Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.6.16

Tuottajaesittely: Weinmanufaktur Untertürkheim

Tuottajaraportti Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen järjestämältä The Other Grapes of Germany -reissulta jatkuu, tällä kertaa vuorossa on esittely 2. reissupäivämme neljännestä tuottajasta.

Saatuamme vatsamme täyteen herkullista ruokaa ja hurmaavia viinejä Weingut Heidilla, siirryimme vain parin-kolmen kilometrin matkan etelään päin, Untertürkheimiin.

Vaikka Fellbach, jossa Weingut Heid sijaitsi, oli vain 50,000 asukkaan kaupunki ja Untertürkheim taas osa suurempaa, peräti 600,000 asukkaan Stuttgartia, oli Weingut Heid keskellä urbaania kerrostalokaupunkia, kun taas Untertürkheim vaikutti enemmän maalaiselta pikkukylältä jyrkkien mäenrinteiden ja värikkäiden omakotitalojen kyljessä. Niin ne paikat onnistuvat muuttumaan hämmentävän paljon vain parin kilometrin matkalla.

Erittäin oleellinen yksityiskohta osuuskunnalla.
Perillä Untertürkheimissa meitä odotti tämän suurempaan Stuttgartin kaupunkiin kuuluvan kylän oma pieni osuuskunta, Weinmanufaktur Untertürkheim. Ensimmäinen asia, johon täällä kiinnitti huomion oli se, että muilla taloilla tuntui viinintekijät olevan varsin keskimäärin nuorta porukkaa, kun tällä osuuskunnalla meitä oli opastamassa pari vanhempaa herraa, joista toinen oli talon viinintekijä. Meidät johdatettiin talon viinikellariin, jossa meille esiteltiin talon vanhoja, saksalaisesta tammesta tehtyjä tammisammioita että kerrottiin dataa talon historiasta.









Faktoja Untertürkheimin osuuskunnasta:
  • Osuuskunta on alun perin perustettu vuonna 1887 Untertürkheimin pormestarin määräyksestä. Talon viinikellari on rakennettu vuonna 1902 ja nykyinen viinitalo on rakennettu kellarin päälle vuonna 1903.
  • Vuonna 2004 läheinen Obertürkheimin osuuskunta liittyi osaksi Untertürkheimin osuuskuntaa kasvattaen sen jäsenmäärää ja viljeltyä köynnöstarha-alaa.
  • Nykyisin osuuskunnassa viljelee 40 pienviljelijää, joiden viljelysten yhteenlaskettu ala on 85 hehtaaria – muutamilla viljelijöillä on useita hehtaareja, kun taas tarhojen mediaaniala osuuskunnan viljelijöillä on vain alle hehtaarin kieppeillä.
  • Osuuskunnan viljelyalasta noin puolet (~40 ha) on Trollingeria ja noin 2/3 on punaisia rypälelajikkeita.
  • Osuuskunnan vuosituotanto on n. 750,000 pulloa, josta kuohuviiniä on n. 20,000 pulloa.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim on kooltaan verrattain pienikokoinen osuuskunnaksi, mutta määrän sijaan ensisijaisesti tunnettu laadustaan; se on useampaankin kertaan tunnustettu yhdeksi parhaista Saksan osuuskunnista.
Saimme myös esittää lisäkysymyksiä kellarikierroksen lomassa. Muutamia kysymyksiä, joita itselleni tuli mieleen, oli saada vähän tarkempia tietoja talon tammisammioista, sekä millä tavoin osuuskunnan viljelijöille maksetaan rypäleistä. Vastauksina sain seuraavaa tietoa:
  • Talon tammisammiot ovat kapasiteetiltaan n. 3,000–5,000 litraa per kappale ja niillä on jo jonkin verran ikää; vanhimmat sammiot ovat vuodelta 1989, kun taas nuorimmat 2000-luvun alusta. Yhden sammion hinta on n. 10,000€ ja sammiokapasiteettia osuuskunnalla on n. 100,000 litran edestä; loput ovat pienempiä tammitynnyreitä ja terästankkeja.
  • Viljelijöiden saama korvaus rypäleistä riippuu totta kai rypälelajikkeesta; eri rypälelajikkeet vaativat erilaisia määriä työtä ja mm. satomäärät voivat olla erilaisia, minkä vuoksi vähäsatoisemmista ja/tai halutummista lajikkeista korvaus on suurempi kuin suurempisatoisista lajikkeista. Keskimääräinen korvaus viljelijälle on normaalisti n. 15,000€ per hehtaari, mutta tähän vaikuttaa niin rypälelajike kuin korjattujen rypäleiden laatu. Kun tiedustelin tarkemmin, paljonko rypäleiden laatu vaikuttaa viljelijän korvaukseen, oli vastaus n. 5% lisää tai pois lopullisesta hinnasta. Tämä herätti jonkin verran ajatuksia: esimerkiksi laadustaan tunnettu Produttori di Barbaresco maksaa viljelijöilleen heikkolaatuisimmista rypäleistä 2€/kg (maksimisatomäärällä 7,200 kg/ha = 14,200€ / ha), mutta korkealaatuisimmista rypäleistä peräti 5€/kg (teoreettisesti 36,000€ / ha, mutta todennäköisesti satomäärät ovat korkeamman laadun mukana pienemmät). Kaiken logiikan mukaan viljelijää kannustaa varmasti paremmin laatuun panostaminen, jos hän saa naapuriaan merkittävästi korkealaatuisemmista rypäleistään 150% korkeamman hinnan kuin 5% korkeamman hinnan. Vaikea kuvitella, että osuuskunnan viljelijät haluaisivat vain omaksi huvikseen panostaa laatuun, jos he eivät todellisuudessa hyödy siitä mitenkään – mutta taas toisaalta Weinmanufaktur Untertürkheim on tullut tunnetuksi laadustaan, joten kenties vallalla on jonkinlainen vertaispaine: jos kaikki naapuritkin pyrkivät korkeaan laatuun, ei sitä sitten itse kehtaa mennä siitä, mistä aita on matalin? Mene ja tiedä, en ehtinyt kysellä enää tarkentavia kysymyksiä aiheeseen, kun siirryimme maistelutilaan tutustumaan osuuskunnan viineihin.
Minä en kyllä käsitä tätä saksalaisten tammitynnyrien koristelua.
Tällaisia tynnyreitä koko kellari täynnä.
Oikeasti, mitä?

Maistelutilassa meille selitettiin, että Weinmanufaktur Untertürkheim käyttää perinteistä ja hyväksihavaittua logiikkaa viinien laadun ilmaisemisessa: tähtiä. Talon perustason viinit merkitään yhdellä tähdellä, keskikasti kahdella ja parhaat kolmella. Lisäksi vielä vuodesta 2013 eteenpäin on ollut uusi käytäntö merkitä vielä kolmea tähteä parempia viinejä: Grosser Stern, "suuri tähti". Juupati juu, kuinkahan monta vuotta kestää, että saamme jälleen uuden tähti-kategorian? Vaikkapa Kuolemantähti-kategorian? Muutenkin tuntuu meikäläisittäin vähän hassulta kirjoittaa pullon kylkeen tähdillä symboloiden että "juu, tämä on sitten kaikista huonolaatuisin meidän tuotelinjastostamme". Noh, oli miten oli, siirrytään ihmettelemään havaintoja osuuskunnan viineistä!

  • Weinmanufaktur Untertürkheim Kerner Sekt 2014: Kerner (100%). Jäännössokeria 24 g/l, happoja 6,8 g/l. Kypsytetty sakkojen päällä vähintään 18 kk.
    Kevyen vaaleanvihreä väri. Makea ja runsaanpuoleinen tuoksu, jossa päärynää, melonia, kukkaisuutta, kypsänmakeaa keltaista omenaa ja hentoa muskattisuutta. Rapsakka, hapokas ja keskitäyteläinen suutuntuma, joskin myös kohtalaisen korkea dosage tuntuu – ei varsinaisesti viinin eduksi. Kuivahkossa tai puolikuivassa ja vivahteikkaassa makumaailmassa päärynää, kukkaisuutta, Muscat/Gewürz-henkistä aromaattista meininkiä, kevyttä litsiluumua ja ujoa mausteisuutta. Makean hedelmäisessä, keskipitkässä ja rapsakassa jälkimaussa kukkaisuutta, mineraalisuutta, hieman makeaa valkoista hedelmää ja hentoa rypäleisyyttä. Ihan miellyttävä, mukavan eloisa, hauskalla tavalla sekä runsaan hedelmäinen että persoonallisen aromaattinen perusskumppa. Ei mitään vakavasti otettavaa, mutta 10,90€ hintaan sellaista ei varsinaisesti odotakaan.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Weisser Burgunder Trocken * 2015: Pinot Blanc (100%). Jäännössokeria 6 g/l, happoja 5,5 g/l, alkoholia 13%.
    Vaalea, keveän kellervä väri. Hyvin hedelmäinen, nuori ja avoin tuoksu, jossa kypsää keltaista hedelmää, banaania, eksoottisempia hedelmiä, kevyttä omenankukkaa ja ujoa ananasta. Aluksi suussa hyvin kepeä ja rapsakka, kiitos kevyen hiilihappoisen nipistelyn; viini on kuitenkin hiilihapon haihduttuakin melko hapokas, mutta selkeästi täyteläisempi. Rehevän hedelmävetoisessa makumaailmassa kukkaisuutta, kevyttä ananasta ja hentoa mineraalisuutta. Melko kuiva ja ryhdikäs yleisilme. Kepeä, pitkä, raikas ja rapsakka jälkimaku, jossa ananasvetoista kypsää hedelmää, valkoista persikkaa ja hentoa kukkaisuutta. Kiva, eloisa ja samalla mukavan runsas perus-Pinot Blanc. Ei mitään ihmeellistä, muttei mitään valitettavaakaan; 8,30€ hintaan oikein hyvä ostos.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Sauvignon Blanc Trocken ** 2014: Sauvignon Blanc (100%). Kypsyy 6-7 kk sakkojen päällä terästankeissa. Jäännössokeria 6 g/l, happoja 6,9 g/l, alkoholia 13%.
    Edellistä Pinot Blancia hieman syvempi ja kellervämpi väri. Ilmaisuvoimainen, lajiketyypillinen tuoksu, jossa parsaa, nokkosta, kevyttä karviaista, hentoa passiota. Kepeä, intensiivinen ja suht tuntuvan hapokas olemus suussa. Niin hedelmää kuin vihreitä sävyjä ilmaisevassa makumaailmassa leikattua ruohoa, passiohedelmää, kevyttä parsaisuutta, hillittyä kivistä mineraalisuutta ja hentoa sitruunaa. Rapea, eloisa, vihersävytteinen ja happovoittoinen jälkimaku, jossa ruohoisuutta, sitruunavetoista hedelmää, karviaista ja kevyttä parsaisuutta. Aika tyypillinen, moderni, vihersävytteinen Sauvignon Blanc; viini on mukavan ryhdikäs ja onneksi hedelmääkin on saatu jonkin verran mukaan, mutta kokonaisuus ei ole silti erityisesti mieleeni. Laadukas, mutta vähän turhan geneerinen ja ennalta-arvattava esitys. 10,60€ hinnalla ihan hintansa väärti esitys.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Chardonnay Trocken *** 2014: Chardonnay (100%). Tämä viini esiteltiin meille talon "modernina" valkoviininä; kolme tähteä ja barrique nostivat karvani pystyyn odottaessani läskiä, tammeen hukutettua Chardonnayta. Käytetty vain vanhoissa, keskiasteisesti paahdetuissa Allierin barrique-tammitynnyreissä; 50% kypsytetty samoissa tynnyreissä, 50% uusissa barrique-tynnyreissä. Happoja 6,4 g/l, alkoholia 13,5%.
    Vaalea kellanvihreä väri. Melko runsaassa ja vivahteikkaassa tuoksussa kypsää keltaista hedelmää, kermaisuutta, kevyttä banaania ja hillitysti kookoshiutaleita; vaikka tuoksun kuvaus voi kuulostaa monen korvaan melko karmealta, oli kokonaisuus yllättävän miellyttävä ja tyylikäs. Suussa viini on runsas, kermainen ja jopa ujon vaniljainen, mutta myös samalla kuiva, napakan hapokas ja ihastuttavan eloisa. Korkeintaan keskitäyteläisessä makumaailmassa kypsää punaista omenaa, persikkaa ja keveää mineraalisuutta. Vivahteikas, eloisa ja jopa mukavan rapsakka jälkimaku, jossa kypsää omenaa, sitruksisuutta, kermaisuutta ja kevyttä vaniljaa. Laadukas, tyylikäs ja positiivisesti yllättävä paremman pään Chardonnay: ei sorru liialliseen kosiskelevuuteen ja moderniin hedelmävetoisuuteen, vaan on yllättävän rakennevetoinen ja harmonisen tasapainoinen. Hintansa väärti 18€ hintalapulla.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Riesling Trocken Grosser Stern 2013: Riesling (100%). Osuuskunnan ensimmäinen Grosser Stern -valkoviini koskaan. Valmistettu rypäleistä vain osuuskunnan parhailta, aivan Untertürkheimin vieressä sijaitsevalta 2–3 palstalta, joiden keski-ikä n. 40–50 vuotta. Aluksi 2 päivän kuorimaseraatio, jonka jälkeen käyminen ja kypsyminen luonnonhiivoilla vanhoissa 500 litran tammitynnyreissä. Jäännössokeri 2 g/l, happoja 7,3 g/l, alkoholia 13%.
    Runsas, konsentroituneen kullankeltainen väri. Runsas, konsentroitunut ja vivahteikas tuoksu, jossa vahamaisuutta, valkoisia kukkia, kypsää keltaista hedelmää ja kevyttä hunajaa. Tuoksu vaikuttaa hieman kehittyneeltä ja lupailee massiivisuutta. Suussa viini on kunnon Rieslingin tapaan keskitäyteläinen melko tuntuvan hapokas, eloisa ja intensiivinen, mutta samalla todella konsentroitunut ja yllättävänkin tuhdin oloinen Rieslingiksi – olematta varsinaisesti täyteläinen. Makumaailmassa kypsänmakeaa omenaa, mehevää keltaista hedelmää, märän kivistä mineraalisuutta, kevyttä vahamaisuutta ja hentoa hunajaa. Runsas, keltaisten hedelmien sävyttämä jälkimaku, jossa kypsänmakeat ja runsaat sävyt sekä napakka hapokkuus kilvoittelevat tasavertaisina. Todella tuhti ja vaikuttava esitys – joskaan en kyllä itse hirveästi ole koskaan ollut näiden super-Rieslingien suuri fani. Joka tapauksessa, yllättävän tasapainoinen esitys tyylilajissaan: ei sorru liialliseen alkoholiin tai ylikypsään hedelmään. Onnistuu tarjoamaan 28€ hintalapulle vastinetta.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Trollinger Trocken *** 2013: Schiava / Trollinger (100%). Valmistettu 25–25-vuotiaiden köynnösten käsinpoimituista rypäleistä. Aluksi 3 viikon maseraatio kuorten kanssa, minkä jälkeen 12 kk kypsytys suurissa, vanhoissa tammisammioissa. Jäännössokeria 2 g/l, happoja 4,6 g/l, alkoholia 13,5%.
    Läpinäkyvä, tummahkon vadelmanpunainen väri. Kuivahko, mukavan särmikäs, melko aromaattinen ja hennon lihaisa tuoksu, jossa kypsää punamarjaisuutta, hapankirsikkaa ja kevyempää tummaa marjaa. Keskitäyteläinen suutuntuma on maltillisten happojen osalta melko pehmeä, mutta muuten mukavan särmikäs ja napakka. Hapankirsikkaa, karpaloa, suht tuntuvaa mausteisuutta, hentoa vadelmaa. Matalat tanniinit. Keskipitkä, särmikkään mausteinen jälkimaku, jossa tummaa marjaa, pippurisuutta ja kevyttä hapankirsikkaa. Hyvin tehty, laadukas ja keskimääräistä parempi Trollinger. Aivan Weingut Heidin loistavien Trollingereiden tasolle ei ylletä, mutta kauas ei jäädä.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Cuvée Concillium *** 2012: Merlot (42%), Cabernet Cubin (38%), Cabernet Sauvignon (16%), Syrah (4%). Valikoitu sekoitus osuuskunnan parhaiden, matalasatoisten punaviinitarhojen korkealaatuisimmista rypäleistä. Kahden viikon käyminen + maseraatio, kypsyy 18 kk uusissa ja vanhoissa barrique-tynnyreissä. Jäännössokeria 2 g/l, happoja 5,6 g/l, alkoholia 14%.
    Tumman ja läpinäkymättömän punainen väri, joka hennosti taittuu purppuraan. Runsas, makeahko ja tummanpuhuva tuoksu, jossa tummaa hedelmää, kevyttä mustaherukkaa, maltillista karhunvatukkaa, hentoa mausteista puuta ja ujoa hillomarjaisuutta. Suussa viinin yleisilme on kypsänmakea ja täyteläinen, muttei mehevä tai läski, vaan tanniininen ja mukavan tiukahko. Melko konsentroituneen oloisessa, intensiivisessä makumaailmassa luumuisuutta, karhunvatukkavetoista tummaa marjaisuutta, pippurista mausteisuutta ja hentoa tummaa, bitteristä suklaisuutta. Tasapainoisen ja sopivasti tuntuvan hapokkuuden ansiosta kokonaisuus on miellyttävän ryhdikäs ja mukavasti happaman mehukas. Runsas, mausteinen ja happovetoinen jälkimaku, jossa mustaherukkaa, hapankirsikkaa, tuoretta tummaa marjaa, kevyttä luumua ja hentoa tammista aromikkuutta. Yleensä en jaksa innostua moderneista Bordeaux-henkisistä blendeistä lainkaan, mutta tämä viini yllätti äärimmäisen positiivisesti: erinomainen, tasapainoa huokuva ja miellyttävän moniulotteinen esitys, joka on paljon laadukkaampi kuin valtaosa nykypäivän Bordeaux'n viineistä! Huokuu kellarointipotentiaalia, oikein hyvä ostos 19€ hinnalla!
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Lemberger Trocken *** 2013: Blaufränkisch (100%). Kahden viikon maserointi. Kypsyy suurissa, vanhoissa tammisammioissa. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,0 g/l, alkoholia 13,5%.
    Kevyesti läpinäkyvä, mustanpuhuvan punainen väri. Kypsän punamarjainen, makea ja aromikas tuoksu, jossa vadelmaa, tummempaa kirsikkaa, kevyttä mausteisuutta ja hentoa maamaisuutta. Suussa viini on melko hapokas ja napakan tanniininen, jopa tiukahko, sekä miellyttävän eloisa. Tummanpuhuvassa makumaailmassa kypsää kirsikkaa, hapankirsikkaa, karhunvatukkaa, kevyttä mustapippuria ja hentoa maamaisuutta. Jälkimaussa mausteisuutta, rehevää kirsikkaisuutta, kypsää karhunvatukkaa ja hentoa maamaisuutta. Suuhun jäävä jälkimaku on melko tuntuvan tanniininen, tiukahko, hieman bitterinen ja hennon lämmin. Harvinaisen vakavahenkinen, tiukkarakenteinen, tasapainoinen ja puhdaspiirteinen esitys; ehdottomasti reissun parhaita Lembergereitä Weingut Heidin viinien ohella. Todella positiivinen, korkealaatuinen yllätys ja lupaava kellarointiviini! Varsin hyvä ostos 19€ hintaan.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Lemberger Trocken Barrique *** 2013: Blaufränkisch (100%), vain talon parhaiden tarhojen valikoiduista rypäleistä. Kahden viikon maserointi. Kypsyy Allierin tammesta valmistetuissa pienissä, uusissa ja keskiasteisesti paahdetuissa 225 litran barrique-tynnyreissä. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6,0 g/l, alkoholia 13,5%.
    Väri hyvin samannäköinen kuin edellinen Lemberger, mutta sävyltään hienovaraisesti tummempi ja synkempi. Kypsä, tummanpuhuva ja jopa kevyesti verinen tuoksu, jossa tummaa kirsikkaa, makean aromaattista tammisuutta ja kevyttä suklaisuutta. Suussa rehevämpi, täyteläisempi ja lempeämpi kuin edellinen Lemberger; runsaassa, kypsässä makumaailmassa tummaa, makeaa marjaisuutta, luumua, melko selvää tammista aromikkuutta, hieman maitosuklaata ja ujoa bitteristä mausteisuutta. Melko tanniininen ja kohtalaisen hapokas runko, mutta rakenne jää hieman edellistä Lembergeriä pehmeämmäksi. Pitkähkössä jälkimaussa tummaa metsämarjaa, särmikästä mausteisuutta, kevyttä luumuisuutta, hillittyä paahteista tammea, ujoa maitosuklaata ja hieman tanniinista grippiä. Tyylikäs, tasapainoinen ja vakavahenkinen esitys, mutta harmillisesti melko selkeän tammivetoinen ja rakenteen osalta jää rankasti perus-Lembergeristä jälkeen. Nuorempana lähestyttävä, hieman kosiskelevan makea versio talon Lembergeristä uuden maailman viinien ystäville. Viinin 28€ hinta tuntuu mielestäni kuitenkin melko ylimitoitetulta.
Koska jouduimme poistumaan osuuskunnalta vauhdilla, en ehtinyt kuvata maistelun pulloja.
Tässä korvaukseksi osuuskunnan sivuilta kokoamani hieno kollaasi maistelemistamme viineistä.

Maistelun päätteeksi poistuimme lähestulkoon juoksujalkaa minibussiimme – ehdimme vain huikata nopeat kiitokset osuuskunnan väelle kierroksesta, ennen kuin aloitimme rivakan moottorimarssin kohti tukikohtaamme, Bietigheim-Bissingenin kylässä sijaitsevaa Gasthaus Friedrich von Schilleriä. Kiirettä piti pitää, sillä vaikka kello rupesi jo olemaan paljon (19:00), ei päivämme ollut päätöksessään vielä tämän neljännenkään viinitalovierailun jälkeen – vielä oli nimittäin jäljellä yksi viinintekijäillallinen Dautelin viinitaloa pyörittävän Kristian Dautelin kanssa!

Maistelun jälkeen pohdin minibussissamme matkalla hotellillemme, että myönnettävä on: ei Weinmanufaktur Untertürkheimia aivan turhan päiten tituleerata kovatasoiseksi osuuskunnaksi! Vaikka tästä vierailusta puuttuikin reissumme pientuottajavierailuista tuttu, sympaattinen ja maanläheinen charmi, ja vaikka osuuskunnan viinitkin olivat enemmän turvallisia esityksiä kuin suurta persoonaa huokuvia, oli osuuskunnan tuotannon keskimääräinen taso silti todella korkea. Vaikka tuo viinien luokittelu laadun mukaan erilaisilla tähdillä tuntuukin meikäläisestä melko vieraalta, oli silti ilo huomata, että osuuskunnan kolmen tähden viinit olivat todellakin korkealaatuista tavaraa – niissä ei oltu sorruttu liialliseen konsentraatioon ja turha pelleily uusilla pienillä tammitynnyreilläkin oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta jätetty sikseen; tämän vuoksi viineissä yhdistyi vakuuttava rakenne, ihastuttavan puhdaspiirteinen hedelmä ja hurmaava tasapaino. Vaikka itse kierros talolla oli hieman ukkoutuneemman ja jäykäntärkeän oloinen verrattuna esimerkiksi sympaattiseen Lauffener Weingärtnerin osuuskuntaan, pieksi "pikkuinen" Untertürkheimin osuuskunta 10-kertaisesti suuremman Lauffenerin laadussa mennen tullen. Näköjään tasokkaiden viinien tuottaminen ei ole Württembergissä vain pientuottajien etuoikeus – myös osuuskunnat näköjään ymmärtävät täällä päin, että markkinoilla pärjätäkseen on parempi painottaa laatua kuin määrää.

Aivan reissumme huipputuottajien joukkoon Weinmanufaktur Untertürkheim ei mahtunut, mutta talosta jäi silti varsin positiivinen yleisfiilis ja viineistä laadukas yleisvaikutelma. Jos joskus tulee asiaa Stuttgartiin, voin suositella pientä reissua kaupungin itälaidalla sijaitsevaan Untertürkheimiin tutustumaan tähän rauhallisen pikkukylämäiseen kaupunginosaan – ainakin kiskot näyttävät kartan mukaan johtavan Stuttgartin juna-asemalta myös Untertürkheimiin! Osuuskunnalla on sympaattinen, mutta mukavan kattava viinimyymälä, josta löytyvät kaikki talon tuotannossa olevat viinit – hyvällä tuurilla voi tarjoutua myös mahdollisuus päästä ihmettelemään samassa rakennuksessa toimivaa kellaritilaa sekä maistella talon viinejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti