Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.7.16

Tenuta Valdomini Schioppettino 2010

Tenuta Valdomini Schioppettino 2010
  • Valmistaja: Tenuta Valdomini
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Friuli Colli Orientali
  • Maa: Italia
  • Alue: Friuli-Venezia Giulia, Colli Orientali
  • Rypäleet: Schioppettino (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Helmikuu 2016)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Suurille massoille käytännössä täysin tuntematon Schioppettino on omasta mielestäni yksi hauskimmista ja mielenkiintoisimmista Italian punaisista lajikkeista. Tälle 1900-luvun alkupuoliskolla lähes sukupuuttoon kuolleelle ja 1970-luvulla pelastetulle lajikkeelle on tyypillistä hyvin voimakas mustapippurirouheen aromi, minkä lisäksi viinit ovat usein miellyttävän tasapainoisia, hillittyjä ja sopivan rakenteikkaita. Harmillisesti nykyisin useat Friulin alueen tuottajat ovat alkaneet repiä Schioppettino-istutuksia suositumpien kansainvälisten lajikkeiden tieltä, mikä on edesauttanut entisestään Schioppettinon painumista takaisin marginaaliin.

Viinin tuottanut Tenuta Valdomini ei kerro kotisivuillaan itsestään juuri muuta kuin sen, että se on sekä viinitalo että majatalo. Itse viinistä kerrotaan sentään jotain speksejä: viiniin kerätyt rypäleet tulevat Attimisin kylän lähistöllä sijaitsevilta tarhoilta, rypäleiden kuoria on maseroitu viinissä reilun kahden viikon ajan, viinin on annettu käydä ja kypsyä terästankeissa lokakuusta kevääseen, minkä jälkeen viini on siirretty kypsymään ranskalaisiin tammitynnyreihin. Happoja viinissä on 5 g/l ja alkoholia lajikkeelle melko tyypillisen maltillisesti 12,5%.

Viini on väriltään lähes läpinäkymättömän mustanpunainen, mutta yleisolemukseltaan enemmän kepeä kuin konsentroituneen paksu.

Tuoksu on yleensä aromaattiselle Schioppettinolle hieman epätyypillisen etäinen. Nokkapuolelta löytyy kyllä selkeästi, mutta hieman hillitysti lajiketyypillistä mustapippurirouhetta ja hentoa savua, sekä niitä komppaavaa mustikkaa, kypsänmakeaa tummaa marjaa, hentoa lihaisuutta ja ujoa musteisuutta.

Suussa viini on keskitäyteläinen ja ryhdikkään hapokas. Makumaailma ei ole merkittävän runsas, mutta sentään selkeästi rehevämpi kuin pidätteleväisen oloinen tuoksu. Kielellä pyörii pohjoisen hapanta mustikkaa, tuoretta punaista marjaa, mustapippuria, musteisuutta, kevyesti kypsää tummaa marjaa ja hentoa boysenmarjaa. Melko kepeästä ilmaisuudesta viini on mukavan mehukas ja sopivan runsas, minkä lisäksi se muhkeutuu lisää lasissa lämmetessään. Tanniinit ovat melko hillityt, mutta ne onnistuvat pippurivetoisen mausteisuuden kanssa antamaan viinille mukavasti lisää särmää.

Jälkimaku on mehukas ja kohtalaisen pitkä, mutta selkeästi keskimakua bitterisempi ja hieman karheampi. Makujen puolesta suuhun jää sekä kypsää, tummaa kirsikkaa että napakkaa hapankirsikkaa ja happovetoista puolukkaa sekä muita tuoreita punaisia metsämarjoja.

Valdominin Schioppettino oli miellyttävä ja lajiketyypillinen perustason esitys: kokonaisuus oli enemmän freesi ja kulauteltava kuin tuhti ja raikas, minkä lisäksi rypäleelle ominainen pippurisuus kyllä tuntui tuoksusta aina jälkimaun loppuliukuun saakka. Lisäksi odotin (pelkäsin) jotain selkeästi tammisempaa viinin speksien perusteella, mutta kokonaisuus oli ilahduttavasti varsin puhdaspiirteinen, eikä tammen piirteitä tahtonut löytyä etsimälläkään.

Kaikesta huolimatta viinistä jäi silti hieman vaatimaton fiilis. Yleensä Schioppettinot ovat runsaampia, intensiivisempiä ja moniulotteisempia, kun taas tämä viini tuntui kokonaisuudessaan vähän vaatimattomammalta ja pinnallisemmalta. Varsinaisesti pahaa sanottavaa viinistä ei ole ja se oli tyylillisesti mitä näppärin arkinen ruokaviini; aikaisemmat kokemukseni tästä rypälelajikkeesta olivat kuitenkin nostaneet odotukseni korkealle, minkä vuoksi odotin viiniltä hieman enemmän. Viinin hinnasta en kyllä osaa sanoa mitään, koska sain viinin tuliaislahjaksi, eikä edes wine-searcher löydä viiniä. Jääköön mysteeriksi.

Lyhyesti: Kepeähkö, lajiketyypillisen mustapippurinen, ryhdikäs ja tasapainoinen, mutta muuten hieman arkiseksi jäävä punaviini Friulista.

Arvio: Miellyttävä – persoonallisesta ja melko tuntemattomasta friulilaislajikkeesta valmistettu maukas ja mutkaton perusviini. Lajikkeen persoona onneksi tuntuu myös viinissä, mutta harmillisesti varsin maltillisella otteella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti