Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.12.16

Skaramuča Dingač 2012

Skaramuča Dingač 2012
  • Valmistaja: Vina Skaramuča
  • Tyyppi: Punaviini, Vrhunsko Vino Dingač
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Dalmatia, Pelješac, Dingač
  • Rypäleet: Plavac Mali (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 16,48e (Heinäkuu 2015, Wine Bar Skaramuča, Dubrovnik)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viimekeväisessä Kroatia-maistelussa toinen maistelun kahdesta punaviinistä oli tämä Dingač, jonka tarkoituksena oli toimia esimerkkinä maalle tyypillisestä ja kroatialaisten keskuudessa suositusta ja arvostetusta punaviinityylistä.

Dingač on siis Dubrovnikin läheltä, Pelješacin niemimaalta löytyvä viinialue ja myöskin ensimmäinen oman appellaatiosuojan saanut viinialue Kroatiassa. Tällä viinialueella viljellään Plavac Mali -köynnöksiä paikoin jopa järjenvastaisen jyrkillä rinteillä aivan Adrianmeren rannassa kiinni, mutta useiden satojen metrien korkeudessa, jossa aurinko paistaa täydeltä terältä, mutta jossa lämpötila on merkittävästi viileämpää kuin merenpinnan tuntumassa. Alueen oma Plavac Mali -rypälelajike on alunperin Tribidragin (eli Zinfandelin eli Primitivon) ja Dobricič-lajikkeen risteytys; tämä tarkoittaa sitä, että Plavac Mali on Zinfandel/Primitivon tavoin kuumassa viihtyvä lajike, joka tuottaa kypsyessään samalla tavoin runsaasti sokeria, mutta toisin kuin Zinfandel/Primitivi, Plavac Mali kykenee myös säilyttämään hapokkuutensa yllättävän hyvin kypsänäkin. Perinteisesti Kroatiassa alkoholipitoisuus on määritellyt viinin laadun, minkä vuoksi Dingačin viinit ovat perinteisesti olleet usein erittäin korkea-alkoholisia, rungoltaan massiivisia ja hedelmältään enemmän ylikypsän rusinoituneita kuin raikkaita ja puhdaspiirteisiä.

Dubrovnikissa löytyneessä Skaramučan viinibaarissa pääsin tutustumaan tämän Pelješacin niemimaalta löytyvän viinitalon viineihin. Nämä viinit onnistuivat vakuuttamaan minut tyylillään – ne maistuivat kyllä varsin tyypillisen eteläkroatialaisilta, mutta samalla kuitenkin hyvin tyylikkäiltä ja tasapainoisilta. Tietyllä tavalla moderneilta olematta kuitenkaan liian siistiksipuleerattuja. Baarista tarttuikin mukaan kaksi pulloa tuliaisiksi: aiemmin blogissa jo arvioitu, tyylilajissaan varsin harvinainen makea Dingač, sekä tämä klassinen kuiva Dingač. Tarjolla olisi ollut myös arvokkaampi Dingač Reserva, mutta menetin kiinnostukseni heti siihen, kun viinibaarissa mainittiin sana "uusi tammi". Jätin kyseiset viinit amerikkalaisille turisteille, joita kyllä tuntui Dubrovnikissa riittävän.

Viinitalo Skaramuča on melko tuore tulokas Kroatian viinikentällä: siinä missä useimmat viinitalot voivat kerskua vuosisadan tai jopa useampien historialla (jonka 1900-luvun kommunistiaika onnistui väliaikaisesti torpedoimaan), on Skaramuča perustettu vasta vuonna 1992, jolloin oli taas mahdollista perustaa yksityisiä viinitaloja. Tällä hetkellä Ivo Skaramučan luotsaama perheviinitalo Skaramuča on yksi Kroatian suurimmista yksityisistä viinitaloista, minkä lisäksi viinitalo on Dingačin alueen suurin tuottaja (20 ha, eli n. 1/3 koko alueesta).

Viini on väriltään läpinäkyvän tumman kirsikkainen, sävyltään hennosti rusinaisen rusehtavaan taittuva. Yllättäen viini vaikuttaa ulkonäkönsä puolesta lasissa kepeämmältä kuin viereisessä lasissa seisova napakas ja hapokas Kabola Teran.

Viinin hyvin mehevä, aromikas ja makea tuoksu on mitä klassisinta Dingačin Plavac Malia: kypsää punaista kirsikkaa, vadelmamarmeladia, hillittyä mansikkahilloa ja ujoa luumulikööriä, minkä lisäksi alkoholi (14,5%) erottuu kokonaisuudesta kevyesti. Varsinaista ylikypsien rypäleiden tuomaa rusinaisuutta ei erotu.

Suussa viini on Plavac Malille tyypilliseen tapaan täyteläinen, melko konsentroitunut ja selkeän kypsä. Mehukkaassa, mutta silti enemmän kuivaan kuin makeaan taittuvassa, runsaassa makumaailmassa tuntuu tummaa hedelmää, kuivahtanutta karhunvatukkaa, vadelmaa, mausteisuutta ja ujoa kuivattua luumua. Viinin rakenne pysyy mainiosti tikissä, kiitos melko hyvin kokonaisuutta kantavan hapokkuuden ja runsaan, puuterisen hienojakoisen tanniinisuuden. Vaikka tanniinit ovat melko kypsiä ja lempeitä, on niitä sen verran reippaasti, että ne rupeavat tekemään viinistä hiljalleen melko tiukan oloista.

Lopuksi viinistä jää suuhun pitkä, rehevä ja kohtalaisen lämmin jälkimaku, josta erottuu karhunvatukkahilloa, mausteisia sävyjä, mehevää mansikkaisuutta ja hillityllä otteella kuivattua tummaa hedelmää. Jälkivaikutelma on runsas, kompleksinen ja kevyesti suuta kuivattava.

Skaramučan Dingač oli juuri sen tyylinen kuin muistelinkin ja siten myös vallan passeli hankinta Kroatia-viinimaisteluuni: se toimi oikein mallikkaana esimerkkinä siitä, minkälaista kroatialaisten suuresti arvostama Plavac Mali voi parhaimmillaan olla. Viini ei ollut poskettoman tanniininen, ylialkoholinen tai hallitsevan rusinainen, kuten jotkut perinteisemmän tuulin edustajat, mutta viini ei myöskään ollut kosiskelevan pehmeä, tukkoontammitettu ja hallitsevan hilloinen, kuten muutamat "kansainvälisempää" tyyliä edustavat modernit Plavac Malit.

Yleisesti tuoksu- ja makumaailma muistutti melko paljon Kalifornian Zinfandeleja ja Etelä-Italian Primitivoja, mutta oli kuitenkin tyylillisesti selkeästi maltillisemman makea kuin nämä monesti turhankin hilloiset viinit, minkä lisäksi tästä Kroatian ihmeestä löytyi varsin ilahduttavan reilulla kädellä happoja, mikä ei ole Primitivo/Zinfandeleissa mitenkään itsestäänselvyys. Käyttöyhteyksien puolesta tämä viini sopii vallan mainiosti sellaisiin tilanteisiin kuin hyvä Zinfandelikin, mutta kuten kokemukseni Miličićin 10-vuotiaasta viinistä osoitti, Plavac Mali kykenee myös kehittymään oikein nätisti kellaripuolella.

Lyhyesti: Hieman Zinfandelin tai Primitivon kaltainen, mutta selkeästi hapokkaampi, tanniinisempi ja tyylillisesti vakavahenkisempi, tuhdinpuoleinen punaviini.

Arvio: Tyylikäs – tämä viini on Plavac Maliksi oikein tyylikäs ja tasapainoinen esitys. Viini ei ole liian rustiikkinen, muttei myöskään särmättömäksi puleeratun moderni, vaan hienosti alkuperäänsä ilmaiseva, mutta silti mukavan nykyaikainen kroatialaispunaviini.

Hinnan (16,48e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti