Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.6.16

Munkebo Hugin Bière de Garde

Munkebo Hugin Fransk Bière de Garde
  • Valmistaja: Munkebo Mikrobrug
  • Tyyppi: Olut, Bière de Garde
  • Maa: Tanska
  • Alue: Funen, Kerteminde
  • Maltaat: München-, musta-, pils-, Special B-, vehnä-
  • Humala: Hersbrucker, Northern Brewer
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,70e (Tammikuu 2016, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Viinimaailmassa paikalliset hiivakannat ja viinien terroir ovat olleet toisiinsa kytkeytynyt parivaljakko jo pitkään: koska viljellyt, kaupalliset hiivakannat tuottavat samankaltaisia piirteitä riippumatta siitä, missä viiniä valmistetaan, on ollut helppo homogenisoida viineistä paikallinen maku pois korvaamalla rypäleiden omat villihiivat kaupallisella, haluttuja piirteitä korvaavalla kaupallisella hiivalla. Kun viinien alkuperä ja paikallisuus ovat jatkuvasti yhä merkittävämpi asia viinimarkkinoilla, on moni tuottaja jättänyt kaupalliset hiivat kaupan hyllyille ja keskittynyt tuottamaan viinejä vain luonnonhiivoilla. Lisäksi monet tuottajat ovat siirtyneet välimallin ratkaisuun, jossa tarhoilta kerätystä näytteestä eristetään oma, alueelle tyypillinen villihiivakanta, jota viljellään kuin kaupallista hiivakantaa. Näin tuottaja saa oman, alueelle tyypillisen terroirin säilytettyä viinissään, mutta ilman spontaanikäymisen tuomia riskejä.

Jostain syystä olutpuolella tämmöinen paikallisuus ei kuitenkaan ole samalla lailla ottanut tuulta siipiensä alle. Onhan tämä kyllä ymmärrettävää siinä mielessä, että rypäleiden mukaan käytettävään rypälemäskiin tulee yleensä myös rypäleiden pinnalla kasvavat luonnonhiivat, kun taas oluessa kaikki mahdollinen mikrobiologinen elämä tapetaan, kun käytettävä olutvierre keitetään ennen hiivan lisäystä. Käytännössä kaikki maailman panimot käyttävät vain kourallista erilaisia kaupallisia hiivoja, minkä vuoksi oluet maistuvat aina samalta, riippumatta siitä, missä ne on valmistettu – erot luodaan reseptiikalla, ei paikallisuudella. Käytännössä ainoa poikkeus tähän sääntöön on Belgian lambicit, jotka käyvät spontaanisti paikallisilla villihiivoilla. Tästä kaupallisten hiivojen voittokulusta johtuen onkin ollut mielenkiintoista seurata tanskalaisen Munkebon leikkejä normikaavasta poikkeavilla hiivakannoilla.

Osa Munkebon oluista ei käy perinteisillä oluthiivoilla, vaan erilaisilla villihiivoilla. Tuorein Munkebon panimoa pyörittävän Claus Christensenin projekti on ollut eristää paikallisista mehiläisistä hiivakantoja ja valmistaa näistä hiivakannoista viljellyillä hiivoilla omia oluitaan, joissa maistuu paikallinen mikrofloora (tästä voi lukea tarkempaa juttua mm. Maltainen-blogista).

Nyt arvioitava Hugin on myös valmistettu tavallisesta poikkeavalla hiivalla. Koska Hugin on tyyliltään ranskalainen bière de garde, on siinä käytetty hiiva eristetty mehiläisestä bière de garden synnyinmailta, Pohjois-Ranskasta, jotta olueen saataisiin autenttinen, historiallisen oluen klangi – ennen vanhaanhan oluet kun kävivät aina vain paikallisilla villihiivoilla. Hugin ("muisti") on myös toinen Odinin kahdesta korpista, jotka etsivät tietoa päivittäin maailmasta, palatakseen kertomaan kaiken näkemänsä illalla isännälleen.

Bière de garde tarkoittaa "säilytettävää olutta", mutta monet olettavat tämän tarkoittavan "kellaroitavaa olutta". Vaikka bière de garde yleensä saattaa kestää hyvin säilytystä (esim. meikäläisen pullon parasta ennen -päiväys on merkattu kolmen vuoden päähän pullotuksesta, eli 11/2018), ei tämä tarkoita sitä, että oluita pitäisi varta vasten kellaroida. Ennen vanhaan maaseudulla nimittäin oluita voitiin tehdä vain vuoden viileimpinä kuukausina, jolloin riski oluen pilaantumiseen käymisvaiheessa oli pienimmillään. Ranska-Belgia-akselilla valmistettiin tyypillisesti raikasta, kepeää ja matala-alkoholisempaa saisonia, jota juotiin pitkin kevättä ja kesää, kun taas tuhdimpaa, maltaisempaa ja alkoholisempaa bière de gardea valmistettiin varastoon syksyn ja talven varalle; tuhdimman runkonsa ja korkeamman alkoholipitoisuutensa puolesta olut oli vielä syksyn saapuessa mainiossa kunnossa, kun taas saisonit rupesivat olemaan elinkaarensa päässä.

Oluella on sameahko, tumman punaruskea väri ja keskirunsas, pienikuplainen ja melko nopeasti haihtuva, vaaleanharmaa vaahto, joka haihtuu melko nopeasti.

Hieman makeaan taittuva, aromikas tuoksu on pähkinäinen, märän puinen ja karamellimaltainen. Taustalla värjöttelee myös kevyttä luumua ja rusinaa sekä hentoa maamaista mausteisuutta. Tuoksu ei ole mitenkään erityisen siisti ja houkutteleva, vaan enemmän rehellisen rustiikkisen maalainen.

Tuoksuun nähden olut on suussa yllättävän kepeä ja raikkaan oloinen. Melko kuivakassa ja kohtalaisen ei-intensiivisessä maussa maalaista mausteisuutta, tumman limppuista leipää, epämääräistä likaisuutta, kevyttä viheromenaa, hieman viljaista ja ujosti paahteista mallasta, sekä taustalla värjöttelevää mehukasta hedelmää ja hentoa pähkinäisyyttä. Kokonaisuutena Hugin muistuttaa melkoisesti belgialaisia Dubbeleita, mutta hieman rustiikkisella, saison-henkisellä sävyllä. Kokonaisuutta sävyttää varsin pieni ja suht vaatimaton, mutta kestävä hiilihappo sekä erittäin kevyt katkero (tuottajan mukaan 27 EBU, Alkon analyysien mukaan 8 EBU).

Suht pitkään kestävässä ja viipyilevässä jälkimaussa häilyy likaisia ja maanläheisiä sävyjä, vanhaa leipää, rusehtavaa omenaa, kevyttä rusinaa, maltillista pähkinäsuklaata, hentoa paahtomallasta ja hyvin, hyvin hennosti katkeroa.

Pähkinänkuoressa Hugin on nelko Dubbel-mainen, mutta sellaista hieman likaisempi ja aavistuksen saison-henkisempi olut. Kokonaisuutena tämä on kyllä erikoinen ja persoonallinen tapaus ja melko lailla outolintu – kyseessä lienee villihiivojen tuoma, funky ja maalaismainen likaisuus. Sisäsiisteihin, kaupallisilla hiivoilla käytettyihin nykyaikaisiin oluisiin nähden tämä on kyllä hyvin poikkeava esitys. En oikein tiedä mitä tästä oluesta pitäisi ajatella: tämä ei selvästikään ole tarkoitettu helpoksi ja miellyttäväksi moderniksi olueksi, mutta onko tämä sitten oikeasti hyvää? Ehkä. Tämä todennäköisesti on melko lähellä sellaista tavaraa, mitä maailmalla on juotu 1800-luvun puolessavälissä ja sitä aikaisemmin. Sellaisiin tottumattomana on tässä hieman hämmentyneenä lasin ääressä, mutta kenties asia voisi korjaantua sen myötä, jos markkinoille tulisi lisää vastaavia "historiallisia terroir-oluita".

Lyhyesti: Ranskasta kerätyllä villihiivalla käytetty persoonallinen, erikoinen ja rustiikkisen likainen bière de garde Tanskasta. Hyvin jännä tapaus.

Arvio: Erikoinen – tämä olut menee rehellisesti perinteisen pisteytysskaalan ulkopuolelle. Tässä on nimittäin itsekin mahdotonta sanoa, mitä mieltä oluesta oikeasti olen. Luulen pitäväni olutta hyvänä, mutta en oikein tiedä, että kuinka paljon.

Hinnan (5,70e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti