Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.9.16

Château Vannières Bandol Rouge 1992

Château Vannières Bandol Rouge 1992
  • Valmistaja: Château Vannières
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Bandol
  • Maa: Ranska
  • Alue: Provence, Bandol
  • Rypäleet: Mourvèdre (~90%), Grenache (~10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~20e (Maaliskuu 2016, Vins et Millesimes)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Suomessa Bandol on kerännyt sentään jonkin verran nimeä viinialueena, sillä yleensä joka vuosi Alkon kesäroséeviineissä on ollut yksi Bandol; onhan monien eri lähteiden mukaan Bandol Provencen – ellei koko maailman – kovatasoisin roséeviinialue. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Bandolin persoonalliset ja kovatasoiset punaviinit ovat jääneet harmillisesti paitsioon. Tämä on todellinen sääli, sillä vaikka Provencessa tehdään todella persoonallisia ja mielenkiintoisia punaviinejä, on Bandol aivan oma tarinansa.

Bandol on siitä erikoinen viinialue, että se on ainoa alue Ranskassa, jossa Mourvèdren on oltava puna- ja roséeviineissä pääosassa. Tämä persoonallinen, mausteinen, joskus nahkainen ja usein varsin robusti lajike viihtyy vain todella lämpimissä olosuhteissa, minkä vuoksi sitä tavataan melko maltillisesti Ranskassa ja enemmän lämpimämmillä Espanjan viinialueilla nimen Monastrell alla. Bandolissa olosuhteet ovat kuitenkin Mourvèdrelle otolliset: alue on varsin lämmin jopa Provencen viinialueeksi ja monet vuoret suojaavat aluetta pohjoisen viileiltä tuulilta, jolloin rypäle kykenee saavuttamaan riittävän kypsyyden luotettavasti. Välimeren läheisyys samalla tasaa lämpötilaeroja, jolloin läpötilat eivät koskaan nouse lajikkeelle liian kuumiksi, joten Mourvèdre pystyy samalla säilyttämään riittävän ryhdin ja hapokkuuden.

Tämä viini tuli vastaani viime keväälle ajoittuneissa viinibloggaajien tapaamisessa, jonne Copatinto-blogin Teemu oli kiikuttanut sen maistettavaksi. Viinin on tuottanut vuodesta 1957 toiminut, perheomisteinen viinitalo Château Vannières. Tämä viinitalo on kerännyt mainetta erityisesti sillä, että heidän punaviineissään vaikeasti viljeltävän Mourvèdren osuus on poikkeuksellisen korkea; vuosikerrasta riippuen 90%, jopa 95%, lopun ollessa Grenachea. Viinit viettävät yleensä 20–24 kk tammitynnyreissä, jotta Mourvèdren tiukka, tanniininen karaktääri hieman pehmenisi ja aukeaisi ennen pullotusta – tästä huolimatta viinit ovat tarkoitettu ennen kaikkea kellaroitaviksi, ei nuorena juotaviksi.

Viini on väriltään selvästi kehittyneen rusehtavan punainen, mutta silti edelleen lähes täysin läpinäkymättömän tiivis. Reunoilta väri kuitenkin pakenee hyvin ohkaiseksi vaalean tiilenpunaiseksi.

Tuoksu on ulkonäön tavoin varsin kehittyneen oloinen, mutta edelleen täysin kunnossa ja täynnä elämää: tummanpuhuvasta, makeasta tuoksumaailmasta erottuu luumuvetoista violettia hedelmää, kevyttä nahkaisuutta, hillittyä makean kynsilakkaista volatiilisuutta, hentoa kuivakukkaa ja aavistus kuivakkaa rusinaista hedelmää.

Suussa viini on kuiva, täyteläinen ja melko tiiviinkin oloinen. Kehittynyttä mutta edelleen elinvoimaista makumaailmaa hallitsee melko voimakkaana tuntuva, bitterinen mausteisuus, jota tukevat kuivakan luumuiset, pölyisen maamaiset, kevyen nahkaiset ja hennon nahistuneen hedelmäiset piirteet. Viinin rakenne on suorastaan vaikuttava melko korkealla hapokkuudellaan ja tuntuvalla, edelleen puruvoimaisella tanniinisuudellaan.

Viini jättää suuhun pitkän, piirteiltään kehittyneen ja otteeltaan melko tiukanpuoleisen jälkimaun, jossa tuntuu pölyistä maata, kuivahtanutta luumua, hiekkaisuutta, hillittyä leivontamausteisuutta ja aavistus volatiilista asetonia.

Tämä hyvin yli 20 vuoden ikään ehtinyt Mourvèdre-vetoinen viini on loistava esimerkki siitä, miten hyvin parhaat Bandolit kykenevät ikääntymään: vaikka viinissä rupesi olemaan jo jonkin verran kehittyneitä kuivattujen hedelmien piirteitä, oli viini vielä edelleen tyypillinen alueensa edustaja; viinistä ei ollut tullut geneeristä "vanhaa viiniä", jossa kaikki viinille ominaiset piirteet katoavat aromien ja makujen ryhtyessä lähentymään kaikille viineille yhteisiä, ikääntyneitä piirteitä.

En kuitenkaan näkisi, että viiniä varsinaisesti kannattaisi kellaroida lisää: viini on todennäköisesti saavuttanut huippunsa jo jonkin aikaa sitten ja siellä se on myös pysynyt tähän päivään asti. On kuitenkin vaikeaa sanoa, kestääkö viini vielä vuosia vai vuosikymmeniä, ennen kuin se alkaa hajota palasiksi, mutta suurta kehitystä on tuskin enää odotettavissa. Rakenteensa puolesta viiniä voisi kyllä kellaroida pidempään, mutta epäilen, ettei viinin makupuoli ole enää elossa siinä vaiheessa kun viinin napakka tanniinirakenne alkaa lopulta lempenemään.

Lyhyesti: Upeasti kehittynyt, äärettömän vivahteikas, hurmaavan tasapainoinen ja vaikuttavan tanniininen, iäkäs Bandol.

Arvio: Täydellinen – Etelä-Ranskan yhden mielenkiintoisimman viinialueen upeasti ikääntynyt viini. Bandolia parhaimmillaan.

Hinnan (~20e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

2 kommenttia:

  1. Suurlähettilään Autonkuljettaja2/9/16 09:13

    Autis on aina kovin ilahtunut siitä, että joku osaa arvostaa Bandoleita! Paras kokemus hinta/laatumielessä on ollut suht nimetön Val d'Arenc 71 joka oli 15€ hintaan nähden huikea. Pitänee joskus pitää Tempier/Pradeaux-tasting, on tullut noita keräiltyä 80 ja 90-luvuilta. Tempierin Cabassou on Autiksen puolueettoman mielipiteen mukaan Bandolin paras viini (95%+ murkku) ja ikääntyy kivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että! Pidä ihmeessä, äläkä unohda paiskata meikäläistä kutsulla - olen kyllä aina innoissani tsekkailemassa miten hienosti huippuviinit ikääntyvät! Erityisesti juuri tuollainen Bandol-setti kiinnostaisi, koska niitä näkee niin kovin vähän täällä peräpohjolassa.

      Poista