Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.12.16

Tuottajaesittely: Koutsoyannopoulos / Volcan Wines


Vaikka tuottajana Koutsoyannopoulos ei olekaan erityisen tunnettu, ainakaan Santorinin ulkopuolella, on itse viinitalo monelle Santorinilla käyneelle varmasti tuttu. Koutsoyannopoulosin viinisuku nimittäin on rakennuttanut viinitalonsa yhteyteen Santorinin viinien museon, joka on varsin suosittu nähtävyys saarella – erityisesti viinituristien keskuudessa – ja myös ainoa laatuaan koko Kreikassa!

Tunnelmia viinitalon pihalta.
Reissumme Koutsoyannopoulosin viinimuseoon aloitti meidän Santorini-matkamme yksinomaain viinitalovierailuihin keskittyneen päivän. Tämä johtui siitä, että Firan, Santorinin pääkaupungin, ja Kamarin kylän välissä sijaitsee peräti viiden viinitalon (ja yhden panimon) mittainen suora. Tarkoituksenamme oli aloittaa päivä tutustumalla Santorinin viininviljelyn historiaan Koutsoyannopoulosilla ja tykittää sen perään neljä muuta viinitaloa (Artemis Karamolegos, Art Space Winery, Argyros ja Canava Roussos). Tai no, totta puhuen vain kolme, sillä alun perin emme olleet suunnitelleet vierailua Art Spacelle. Tästä lisää sitten tulevissa postauksissani. Hotelliaamiaisen jälkeen siis suuntasimme Kamarissa bussipysäkille ja hyppäsimme Firaan menevään (äärimmäisen täyteenahdettuun) bussiin.

Reissu viinimuseolle on varsin suoraviivainen, sillä museon kohdalla on bussipysäkki. Noin kymmenen äärimmäisen tukalaa ja ahdasta minuuttia kestäneen bussireissun jälkeen hyppäsimme pois kyydistä ja olimme perillä – tässä vaiheessa vain riitti, että marssi viinitalon portista sisään.

  • Koutsoyannopoulos (kreikkalaisista kirjaimista johtuen käännös voi olla myös esim. Koutsoyiannopoulos, Koutsogiannopoulos, jne.; nimi lausutaan jotakuinkin kutsojannopulos) on yksi saaren vanhimpia viinitaloja. Se on perustettu jo 1870-luvulla, jolloin oliiviöljykauppiaat Grigorios ja Dimitrios Koutsoyannopoulos saapuivat vahingossa Santorinille, mutta nopeasti ymmärsivät saaren tarjoaman potentiaalin viinintuotannossa.
  • Talon aloittaessa toimintansa lähes kaikki perheet Santorinilla tuottivat itse viininsä. Tästä syystä Koutsoyannopoulosin veljekset panostivat merkittävästi vientiin. Heidän merkittävimmät markkinansa löytyivät Venäjältä, jossa arvostettiin Santorinin varsin vahvoja (17–18%), kuivia valkoviinejä, minkä lisäksi saaren Vinsantoja käytettiin ehtoollisviineinä. Vuoden 1917 vallankumous sulki Venäjän-markkinat, mutta siihen mennessä suku oli löytänyt uusia markkinoita läntisestä Euroopasta, mm. Italiasta ja Ranskasta.
  • Läpi historian Koutsoyannopoulosin viinitalo on ollut merkittävä viinintuotannon modernisoija Santorinilla – vielä silloin, kun muut perheet ovat valmistaneet rustiikkiset viininsä manuaalisilla, karkeatoimisilla laitteilla, on Koutsoyannopoulos hankkinut uusia, moderneja viininvalmistuslaitteita manner-Euroopasta.
  • Vuonna 1967 Santorinille saatiin ensimmäistä kertaa sähköt voimalan valmistumisen myötä, mikä mahdollisti edelleen viininvalmistuksen kehittämisen. Vuonna 1970 Koutsoyannopoulos hankki oman pullotuskoneensa ja ryhtyi pullottamaan viinejään Volcan- ja Lava-nimillä. Paikalliset eivät kuitenkaan olleet erityisen innostuneita näistä, sillä heidän mielestään viinejä joko tuotettiin itse tai sitten sitä kuului ostaa aina 10 litraa kerrallaan ja tarjoilla karahveista – pullotetut viinit olivat sikäläisille epäilyttäviä, koska ne olivat epäilyttävän hyvälaatuisia ja niiden siis täytyi sisältää "kemikaaleja". Kesti useita vuosia, ennen kuin Santorinilla paikalliset alkoivat ottaa pullotetut viinit omakseen.
  • Nykyisin talo toimii neljännessä sukupolvessa. Vaikka Koutsoyannopoulos on monessa historian käänteessä ollut Santorinin viinintuotannon edelläkävijöitä, on talon viinien tyyli nykyisin enemmän perinteitä kunnioittava ja jopa hieman vanhanaikainen.
  • Talon ylpeydenaihe on heidän omalla rahallaan rakennuttama viinimuseo. Museo rakennettiin laajentamalla talon historiallista, maan alla sijaitsevaa viinitaloa laajemmaksi. Tämä laajennustyö läpi vulkaanisen maaperän tehtiin yksinomaan käsin ja rakennustöissä kului peräti 21 vuotta. Nykyisessä muodossaan museo on 8 metriä maanpinnan alle kaivettu, yli 300 metriä pitkä luolasto suoraan Koutsoyannopoulosin viinitalon alapuolella.

Museo sijaitsee tällaisessa maan alle käsin louhitussa,
satoja metrejä pitkässä käytävässä.
Saavuttuamme viinitalolle maksoimme museon pääsymaksun (9€ / hlö); vastineeksi käsiimme iskettiin pienet, digitaaliset käsikaiuttimet ja meidät ohjattiin maanalaiseen luolastoon johtaville portaille. Itse museon toimintaperiaate oli yksinkertainen: käytävän seiniin on kaivettu onkaloita, joissa on erilaisia viininvalmistukseen liittyviä esineitä, välineitä tai muita asioita sekä usein myös (lähes poikkeuksetta äärimmäisen creepyjä) koneistettuja nukkeja, jotka rupesivat heilumaan jäykän mekaanisesti kun lähestyimme niitä. Jokaisen tällaisen onkalon yläpuolella on numero, ja kun tämän numeron syöttää käsikaiuttimeen, pistää se pyörimään aiheeseen liittyvän nauhoitetun selostuksen.

Museon creepyjä, mekaanisia ihmisnukkeja.
Museo alkaa valottamalla Santorinin viininvalmistuksen historiaa alkaen 1600-luvulta ja päättyy lopulta 1970-luvulle. Koska Koutsoyannopoulosin viinitalo oli pitkään perinteinen canava, tuliperäisen maan sisään louhittu maanalainen luola-viinitalo, on museokierroksen viimeisenä huoneena viinitalon entinen toimistohuone, joka on tottakai louhittu suureksi maanalaiseksi saliksi.


Museosta löytyi myös hienoa taidetta.
Vaikka aika tuntui ajaneen jonkin verran Koutsoyannopoulosin viinitalon museon visuaalisesta ulosannista – erityisesti museon mekaaniset ihmisnuket muistuttivat lähinnä vanhaa kummitusjunaa – mutta informatiivinen sisältö sen sijaan oli vertaansa vailla ja luolaa edetessään ei pelkästään oppinut paljon uutta Santorinin viineistä, vaan myös viinin valmistuksen historiasta ja mekaniikasta ihan ylipäänsä!

Muuten museon yhdeksän euron sisäänpääsymaksu olisi voinut tuntua hieman ylihintaiselta, mutta onneksi museokierroksen päätteeksi hintaan vielä sisältyi neljän Koutsoyannopoulosin viinin maistelu. Tässä havaintoni sekä museokierroksella että myöhemmin maistetuista viineistä:
  • Koutsoyannopoulos Assyrtiko 2015: Assyrtiko (100%) keskimäärin 50–70-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Viini käytetään vain murskattujen, ei vielä puristettujen rypäleiden mehu – rypäleistä puristamalla saatu mehu käytetään edullisempiin viineihin. Käy ja kypsyy terästankeissa, pullotetaan 3–5 kuukauden kypsyttelyn päätteeksi. Vuosituotanto 15,000 pulloa.

    Hailakka, vaaleanvihreä väri. Intensiivinen, kukkaisen aromaattinen tuoksu, jossa sitruunaa, yrttisyyttä ja märän kivistä sekä hennon suolaista mineraalisuutta. Suussa viini on rapsakan hapokas ja erittäin rakenteikas; intensiivisessä ja hieman karuhkossa makumaailmassa sitruunaa, melko tuntuvaa mineraalista suolaisuutta ja kivisyyttä. Taustalla häilyy joku aavistuksen liuotinmainen juonne, joka ei kuitenkaan tunnu mitenkään häiritsevältä tai virheelliseltä elementiltä. Yhtä lailla intensiivinen ja happovoittoisen rapea jälkimaku on puhdaspiirteinen, intensiivinen ja pitkäkestoinen; kielelle jää voimakasta, kivistä mineraalisuutta ja suolaisuutta, sitruunaista happamuutta, kevyttä sitruunamarmeladista makeutta ja ujoa kukkeutta.

    Viini on kokonaisuutena mallikirjaesimerkki laadukkaasta Assyrtikosta: viinistä löytyy erittäin tuntuvaa mineraalisuutta, hedelmäpuoli on vahvasti painottunut sitruunaiseen sitrushedelmäisyyteen ja viinin hapot ovat naurettavan tiukat. Viini on vielä aivan liian nuorekas ja tuntuvan karu – se tuntuu kaipaavan vielä vuosia lisää saadakseen syvyyttä ja hellittääkseen viulunkielen kireää ilmaisuaan. Tyylikästä ja kellarointia kestävää tavaraa. Viinitalon 14€ hintaan hyvä ostos, mutta saaren kaupoista voi löytyä vain 10–11€ hinnalla.
  • Koutsoyannopoulos Nikteri 2007: Assyrtiko (100%). Enemmän old school -henkinen Nykteri, joka valmistetaan vain ylikypsistä rypäleistä – Assyrtiko kun pystyy säilyttämään korkean hapokkuutensa jopa ylikypsänä. Viinin annetaan kypsyä oksidatiivisesti vähintään 6 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ennen pullotusta.

    Kohtalaisesti pronssiin taittuva syvän keltainen väri. Aluksi viini tuoksuu hyvin vanhalta ja oksidatiiviselta, jopa Tawny Port-maiselta, mutta hengitellessään viinin tuoksu muuttuu raikkaammaksi ja hedelmäiseksi. Moniulotteisessa aromimaailmassa hasselpähkinäistä ranciota, rusehtavaa omenaa, kypsää sitruunaa, kevyttä merellistä suolaisuutta, hentoa savuisuutta, ujoa karamellia ja häivähdys pomeranssinkuorta. Varsin täyteläinen, runsas ja konsentroitunut suutuntuma, mitä tukee erittäin tuntuva, kirpeä ja tiukkarakenteinen hapokkuus. Makumaailmassa kehittyneitä ja moniulotteisia karamellin, paahdettujen pähkinöiden, kevyen sitruunaisuuden, hennosti makean keltaisen hedelmäisyyden ja ujosti paahtoleipäisyyden piirteitä, joita tukee aavistuksen karvaana tuntuva märän kivinen mineraalisuus. Jälkimaussa kirpeää, suolaista mineraalisuutta, savua, rancio-henkistä pähkinäisyyttä ja paahdettua mausteisuutta, kevyttä sitruunaista kirpeyttä, hentoa karamellia ja ujoa paahtoleipää. Erittäin pitkäkestoinen jälkimaku on todella napakka, intensiivinen ja moniulotteinen.

    Aluksi pelästyin, että viini oli kuollut pystyyn, mutta kun viini sai kerättyä itsensä kasaan, tuli siitä yksi hienoimpia koskaan maistamiani Santorinin viinejä. On vaikea sanoa, kuinka oksidatiiviseen tyyliin tämä viini on tehty – eli oliko viinin oksidatiiviset piirteet tarkoituksellisia, vai oliko viini yksinkertaisesti vain kehittyessään saanut paljon happea. Oli viinin tarina mikä hyvänsä, oli tämä äärimmäisen ihastuttava ja vaikuttavan moniulotteinen esimerkki kehittyneestä Assyrtikosta, jossa runsas oksidatiivinen vivahteikkuus yhdistyi upeasti Assyrtikon kirpakkaan sitruunaisuuteen ja mineraalisuuteen. Ehdottomasti 28€ hinnan arvoinen.
  • Koutsoyannopoulos Ambelones 2013: Mandilaria, Mavrathiro, Mavrotragano. Valmistetaan vain Koutsoyannopoulosin omien viinitarhojen rypäleistä. Kypsyy 18 kk tammitynnyreissä. Vuosituotanto 13,000 pulloa. Koska kreikkalaiset kirjaimet kääntyvät melko monella tavalla, voi viiniin törmätä nimillä Ambelones (lähimpänä viinin äännettyä muotoa), Abelones (viinitalo käyttää tätä käännöstä) tai Ampelones (kirjaimien suora käännös).

    Läpinäkyvä, hohtavan vadelmanpunainen väri, joka taittuu reunoilta vaalean pinkiksi. Todella aromaattinen, vivahteikas ja persoonallinen tuoksu, jossa ruusuista aromikkuutta, vadelmaa, lakritsia, pölyistä maamaisuutta, hillittyä hapankirsikkaa ja aavistus minttua. Intensiivinen ja runsas maku, jossa ruusuisuutta, hapankirsikkaa ja punaherukkaa, kevyesti aromaattisia yrttejä, hentoa suolaisuutta ja aavistus lakritsisuutta, jonka suolaisuus taittaa ujoksi salmiakkisuudeksi. Melko hapokas, mutta varsin kiltin keskitanniininen. Eloisa, pitkä ja aromaattinen jälkimaku toistaa vivahteikkuudellaan jälkimaun. Jälkivaikutelma on melko hapokas, napakan hapokas ja kevyesti tanniineillaan tarraava.

    Varsin tyylikäs ja helpostilähestyttävä Santorinin punaviini, josta löytyy hyvin selvästi saaren persoonallisten punaisten rypäleiden ainutlaatuista aromikkuutta, mutta ilman näille lajikkeille varsin tyypillistä, napakkaa hapokkuutta ja tiukkaa tanniinisuutta. Vaikka viini on kypsynyt pitkään tammessa, ei tammi juurikaan pääse hallitsemaan yleisilmettä, vaan pääpaino on kiehtovalla hedelmäpuolella. Tyylillisesti tuntuu enemmän hieman vanhanaikaiselta kuin äärimmilleen hiotulta ja modernilta punaviiniltä. Kelpo ostos viinitalon 15,50€ hintaan.

  • Koutsuyannopoulos Kamaritis 2004: Aïdani, Assyrtiko, Athiri, Mandilaria, Mavrathiro, Mavrotragano. Talon nykyisten omistajien iso-isoisän kehittämä viini, joka pohjautuu vahvasti saaren historiallisiin Vinsanto-viineihin, mutta valmistetaan poikkeuksellisesti sekä punaisista että valkoisista lajikkeista. Rypäleet korjataan ylikypsinä ja jätetään aurinkoon rusinoitumaan peräti kahdeksi viikoksi. Kahden viikon kuivaamisen jälkeen rypäleistä puristetaan paksua mehua, joka käy luonnonhiivoilla n. 10% vahvuuteen. Viinin annetaan kypsyä valtavissa, ikivanhoissa tammisammioissa 10 vuoden ajan ennen pullotusta. Viini valmistetaan aina pullotukseen asti täysin ilman valmistusprosessiin puuttumista, joten kyseessä on ns. natural-jälkiruokaviini. Viinin nimi tulee sanasta kamara, joka tarkoittaa maan alle kaivettua huonetta tai tilaa, viitaten viinin kypsytystiloihin. Vuosituotanto on vain 3,500 puolen litran pulloa, eikä viiniä myydä lainkaan jälleenmyyjille tai ravintoloille – ainoa tapa saada viiniä on matkustaa paikan päälle tai tilata suoraan viinitalolta.

    Viinillä on paksu, läpinäkymättömän konsentroitunut rusehtavan mustanpunainen väri ja selkeästi varsin korkea viskositeetti. Tuoksu on yhtä lailla erittäin runsas, tiivis ja konsentroitunut; siinä tuntuu päällimmäisenä rusinaa, kuivattua luumua ja volatiilisia balsamicoetikan ja mintun vivahteita. Taustalla häilyy poltettua sokeria, melassista siirappia ja joulumausteita. Suussa viini on todella tiivis ja makea, mutta selvästä tahmeudestaan huolimatta enemmän sulava- kuin raskasliikkeinen. Makumaailmassa suklaata ja karamellia, melassia, kevyttä kirsikkahilloisuutta ja kirsikkamehua, sekä taustalla häilyvä makean volatiilinen balsamicon juonne. Melko hapokas. Tanniinit tuntuvat aluksi maltillisilta, mutta kasvavat varsin tuntuviksi. Tahmea ja konsentroitunut jälkimaku makea, suklainen, kaakaoinen, rusinainen, kuivatun viikunainen, kevyen hunajainen ja hennon maustepippurinen. Lopuksi aavistus volatiilista liftiä. Hapot kantavat hienosti loppuun asti.

    Äärimmäisen mielenkiintoinen ja kiehtova Santorinin jälkiruokaviini, joka on hieman kuin Vinsanto, mutta silti täysin erilainen tummanpuhuvammalla makumaailmallaan, matalammilla hapoillaan ja tuntuvilla tanniineillaan. Ainutlaatuinen, jännittävä ja herkullinen tapaus ja varmasti erittäin kellarointikestävää tavaraa. Hintansa väärti 28 eurolla (0,5 l) viinitalolta.
  • Koutsoyannopoulos Vinsanto 2011: Assyrtiko (n. 90%), Aidani (n. 10%). Valmistetaan myöhään korjatuista rypäleistä, joita kuivatetaan n. 14 päivää rusinoiksi ennen puristusta. Yhteen puolen litran pulloon kuluu peräti 5 kg rypäleitä tuoreena. Viini kypsyy 2 vuotta tammitynnyreissä ennen pullotusta, mikä on Vinsantojen minimikypsytysajan verran. Jäännössokeria n. 100 g/l, alkoholia 10%. Vuosituotanto 10,000 pulloa.

    Hohtava, keskisyvä meripihkainen väri. Makea ja runsas mutta yllättävän raikas tuoksu, jossa mehiläisvahaa, appelsiininkukkaa, villihunajaa, sitrusmarmeladia, kevyttä volatiilisuutta ja häivähdys havuista pihkaisuutta. Suussa makea, hyvin hapokas ja intensiivinen. Makumaailmassa todella voimakasta karamellisuutta, hunajaa, sitruunamarmeladia, hieman karamellisoitua omenaa ja ujoa kivistä mineraalisuutta. Erittäin pitkä, konsentroitunut ja hieman tahmea jälkimaku, jossa moniulotteisia inkiväärin, melassisen siirappisuuden, villihunajan, sitruunamarmeladin, kevyen kukkaisuuden ja hennon vaahterasiirapin moniulotteisia vivahteita. Lopussa aavistus balsamicoista liftiä.

    Varsin tyylikäs, maukas ja nätti Vinsanto kyseisen viinityylin kepeämmästä ja raikkaammasta päästä – melko lyhyeksi jääneen kypsytysajan vuoksi tämä viini ei ole yhtä massiivinen kuin muiden tuottajien pidempään kypsytetyt, tummemmpisävyisemmät ja raskastekoisemmat Vinsantot. Ei erityisen ihmeellinen verrattuna saaren parhaimpiin Vinsantoihin, mutta tykkään silti todella paljon tämän viinin kepeydestä, raikkaudesta ja energiasta. 27€ hinnalla (50 cl) varsin pätevä ostos.
Maistetut viinit.

Katkeamatonta Vinsanto-vertikaalia aina vuosikertaan 1991.
Viinit maistettuamme päätimme vielä tutustua nopeasti viinitalon myymäläpuoleen, josta löytyi poikkeuksellisesti joidenkin viinien vanhempia vuosikertoja. Erityisesti Vinsantoja löytyi erittäin kiitettävästi – peräti yli vuosikymmenen mittaisen vertikaalin saisi järjestettyä talon tuotteista. Ongelmaksi vain muodostui viinien hinta: kun nuoretkin Vinsantot ovat jo varsin hinnakkaita, olivat nuo iäkkäämmät Vinsantot rehellisesti täysin meikäläisen kipukynnyksen tuolla puolen. Talo kuitenkin vakuutti sen verran hyvin tyylillään, että muutama pullo eri viinejä piti napata mukaan – esimerkiksi tuo yllä arvioitu Nikteri 2007.

Alun perin itselläni oli sellainen kuva Koutsoyannopoulosista, että talo ei ole mitenkään merkittävän arvostettu tuottaja Santorinin viiniskenessä; talon viinit ovat leimanneet saaren viinituotantoa jo yli vuosisadan ajan, minkä vuoksi ne edustavat enemmän jonkinlaista itsestään selvästi aina läsnä ollutta perustuotantoa. Tämän lisäksi Koutsoyannopoulos vaikuttaa usein olevan ihmisten mielissä enemmänkin "viiniä tuottava museo" kuin varsinainen viinitalo – vaikka tilannehan on juuri päinvastainen!

Kuva viinimuseosta: rypäleterttujen rusinointia auringossa.
Mutta mielikuvista ja pullojen etikettejä myöten hieman elähtäneestä yleisvaikutelmasta huolimatta Koutsoyannopoulos vakuutti meikäläisen hyvällä tasollaan! Viinit eivät olleet tunnistamattoman modernin siisteiksi puleerattuja esityksiä, vaan laadukkaita, sopivasti perinteistä ja sopivasti nykyaikaista viininvalmistusosaamista edustavia tapauksia, maukkaita jokaikinen! Hauskinta oli, miten muilla viinitaloilla Vinsanto vaikuttaa aina olevan se talon ykköstason lippulaivatuote, kun taas Koutsoyannopoulosilla Vinsanto tehdään vain juuri appellaation minimiedellytysten mukaisesti ja Vinsanto-mainen, mutta appellaatiomääritelmien ulkopuolinen Kamaritis tuntuu olevan se talon ykkösjuttu. Ei siinä mitään, jokainen taaplaa tyylillään. Varsin kovatasoisiahan nämä viinit myös olivatkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti