Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.6.16

Celler del Roure Parotet 2012

Celler del Roure Parotet 2012
  • Valmistaja: Celler del Roure
  • Tyyppi: Punaviini, DO Valencia
  • Maa: Espanja
  • Alue: Valencia, Costera
  • Rypäleet: Mandón (75%), Mourvèdre (25%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 16,90e (Joulukuu 2015, Décantalo)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Maailma on täynnä rypälelajikkeita. Lukumäärältään hyvin pieni osa niistä kattaa lähes kaikki maailman istutukset ja loput, sadat ja taas sadat lajikkeet, jäävät edustamaan vain muutamaa prosenttia maailman tuotannosta. Monet näistä lajikkeista onneksi nauttivat suhteellisen vakaasta asemasta, eli vaikka niitä ei ole olemassa paljoa, eivät niiden istutukset vaikuta myöskään vähenevän. Kuitenkin osa lajikkeista menettää jatkuvasti suosiotaan, lähestyen vääjäämättömästi sukupuuttoa. Osa niistä ihan hyvästä syystä (nämä lajikkeet tuottavat parhaimmillaankin täysin yhdentekevää, keskinkertaista viiniä), mutta osa vain siksi, että maailman viinitrendit pakottavat viljelijät repimään vanhat köynnöksensä maasta ja istuttamaan suositumpia lajikkeita tilalle.

Yksi äärimmäisen harvinaiseksi käynyt lajike on espanjalainen Mandón, jota epäillään maailmasta löytyvän yhteensä n. yhden hehtaarin alueelta. Tämä lajike on alun perin Bierzosta kotoisin, mutta tällä hetkellä sitä löytyy yksittäisiä istutuksia Castile-La Manchan ja Valencian alueelta. Espanjan itärannikolla sijaitsevasta Valenciasta löytyvä tuore viinitalo Celler del Roure on yksi harvoja viinitaloja maailmassa, joka valmistaa Mandón-lajikeviiniä.

Nyt arvioitava Parotet, "sudenkorento", ei kuitenkaan ole Mandón-lajikeviini vaan sekoite rypäleistä Mandó (eli Mandón) ja Monastrell (eli Mourvèdre), sekoitussuhteella 3:1. Viini käy aluksi luonnonhiivoilla kuorten kanssa noin kolmen viikon ajan terästankeissa, minkä jälkeen viini siirretään maahan haudattuihin, 2,800 litran saviamforoihin (tiñajas) kypsymään n. 14 kk ajaksi; näissä amforoissa viini käy läpi myös spontaanin malolaktisen käymisen. Parotet oli vuonna 2011 ensimmäinen Celler del Rouren Mandón-vetoinen viini ja samalla heidän ensimmäinen amforoissa kypsytetty viininsä; tämä vuosikerta 2012 on siis viinin toinen vuosikerta koskaan. Parotet 2012 sai nostetta MW Jancis Robinsonin kehuttua sitä, mutta itse bongasin viinin Décantalon sivuilta kokeillessani kyseisen nettikaupan varsin kattavaksi päivitettyä hakukonetta kriteerillä "aged in amphorae". Pitihän tämä täysin tuntemattomasta rypälelajikkeesta valmistettu, saviruukuissa kypsytetty höpöviini napata heti testiin!

Väriltään Parotet on tumma ja läpinäkymätön, muttei erityisen konsentroituneen oloisen mustanpunainen.

Viinin hieman hillitty, auringonpaahteinen tuoksu on tumman kirsikkainen, kuivatun yrttinen ja musteinen. Seasta erottuu saviamforaviineille joskus ominaista pölyisyyttä, hillitysti kuivattuja mestämarjoja ja aavistus raa’ahkoa tummaa marjaisuutta, joka antaa kokonaisuudelle hieman vegetaalisen sävyn.

Viinin hillitynpuoleinen makumaailma vaikuttaa hieman hajanaiselta ja epämääräiseltä: tummaa marjaisuutta, aromaattista mausteisuutta, kuivahtanutta tummaa hedelmää, pölyisyyttä, kevyttä vihertävyyttä ja ujoa, villiä balsamicomaisuutta. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen, sillä on pehmeät ja maltilliset tanniinit sekä tosi kiltit hapot, eli yleisilme on varsin kiltti ja lempeä. Avautuessaan viini saa hieman fokuksestaan kiinni ja yleisilme muuttuu aavistuksen selväpiirteisemmäksi, mutta kokonaisuudesta jää silti hieman hajanainen kuva.

Lopuksi suuhun jää melko runsas jälkimaku, jossa tuntuu makeaa mansikkaisuutta, epämääräistä mausteinen, cocktailkirsikkaa ja kevyttä luumuisuutta. Jälkimaku on kevyesti tanniineilla suuta kuivattava, sekä voltteihin (14,5%) nähden yllättävän viileä.

Kokonaisuutena Parotet tuntuu olevan vähän epämääräinen ja hajanainen esitys, eli en vakuuttunut. Esimerkiksi Jancis Robinsonin kehuihin verrattuna tämä vaikuttaa suorastaan täysin eri viiniltä: arviossa mainittu raikkaus ja eloisuus tuntuvat puuttuvan täysin. Toisaalta omani ja Jancisin arviolla on eroa vajaa puolitoista vuotta, mutta toisaalta vaikuttaa kyllä hyvin erikoiselta, jos viini kärsii näin rankasti noin lyhyessä ajassa. Toisaalta, Jancis varovasti vihjaa, että viini kannattaisi juoda pois seuraavien lähivuosien aikana, joten tiedä sitten häntä.

Parotet vaikuttaa paperilla mielenkiintoiselta ja lasissa varsin rehelliseltä ja konstailemattomalta punaviiniltä, mutta harmillisesti se ei kykene saavuttamaan mitään suurta intressiä, kiehtovista lähtökohdistaan huolimatta. Tämä on kyllä hyvin erikoista, sillä meikäläinenhän on sekä harvinaisten lajikkeiden että amforakypsytettyjen viinien perään kuin hullu puuron; voisinkin siis varovasti epäillä että joko a) Parotet on ihan passeli viini, mutta ei säily parhaassa tikissä paria vuotta pidempään; b) meikäläiselle sattui joko muuten vain kehno puteli, tai sellainen, joka oli jossain vaiheessa kärsinyt huonosta säilytyksestä. Vaikka viini ei nyt suoriutunut testistä kiitettävin arvosanoin, jäi se hieman kalvamaan takaraivoon – en haluaisi heittää kirvestä kaivoon näin kiehtovan viinin kohdalla. Kenties viinin tuoreempi vuosikerta pitää joskus napata testiin, kun sellainen vastaan sattuu tulemaan! Sitten voi viinitalo ja Jancis pitää tunkkinsa, jos siitäkin jää samanlaiset fiilikset.

Lyhyesti: Lähes sukupuuttoon kuolleesta rypälelajikkeesta maahan haudatuissa amforoissa valmistettu punaviini. Ei silti ihan täysin onnistu vakuuttamaan.

Arvio: OK – viinissä on kyllä persoonaa ja rehellistä, mutkatonta luonnetta, mutta kokonaisuus jää silti harmillisesti hieman hajanaiseksi ja epämääräiseksi. Kenties viini vain on sellainen, kenties pullo tuli vain korkattua ns. "hankalassa vaiheessa" tai kenties kohdalleni oli sattunut vain huono kappale. Tällä kertaa kokemus jäi vähän vaisuksi.

Hinnan (16,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti