Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.8.16

Ridge Geyserville 2012

Ridge Geyserville 2012
  • Valmistaja: Ridge Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Sonoma County
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Alexander Valley
  • Rypäleet: Zinfandel (71%), Carignan (19%), Petite Sirah (7%), Mourvèdre (2%), Alicante Bouschet (1%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 40,50e (Maaliskuu 2016, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Useaan otteeseen olen hehkuttanut blogissani kalifornialaisen Ridgen viinejä, mutta ainahan voi asiasta mainita uudestaan.

Vuonna 1976 järjestetyssä Judgment of Paris -sokkomaistelussa mainetta niittänyt Ridge eroaa merkittävästi monista muista Kalifornian viinitaloista: siitä asti kun talon viinintekijä Paul Draper on tehnyt viinejä Ridgellä, on ne valmistettu hyvin perinteisillä ja minimaaliseen peukalointiin perustuvilla menetelmillä. Toisin kuin monilla muilla alueen suurilla viinitaloilla, Ridgellä ei pyritä mahdollisimman kypsään hedelmään ja runsaaseen tammisuuteen; rypäleet poimitaan usein verrattain varhain, ne käytetään viiniksi rypäleiden omilla luonnonhiivoilla ja viinit kypsyvät lähinnä vanhoissa tammitynnyreissä. Viinitalolla on kuitenkin perinteisesti käytetty aina amerikkalaista tammea tynnyreissä – ranskalaista ideaalia huokuvista viineistään huolimatta Ridge muistuttaa olevansa kuitenkin amerikkalainen viinitalo, minkä vuoksi tuotannossa suositaan paikallisia tynnyreitä.

Talon legendaarisin viini on perustellusti Monte Bello Cabernet Sauvignon, Judgment of Paris -maistelun viini, jonka vuosikerta 1971 alkuperäisessä kilpailussa pärjäsi kohtalaisesti (5. sija kymmenestä viinistä), mutta joka on myöhemmin järjestetyissä ollut järjestään kärkikahinoissa ja jonka on sanottu kestävän paremmin aikaa kuin monen muun kilpakumppanin. Talolla on kuitenkin runsaasti muita arvostettuja viinejä, joista yksi nimekkäimpiä on Geyserville, vuodesta 1966 asti valmistettu field blend -tarhaviini, jota pidetään yhtenä Yhdysvaltojen parhaista Zinfandel-vetoisista viineistä. Tämä viini on ilmestynyt Alkon valikoimiin nyt useana vuotena putkeen pienenä kertaostona ja itselle on kehittynyt tavaksi tsekata Geyservillen vuosikerran kunto sen valikoimaansaapumisen yhteydessä.

Viiniin käytettyjen rypäleiden sadonkorjuu kesti vuonna 2012 kuukauden ajan (17.9.–17.10.), tarhan eri palstojen kypsyessä eri aikoihin. Lopulta 13 palstaa 17:sta valittiin lopulliseen viiniin; käyminen tapahtui talon totuttuun tyyliin luonnonhiivoilla, kuoria maseroitiin viinissä 9 päivän ajan. Käymisen jälkeen viini siirrettiin kypsymään 13 kk ajaksi amerikkalaisiin tammitynnyreihin, joista 24% oli uusia, 25% 1–2 vuotta vanhoja ja 51% 3–4 vuotta vanhoja.

Viinillä on tumma, hennosti nuorekkaan sinertävä kirsikanpunainen väri. Reunoilta viinin ulkonäkö taittuu kevyesti hailakanpunaisen kautta värittömäksi.

Lasista kohoaa runsas, melko moniulotteinen ja Kalifornian lämmintä ilmanalaa vihjaileva, makea tuoksu , jossa tuntuu Zinfandelin aromikasta mausteisuutta, kypsänmakeaa tummaa marjaa, tummaa kirsikkaa ja karhunvatukkaa. Taustalla häilyy kevyesti pölyistä ja setristä vanhaa tammea, hieman kypsää mansikkaa ja lämpimässä kasvaneen Zinfandelin ujoa kuningatarhilloa sekä hentoa keitettyä luumua.

Suussa viini on kypsä, runsas, ja hieman pehmeäntäyteläinen, joskin myös Ridgen viineille tyypilliseen tapaankohtalaisen hapokas. Kypsänmakeassa makumaailmassa tuntuu kypsänmakeaa punaista kirsikkaa, tummaa ja lähes ylikypsää karhunvatukkaa, mehevää luumua, mehukasta mansikkaisuutta, hillittyä boysenmarjaa, kevyttä pippuria, ujoa leivontamausteista aromikkuutta ja hyvin hennosti makeutta vihjailevaa amerikkalaista tammea. Kohtalaisen runsas alkoholi (14,4%) tuo pientä lämpöä jatkuvasti kokonaisuuteen. Tasapainoisen hapokkuuden lisäksi rakenteesta pitävät huolen melko ystävälliset mutta hiljalleen ikeniin tarraavat tanniinit

Runsas jälkimaku on hennosti lämmin, kypsänmakean kirsikkainen, kevyen boysenmarjahilloinen, hillityn pippurinen, ujosti kirsikkamarmeladinen ja kestoltaan melko. Kypsät tanniinit tuovat kokonaisuuteen hentoa karheutta. Vivahteikkaassa, tummanpuhuvassa ja makeanmehevässä jälkivaikutelmassa häilyy ujo häivähdys malolaktisen käymisen kermaisuutta.

Geyservillen tuorein vuosikerta on vivahteikas esitys, mutta vielä äärimmäisen nuori, eli melko makean kypsä ja runsaan hedelmävoittoinen. Kokonaisuutena viini on tyylikäs, erityisesti kalifornialaiseksi viiniksi, muttei vielä kovinkaan ihmeellinen – viini tuntuu kaipaavan lisää ikää, jotta sen hedelmä voisi hieman kuivahtaa kasaan ja viini voisi karistaa ympäriltään kypsän hedelmäisyyden tuoman, pehmoisen vauvaläskin. Näin todennäköisesti tulen toiselle pullolleni myös tekemään – tuottaja kun lupailee viinille hyvää kestävyyttä seuraavalle 10–15 vuodelle.

Aikaisempiin vuosikertoihin (2010, 2011) verrattuna tämä viini tuntuu olevan hieman niiden välistä: vuosikerran 2010 eleganssiin ei tällä kertaa aivan ylletä, mutta yllättävän makean ja Ridgen viiniksi jopa kohtalaisen tammisen vuosikerran 2011 jälkeen ollaan palattu lähemmäs 2010:n hillitympää ilmaisua. Myös yksi syy, mikä voinee selittää tämän väliinputoajamaista olemusta on se, että vuosikerrassa 2011 pääosassa oli Zinfandel lähes 80% osuudellaan, kun taas vuosikerrassa 2010 olivat sekoitteen muut rypäleet päässeet enemmän esille – tässä vuosikerrassa Zinfandelin osuus asettuu melko tasan edellisten kahden vuosikerran puoleen väliin. Lopputuloksena on viini, jossa maistuu Kalifornian aurinko ja mehukas Zinfandel, mutta josta löytyy myös alueella harvoin tavattua eleganssia, tasapainoa ja vivahteikkuutta.

Lyhyesti: Vivahteikas, tyylikäs ja tasapainoinen Zinfandel-blend Kalifornian kenties parhaimmalta ja mielenkiintoisimmalta tuottajalta.

Arvio: Tyylikäs – kalifornialaiseksi punaviiniksi hienostunut ja ryhdikäs tapaus, joskin sekä kypsää hedelmää että alkoholia on piirun verran enemmän kuin itse toivoisin. Aivan 2010-vuosikertaan ei ylletä, mutta sen sijaan edelliseen vuosikertaan nähden parannusta on tapahtunut.

Hinnan (40,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti