Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.6.16

Grgić Vina Pošip 2013

Grgić Vina Pošip 2013
  • Valmistaja: Grgić Vina
  • Tyyppi: Valkoviini, Vrhunsko Vino
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Dalmatia, Korčula, Car
  • Rypäleet: Pošip
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 21,10e (Heinäkuu 2015, Konzum, Korcula)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Kroatialaissyntyinen, kohta jo 100-vuotias Mike Grgich (Miljenko Grgić) on yksi Yhdysvaltain kuuluisimpia viinialan kasvoja. Tämä kroatialaiseen viininviljelijäsukuun aprillipäivänä 1923 syntynyt mies opiskeli 1940-luvun lopulla Zagrebin yliopistossa viinintekijäksi. Hän kuitenkin pakeni Jugoslavian kommunistihallintoa vuonna 1954 aluksi Kanadaan ja lopulta vuonna 1958 Kalifornian Napa-laaksoon. Siellä hän ryhtyi työskentelemään viinitaloilla ja vuonna 1969 hänet nimitettiin pääviinintekijäksi Robert Mondavin viinitalolle. Vuonna 1972 Grgich osti osan Château Montelenasta ja samalla ryhtyi heidän viinintekijäksi – tunnetuin seurauksin. Vuonna 1976 järjestetyssä, "yhdysvaltalaiset vastaan ranskalaiset viinit" Judgment of Paris -sokkomaistelussa Grgichin tuottama Château Montelena 1973 voitti muut kilpailun valkoviinit, jättäen taakseen mm. useita arvostettuja Burgundin Grand Cru -viinejä.

Château Montelenan suosion myötä Grgichillä oli lopulta varaa rakentaa itselleen oma viinitalo. Vuonna 1977 Grgich perusti Napa Valleyn Rutherfordiin Grgich Hills Cellar -viinitalon – ja vain pari vuotta myöhemmin, vuonna 1980, Grgich Hillsin ensimmäinen vuosikerta Hills Chardonnay 1977 voitti The Great Chicago Showdown -maistelun ykkössijan peräti 220 muun Chardonnayn joukosta. Vuosien myötä talo on tullut kuuluisaksi Chardonnay- ja Cabernet Sauvignon -viineistään sekä erityisesti Zinfandeleistaan. Vuodesta 2006 eteenpäin talo on tuottanut viininsä biodynaamisesti, minkä lisäksi talo toimii omavaraisesti aurinkoenergialla.

Grgić Vina on Mike Grgichin vuonna 1996 kotimaahansa Kroatiaan perustama viinitalo, jossa hän valmistaa perinteisiä kroatialaisia viinejä samalla filosofiallaan, millä hän valmistaa viininsä Kaliforniassa. Trstenikissä, Pelješacin niemimaalla sijaitseva talo tuottaa vain kahta viiniä: Pelješacin alueella viljellystä Plavac Malista tuotettua punaviiniä ja läheisen Korčulan saarella, Carin alueella viljellystä Pošipista tuotettua valkoviiniä. Koska Grgich on niin tunnettu viinimaailman henkilö ympäri maailmaa, on Grgić Vina yksi ehdottomasti tunnetuimpia kroatialaisia viinitaloja. Tästä syystä ajattelin, että olisi hyvä sivistää itseään ja napata yksi viinipullo mukaan testattavaksi vieraillessamme Korčulan saarella.

Lienee kuitenkin mahdollista, että tämä viini oli viimeinen Grgić Vina Pošip koskaan: nimittäin viimekesäisen vierailumme aikana Pelješacin niemimaalla riehui valtava pensaspalo (eikä edellisenä vuonna valmistettu lainkaan vuosikerran 2014 Pošipia). Moni alueen viinitalo kärsi merkittäviä menetyksiä tulen tuhottua istutuksia, mutta koko tulimyrskyssä kärsi fyysisesti vain yksi ainoa viinitalo – Grgić Vina. Mike Grgich on jo niin vanha patu, että voi olla hyvin mahdollista, ettei hän tule enää näkemään uutta viinitaloa, mutta Grgić Vinaa luotsaava Grgichin tytär, Violet Grgić, on ilmoittanut, että talon toiminta tulee jatkumaan normaalisti ja talo tullaan rakentamaan jälleen kuntoon.

Nyt arvioitava viini on 100% Pošip Korčulan saarelta. Viini on aluksi käynyt rypäleiden omilla hiivoilla viileässä lämpötilassa terästankeissa, minkä jälkeen viinin on annettu kypsyä 4–6 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viini tuli nautittua viime kevättalvena Baroloon keitetyn risoton kumppanina.

Väriltään viini on intensiivinen, vihertävään taittuvan keltainen.

Tuoksusta löytyy lajiketyypillistä keltaista hedelmää, kuten kypsää aprikoosia, hunaja- ja verkkomelonia, kevyttä päärynäisyyttä (ei sitä päärynäkarkkista hiivaesteriä, vaan oikean, kypsän hedelmän aromia) ja hentoa omenahilloa. Kaiken taustalla leijailee kevyt, kermainen taustajuonne, jossa häilyy myös aavistus vanhaa puuta – viini ei siis ole mikään tammivetoinen mörssäri, vaan pääosassa on rypäleen omat aromit ja tynnyrikypsytys tuo kokonaisuuteen vain syvyyttä ja moniulotteisuutta.

Suussa viini on raikas ja rapsakka mutta samalla suutuntumaltaan melko runsas ja kohtalaisen täyteläinen, mikä tuntuu olevan varsin tyypillistä kroatialaisille valkoviineille. Ensisijaisesti kypsän hedelmäisessä makumaailmassa tuntuu kypsää omenaa ja päärynää, raikasta karambolaa, kevyttä verkkomelonia, hentoa omenaisuutta ja aavistus ruohoista vihertävyyttä. Taustalta erotuu myös aavistus olkea ja mantelimaisuutta, sekä häivähdys kermaa. Viinillä on suht eloisa hapokkuus ja mukavasti ryhtiä, joskin viini lämmetessään pehmenee ja pyöristyy melkoisesti, minkä vuoksi suosittelisin pitämään tarjoilulämpötilan melko viileänä.

Raikas ja melko hapokas jälkimaku on tuoreen omenainen, kevyen päärynänkuorinen ja hennon karambolainen, minkä lisäksi hedelmän seassa häilyy myös aavistus merellistä mineraalisuutta. Freesi ja tuoreen hedelmäinen jälkivaikutelma kestää kielellä melko pitkään.

Olin odottanut viiniltä raskastekoisempaa ja tammivetoisempaa, "kalifornialaista" meininkiä, mutta Grgićin Pošip oli yllättävän monimuotoinen ja vivahteikas esitys, joka oli suorastaan ihastuttavan kepeä ja ryhdikäs esitys – monet maistamistani Pošipeista kun ovat olleet selkeästi muhkeampia, mehevämpiä ja raskastekoisempia. Ilahduttavasti viinin tammisuus oli hyvin hillittyä ja hienostunutta – jos lajike olisi ollut meikäläiselle entuudestaan tuntematon, voisi viinin tammiset piirteet mennä jopa täysin ohi. Kokonaisuutena tämä viini muistuttaa etäisesti hyvin tehtyä, lämpimän alueen Chardonnayta – kaikessa hyvässä.

Viinin saatavuus ei ole varmasti aiemminkaan ollut kovinkaan hyvä – ellei ole sattunut vierailemaan usein Kroatiassa – ja varmasti nyt, viinitalon tuhouduttua, pullojen saaminen käsiin on entistä mahdottomampaa. Jos kuitenkin viini sattuu jostain tulemaan vastaan, voin lämpimästi suositella sellaisen hankkimista: tämä on hyvin taiten tehty ja tasapainoinen Pošip, joka on näin nuorena varsin mainiossa kunnossa ja varmasti kestää kellarointia vielä useampia vuosia. Viinin reilun parin kympin hinta Kroatiassa tuntui tyyriinpuoleiselta, mutta näin viinin maistettua voi sen todeta olleen jotakuinkin hintansa väärti ostos.

Lyhyesti: Kuuluisan kalifornialaistuottajan tammitynnyreissä kypsytetty, tyylikäs ja tasapainoinen Pošip, jossa lajike pääsee ilahduttavan hienosti pääosaan.

Arvio: Tyylikäs – ihastuttavan harmoninen ja tasapainoinen esitys, jossa tammisuus on pidetty tyylikkäästi taka-alalla ja viiniin on saatu Pošipille jopa epätyypillisen ryhdikäs hapokkuus ja eloisuus.

Hinnan (21,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti