Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.5.16

't IJ Struis

't IJ Struis
  • Valmistaja: Brouwerij 't IJ
  • Tyyppi: Olut, Barley wine
  • Maa: Alankomaat
  • Alue: Pohjois-Hollanti, Amsterdam
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 2,69e (Lokakuu 2015, Firmabier)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Olen jo useaan otteeseen todennut 't IJ:n oluiden olevan parasta bestiä (TJEU: arviot IPA:sta, Zattesta tai Columbuusta), mutta jostain syystä blogissani ei ole löytynyt arviota toisesta niistä kahdesta panimon oluesta, jotka saivat meikäläisen ihastumaan täysiä tähän panimoon (toinen oli tuo edellämainittu IPA). Tämä olut, jota panimo itse kutsuu Britti-tyyliseksi barley wineksi, tuli alun perin testattua joskus kesällä 2014, jolloin tilasin sen oluesta sen kummempia tietämättä, lähinnä hyväksi havaitun panimon nimen kannustamana. Jo ensimmäinen hörppy sai sukat kieppumaan jaloissani nopeammin kuin häntäänsä jahtaava koiranpentu.

Tuon ensikohtaamisen jälkeen olut on tullut hörppäistyä pari kertaa uudelleen, mutta koskaan ei siitä ole tullut sanaakaan kirjoitettua. Päätin nyt korjata asian ja iskeä linjoille arvion tästä viime syksynä Firmabieristä tilaamastani, turvallisissa ja kontrolloiduissa kotioloissa testatusta oluesta. Parasta ennen -päiväys oluella oli 07/2016, joten oluella taisi olla testaushetkellä ikää n. 4–5 kk.

Oluella on hyvin tumma, syvä punertavan kuparinruskea väri ja hyvin runsas, tiivis, keskiketterästi haihtuva, kevyesti maitokahvisen vaaleanruskeaan taittuva vaahtolakki. Hiivojen kanssa oluen väristä tulee samea, likaisen tummanruskea.

Lasista kohoaa erittäin runsas, makea ja persoonallinen tuoksu, jossa tuntuu karamellia, siirappia, ruisleipäistä mallasta, kevyttä rusinaa, hillittyä taatelia, maltillista kärtsäistä paahtuneisuutta, aavistus jännää likaisuutta (jolle lähin vertailukohta lienee Orval, eli Yksi Maailman Parhaista Oluista), hentoa pähkinäisyyttä ja kaikkialla ujona häilyvää belgimausteisuutta. Adjektiivien määrästä voi päätellä, että kokonaisuus on äärimmäisen vivahteikas ja monisyinen; nämä vivahteet eivät kuitenkaan vyöry päälle kaikki yhtä aikaa, vaan lomittain toinen toistensa seassa.

Suussa Struissilla on hyvin täyteläinen, runsas ja jopa paksu, hieman makeahko, intensiivinen ja melko mausteinen habitus. Tuoksu on tässä vaiheessa onnistunut nostamaan odotukset kattoon, eikä makumaailma petä niitä, vaan jatkaa samanlaisella tykityksellä: kielellä pyörii karamellista maltaisuutta, rusinaa, luumukeittoa, pähkinää, belgimausteisuutta, kevyttä pippurista mausteisuutta, hentoa maamaista likaisuutta, ujoa sulanutta maitosuklaisuutta, aavistus palaneen sokerin karvautta ja varsin hentoa, yrttisen bitteristä katkerohumalaa. Hiilihappoisuus on hillittyä ja kermaisen pehmeää, mutta oluella on tästä, erittäin täyteläsestä suutuntumasta ja makeasta makumaailmasta huolimatta yllättävän paljon ryhtiä.

Kohtalaisen makeassa jälkimaussa tuntuu saaristolaisleipäistä paahteisuutta, maustepippurisuutta, belgihiivaista hedelmäisyyttä, kevyttä alkoholin (9%) lämpöä, hillittyä nougat'ta, ujoa vehnäistä happamuutta ja maltillista, mutta keskimakua voimakkaampaa katkeroa. Vivahteikas ja kohtalaisen kärtsäinen jälkivaikutelma on hyvin pitkä ja suussa viipyilevä.

Struis on helposti parhaimpia 't IJ:n oluita – jotka ovat jo valmiiksi varsin korkealaatuista tavaraa – sekä ehdottamasti yksi mielenkiintoisimpia barely wineja mitä tiedän. Tuo barley winejen tyyli on muutenkin melko hitti-tai-huti-kategoria: oluesta on pakko saada mielenkiintoinen ja tasapainoinen, tai muuten käsissä on vain tasapainotonta, alkoholista rusinamehua. 't IJ on onnistunut tämän oluen tapauksessa tässä erinomaisesti ja luoneet upean, ihastuttavalla tavalla makeaa runsautta ja särmikästä mausteisuutta yhdistelevän olutjättiläisen, johon ujo happamuus ja Orval-henkinen likaisuus tuovat upeaa syvyyttä ja persoonallisuutta. Kokonaisuus ei tunnu jättävän lainkaan kehittämisvaraa, sillä ainakin meikäläisen suuhun tämä on parhaita maistamiani barley wineja ja muutenkin yksi viime aikojen suurimpia lempioluitani. Yksi oluen parhaimpia puolia on myös sen riittoisuus: koska tämä on niin tuhtia ja volteiltaan vahvaa tykitystavaraa, ei sitä tee mieli hörppiä kovinkaan rivakkaa tahtia, minkä vuoksi 0,33-litrainen pullo kestää kiitettävän kauan!

Lyhyesti: Todella tuhti, makea ja uskomattoman vivahteikas barley wine Hollannin kenties parhaalta panimolta. Ai jummi!

Arvio: Täydellinen – suurimpia suosikkejani massiivisten olutjättiläisten joukosta. Diggin' this, big time.

Hinnan (2,69e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti