Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.12.16

The Velvet Devil Merlot 2014

https://www.alko.fi/tuotteet/407977/
The Velvet Devil Merlot 2014
  • Valmistaja: Charles Smith Wines
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Washington, Columbia Valley
  • Rypäleet: Merlot (99%), Cabernet Sauvignon (1%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,98e (Lokakuu 2016, Alko)
  • Hinta nyt: 14,98e (Joulukuu 2016, Alko)

Tämä viiniarvio on melko relevantti kahdesta eri syystä. Ensimmäinen on loogisesti siksi, että viini on Alkon valikoimiin hiljattain saapunut uutuus. Toinen on se, että viinimaailman "rocktähti" Charles Smith otti ja myi Constellation Brandsille viisi tuotemerkkiään peräti 120 miljoonan dollarin hintaan. Tämän kaliiperin kauppoja harvemmin tapahtuu viinimaailmassa – erityisesti, kun tässä ostettiin vain tuotemerkkejä, ei viinitaloa! Nämä tuotemerkit olivat Suomessakin erittäin suosituksi noussut Kungfu Girl Riesling, tämä The Velvet Devil Merlot, sekä paikallisilla markkinoilla hieman harvemmin näkyneet Eve Chardonnay, Boom Boom Syrah ja Château Smith Cabernet Sauvignon. Charles Smith todennäköisesti jatkaa edelleen käsiinsä jääneillä viinibrändeillä, kuten esimerkiksi piirun verran laadukkaampiin keskittyneillä K Vintners -sarjansa viineillä, joskin muutamaa dollaria rikkaampana miehenä.

Tietenkin tällaiset kaupat vaikuttavat muuallakin kuin Charles Smithin lompakossa: esimerkiksi Suomessa vuosien ajan tehokkaasti Charles Smithin viinien profiilia kasvattanut maahantuoja Vindirekt menetti viinit yhdessä silmänräpäyksessä Constellation Brandsia edustavalle Altialle.

No niin, sitten taustatiedoista itse viiniin. Kyseessä on siis Washington Staten Merlot. Viininvalmistuksesta ei juuri löydy mitään speksejä, joten ei niistä sen enempää. Itse en ole juuri koskaan onnistunut innostumaan jenkki-Merlot'sta, koska yleensä nämä viinit ovat läskejä, hahmottomia tylsiä. Tosin kokemukseni ovat painottuneet lähinnä Kalifornian suuntaan, kun taas Velvet Devil tulee viileämmästä Washingtonista, joten mahdollisuudet laadukkaampaan viiniin ovat olemassa. En silti pettymysten pelossa aseta rimaa merkittävän korkealle.

Viinillä on varsin tumma ja melko läpinäkymätön, sävyltään mustan luumunpunainen väri.

Melko runsas tuoksu on yhtä lailla tummanpuhuva ja synkeä, mutta myös selkeästi makeaan taittuva ja jopa piirun verran hillomainen. Aromipuolelta löytyy makeaa luumua, karhunvatukkaa, boysenmarjahilloa, makeaa tammen mausteisuutta, hillittyä suklaata ja hentoa kaakaota. Ei viini mikään tammipommi ole, mutta tammen kanssa ei myöskään varmasti olla pihistelty.

Suussa viini on melko sulavaliikkeinen ja kooltaan hillitympi mitä tuoksu antaa odottaa. Makumaailmasta löytyy kypsänmakeaa tummaa marjaisuutta, kypsää luumua, mausteisuutta, mehukasta punasävytteistä hedelmää ja hillittyä hapokkaampaa marjaisuutta. Pieni jäännössokerisuus (5 g/l) antaa kokonaisuudelle ujosti mansikkahilloisen tatsin. Viini tuntuu tietyllä tavalla hieman ponnettomalta, vaikka sillä on kokonaisuuteen nähden varsin sopusuhtainen ja sopivan ryhdikäskin rakenne. Erityisesti tanniineja soisi olevan enemmänkin, sillä ne ovat uuden maailman viineille tyypillisesti melko vähäisiä ja antavat viinille lähinnä pientä tiiviyden tuntua, ei puruvoimaa.

Jälkimakua hallitsevät yllättävästi kuivakammat ja mausteisemmat pippurin, tuoreiden tummien ja hieman hapahkojen marjojen sekä tumman suklaan sävyt. Keskimaun makeammat piirteet huuhtoutuvat melkein heti kurkusta alas, kun taas kielelle jää napakka, kuivakka ja mausteinen jälkivaikutelma kohtalaisen pitkäksi aikaa.

Kokonaisuutena viini on tyypillinen, perus-ok-tasoinen Merlot, joka kärsii lajikkeen yleisestä epämääräisyydestä ja massojakosiskelevasta tuotantotyylistä. Jättää kyllä hieman vaisun yleisilmeen. Rima kyllä ylitettiin, mutta se johtuu enemmän riman alas asettamisesta, ei viinin omista ansioista. Ainakaan tämä viini ei onnistunut saamaan minua vakuuttuneeksi siitä, että Yhdysvalloissa tehtäisiin oikeasti mielenkiintoista ja korkeatasoista Merlot'ta. Kyllähän sieltä isoja ja hinnakkaita viinejä löytyy lukemattomia, mutta mitään tasapainoista ja mielenkiintoista ei. Jos haluan hyvää Merlot'ta, lienee Bordeaux'n lähiympäristö ja Ranskan lounaisnurkka sekä koillinen Italia varmimmilta paikoilta metsästää sellaista.

Lyhyesti: Ihan kelvollinen, mutta äärimmäisen helppo, ennalta-arvattava ja kosiskeleva tusina-Merlot, joka kompastuu makuteensa ja melko heppoiseen rakenteeseensa.

Arvio: Keskinkertainen – ja pakko myöntää, hirveästi enempää en odottanutkaan.

Hinnan (14,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti