vuosituotanto on 60,000 pulloa, erilaisia pullotteita on n. 20 erilaista.
• Viinien valmistuksessa käytetään tarpeen mukaan sekä viljeltyjä hiivoja että villihiivoja. Kypsyminen tapahtuu joko terästankeissa tai ranskalaisissa 120, 225 ja 500 litran tynnyreissä tai botteissa. Viinit pyritään valmistamaan suodattamattomina.
• 1970-luvulla IAR metsästi pappi Vaudanin alaisuudessa paikallisilta maataloilta erilaisia paikallisia rypälelajikkeita tarkoituksenaan Aostan omien rypälelajikkeiden kartoittaminen ja tarvittaessa mahdollinen elvyttäminen. IAR:n saavutuksiin kuuluu mm. käytännössä lähes kokonaan sukupuuttoon kuolleen Vuillermin-lajikkeen paikallistaminen ja elvyttäminen.
• Koulun oppilaita koulutetaan valmistamaan viiniä, minkä lisäksi oppilaita kannustetaan itse kokeilemaan erilaisten viinien kehittämistä opinnäytetöinä. Onnistuneimmista kokeiluista IAR voi valmistaa myös uusia viinejä kaupalliseen tuotantoon.
• Paikallinen kulutus ja turismi ovat IAR:lle hyvin tärkeitä, sillä n. 60% tuotannosta myydään paikallisesti ja vain 10% viedään muualle Italiaan. Noin kolmannes tuotannosta myydään vientinä Italian ulkopuolelle.

IAR:n labraa ja opinnäytetöitä.

Meille esiteltiin IAR:n tiloja, mm. viininkäymis- ja kypsyttelyhuoneita; pullotuslinjastoa, jossa opiskelijat harjoittelivat laitteiston toimintaa; laboratoriota, jossa viinien kemiallisia ominaisuuksia tutkitaan ja jossa näkyi kymmeniä ja taas kymmeniä opiskelijoiden kokeiluviinejä. Lisäksi oppaamme kertoi, että esimerkiksi omenoidenviljely on alueella käytännössä yhtä tärkeässä roolissa kuin viininviljely, mikä selitti lähes joka paikassa ympäri Aostaa näkyneet, kukassa olevat omenapuut.

Lopuksi meille järjestettiin maistelu, jossa esiteltiin ensisijaisesti IAR:n paikallisista lajikkeista tuottamia viinejä, mutta myös muutamia kuriositeetteja kansainvälisistä lajikkeista.

• Monchoisi 2011: Chardonnay (50%) - Pinot Noir (50%) -kuohuviini, 33 kk sakkakypsytetty, degorgé 12/2014. Vuosituotanto 850 ploa. Aromikas, paahteinen, hennon pähkinäinen, hienostunut, mineraalinen, hapokas, napakka ja elegantti esitys. Oikein upea kuohuva ja 15,5€ hinnalla mainio ostos.
• Pinot Gris 2014: 770m korkeudessa, kaakkoon antavien tarhojen rypäleistä valmistettu. Ensiksi mainittakoon, että en todellakaan ole mikään italialaisten Pinot Grigioiden ystävä. Tämä viini on hyvin runsas, persikankivinen, mehevä, täyteläisenmuhkea, mausteinen, mukavan hapokas, hennon mineraalinen, kuivahko ja paksu muttei läski. Upea Pinot Gris – ei siis Pinot Grigio – ja varmaan parasta mitä tästä lajikkeesta olen koskaan Italiasta maistanut. Lähempänä Alsacen tai Saksan PG-tyyliä kuin muuta Italiaa. Loisto-ostos 8,5€ hintaan.
• Blanc du Prieur 2014: 85% Grenache, 15% sekalaisesti kansainvälisiä valkoisia lajikkeita; blanc de noirs -henkinen valkoviini. vuosituotanto 1,500 ploa. Hailakka vaaleanpunaisen ruusun väri. Runsas, kypsänmakea tuoksu, jossa mansikkamarmeladia ja persikkaa. Maku kypsä, runsas, mehevä, persikkainen, metsämansikkainen, todella hedelmäinen, mehevä ja läskihkö. Hauska ja helppo "rosée", 7,5€.
• Vin des Chanoises 2014: Mayolet (90%), Cabernet Franc (5%), Cornalin (5%) 590-640 metrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoilta. 7 kk tammessa, väh. 1 kk pullossa. Tämä pullo oli vasta ns. barrel sample, eli viinierä oli vasta menossa pullotukseen. Tuoksu savuinen, vadelmainen, lakritsinen, hyvin nuorekas. Maku kevyt, mausteinen, vadelmainen, hillityn vaniljainen, hapokas, kevyen punaherukkainen, hennon mineraalinen. Kiva, nuori perusviini. Erittäin kelpo ostos 5,4€ hintaan.
• Petit Rouge 2013: Teräksessä 7 kk, väh. 1 kk pullossa. Vuosituotanto 2,650 ploa. Läpinäkyvä rubiini. Tuoksussa mustapippuria, reduktiivista ruutisuutta, variksenmarjaa, kypsiä mustia marjoja, häivähdys savua ja vegetaalisuutta. Maku kuiva, keskitäyteläinen, tiivis, mustan kirsikkainen, melko hapokas, matalatanniininen. Jälkimaussa pippuria, viiliä, karhunvatukkaa ja yrttisyyttä. Kiva, luonteikas perusviini, hinta 8,2€.
• Cornalin 2014: teräksessä 7kk, väh. 1 kk pullossa. Vuosituotanto 3,500 ploa. Läpinäkyvä musta kirsikka. Musteinen, kevyen mansikkainen ja valkopippurinen tuoksu. Maku keskitäyteläinen, napakka, pippurinen, kohtalaisen hapokas, maltillisen tanniininen, kypsän karhunvatukkainen, samettinen. Jälkimaku kirsikkainen, runsas, mausteinen, kohtalaisen tanniininen ja pitkä. Kiva, asenteellinen viini ja hyvä ostos 8,8€ hintaan.
• Vuillermin 2013: 12 kk botteissa, 3 kk teräksessä. Vuosituotanto 2,000 ploa. Tasainen, läpinäkyvä musta kirsikka. Ruoksussa rosmariinia, fenkolia, savua, kirsikkaa, bergamottia, pippuria, yrttiä, hentoa tammea. Kuiva, vadelmamarmeladinen, aromikas, glögimausteinen, runsas, jännä ja vivahteikas. Häivähdys paahdetta ja vaniljaa. Jälkimaku lakritsinen, luumuinen, keyen tamminen, hennon vaniljainen, pitkä. Todella jännä, hauska ja omintakeinen esitys. 12€.
• Sang des Salasses 2013: Pinot Noir, 12 kk ransk. botti, 3 kk teräksessä. Vuosituotanto 1,500 ploa. Vaaleahko rubiini. Tuoksu freesi, paljon kirsikkaa, pippuria, pinositeettia ja hentoa kiniinisyyttä. Maku kepeä, freesi, hapokas, elegantti, kypsä, kevyen tanniininen, makean kirsikkainen, kevyen pippurinen, aavistuksen kukkea, hennon kaakaoinen. Mainio, tyylipyhdas Pinot Noir, jossa tammi pitää hentoa taustakomppia. 11€.
• Fumin 2011: 12 päivän maseraatio. 12 kk ransk. botti, 3 kk teräksessä. Vuosituotanto 2,500 ploa. Melko läpinäkymätön, konsentroituneen violetti ja hennon sakkainen väri. Kukkea, aromikas, violetti, CabFrancisen vegetaalinen, hennon juureksellinen tuoksu. maku intensiivinen, hapokas, makean vadelmainen, runsas, mineraalinen, kohtalaisen tanniininen, hillityn tamminen, kuivatun hedelmäinen maku. Runsas, pitkä, makean tumman marjainen, tanniinisen kireä ja ujon vegetaalinen jälkimaku. Erittäin jännä, luonteikas ja ainutlaatuinen tapaus; mainio ostos 12€ hinnalla.
• Gewurztraminer Passito Vendemmia Tardiva 2013: Vuosituotanto 480 kpl 0,375 ploa. Runsas, hunajainen, päärynäinen, mausteinen ja simainen tuoksu johdattaa jännään, tahmean makeaan, päärynäiseen, hunajaiseen, inkivääriseen ja hennon mineraaliseen makuun. Keskihapokas mutta kepeä. Todella miellyttävä, simppeli mutta maukas jälkkäriviini. 15€.

Maistelun viinit.

Maistelun jälkeen suuntasimme hakemaan välipalaa Aostan keskustassa sijaitsevasta supermarketista, mistä monet meistä ostivat myös paljon paikallisia viinejä tuliaisiksi – IAR:llä ei ollut paikan päällä mahdollisuutta ostaa talon viinejä ja Piemonten puolella Aostan laakson viinit ovat harvinaisia kuin kanan hampaat. Marketista löytyi mukavasti sekä IAR:n pullotteita että muiden paikallisten tuottajien viinejä.

Seuraavaksi siirryimme Aostan länsipuolella, Aymavillesin kylän tuntumassa majaa pitävälle Les Crêtes -viinitalolle.

• Les Crêtes ("huiput") on Costantino Charrèren ja kahden tyttärensä luotsaama perheyritys. Tätä viinitaloa pyörittävän suvun esivanhemmat saapuivat Aostan laaksoon jo 1700-luvun lopulla, jolloin he rakensivat Aymavillesin kylään, Aostan halkaisevan Dora Baltea -joen varteen vesimyllyn ja alkoivat viljelemään maata. Tämä mylly on edelleen suvun omistuksessa ja toimii mm. viinikellarina, mutta nykyisin valtaosa viinitalon toiminnasta on keskittynyt Aymavillesin ulkopuolella, peräti 650 metrin korkeudessa sijaitsevaan, modernisoituun viininvalmistamoon.
• Talo toimi maataloustuotteita tuottavana farmina aina 1950-luvulle, jolloin Les Crêtes alkoi panostamaan viineihin. Noin 2 ha peltoja uudelleenistutettiin viinitarhoiksi ja erityishuomiota kohdistettiin paikallisiin, uniikkeihin lajikkeisiin.
• Nykyisella noin 25 ha pinta-alallaan ja n. 220,000 pullon vuosituotannollaan Les Crêtes on Aostan laakson suurin yksityinen yritys.
• Yhtiön logon virkaa pullojen etiketeissä toimittaa côteau la tour; noin 700 metrin korkeudessa sijaitseva, 1400-luvulta peräisin oleva torni talon omistamien tarhojen keskellä. Tämä torni valvoo viinitarhojen ja koko Aostan kylän ylitse ja se on alun perin toiminut viestitornina Aostan ja muiden lähikylien välillä. Myöhemmin se on saanut toimia mm. ylimystön metsästysmajana ja lepopaikkana. Suvun omistuksessa torni on ollut vuodesta 1832.

Hädin tuskin kyynärvarren mittaisia köynnöksiä Aostassa. ©Sari Ayre

Aivan ensiksi paikalle saapuessamme lähdimme tutustumaan paikallisiin tarhoihin ja maisemiin jalan. Suoritimme siis muutaman kilometrin marssin viini- ja omenatarhojen poikki côteau la tourille, jossa meille esiteltiin talon jyrkillä rinteillä sijaitsevia viinitarhoja, tornin historiaa ja joka puolelle levittäytyviä, henkeäsalpaavia maisemia. Lisäksi Aostan sää kyllä jaksaa hämmentää: olimme Alpeilla, 700 metrin korkeudessa merenpinnasta, kaikkialla kävi tasainen tuuli, joka välillä äityi pieniksi puhureiksikin ja silti oli lähes hiki, vaikka kuljeskelimme t-paidoissa. Kaipa tämä liittyy siihen alueen suureen lämpötilavaihteluun, sillä auringon laskettua alueella tulee ymmärtääkseni melko kylmä.

Kyllä, Aostassa viljellään myös paljon omenoita.

Tällaisissa maisemissa meidät pistettiin marssimaan.
©Sari Ayre

Côteau la tour ja Syrah-tarhoja.

Näkymä côteau la tourilta Aostan kylään (kaupunki kuvan oikeassa laidassa).

Tarhoja ja näkymiä ihmeteltyämme palasimme takaisin Les Crêtes'sin viinitalolle, jossa meille esiteltiin muutamia talon viinejä.

• Petite Arvine 2013: Aromaattinen, kukkea, raikas, suolaisen mineraalinen, kevyen bitterinen, hapokas ja hennon savuinen valkoviini, josta löytyy myös kypsää omenaa ja keltaluumuisuutta. Pitkä, freesi ja eloisa yleisvaikutelma. 13,2€.
• Chardonnay Cuvée Bois 2012: Talon eniten mainetta kerännyt viini, jota usein verrataan parhaimpiin Burgundin Chardonnay-viineihin. Kypsyy uusissa, 300 litran ranskalaisissa tammitynnyreissä sakan kanssa 10 kk, bâtonnage 15 päivän välein. Vuosituotanto 7,000 ploa. Tuoksu runsas, raskas ja paahteinen: pähkinää, kermaa, trooppisia hedelmiä ja kevyttä vaniljaa. Maku kepeähkö, raikas, hapokas, ananaksinen, melko mineraalinen, makean mausteinen, hennon paahteinen, kermainen ja tasapainoinen. Tuhdista tuoksustaan huolimatta hämmentävän tyylikäs, raikas ja tasapainoinen esitys tyylilajissaan. 34,1€.
• Fumin 2012: Kypsyy 12 kk käytetyissä 300 litran ranskalaisissa tammitynnyreissä (ex-Cuvée Bois -tynnyreissä siis). Vuosituotanto 16,000 pulloa. Boysenmarjaa, erikoista maamaisuutta, kuivalihaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja vivahde tummempaa hedelmää. Kuiva makumaailma intensiivinen, pureva, bitterinen, karhea, kohtalaisen hapokas ja keskitanniininen. Eri hyvä ja omintakeinen viini joka on kuiva, mausteinen ja intensiivinen olematta överitiukka. Kelpo ostos 16,5€ hintaan.

Lopuksi siirryimme ostelemaan viinitalolta tuliaisia, minkä jälkeen siirryimme autoillemme. Tässä vaiheessa meidän oli ohjelman mukaan tarkoitus lähteä kohti Albaa, mutta olin onnistunut matkamme aikana onkimaan Careman toisen tuottajan, Ferrandon osoitteen (kiitti A-V!). Tässä oli myös paljastunut, ettei Ferrandon viinitalo sijainnutkaan Careman kylässä (ei ihme, ettemme löytäneet sitä piipahtaessamme siellä), vaan Alppilaakson ulkopuolella, Ivrean kaupungin ladoilla. Näppäilimme osoitteen navigaattoreihimme ja lähdimme matkaan.

Toisin kuin Aostaan saapumisen kanssa, tällä kertaa meidän vaunumme ehätti paikalle ensin toisen auton eksyttyä Ivrean keskustaan. Emme olleet soittaneet paikan päälle tai mitenkään muutenkaan sopineet tapaamisesta, vaan parkkeerasimme automme talon eteen ja marssimme tyylipuhtaasti portista sisään. Sisäpihalla vaikutti aluksi olevan melko kuollutta, mutta hetken pyörittyämme viinivalmistamon ovesta kurkkasi työntekijä kysyen si? Vastasimme siamo finlandesi, mihin herra vastasi hämmentyneellä ilmeellä ja lähti kipittämään seuraavan rakennuksen luo. Hetken päästä paikalle saapui uusi herra, joka esittäytyi murtavalla englannilla Roberto Ferrandoksi, viinitalon nykyiseksi nokkamieheksi. Kerroimme olevamme suomalaisia viinialan opiskelijoita, minkä jälkeen meidät passitettiin talon maistelutilaan maistelemaan viinejä. Hetken päästä myös toinen vankkurimme saapui pihaan ja pääsimme aloittamaan Careman toisen tuottajan tuotantoon tutustumisen.

Ferrando Vini

• Viinitalo on perustettu jo vuonna 1890 ja se toimii nykyisin 5. sukupolvessa. Giuseppe Ferrandon Canavesen alueelle perustama yhtiö myi alun perin Piemontelaisia viinejä Aostan laaksoon, mutta Giuseppen poika Luigi laajensi yhtiön toimintaa myös viininvalmistuksen puolelle.
• Vuonna 1957 Giuseppe nuorempi alkoi tuottamaan viiniä läheisen Careman alueen Nebbiolosta, mistä tuli pian viinitalon arvostetuin viinityyli. Vuonna 1964 Ferrando rakennutti viinikellarit Careman kylään viinien valmistusta ja varastointia varten – nimittäin hieman myöhemmin, vuonna 1967 luotu DOC-appellaatio määrää, että Carema-viinien valmistuksen on tapahduttava Careman kylässä.
• 1980-luvulla, Luigi Ferrando nuoremman johdossa, Ferrando Vinin nimi tuli tunnetuksi laajemmalti viinimaailmassa. Nykyisin Ferrandon viinitalon johdossa toimii Luigin poika Roberto, kun taas talon viinimyymälää ja -baaria pyörittää Roberton veli Andrea.
• Ferrando viljelee itse 4 hehtaaria Erbalucea Canavesen alueella ja 2,5 ha Nebbioloa Careman alueella, minkä lisäksi talo tekee yhteistyötä 8 sopimusviljelijän kanssa. Talon vuosituotanto on n. 50,000 pulloa, josta peräti 70% menee vientiin ulkomaille – lähinnä Yhdysvaltoihin.

Roberto Ferrando ja Erbaluce Cariola. ©Sari Ayre

Saimme maistettavaksi neljä talon kahdeksasta viinistä (monien puuttuvien tapauksessa kyse oli siitä, että edellinen vuosikerta oli myyty loppuun ja seuraava oli vielä kypsymässä – mikä puhuu omaa kieltään Ferrandon viinien suosiosta).

• Erbaluce di Caluso Cariola 2014: Vain parhaiden tarhojen rypäleistä valmistettu Erbaluce; 90% kypsyy lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa, 10% tammessa. Vuosituotanto 6,000 ploa. Runsaan keltainen viini, jonka yhtä lailla nuoresta tuoksusta löytyy tuoreita banaaniestereitä,yrttiä, ananasta ja aavistus savua. Suupuolella viini on täyteläonen, hapokas, makean omenainen, mineraalinen, ananaksinen ja rapsakka. Kokonaisuutena viini vaikuttaa erittäin lupaavalta, mutta vielä aivan liian nuorelta – jopa viinitankki-samplelta. Korkkaa aikaisintaan vuoden päästä. Hyvä ostos 9€ hintaan.
• Erbaluce di Caluso Spumante 2009: Noin 40 kk sakkojen päällä kypsynyt Erbaluce metodo classico -kuohuva. Vuosituotanto 3,000 ploa. Oljenkeltainen väri. Tuoksu jännä, maamainen, yrttinen, keltaluumuinen, aavistus märkiä lehtiä. Kirpeähkö ja rutikuvia maku täyteläinen, kypsä, runsas, kivisen mineraalinen, hapokas, viheromenainen ja valkokuulasomenainen. Täystalla vivahde hentoa trooppisuutta. Erittäin jännä, persoonallinen ja vivahteikas kuohuva, jolla on vielä hyvä tulevaisuus kellarissa. 16€ hintaan erittäin hyvä ostos.
• Carema Etichetta Bianca 2011: Viinitalon tunnetuin pullote. 100% Nebbiolo, 10 päivän maseraatio. Kypsyy 36 kk, josta 30 kk tammisissa botti-tynnyreissä. Vuosituotanto 7,000 ploa. Kevyt ja läpikuultava, hennosti oranssihkon granaatinpunainen väri. Runsaassa tuoksussa mesimarjaa, kahvia, oliivia ja ruusua. Maku kuiva, kypsä, keskitäyteläinen, tanniininen, hapoksa, kahvinen, oliivinen, tervainen ja mineraalinen. Pitkä, karvas, pippurinen ja melko voimakas jälkimaku. Kevyt ja sulavalinjainen, mutta todella hurmaava Nebbiolo. Upea ostos 21,5€ hintaan.
• Solativo Vendemmia Tardiva 2012: Erittäin myöhään, vasta joulukuussa kerätyistä Erbaluce-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini. Käy ja kypsyy barrique-tynnyreissä 10 kk. Vaaleankeltainen väri. Tuoksu freesi, kukkea, mineraalinen ja tammisen kermainen. Suussa makea ja täyteläinen, mutta niin hapokas, että tuntuu harvinaisen kepeältä ja raikkaalta tyylilajissaan. Jännässä maussa kukkia, pähkinää, kevyttä mantelia, hentoa hunajaa ja ujosti suolaista mineraalia. Todella mainio, yllättävänkin kepeä jälkiruokaviini.

Maistetut viinit.

Maistelussa Ferrandon viinien taso vaikutti kertaheitolla. Maistelun päätteeksi meille tarjoutui mahdollisuus ostaa mukaamme viinejä, missä välissä tiedustelin mahdollisuutta ostaa talon lippulaivaviiniä, Carema Etichetta Neraa – vain parhaina vuosikertoina parhaista rypäleistä valmistettua riserva-versiota, joka kypsyy 24 kk vanhoissa barrique-tynnyreissä. Vastauksena sain pahoittelun, että edellinen vuosikerta on myyty jo loppuun ja seuraava vuosikerta on vielä kypsymässä. Onneksi Etichetta Bianca oli sen verran mainio esitys, että tämän mahdollisuuden meneminen sivu suun ei jäänyt harmittamaan – yksi sellainen, kiitos!

Ferrandolla todennäköisesti odotettiin meidän ostavan korkeintaan muutamia viinipulloja mukaan, mutta yllätyksenä taisi tulla se, kuinka poikkeuksellisen hyvin talon viinit maistuivat kaikille – lähes jokainen osti mukaansa ainakin yhden pullon, moni kaksi tai kolme! Signor Ferrando poistui rahastuksen jälkeen yllättyneenä pakkaamaan viinejä valmiiksi ja palasi seuraamme vielä ylimääräisen grappapullon kanssa, jonka hän halusi antaa meille kiitoksena yllättävästä vierailustamme – olihan yllättävä vierailumme kasvattanut täysin yllättäen, satunnaisena tiistai-iltana, talon kassaa useilla sadoilla euroilla! Kiitimme vielä kerran vieraanvaraisuudesta ja mainioista viineistä ja lähdimme vihdoin viimein palaamaan kohti Albaa, minne lopulta saavuimme yhdeksän maissa illalla.

Päivän aikana maistettu:

-IAR Monchoisi 2011

-IAR Pinot Gris 2014

-IAR Blanc du Prieur 2014

-IAR Vin des Chanoines 2014

-IAR Petit Rouge 2013

-IAR Cornalin 2014

-IAR Vuillermin 2013

-IAR Sang des Salasses Pinot Noir 2013

-IAR Fumin 2011

-IAR G Gewürztraminer Vendemmia Tardiva 2013

-Les Crêtes Petite Arvine 2013

-Les Crêtes Chardonnay Cuvée Bois 2012

-Les Crêtes Fumin 2012

-Luigi Ferrando Erbaluce di Caluso Cariola 2014

-Luigi Ferrando Erbaluce di Caluso Spumante 2009

-Luigi Ferrando Carema 2011

-Luigi Ferrando Erbaluce Vendemmia Tardiva 2012

-Castello di Verduno Basaduno Pelaverga Piccolo 2013

-Birra Giuseppe Verdi Royal Lup 6.4 Birra Artigianale Chiaro

-Braida La Morella 2013
-IAR Rosé du Coteau

Päivän vierailut. Keltainen: Produttori di Carema. Vihreä: IAR. Violetti: Les Crêtes. Sininen: Ferrando.

Viinimestarin päiväkirja 16: Piemonte, päivä 2

Maanantai 20.4.2015

No niin: uusi päivä Albassa, uuteen nousuun!

Tämä taisi olla monelle reissun odotetuimpia päiviä, sillä olimme aloittamassa päivän kierroksen Gajalla – legendaarisella viinitalolla, joka onnistui nostamaan Barbarescon tuntemattomuudesta maailmanmaineeseen, Barolon rinnalle. Itse odotin vierailua mielenkiinnolla ja avoimin mielin, mutta en kuitenkaan niin suurella tohinalla, koska tähän asti maistamani Gajat harvoin ovat loppupeleissä olleet erityisesti hurjan hintansa väärtejä ostoksia.

Umpikuja ja auto kallellaan.

Päivämme lähti tyylikkäästi käyntiin sillä, kun navigaattorimme halusi ohjata meidät Barbarescon kylään viinitarhojen läpi, lähes pystysuoraa rinnettä ylös. Kenelläkään ei hälytyskellot vielä soineet siinä vaiheessa, kun autotie vaihtui "yksityistie"-kyltillä varustetuksi jyrkäksi pikkutieksi, mutta kun tie päättyi umpikujaan ja viereisen talon omistajat tulivat huutelemaan meille solvauksia malliin "sokeat" ja "idiootit", totesimme, että tämä tie tuskin vie perille. Auton kääntäminen ympäri jyrkässä rinteessä ei ollut mikään läpihuutojuttu ja saimme pelätä lähteekö auto kallistumaan kylkensä yli, mutta lopulta saimme auton nokan osoittamaan oikeaan suuntaan ja poistuimme paikalta anteeksipyyntöjä huudellen.

Lopulta löysimme Barbarescon kylän (joka tosiaan sijaitsi hyvin lähellä tuota äskenmainittua rinnettä, joskin muutamien kilometrien pituisen autotielenkin päässä) ja Gajan viinitalon. Barbarescon melko vaatimattoman keskuskadun oikealta puolelta löysimme suuren, vihreän metalliportin, jonka läheisyyteen parkkeerasimme automme ja marssimme sisälle. Meidät otti vastaan Gajan pr-henkilö, joka lähti esittelemään meille tiloja kertoen samalla viinitalon historiasta.

• Gajan suku on saapunut alueelle Espanjasta jo 1600-luvulla. Viinitalon perusti Giovanni Gaja jo vuonna 1859, eli viinitalo lukeutuu yhdeksi vanhimmista alueella edelleen toimivista taloista.
• Alun perin Gajan suku pyöritti Barbarescossa ravintolaa nimeltä Osteria del Vapore, jossa coperto, eli vesi ja talon viini, oli ilmainen. Jo tuolloin talon viinien laatu oltiin huomattu ja monet ihmiset saattoivat tulla syömään ravintolaan vain viinin takia; monet myös kysyivät mahdollisuutta ostaa Gajan viiniä mukaan, vaikka se oli ravintolassa ilmaista. Gajan suku alkoi tämän myötä panostamaan yhä enemmän viinintuotantoon ja siitä alkoi muodostumaan suurempi tulonlähde suvulle.
• Vuonna 1921 ravintola suljettiin ja Gajalla alettiin panostamaan ainoastaan viinintuotantoon.
• Giovanni Gaja, suvun kolmannen sukupolven viininviljelijä, aloitti ennenkuulumattoman viinien hinnoittelun: hän hinnoitteli Barbarescot saman hintaisiksi kuin Barolot. Giovannin äiti, Clotilde Rey, oli aina muistuttanut, että ihmiset hakivat viineistä ensisijaisesti laatua, ja viinien hintojen tuli heijastaa tätä. Alueella, jossa Barolo nautti arvostusta, mutta Barbaresco oli tuntemattomuus, tämä oli täysin ainutlaatuista; se kuitenkin takasi myös kuuluisuutta, mielenkiintoa ja tasaisen kassavirran. Varmistaakseen viiniensä näkyvyyden, viinien etiketeissä luki talon nimi suurilla, punaisilla kirjaimilla.
• Giovanni Gajan poika, Angelo Gaja, aloitti viinitalon johdossa vuonna 1961, 21-vuotiaana. Hänellä oli tutkinto kauppatieteistä Torinon yliopistosta ja viiniopintoja sekä Alban että Montpellierin yliopistoissa. Heti alusta lähtien hän alkoi muuttamaan viinitalonsa toimintaa yliopistosta ja Ranskasta tuomillaan opeilla.
• Angelon johdolla viinien laatua alettiin parantaa ns. green harvestilla, eli sadon karsimisella ennen kypsymistä – kun kasvatettavia rypäleterttuja on vähemmän, köynnös panostaa enemmän harvoihin jäljelle jääneisiin ja lopputuloksena on laadukkaampia rypäleitä. Tämä menetelmä on melko itsestäänselvä nykyisin, mutta kaikkea muuta 1960-luvulla.
• Angelo toi myös muassaan lämpötilakontrolloidut käymisastiat ja barriquet, pienet 225-litraiset, ranskalaiset puutynnyrit – jälleen kerran jotain poikkeuksellista alueella, jossa viinejä oltiin aina kypsytetty vanhoissa, 2,000-10,000-litraisissa botti-tynnyreissä.
• 1960-luvulta alkaen Gaja alkoi pullottamaan perusviiniensä lisäksi myös tarhaviinejä; Angelo oli todennut eri tarhojen tuottavan erilaisia rypäleitä, joten näitä eroja kannatti korostaa tuottamalla niistä erilaisia viinejä.
• Merkittävin teko Barbarescon kannalta oli kuitenkin Angelo Gajan päätös istuttaa ranskalaisia lajikkeita. Vuonna 1978 hän istutti Cabernet Sauvignonia kuuluisalle Darmagi ("harmi") -tarhalle ja 1979 Chardonnayta Gaia & Rey -tarhalle. Hän ei niinkään tehnyt tätä Cabernet Sauvignonin tai Chardonnayn vuoksi, vaan siksi, että jos he pystyisivät tekemään maailmanluokan viiniä kansainvälisistä lajikkeista, suuret massat löytäisivät myös muut Gajan viinit – ja sitä myötä myös Barbarescon. Näin myös tapahtui.
• Nykyisin Gajan omistuksessa on 100 ha viinitarhoja Piemontessa. Lisäksi Gaja omistaa tarhoja myös Toscanassa: 27 ha Montalcinossa ja 110 ha Bolgherissa. Talojen vuosituotanto yhteensä on n. 350,000 pulloa.
• Gajan viinitarhoilla kasvaa köynnösten välissä ruohoa, mikä pitää maan sekä paikallaan että riittävän kuohkeana ja ilmavana. Lisäksi hyvin sateisina vuosina ruohoa voidaan leikata taajaan, jolloin ruoho imee ylimääräisen veden nopeasti maasta pois.
• Nykyisin tarhoilla harrastetaan ns. massal selection -istutusta, eli kaikki köynnökset eivät ole samaa Nebbiolo-kloonia, vaan tarhoilla kasvaa rinnakkain monia erilaisia klooneja.
• Gaja on tunnettu pyrkimyksestään erittäin korkeaan laatuun: vuodesta 1961 eteenpäin talo ei ole ostanut rypäleitä ulkopuolisilta toimijoilta, vaan kaikki viinit tehdään talon omista rypäleistä. Heikkoina vuosikertoina laatukriteerit täyttämätöntä viiniä ei julkaista lainkaan, vaan rypäleet saatetaan myydä pois bulkkiviininä. Tämä johtuu siitä, että "ihmisten on voitava luottaa Gajan nimeen".
• Pyrkimys äärimmäiseen laatuun ulottuu aina viinitarhoille: toisin kuin monet muut alueen tuottajat, Gaja ei palkkaa ylimääräisiä työskentelijöitä tarhoilleen sadonkorjun aikaan, vaan tarhoilla työskentelee vain Gajan omia, palkattuja työntekijöitä. Jokaisella sadonkorjuuseen osallistuvalla on sama tarha, tai peräti vain samat yhden tarhan tietyt rivit, jotta he oppivat vuosien myötä tuntemaan köynnöksensä ja tarvittaessa reagoimaan oikein, jos he huomaavat tarhoilla muutoksia. Sadonkorjuussa käytettävät köynnössakset jopa puhdistetaan jokaisesta köynnöksestä seuraavaan siirryttessä virusten ja muiden tartuntatekijöiden varalta.
• Nykyisin Gajan johdossa on Angelon lisäksi hänen tyttärensä Gaia, joka toimii ensisijaisesti yhtiön ulospäin näkyvinä kasvoina, edustaen Gajaa ympäri maailmaa.

Gajan tynnyrikellaria. ©Sari Ayre

Aluksi meille esiteltiin Gajan tarhoja, joista monet sijaitsivat hyvin lähellä Barbarescon kylää. Tämän jälkeen meidät vietiin talon kellareihin, joista löytyi sekä valtavia määriä barrique-tynnyreitä että kymmenittäin 2,400–5,000-litraisia botti-tynnyreitä. Vaikka barriquet Piemonteen tuonutta Gajaa pidetään Barbaresco-Barolo-alueen modernistityylin pioneerinä, edustaa talo silti selkeästi enemmän traditionalistista päätä; monet nykyiset modernistit ottivat vaikutteita Gajan tyylistä, mutta veivät sitä selkeästi pidemmälle. Kaikki Gajan Nebbiolot kyllä kypsyvät ensimmäisen vuoden barrique-tynnyreissä, mutta niistä vain kolmasosa on uusia, kun taas kolmasosa on 2. vuoden ja kolmasosa 3. vuoden tynnyreitä. Tämän jälkeen viinit siirretään suuriin botteihin vuoden kypsymisen jälkeen toiseksi vuodeksi. Lisäksi viinien maseraatioajat ovat usein 3-4 viikkoa pitkiä, mikä on merkittävästi enemmän kuin modernisteilla, joilla maseraatioajat pyörivät 5-10 päivän tuntumassa. Vaikka Gaja usein niputetaan modernistien kanssa samaan porukkaan, yhdistelee Gaja todellisuudessa Barbarescoissaan ja Baroloissaan modernismia ja traditionalismia olematta selkeästi kumpaakaan.

Näkymä Tànaro-joen yli Roeroon, Arneisin valtakuntaan.
Taustalla lymyävät loputtomat Alpit. ©Sari Ayre

Gajan viinien omintakeisin piirre on se, että talolla on virallisesti vain yksi Barbaresco ja yksi Barolo – loput valmistetaan historialliseen tyyliin sekoittamalla viiniin pieni määrä Barberaa pehmentämään kovaa Nebbioloa ja antamaan tummempaa väriä. Koska nykyisin lain mukaan Barolon ja Barbarescon on oltava 100% Nebbioloa, ovat nämä kaikki muut luokiteltu DOC Langhe -luokkaan.

Gajan piemontelaiset viinit (Kaikkien Barolojen ja Barbarescojen kypsytys on sama: vuosi barrique-tynnyreissä (1/3 uusia), vuosi botti-tynnyreissä, vuosi pulloissa.)

Barbarescot:

• Barbaresco – talon lippulaivaviini, joka valmistetaan 14 eri tarhan Nebbiolosta.
• Costa Russi – tarha-Barbaresco vuonna 1967 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5 % Barberaa. Costa tarkoittaa "aurinkoista rinnettä" ja Russi on tarhan entisen omistajan lempinimi.
• Sorì San Lorenzo – tarha-Barbaresco vuonna 1964 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5% Barberaa. Nimetty Alban katedraalin suojelupyhimys San Lorenzon mukaan.
• Sorì Tildìn – tarha-Barbaresco vuonna 1967 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5% Barberaa. Sorì tarkoittaa "etelään antavaa rinnettä", Tildìn on nimetty Angelo Gajan isoäidin, Clotilde "Tildìn" Reyn, mukaan. 1970 ensimmäinen vuosikerta.

Barolot:

• Conteisa Cerequio – tarha-Barolo, n. 95% Nebbioloa ja n. 5% Barberaa. Conteisa tarkoittaa riitaa ja tarha saa nimensä siitä, että Cerequio-tarha sijaitsee La Morran ja Barolon kylien välissä ja molemmat kylät väittävät tarhan sijaitsevan alueellaan.
• DaGromis – DOCG Barolo, eli 100% Nebbiolo. Sekoite pääasiassa La Morrassa sijaitsevan, vuonna 1995 hankitun tarhan rypäleitä ja pienemmässä määrin muiden Gajan Barolo-alueen tarhojen rypäleitä. Nimetty tarhan ennen omistaneen Gromis-suvun mukaan.
• Sperss – tarha-Barolo vuonna 1988 hankitulta tarhalta, n. 95% Nebbioloa ja 4-8% Barberaa. Sperss tarkoittaa "kaipuuta" tai "nostalgiaa"; tarha nimettiin Angelo Gajan kaipuusta palata tekemään Baroloa vuoden 1961 jälkeen, jolloin Gajalla päätettiin siirtyä tekemään viiniä vain omien tarhojen viineistä – talolla ei tuolloin vielä ollut Barolossa tarhoja, joten rypäleitä ostettiin sopimusviljelijöiltä.

Muut viinit:

• Alteni di Brassica – 100% Sauvignon Blanc, kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä. Alun perin Angelo Gaja istutti Sauvignon Blancia vuonna 1983 Barbarescon alueelle; nykyisin viiniin käytetään myös Serralunga d'Albaan istutettujen tarhojen rypäleitä. Alteni tarkoittaa matalia muureja, Brassica pieniä keltaisia sinapinkukkia.
• Cremes – 50% Dolcetto, 50% Pinot Noir.
• Darmagi – Bordeaux-blend, eli n. 95% Cabernet Sauvignon, 3% Merlot, 2% Cabernet Franc; kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä ja 12 kk botti-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan isän Giovannin kommentin mukaan ("mikä harmi!") kun hän kuuli Angelon istuttaneen vuonna 1978 Barbarescoon Cabernet Sauvignonia.
• Gaia & Rey – 100% tarha-Chardonnay vuonna 1979 istutetulta tarhalta, kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan vanhimman tyttären, Gaian, ja isoäidin, Clotilden, mukaan.
• Rossj-Bass – sekoite vuonna 1984 istutetun Rossj-tarhan Chardonnayta ja pieniä määriä useiden tarhojen Sauvignonin Blancia, kypsyy 6-7 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan nuorimman tyttären, Rossanan, mukaan.
• Sito Moresco – sekoite 10 ha Moresco-tarhan ja muiden tarhojen rypäleitä, n. 35% Nebbiolo, 35% Merlot, 30% Cabernet Sauvignon; kypsyy 18 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty tarhan entisen omistajan mukaan.

Kierroksen jälkeen meidät johdatettiin maistelutilaan, jossa meille esiteltiin ylläolevasta listasta neljä viiniä: valkoinen Gaia & Rey, Baroloa edustava Sperss ja Barbarescoa edustavat Barbaresco ja Sorì Tildìn. Toisin kuin muilla taloilla, joissa meille esiteltiin lähinnä tuorein tai toiseksi tuorein vuosikerta, Gajalla meille esitellyistä viineistä uusin vuosikerta oli 14 vuotta vanha. Tällä todennäköisesti haluttiin alleviivata sekä sitä, että Gajan viinit ovat hyvin pitkäikäisiä, että sitä, että viinit tosiaan tulisi myös korkata vasta hyvin ikää saaneina. Monien modernistituottajien viinien kypsymispotentiaalia usein epäillään, mutta kuten olen jo aikaisemmin todennut; Gaja edustaa hyvin traditionalistista päätä modernistituottajien joukossa – jopa ennemmin kokeilevan modernistista päätä traditionalistituottajien joukossa.

• Gaia & Rey 2000: Syvä kullankeltainen väri. Runsas, hyvin kypsä, vahamainen, makea ja umaminen tuoksu johdattaa hyvin runsaantäyteläiseen, kermaiseen ja tekstuuriltaan samettiseen viiniin. Melko hapokas, hyvin mineraalinen, voinen ja runsaan hedelmäinen makumaailma. Rakenteikas, vivahteikas ja kehittynyt Chardonnay, tyylilajissaan melko vaikuttava.
• Sperss 2001: Väri läpinäkyvä ja hailakka. Kompleksisessa tuoksussa savua, kevyttä tervaa, kuivakukkia, hentoa kuivahedelmää, aavistus rusinaa, taustalla viipyilevää tammea. Maku kuiva, keskitäyteläinen, hapokas, hillitty ja elegantti mutta samalla melko rehevä. Hapankirsikkaa, pippuria, savua, aavistus makeaa puuta. Melko maltilliset mutta edelleen puruvoimaiset tanniinit. Erittäin pitkä.
• Barbaresco 1996: Hailakan läpinäkyvän savisenruskean punainen, melko sakkainen. Tuoksu kuiva, kehittynyt, kompleksinen, savuinen, kevyen nahkainen, hennosti kuivatun luumuinen, kiehtova. Maku täyteläinen, kuiva, konsentroitunut, jäntevä, hyvin hapokas ja tanniininen mutta hyvin lempeä. karkeahkossa maussa hapankirsikkaa, kevyttä viikunaa ja tummia, hapokkaita marjoja. Todella pitkä.
• Sorì Tildìn 1996: Väriltään sama kuin edellinen, mutta hennosti tummempi ja vielä sakkaisempi. Tuoksu hyvin hillitty, kehittynyt, vivahteikas, kuivattua luumua ja viikunaa, hentoa nahkaa, aavistus ruusua. Maku kuiva, täyteläinen, hapokas, napakka, runsaan mutta pehmeän tanniininen, mehukas. Hapankirsikkaa, kevyttä karpaloa, hentoa nahkaa, aavistus kypsänmakeaa punamarjaisuutta, integroitunutta tammea, vivahde viikunaa. Todella pitkä.

Kattaus oli siis pieni, mutta sitäkin vaikuttavampi. Ilahduttavasti meille annettiin tarjonnan pienuudesta huolimatta runsaasti aikaa perehtyä jokaiseen viiniin omassa tahdissamme, joten viinejä ei tarvinnut maistaa liukuhihnatahdilla – mikä oli melko yleinen ilmiö muilla viinitaloilla (no, myönnetään, olen itse erittäin hidas ja perusteellinen maistelija).

Maistelun jälkeen siirryimme tila-autoillemme ja otimme suunnan kohti etelää, eli Barolon viinialueen sydämessä sijaitsevaa Castiglione Falletton kylää, jossa meille oli varattu lounas Le Torri -ravintolasta.

©Sari Ayre

©Sari Ayre

Lounaan jälkeen siirryimme kylän pääkatua eteenpäin vaivaiset parikymmentä metriä ja päädyimme aivan kylän sydämessä toimivalle Viettille, jossa meidät vastaanotti yli 30 vuotta Viettillä myyntiä ja PR-tehtäviä hoitanut Mario Cordero.

• Viettin suku Castiglione Fallettossa on tehnyt viinejä jo pitkälle toista sataa vuotta; vanhimmat todisteet Viettin suvun pullottamista viineistä ulottuvat vuoteen 1873. Nykyisin talo toimii 4. sukupolvessa.
• Viettin viinitalo sai alkunsa varsinaisesti vuonna 1919, jolloin Mario Vietti muutti perheen maatilan yksinomaan viiniköynnöksiin keskittyneeksi tilaksi ja alkoi myydä talon viinejä omalla nimellään. Talo siirtyi tuottamaan kaiken tuotantonsa pulloissa omalla nimellään kuitenkin vasta 1950-luvulla.
• Vuonna 1952 Alfredo Currado meni naimisiin Mario Viettin tyttären, Lucianan, kanssa ja siirtyi samalla suvun viinitalon viinintekijäksi. Hänen johdollaan Vietti alkoi yhtenä ensimmäisistä alueen viinitaloista tuottamaan yhden viinitarhan Baroloja ja Barberoja, mikä toi talolle nopeasti kuuluisuutta.
• Vuonna 1967 Currado pyrki nostamaan Piemonten perinteisen Arneisin mainetta. Tuon valkoisen rypäleen suosio oli laskenut tasaisesti ja tuolloin sitä käytettiin lähinnä punaisten rypäleiden suojelijana viinitarhoilla – valkoinen Arneis kun kypsyi nopeammin kuin punaiset rypäleet, jolloin linnut söivät tarhoilta makeita Arneis-rypäleitä ja jättivät arvokkaammat punaiset rypäleet rauhaan. Currado osti Roerolaisilta viljelijöiltä Arneis-rypäleitä ja teki niistä valkoviiniä, joka saavutti nopeasti suurta suosiota ja kannusti lähialueiden viljelijöitäkin panostamaan enemmän tähän rypäleeseen. Vietti yhä valmistaa Roero Arneisia ostetuista rypäleistä ja Viettin Arneisia pidetään edelleen yhtenä alueen parhaista näkemyksistä kyseisestä viinistä.
• Vuodesta 1990 Viettin viininvalmistuksesta on vastannut yhä enenevässä määrin Alfredon ja Lucianan poika Luca, jonka johdolla talo on siirtynyt pikku hiljaa luomuviljelyyn ja enemmän epäinterventionistiseen viininvalmistukseen – hiljattain mm. happojen ja tanniinien pitoisuuksien tarkkailuun ja korjaamiseen tarkoitetut välineet on otettu pois käytöstä.
• Vietti työllistää vakituisesti 20 henkilöä, mutta työntekijöiden määrä kaksinkertaistuu kausityöntekijöiden myötä toukokuusta sadonkorjuuseen. Myynnistä ja PR-toiminnasta vastaavat Curradojen tyttären mies Mario Cordero ja Lucan vaimo Elena Penna.
• Viettin omistuksessa on 35 ha ja talon vuosituotanto on 300,000 ploa / v. Vietti oli yksi ensimmäisistä alueen tuottajista, jotka veivät tuotantoaan Yhdysvaltoihin ja nykyisin tuotannosta n. 40% menee USA:n markkinoille.
• Viinien kypsytyksessä käytetään ranskalaisia barrique-tynnyreitä ja slavonialaisesta tammesta valmistettuja, 2,600-5,300 litran botti-tynnyreitä. Tynnyreistä uusitaan vuosittain 25-30%, loput ovat 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä. Viininvalmistuksessa pyritään nykyisin mahdollisuuksien mukaan käyttämään luonnonhiivoja, mutta usein turvaudutaan viljeltyihin hiivoihin.
• Tyylillisesti Vietti lukeutuu enemmän traditionalistiseen päähän, sillä viineissä suositaan pitkiä maseraatioaikoja ja uuden tammen käyttö on melko maltillista. Talon käyttämät barrique-tynnyrit kuitenkin tuovat viinitaloa hieman pois ääritraditionalistisesta päästä. Normaalisti viinien kuitenkin annetaan lähinnä käydä malolaktinen käyminen barrique-tynnyreissä, minkä jälkeen ne siirrytään kypsymään pidemmäksi aikaa botti-tynnyreihin.
• Talon erikoispiirre on ryhdin ja raikkauden sekä matalan alkoholipitoisuuden hakeminen varhaisella sadonkorjuulla; Vietti onkin yksi ensimmäisistä viinitaloista, jotka ovat korjaamassa satoaan. Koska talon viineihin kuitenkin halutaan riittävää runsautta ja konsentraatiota, käymättömästä rypälemehusta yleensä valutetaan osa pois (bleeding off). Esimerkiksi viime vuonna joistain viineistä jopa 20% saatettiin valuttaa pois.

Viettin barrique-kellari Castiglione Falletton alla. ©Sari Ayre

Mario Cordero aloitti kierroksen esittelemällä talon kattavia kypsyttelykellareja, jotka levittäytyivät syvälle Castiglione Falletton alle. Siellä signor Cordero kertoi meille talon historiasta, nykyisestä toiminnasta ja mm. siitä, kuinka talon Nebbiolo Perbacco valmistetaan: talon Barolo-tarhojen nuorimmat, alle 10-vuotiaat köynnökset, joista ei saa riittävän uskottavaa Baroloa, tuottavat pienissä määrin pohjaviinin Perbaccoon. Lisäksi ensimmäisen kahden kypsyttelyvuoden ajan talon Barolo Castiglioneen tarkoitettuja viinejä tarkkaillaan huolellisesti, ja jos joku tynnyri ei näytä riittävän lupaavalta, se lisätään Perbaccoon – näin Viettin vuosittain tuottamien Barolojen määrä voi jäädä melko matalaksi, mutta ne ovat aina parasta haluttua laatua. Samalla rivien välistä oli luettavissa kritiikkiä niitä tuottajia kohtaan, jotka tuottavat heikompilaatuisesta aineksesta perus-Baroloa, kun taas Langhe Nebbioloa lähinnä Barolo- tai Barbaresco-alueiden ulkopuolisten tarhojen Nebbiolo-köynnöksistä. Viettin tapauksessa jopa talon perus-Barolon lähtökohtainen laatu taas on poikkeuksellisen korkea kun taas Perbaccoa voi helposti kutsua "Baby Baroloksi", joka parhaimpina vuosina voi helposti nokitella vaatimattomampien tuottajien perus-Barolojen kanssa.

Signor Cordero esittelemässä
meille botteja.

Kellareissa saimme myös hyvin ensi käden tietoa botti-tynnyreistä. Saimme mm. kuulla, kuinka normaalin 2,000-3,000 litran bottin hinta on normaalisti n. 600 euroa sataa litraa kohden; 2,500 litran botti maksaa siis n. 15,000 euroa, mikä on merkittävästi isompi investointi kuin yksi 225 litran barrique, joka maksaa yleensä tynnyrintekijästä ja laadusta riippuen n. 600-1,200 euroa. Tynnyreiden käyttöikä on kuitenkin merkittävästi eri luokkaa, sillä barrique on yleensä käytössä viinitaloilla 1-3 vuotta, kun taas hyvin hoidettu botti kestää normaalisti n. 25-30 vuotta.

Kellarikierroksen jälkeen siirryimme talon pihalle (tai, terassille) ihastelemaan aivan talon edestä aukeavia viinitarhoja. Esimerkiksi Scarrone-tarha Barbera-köynnöksineen on aivan kiinni viinitalossa ja Castiglione Falletton kylässä.

Lopuksi siirryimme Viettin pieneen maistelutilaan, jossa meille annettiin pikainen läpileikkaus talon tuotannosta. Lisäksi tähän asti hieman jurolta persoonallisuudelta vaikuttanut signor Cordero rupesi pikku hiljaa lämpiämään jutuillemme ja myös hymyilemään!

• Roero Arneis 2013: pitkään (40-60 päivää) viileässä käytetty, terästankeissa kypsytetty valkoviini, tuotanto n. 70,000 ploa/v. Intensiivinen, mineraalinen, voimakkaan neutraali, hyvin hapokas, kevyen bitterinen, tekstuuriltaan suht runsas. Erinomaista tavaraa.
• Barbera d'Alba Tre Vigne 2013: kolmen tarhan (sijaitsevat Castiglione Fallettossa, Castiglione Tinellassa ja Monforte d'Albassa) suodattamaton viini, kypsytetään 12 kk botti-tynnyreissä. Hurmaava, puhdaspiirteinen tuoksu, jossa makeaa kirsikkaa, vadelmaa ja marjamarmeladia. Kuiva, kepeä, hapokas, kirpeä, mineraalinen, napakka ja eloisa esitys. Varsin hurmaava Barbera.
• Barbera d'Alba Scarrone 2012: yhden vuonna 1988 istutetun tarhan suodattamaton viini, kypsytetään 18 kk botti-tynnyreissä (osa 4-5 kk barrique-tynnyreissä) ja 2 kk terästankeissa. Hyvin runsas, kypsä, leveä, konsentroitunut, suht hapokas, luumuinen, hapankirsikkainen ja hennon karpaloinen Barbera. Selkeästi jyhkeämpi ja vakavampi Barbera, josta löytyy bodya.
• Nebbiolo Perbacco 2012: talon Baby Barolo, eli vain Barolon alueen Nebbioloista valmistettu Nebbiolo, joka käy aluksi malolaktisen käymisen 4 kk ajan barrique-tynnyreissä ja kypsyy 20 kk botti-tynnyreissä. Lopuksi 2 kk asettuminen terästankeissa ennen pullotusta. Tuotanto 80-90,000 ploa/v. Aromaattinen, kukkea, kirsikkainen, pölyinen, kevyen tryffelinen ja hennon puiseva tuoksu johdattaa intensiiviseen, vivahteikkaaseen, mehukkaaseen, suutuntumaltaan samettiseen ja miellyttävän hapokkaaseen kokonaisuuteen. Mainio, nuorempana juotavaksi tarkoitettu "Barolo".
• Barolo Castiglione 2011: Käytännössä sama viini kuin Nebbiolo Perbacco, mutta lopulliseen viiniin on valittu vain parhaat pohjaviinit. Tynnyrikypsytyksen jälkeen kypsyy 8 kk terästankeissa ja 12 kk pulloissa. Vuosituotanto 50,000 ploa/v. Rehevä, täyteläinen, konsentroitunut, samalla tanniininen, kypsänmakea ja hennon mineraalinen Barolo. Olemukseltaan runsas, avoin ja pehmeä, mutta happojensa ja tanniiniensa puolesta mukavan napakka. Hyvin pitkäkestoinen ja maukas, ero perus-Perbaccoon on merkittävä.
• Barolo Ravera 2011: Yhden, Novellon kylässä sijaitsevan 2,7 ha tarhan suodattamaton Barolo. Käy kuorten kanssa 35 päivää, minkä jälkeen siirretään kypsymään 32 kk ajaksi slavonialaisiin botti-tynnyreihin, joissa viini kypsyy ensimmäisen vuoden sakkojen päällä ilman rikkilisäyksiä. Tuotanto n. 6,000 ploa/v. Tuoksu hieman sulkeutunut, mutta silti hurmaava ja kompleksinen: savuisuutta, kastanjaa, tryffeliöljyä, vadelmamarmeladia. Maku runsas, intensiivinen, täyteläinen, kypsänmakea, napakka, hennon pippurinen, ujon tervainen. Hapokas ja varsin tanniininen rakenne. Jälkimaussa hapankirsikkaa, vadelmaa, mineraalia ja kevyttä savuisuutta. Todella hurmaava Barolo, joka tarjoaa nyt ehkä turhan vähän, mutta lupailee suurta potentiaalia.
• Moscato d'Asti Cascinetta Vietti 2014: Castiglione Tinellassa sijaitsevan 40-vuotiaan tarhan Moscato. Puristettu rypälemehu jäähdytetään terästankeissa käymisen estämiseksi ja sen annetaan kirkastua. Hiiva lisätään, tankin annetaan lämmetä ja viinin annetaan käydä paineen alla 5,5% alkoholipitoisuuteen asti, minkä jälkeen tankki jälleen jäähdytetään. Viini pullotetaan paineen alla. Runsas, hyvin aromaattinen, kukkainen, rusinainen, hennon hunajainen tuoksu johdattaa pirskahtelevaan makuun joka on makeahko, kepeä, mineraalinen, melko hapokas, hennon bitterinen, seljankukkainen ja varsin raikas. Supermainio Moscato, joka ei tunnu niin makealta kuin luulisi; ehdottomasti parhaita koskaan maistamiani Moscatoja!

Erittäin vakuuttavan kattauksen jälkeen siirryimme tyytyväisinä tila-autoillemme, hyvästelimme herra Corderon ja otimme suunnan kohti Albaa.

Illan ohjelmassamme oli vielä illallinen melkein kaikkien paikallisten kehumassa La Liberassa, jonne signor Cordero vielä ystävällisesti järjesti meille pöytävarauksen tehdessämme lähtöä. Tämä ravintola kyllä onnistui tarjoamaan varsin maittavan kattauksen, mutta kuitenkin jäi hieman jälkeen kaikista niistä ylistyssanoista, joita paikalliset sen suuntaan syytivät. Suuremmat kehut ansainnee ravintolan viinilista, jossa on sekä Baroloja että Barbarescoja vuosikerroilta 2000-2010 pienen kirjan verran, ja vieläpä varsin kohtuullisiin hintoihin! Kun paikallisiin viinimyymälöihin vertaa, tuntui La Liberan viinikellari olevan monia sekä kattavampi että ihan kilpailukykyisesti hinnoiteltu.

Gajan sijainti Barbarescon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Päivän aikana maistettu:
-Gaja Gaia & Rey 2000
-Gaja Sperss 2001
-Gaja Barbaresco 1996
-Gaja Sorì Tildìn 1996
-Sansilvestro Langhe Nascetta Ghercina 2013
-Brovia Barbera d'Alba Sorì del Drago 2012
-Vietti Roero Arneis 2013
-Vietti Barbera d'Alba Tre Vigne 2013
-Vietti Barbera d'Alba Scarrone 2012
-Vietti Nebbiolo Perbacco 2012
-Vietti Barolo Castiglione 2011
-Vietti Barolo Ravera 2011
-Vietti Moscato d'Asti Cascinetta Vietti 2014
-Ceretto Blange Langhe Arneis 2014
-Poderi Colla Dardi Le Rose Barolo Bussia 2006
-Rizzi Barbaresco Pajoré 2006
-Cocchi Toto Corde Alta Langhe Brut 2009
-Baladin Isaac Birra Bianca
-Vigneti Massa Derthona Timorasso 2011

Viettin sijainti Barolon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.

-Troll Shangrila Birra Ambrata