Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.5.20

Terroir al Límit Cartoixà 2016

Terroir al Límit Cartoixà 2016
  • Valmistaja: Terroir al Límit Soc. Lda.
  • Tyyppi: Oranssi viini, DOQ Priorat
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Priorat
  • Rypäleet: Xarel-lo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Joulukuu 2017)
Barcelonan länsipuolella sijaitseva karu Priorat on Riojan ohella yksi Espanjan kahdesta korkeimman laatuluokituksen (DOCa/DOQ) viinialueesta. Alue on tullut tunnetuksi ensisijaisesti vaikuttavista, konsentroituneista ja rakennevetoisista punaviineistään, mutta loppupeleissä melko harva alueen punaviini on onnistunut suuresti vakuuttamaan meikäläistä; monesti viineissä alkoholin taso on matalimmillaankin 14,5% tuntumassa, kuumien säiden vuoksi hedelmä taittuu usein liian makeaan ja hapotkin saattavat jäädä niissä turhankin mataliksi. Kun tähän vielä yhdistetään monien tuottajien innokkuus liioitteluun tammen käytön kanssa, on käsissä usein möhkälemäisen suuri ja tasapainoton mörssäriviini, joka on liian heviä sellaisenaan ja jota on varsin vaikea koettaa naittaa mitenkään järkevästi minkään ruoan kylkeen.

Tästä syystä Prioratin hyvin harvinaiset valkoiset viinit ovat yhä enenevissä määrin onnistuneet kiinnittämään huomioni. Tokkiinsa jotkut tuottajat tekevät valkoviininsä samaan henkeen kuin punaisensa – turhan tammisina ja raskastekoisina – mutta toiset tuottajat ovat ymmärtäneet, että valkoviinien ytimessä on oltava ensisijaisesti raikkaus, ei vaikuttavuus.

Vuonna 2001 toimintansa aloittanut Terroir al Límit on varsin poikkeuksellinen toimija Prioratissa. Talon syntytarinan takana ovat saksalainen Dominik Huber ja huipputasoisista viineistään tunnettu eteläafrikkalainen Eben Sadie. He aloittivat toimintansa työskennellessään Prioratissa viinitalo Mas Martinetilla ostaen toimintansa ohella omia rypäleitään ja valmistaen siitä omaa viiniään pienessä vuokrakellarissa. Vuonna 2003 Terroir al Límitin toiminta ryhtyi vakiintumaan, kun Huber ja Sadie saivat hommattua oman viinikellarin ja kasvatettua sen myötä tuotantoaan. Samoihin aikoihin talon tyyli alkoi siirtyä pienissä tammitynnyreissä kypsytetyistä, uutetuista punaviineistä kohti hienovaraisempaa, enemmän Burgundin suuntaan kumartavaa tyyliä. Kuitenkin vuodesta 2007 eteenpäin Sadien rooli viinitalolla ryhtyi kutistumaan johtuen hänen omista, yhä enemmän aikaa vievistä viiniprojekteistaan Etelä-Afrikassa ja lopulta vuonna 2011 Sadie päätti täysipäiväisesti keskittyä omiin projekteihinsa jättäen Huberin pyörittämään Terroir al Límitiä yksin.

Terroir al Límitistä on hyvin lyhyessä ajassa tullut yksi Prioratin outolinnuista: hiljattain perustettu, saksalaisen luotsaama viinitalo, joka tuottaa muskulaarisista ja raskastekoisista punaviineistä tunnetulla alueella hienovaraisia ja terroir-orientoituneita viinejä niin punaisista kuin valkoisista rypäleistä.

Nyt arvosteluvuoroon päässyt Cartoixà on melko poikkeuksellinen viini vielä Terroir al Límitin linjastossa: viini on valmistettu luonnonmukaisesti viljellyn, vähintään 60-vuotiaan viinitarhan rankaamattomista Xarel•lo-rypäleistä, joiden on annettu maseroitua kuorten kanssa 10 päivän ajan. Käyminen on tapahtunut spontaanisti villihiivoilla terästankissa, jossa viinin on annettu myös kypsyä sakkojen kanssa. Mistään merkittävän suuren tuotannon massatuotteesta ei ole kyse, sillä vuosikertaa 2016 on valmistettu yhteensä 668 pulloa. Prioratille epätyypillisesti alkoholipitoisuus on pysynyt maltillisessa 13% tuntumassa.

Väriltään viini on kevyesti pronssiseen taittuvan oranssinen.

Tuoksu tuntuu yleisilmeeltään villiltä, vahamaiselta ja hennosti oksidatiiviselta. Erittäin moniulotteisesta aromimaailmasta löytyy kasaankeitettyä lihalientä ja savuisuutta, hieman murjottua omenaa, kevyen nahkaisia sävyjä, maltillista mausteista fenolisuutta ja häivähdys Rieslingin suuntaan vihjaavaa petrolisuutta.

Suussa viini on tuoksun tavoin villi ja mukavan funky. Suutuntuma on täyteläinen ja myös hieman öljyinen, mutta samalla varsin tiivisluontoinen ja rakenteikas. Konsentroituneesta makumaailmasta erottuu murjottua omenaa, hieman kirpeämpää viheromenaa, kevyttä kivistä mineraalisuutta, hillittyjä karamellisoidun appelsiininkuoren piirteitä, hentoa pähkinäistä mantelisuutta ja aavistus kypsää aprikoosia. Kokonaisuus pysyy upeasti kasassa, kiitos melko runsaan hapokkuuden, joskin mukana on myös aavistus tanniinien tuomaa grippiä.

Viinin kuivakka, konsentroitunut jälkivaikutelma on hyvin voimakas ja pitkäkestoinen. Intensiivinen ja kohtalaisen mineraalinen jälkimaku jättää kielelle kypsien persikoiden ja aprikoosien luotsaamaa hedelmäisyyttä, kevyttä paahdettujen pähkinöiden ja manteleiden sävyä, hillittyä kivistä mineraalia ja hentoa uuniomenaa.

Vaikka oranssit viinit voivat usein olla olemukseltaan varsin vaikuttavia, moniulotteisia ja konsentroituneita, mutta harvoin myös näin raikkaita ja mineraalisia samanaikaisesti. Tässä viinissä yksinkertaisesti tapahtuu käsittämättömän paljon yhtä aikaa, hyvin monella eri tasolla. Viinin hahmottaminen tuntuu vaativan sekä aikaa että useita hörppyjä, lasillisiakin. Myönnettävä on, että vaikken ole mikään maailman suurin Xarel-lon fani, tämä viini meni tästä huolimatta heittämällä yhdeksi parhaista maistamistani oransseista viineistä. Kenties tämä kuplattomiin valkoviineihin yleensä vähän köykäisesti sopiva lajike saa kaivattua karaktääriä kuorikontaktista?


Vaikka viini tuntuu olevan ujosti oksidatiivisuuteen kallellaan, viinistä ei huou mitenkään merkittävästi kehittynyt tunnelma. Päin vastoin, viini tuntuu olevan vielä varsin nuorekas ja pirteä yleisolemukseltaan ja kokonaisuuden hento oksidatiivinen sävy tuntuu olevan enemmän tyyliseikka – hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi klassisissa Riojan valkoviineissä. Onkin hyvin mahdollista, että viinin aavistuksen oksidatiivinen tyyli suojaa sitä tehokkaasti myöhemmältä oksidaatiolta pullossa.

Lyhyesti: Äärimmäisen vaikuttava, konsentroitunut ja mineraalinen Prioratin oranssi viini, jossa yhdistyy alueelle tyypillinen voimakkuus ja intensiteetti poikkeuksellisen raikkaaseen, eloisaan ja mineraaliseen ilmaisuun. Terroir al Límit se jaksaa kerta toisensa jälkeen vakuuttaa.

Arvio: Täydellinen – viinin ainoa huono puoli taitaa olla sen suorastaan homeopaattisen pieni tuotantomäärä. Haluaisin täyttää kellarini tällä tavaralla, mutta tuntuu olevan mahdotonta saada edes yhtä pulloa käpäliinsä.

22.5.20

Artemis Karamolegos Mystirio/21 2017

Artemis Karamolegos Mystirio/21 2017
  • Valmistaja: Artemis Karamolegos
  • Tyyppi: Oranssi viini, PGI Santorini
  • Maa: Kreikka
  • Alue: Santorini
  • Rypäleet: Assyrtiko (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 30€ (Maaliskuu 2019)
Santorinin saaren rapeat Assyrtikot ovat olleet suosikkejani jo vuosia, mutta tästä huolimatta Santorinilla, Exo Gonian kylässä sijaitseva Artemis Karamolegos oli tuottajana aivan tutkani alapuolella kunnes vuonna 2016 vierailimme Santorinin-reissullamme tällä viinitalolla. Jos tuottajan historia kiinnostaa, kannattaa lukaista tästä vanhempi postaukseni vierailustamme.

Vierailun yhteydessä meille maistatettiin suurin piirtein koko talon tuotanto ja talo onnistuikin vakuuttamaan meikäläisen kertaheitolla yhtenä saaren kovatasoisimmista tuottajista. Kuitenkaan vielä tuolloin Artemis Karamolegos ei tuottanut vielä mitään "erikoista", vaan kaikki talon viinit olivat enemmän tai vähemmän perinteisiä Santorinin valko-, puna- ja roséeviinejä. Tästä syystä olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt kun vuosi pari sitten tuottaja paljasti Instagram-profiilissaan julkaisevansa kaikenlaisia erikoisempiakin viinejä, muun muassa useamman erilaisen kuorikontaktia nähneen Assyrtikon.

Tämä kyseinen kuorikontakti-Assyrtiko tuli vastaani noin vuosi sitten kreikkalaisten viinien maistelussa. Viinin nimestä löytyvä "21" viittaa kuorikontaktin pituuteen, eli rypälemehua on maseroitu Assyrtikon kuorten kanssa 21 päivää – talon valikoimista löytyy siis myös lyhyemmällä kuorikontaktilla valmistettu Mystirio/14. Viini on valmistettu varsin natural-hengessä, eli sen on annettu käydä spontaanisti villihiivoilla, viininvalmistuksen yhteydessä ei olla käytetty lainkaan sulfiitteja, viinin on annettu kypsyä 10 kk hiivasakkojen päällä tankeissa ja lopuksi viini on pullotettu kirkastamattomana ja suodattamattomana pienen (40 mg/l) sulfiittilisäyksen kera. Vahvuutta viinistä löytyy 13,5%.

Viinillä on ujosti utuinen, vaalean kuparinen ulkonäkö.

Nokka on hieman hillitynpuoleinen, mutta kuitenkin varsin houkutteleva ja mukavan vahamainen yleisolemukseltaan. Aromimaailmasta löytyy aprikoosia, hieman savista terrakottaa, kevyttä pihkaista fenolisuutta, hentoa kuivakkaa mausteisuutta ja ujoa, Assyrtikolle tyypillistä kypsää sitrushedelmäisyyttä.

Suussa viini on kuiva, täyteläinen ja suht kulmikkaan oloinen. Kiehtovan kompleksisesta makumaailmasta löytyy karvasta villiomenaa, hieman nahistunutta sitruunaisuutta, kevyttä pihkaista mausteisuutta, hillittyjä savuisia sävyjä, hentoa kalkkista mineraalisuutta ja makeampi häivähdys mehiläisvahaa tai hunajaisuutta. Kokonaisuus on varsin rakennevetoinen ja suht robusti, kiitos lajikkeelle tyypillisen, erittäin tuntuvan hapokkuuden ja kohtalaisen hanakasti tarraavien, keskirunsaiden tanniinien.

Viinillä on pitkä, kuiva ja kohtalaisen tanniininen jälkimaku, jossa tuntuu kohtalaisen tuntuvaa fenolista bitterisyyttä, rapsakkaa sitruunaista sitrushedelmää, hieman mehiläisvahaisuutta, kevyesti makeampaa persikkavetoista kivellistä hedelmää, hentoja savuisia ja pihkaisia piirteitä ja ujoa savista maata.

Kokonaisuutena Mystirio/21 on ihastuttavan robusti, seriöösi ja kaikin puolin anteeksipyytelemätön oranssi viini, joka osoittaa mainiosti miten Assyrtiko taittuu hienosti myös kuorikontaktiin. Lisäksi on erittäin mukavaa, että Artemis Karamolegos on tehnyt hyvin natural-henkisen viinin, joka ei kuitenkaan ole millään lailla omituinen, häiritsevän funky tai millään tavalla oksidatiivinen. Päin vastoin, tämä on rujohkosta habituksestaan huolimatta erittäin hienostunut ja kaikin puolin niin lajikkeelle kuin kotisaarelleen uskollinen esitys.

Omalla laillaan suht hienostuneesta ja kaikin puolin puhdaspiirteisestä olemuksestaan huolimatta Mystirio/21 ei ehkä ole se helpostilähestyttävin tai kiltein oranssi viini. Varsin kuivakalla, kulmikkaalla ja paikoitellen kohtalaisen karvaalla makumaailmallaan ja suht tiukalla tanniinisuudellaan tämä ei ole mitenkään helppo ja kiltti viini. Siinä on kuitenkin paljon sekä luonnetta että todennäköisesti myös kypsyttelypotentiaalia. Nyt korkattuna viini sopii erityisesti ruokaviiniksi, kunhan vain paritusta miettiessä pitää huolen, ettei viinin bitteri pääse dominoimaan.

Näillä näppäimillä Suomesta on melko turha koettaa bongata tätä viiniä – tai mitään muutakaan Artemis Karamolegokselta – mutta tuottajan nimi kuitenkin on syytä pitää mielessä, jos pulloja joskus sattuu tulemaan vastaan. Yhtä ylitammitettua Assyrtikoa lukuun ottamatta mikään tuottajalla maistetuista viineistä ei ole onnistunut pettämään, eikä tämä viini onnistunut katkaisemaan hyvin jatkunutta putkea. Noin kolmen kympin hinnalla viini on kyllä ehdottomasti ostamisen väärti tapaus.

Lyhyesti: Varsin vakuuttava, seriöösi ja rakennevetoinen oranssi viini, joka ei turhaan kosiskele.

Arvio: Erinomainen – vallan mainio todiste siitä, että Assyrtiko taittuu Santorinilla vaikuttavien valkoviinien ja upeiden makeiden viinien lisäksi myös luonteikkaaksi oranssiksi viiniksi.

Hinnan (n. 30€) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

20.5.20

Do Re Mi Mtsvane 2018

Do Re Mi Mtsvane 2018
  • Valmistaja: Do Re Mi Marani
  • Tyyppi: Oranssi viini
  • Maa: Georgia
  • Alue: Kakheti
  • Rypäleet: Mtsvane Kakhuri (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 15 GEL (5€) / 15 cl (Syyskuu 2019, g.vino, Tbilisi)



Viimesyksyisellä visiitillämme Georgiaan tuli testattua yksi jos toinenkin sikäläinen viini. Merkittävä osa maan paremman pään viineistä on lähes tai täysin naturaalia kamaa, joten ymmärrettävästi joukkoon mahtuu myös joitain mätiä omenoita. Ilahduttavasti valtaosa maistetuista viineistä oli varsin vaikuttavaa ja usein jopa hämmentävän puhdaspiirteistä tavaraa. Yksi parhaiten mieleen jääneistä tapauksista oli tämä Tbilisin keskustassa sijaitsevassa g.vino-viinibaarissa testaamani Do Re Mi Mtsvane.

Do Re Mi (myös Doremi ja Do-Re-Mi) on varsin tuore (eri lähteiden mukaan joko vuonna 2012, 2013 tai 2014 perustettu) viinitalo, joka sijaitsee Gamargveban kylässä, Rustavissa – eli siis aivan Tbilisin naapurissa, vain parin kilometrin päässä Tbilisin kansainväliseltä lentokentältä. Talon perustivat kolme kaverusta – Giorgi Tsirgvava, Mamuka Tsiklauri ja Gabriel Tsiklauri – joiden tavoitteena oli valmistaa perinteisiä georgialaisia viinejä täysin naturalistiseen henkeen, eli viinejä ei peukaloida valmistusvaiheessa ollenkaan, vaan niiden annetaan valmistua sellaisiksi, kuin ne tulevat. Ymmärtääkseni viinitalo valmistaa viinejä eri Georgian alueilta, mutta itselleni on jäänyt hämärän peittoon omistaako talo yhtään viinitarhoja, vai valmistetaanko viinit ostorypäleistä.

Tämä viini on valmistettu Mtsvane Kakhuri -rypäleestä (suom. kakhetilainen vihreä), joka on Rkatsitelin ohella Georgian merkittävimpiä valkoisia rypälelajikkeita. Jos olen ymmärtänyt oikein, ovat tämän kyseisen viinin rypäleet peräisin Kakhetin laaksosta. Viini on valmistettu perinteiseen georgialaiseen tyyliin: aluksi rypäleet murskataan, minkä jälkeen rypälemehu kuorineen ja siemenineen siirretään kvevriin, eli kaulaansa asti maahan haudattuun saviruukkuun, jonka vetoisuus on useita satoja litroja. Kvevrissä viinin annetaan käydä spontaanisti villihiivoilla maseroituen rypäleiden kuorten kanssa noin kuukauden ajan, minkä jälkeen viini lapotaan kuorten päältä toiseen kvevriin ja annetaan käydä loppuun. Kun käyminen vaikuttaa päättyneen, suljetaan kvevrin suuaukko tiiviisti ja viini jätetään kypsymään talven yli. Ajan myötä kaikki viinin partikkelit laskeutuvat tiiviiksi kakuksi kvevrin pohjalle ja luonnostaan kirkastunut viini voidaan pullottaa sadonkorjuuta seuraavana keväänä tai kesänä.

Viini on väriltään ihastuttavan kirkas ja sävyltään hohtavan syvä meripihkaisen punaoranssi.

Tuoksu ei ole mitenkään ryöppyävän voimakas, vaan ennemminkin hieman pidättelevä, mutta samalla houkuttelevan monisyinen: oolong-teetä, kevyitä kukkaisia sävyjä, hieman karamelliomenaa ja hentoja sokeroidun appelsiininkuoren sävyjä.

Viini on suussa kuiva, napakka ja rungoltaan keskitäyteläinen. Suhteellisen kuivakasta makumaailmasta erottuu mustaa teetä, hieman pippurista mausteisuutta, maltillista savuisuutta, pihkaisia vivahteita pitkästä kuorikontaktista, hentoja kukkaisia sävyjä ja makea aavistus bergamottia. Kokonaisuus on vaikuttavan rakenteikas, kiitos sekä suhteellisen korkean hapokkuuden että keskirunsaiden ja kohtalaisen innokkaasti tarraavien tanniinien. 13% alkoholia pysyy mallikkaasti pois tieltä.

Kuvia jälkimaku on pitkäkestoinen ja melko tanniininen. Jäntevä jälkimaku jättää kielelle pihkaisia ja maamaisen mausteisia sävyjä, hieman laventelimaista kukkaisuutta, hillittyä kivistä mineraalisuutta, hennon bergamottisia Earl Grey -teen piirteitä ja ujoa fenolista bitterisyyttä.

Kokonaisuutena tämä Mtsvane on todella hurmaava, puhdaspiirteinen ja seriöösi esitys, jolla on paikoitellen suorastaan hämmentävän teemäinen yleisolemus – ja viinin kohtalaisen reippaat tanniinit ainoastaan korostavat tätä vaikutelmaa, muistuttaen minua liian pitkään haudutetusta mustasta teestä. Tasapaino hillityn hedelmäisyyden, kuivakkaiden ei-hedelmäisten piirteiden ja rakenteen välillä on jetsulleen oikein, tehden viinistä oikein ihastuttavan ja vaikuttavan tapauksen jo nyt nautittavaksi – joskin viini lupaa rakenteellaan myös varsin hyvää potentiaalia kellarointia ajatellen.

Noin viidellä eurolla viinilasillinen tätä oli enemmän kuin erinomainen ostos. Näitä melko tunnistettavan minimalistisella etiketillä varustettuja viinejä löytyi hyvin useammastakin Tbilisin viinibaarista, mutta harmillisesti reissun loppupuolella etsiessäni itselleni tuliaispulloja ei vastaani enää tullut yhtäkään Do Re Min oranssia viiniä. Onneksi lopulta yhdestä kaupasta löytyi yksi Do Re Min punaviini, joka myös tarttui mukaani, joten ehkä täältä blogin puolelta löytyy lisää juttua Do Re Mista myös tulevaisuudessa.

Lyhyesti: Tasapainoinen, rakennevetoinen ja hurmaavan puhdaspiirteinen oranssi viini Georgiasta.

Arvio: Erinomainen – vaikka viini on täysin käsittelemätön natural-viini, ei se puhdaspiirteisellä yleisilmeellään ja hohtavan kirkkaalla värillään tunnu lainkaan sellaiselta. Oppikirjaesimerkki laadukkaasta oranssista viinistä.

19.5.20

Ken Forrester Sauvignon Blanc Reserve 2019

Ken Forrester Sauvignon Blanc Reserve 2019
  • Valmistaja: Ken Forrester Vineyards
  • Tyyppi: Valkoviini, WO Western Cape
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Coastal Region, Stellenbosch / Darling; Cape South Coast, Elim
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta maistohetkellä: 100 R (~5€; Syyskuu 2019)
  • Hinta nyt: ?
Tällä haavaa iältään yksi tuoreimmista viineistä, mitä olen maistanut on eteläafrikkalaisen Ken Forresterin Sauvignon Blanc. Viini tuli vastaani viime syksynä eteläafrikkalaisia viinejä esittelevässä tilaisuudessa, jossa pääsin muiden muassa tutustumaan pieneen valikoimaan Ken Forresterin viinejä. Talon tyyli erottui joukosta hyvin edukseen varsin tasapainoisella tyylillään riippumatta siitä, edustivatko viinit enemmän modernimpaa, aromaattista ja hedelmävetoista tyyliä, vai klassisempaa, hienoviritteistä ja rakennevetoista tyyliä. Tätä kyseistä viiniä en napannut nyt arvioon siksi, että se olisi ollut maistamistani talon tuotteista paras, vaan yksinkertaisesti niinkin triviaalista syystä, että se sattuu olemaan tällä haavaa paras maistamani vuosikerran 2019 viini.

Viiniin on kerätty rypäleet kolmelta eri viinitarhalta, jotka sijaitsevat useiden satojen kilometrien päässä toisistaan: Stellenboschista, Darlingista ja Elimistä. Näin tuottaja on pyrkinyt saamaan sekoituksen, jossa saisi hyödynnettyä kunkin alueen parhaita puolia, toinen toistaan tasapainottaen. Ennen käymistä rypälemehun on annettu maseroitua 2 päivää kuorten kanssa lajiketyypillisten aromien maksimoimiseksi. Tämän jälkeen viinin on annettu käydä viileässä lämpötilassa ja kypsyä valmiiksi terästankeissa, mukaanlukien 8 viikkoa sakkojen kanssa. 13% alkoholia, 2,6 g/l jäännössokeria ja 6,0 g/l happoja, pH 3,36.

Hailakka, lähes täysin väritön vetisen vihertävä väri.

Tuoksu on erittäin aromaattinen ja lajikkeelle tyypillinen; uuden maailman Sauvignon Blancille ominaisia herukanlehden ja vihreän parsan aromeja, hieman tuoretta valkoherukkaa ja kepeää kurkkuisuutta.

Suussa viini on kypsä, eloisa ja tasapainoinen, rungoltaan korkeintaan keskitäyteläinen. Maku on tuoksun tavoin hyvin lajiketyypillinen, makumaailmasta löytyy kurkkua, freesiä valkoherukkaisuutta, hieman kypsää karviaista, kevyttä kirpakkaa passionhedelmää, hentoa valkoista persikkaa ja vegetaalinen häivähdys herukanlehteä. Melko reilu hapokkuus pitää balanssin kunnossa ja antaa kokonaisuudelle sopivan rakenteikkaan yleisilmeen.

Melko pitkä jälkimaku tuntuu keskimakua vielä hieman happovoittoisemmalta, jättäen kielelle kirkassävyisiä passionhedelmän, kypsän karviaisen ja tuoreen valkoherukan sävyjä, kevyellä otteella makeampaa hunajamelonia ja hentoa parsaan taittavaa vegetaalisuutta.

Kokonaisuutena tämä viini on varsin tasapainoinen ja uuden maailman tyylille hyvin uskollinen Sauvignon Blanc, jossa lajikkeen vegetaalisista piirteistä on pyritty saamaan kaikki mahdollinen irti. Itse pidin paljon siitä, miten viinissä yhdistyy harmonisesti kypsemmän hedelmäiset piirteet, sopivan rehevä hedelmä ja rapsakka hapokkuus, mutta omaan makuuni viinissä on lähetty retostelemaan turhankin innokkaasti Sauvignon Blancin kaikista vihreimmillä sävyillä. Mielestäni nämä viinit toimivat parhaiten, kun kokonaisuutta sävyttää hillityn yrttinen ja hennon ruohoinen vihertävyys, ei naamallryöppyävän aggressiivisen lehtevä ja parsainen vegetaalisuus.

Vaikka viini onkin kohtalaisen tuntuvan vegetaalinen, on siinä kuitenkin melko hyvä tasapaino kokonaisuuteen nähden; esimerkiksi ero tympeisiin, lähinnä tölkkiparsaa ja raakaa herukkaa muistuttaviin uuden maailman Sauvignon Blanceihin on suuri. Jos satut pitämään Uuden-Seelannin laadukkaammista, ryöppyävän aromaattisista Sauvignon Blanceista, on tämä taiten tehty eteläafrikkalainen tapaus myöskin varsin pätevä esitys samaan henkeen. Tällä hetkellä Ken Forresterin viineistä löytyy Alkon valikoimista vain yksi premium-tason Chenin Blanc, joten tätä tapausta eivät kiinnostuneet pääse tarkistamaan, mutta tuottajan nimi kuitenkin kannattaa pitää mielessä – vaikka tämä viini olikin tehty enemmän moderniin uuden maailman henkeen, talon muut tuotteet kumartavat enemmän perinteiseen vanhan maailman suuntaan.

Ja tuota 100 randin hintaa ei kannata turhan tiukasti tuijottaa – nappasin sen vain referenssiksi tuottajan kotisivujen nettimyymälästä. Veikkaan vahvasti, että tänne puolelle maapalloa rahdattuna ja verotettuna viini tulee kohoamaan melkoisesti tuosta noin viiden euron hintapisteestä.

Lyhyesti: Moderni, kypsä mutta eloisa uuden maailman Sauvignon Blanc.

Arvio: Hyvä – kokonaisuutena viini on harmoninen, taiten tehty esitys, joka on uuden maailman Sauvignon Blanceille tyypillisen aromaattinen ja vihersävytteinen, mutta menemättä siinä koskaan överiksi.

17.5.20

Weinbach Riesling Grand Cru Schlossberg 2016

https://www.alko.fi/en/products/915707/
Domaine Weinbach Riesling Grand Cru Schlossberg 2016
  • Valmistaja: Domaine Weinbach
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin, Kaysersberg
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 29,89€ (Huhtikuu 2020, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 29,89€ (Toukokuu 2020, Alko, tilausvalikoima)

Yleinen kritiikkini Alkoa kohtaan on se, että tuotteiden hinnat monopolin valikoimissa ovat monesti niin tyyriitä, ettei niitä yksinkertaisesti tee mieli ostaa. Jos ulkomailta tilattaessa viinit tai oluet ovat merkittävästi edullisempia vielä senkin jälkeen, kun niistä on maksettu verot ja rahdit, on motivaatio ostaa handelin hyllyltä yhtään mitään melko matala.

Kuitenkin aina silloin tällöin tulee vastaan erikoisia tilanteita, jolloin Alkosta saa viinejä varsin järkevään hintaan maailmanmarkkinoihin nähden (en kyllä muista tilannetta, että oluiden kohdalla olisi käynyt näin). Esimerkiksi aivan hiljattain nappasin itselleni pari pulloa talteen tätä Domaine Weinbachin Rieslingiä, jonka maailmanhinta pyörii yleensä neljän kympin paremmalla puolella, mutta Alkosta sitä löytyi piirun alta kolmen kympin. Näköjään muutama muukin keksi tehdä saman tempun, sillä tälviisiin Alkon myymäläsaldot näyttävät nollaa ja Alkon "nettikauppakin" myy eioota.

Olen kirjoittanut Domaine Weinbachista aiemminkin, mutta kun tässä on pieni tauko tullut kirjoitteluun, lienee kenties pieni kertaus paikallaan.

Alsacessa, pienessä Kaysersbergin kylässä sijaitsevan Domaine Weinbachin perustivat alun perin kapusiinimunkit vuonna 1612, antaen sille nimeksi Weinbach, "viinipuro", tarhojen läpi virtaavan puron mukaan. Talo oli munkkien omistuksessa aina 1700-luvun lopulle saakka, mutta Ranskan vallankumouksen myötä viinitalo otettiin valtion haltuun ja myytiin. Vuonna 1898 Fallerin veljekset ostivat viinitalon ja Weinbach on edelleen saman suvun omistuksessa.

Domaine Weinbachin arvostus kasvoi toisen Fallerin veljeksen pojan, Théo Fallerin, omistuksessa, mutta nykyisen statuksensa viinitalo saavutti vasta Théon vaimon, Colette Fallerin, johdossa, hänen aloitettua talon luotsaamisen Théon kuoltua vuonna 1979. Colette pyrki viineissään yhä luonnollisempaan ja terroiria mahdollisimman autenttisesti ilmentävään lopputulokseen, minkä vuoksi hänen johdollaan Weinbach aluksi ryhtyi vuonna 1998 viljelemään 8 hehtaaria (33% tarhoista) biodynaamisesti. Kokeilujen tulokset olivat erittäin kannustavia ja vuonna 2005 kaikki Weinbachin tarhat oltiin siirretty biodynaamiseen viljelyyn; vuonna 2010 talo sai biodynaamisen viljelyn demeter-sertifikaatin. Colette kuoli helmikuussa 2015 85-vuotiaana ja taloa johtaa nykyisin Coletten tytär, Catherine Faller, hänen poikiensa avustuksella.

Tämä kyseinen viini tulee jyrkkärinteiseltä Schlossbergin tarhalta, jonka juuressa Domaine Weinbach sijaitsee. Tämä tarha on Alsacen ensimmäisiä Grand Cru -luokituksen saaneita tarhoja ja 80 hehtaarin alallaan se on myös lajissaan kookkain. Suuri koko ei kuitenkaan tarkoita heikompaa laatua, sillä tarhan graniittiset maaperät ja Alsacen yhdet jyrkimmistä rinteistä takaavat poikkeuskellisen laadukkaat olosuhteet köynnösten viljelyyn. Näillä rinteillä onkin todistetusti viljelty viiniä yhtäjaksoisesti jo 1500 vuotta.

Domaine Weinbach viljelee Schlossbergilla sijaitsevia tarhojaan biodynaamisesti ja viinit valmistetaan hyvin perinteiseen alsacelaiseen tyyliin: viinien annetaan käydä spontaanisti rutikuiviksi vain villihiivoja käyttäen. Käyminen tapahtuu yksinomaan suurissa, vanhoissa tammisammoissa. Alkon analyysiarvojen mukaan viinissä on alkoholia 13,5%, jäännössokeria 4 g/l ja happoja rapsakkaat 7,8 g/l.

Viinillä on keskisyvä, kohtalaisen konsentroitunut hunajankeltainen väri.

Lasista kohoaa runsas, avoin ja suht makeahko tuoksu, josta erottaa kypsälle Rieslingille tyypillistä persikkaa ja hillittyä makeaa appelsiinia, sekä hienovaraisempia nyansseja, kuten kevyttä oolong-teetä, hentoa eksoottisempaa hedelmää, ujoa petrolisuutta, aavistus vahamaista hunajaa ja mehiläisvahaa sekä häivähdys eksoottista mausteisuutta.

Viinillä on suussa konsentroitunut, tiivisluontoinen ja suht öljyinen olemus, mutta lämmettyäänkin se tuntuu olevan enemmän keskitäyteläinen kuin täyteläinen. Kypsänmakeassa ja suutuntumaltaan hyvin napakassa makumaailmassa erottuu persikkaa, sitruunamarmeladia, hillittyä mehiläisvahaa, kevyttä keltaista omenaa, hentoa hunajamelonia, ujoa kivistä mineraalia ja aavistus mehevää rypäleistä hedelmää. Kokonaisuutta kannattelevat ryhdikkään rakenteikkaat, korkeat hapot, jotka pitävät huolen siitä, että runsaasta konsentraatiostaan huolimatta viini pysyy varsin napakkana.

Jälkimaku on pitkä, napakka ja mineraalivetoinen. Kielelle jää kypsää persikkaista hedelmää, hieman kehittynyttä vahamaisuutta, hillittyä rypäleisyyttä, maltillista kivisyyttä, hentoa hunajaa, ujoa sitruunamarmeladia ja aavistus kukkaisuutta. Makujen seasta tuntuu aika ajoin pienin häivähdys alkoholin lämpöä.

Kokonaisuutena Weinbachin Schlossberg Riesling 2016 on rehevä, konsentroitunut ja hieman vahaminen GC Risse, joka on yleisilmeeltään vielä varsin nuorekas ja ennen kaikkea mainion rakennevetoinen hyvillä hapoillaan. Se tuntuu olevan oikein nautittavassa vaiheessa jo nyt, mutta tullee kehittymään hyvin vielä 4-7 vuotta sekä pitämään kutinsa vielä pidempään. Ei tämä tunnu olevan yhtä pitkäkestoinen ole kuin kaikista parhaimmat Alsacen Rieslingit – Saksan huippu-Rieslingeistä puhumattakaan – mutta oikein mainio ja muhkea esitys joka tapaukssa.

Lyhyesti: Varsin kypsä ja konsentroitunut Riesling, jossa yhdistyy muhkea vahamaisuus ja mehevä hedelmä varsin hyvään happorakenteeseen ja linjakkaaseen runkoon.

Arvio: Tyylikäs – viini on Alsacelle tyypillisen kypsä ja rehevä Riesling, mutta se kantaa kypsän hedelmänsä ja konsentroituneen olemuksensa varsin vaivattomasti.

Hinnan (29,89€) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.