Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.4.16

The Wild Beer Co. Sourbeest

The Wild Beer Co. Sourbeest
  • Valmistaja: The Wild Beer Co.
  • Tyyppi: Olut, erikoisuus / stout / maustettu olut
  • Maa: Englanti
  • Alue: South West England, Somerset
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,09e (Lokakuu 2015, Firmabier)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Aivan Walesin eteläpuolella, siidereistään kuuluisassa, Lounais-Englannin Somersetissa sijaitseva The Wild Beer Co. on kaikin puolin erilainen ja ainutlaatuinen panimo Brittein saarten panimokentällä. Tämä panimo pitää nykyaikaista oluen valmistusta – jossa mäski käytetään kaupallisilla saccharomyces-hiivakannoilla moderneissa terästankeissa olueksi – aivan liian perinteisestä, "aidosta" oluesta vieraantuneena. The Wild Beer Co. kyllä käyttää terästankkeja, mutta merkittävin osa oluista kypsytetään (ja osa myös käytetään) vanhoissa tammitynnyreissä, joita panimo on hankkinut mm. Burgundista kuin Bourboneista kuuluisasta Kentuckysta.

Somersetin paikallista perinnettä henkivät siiderit herättivät myös The Wild Beer Co:n kiinnostuksen siihen, miten terroirin käsitettä voisi laajentaa myös oluen suuntaan. Koska perinteiset maalaissiiderit tyypillisesti käytetään omenien omilla villihiivoilla, käytettiin ensimmäiset panimon oluet lisäämällä silputtuja, vastapoimittuja Somersetin omenoita vierteen sekaan. Sittemmin panimo on onnistunut eristämään oluistaan oman, paikallisen ja ennen kaikkea ainutlaatuisen hiivakantansa, jolla valtaosa panimon oluista valmistetaan. Johtuen panimon nykyaikana varsin harvinaiseksi käyneistä, perinteisistä valmistusmenetelmistä ja ainutlaatuisesta hiivakannastaan, ovat panimon oluet äärimmäisen persoonallisia ja usein myös äärimmäisen erikoisia. Panimon oluet eivät ole vanhanaikaisista valmistusmenetelmistään huolimatta millään tavalla vanhanaikaisia, sillä The Wild Beer Co. pyrkii jatkuvasti kehittelemään uusia, ainutlaatuisia ja moderneja oluita, jotka ainoastaan saavat traditionalisti-käsittelyn panimon huomissa. Panimon kokeellisesta luonteesta johtuen monet heidän oluistaan ovat vain kerran valmistettavia kokeellisia eriä, mistä syystä panimon oluita kannattaa aina testata, kun niitä tulee vastaan – ne voivat jäädä ainutkertaisiksi elämyksiksi!

Hapanoluiden kasvattaessa jo ties kuinka monetta vuotta suosiotaan, on sour stoutien suosiota povattu ties kuinka monta kertaa. Harmillisesti niitä on ainakin meikäläisen vastaan tullut äärimmäisen harvoin, eikä niistä netissäkään kovin usein tule luettua mitään. The Wild Beer Co:n Sourbeest on kuitenkin tällainen. Pohjana sille toimii panimon kahvilla, vaniljalla ja kaakaolla maustettu ja villihiivoilla käytetty imperial stout, Wildebeest, joka ei kuitenkaan ole nimestään huolimatta hapanolut. Sourbeest on ns. second runnings -olut; tyypillisesti oluet tehdään yhdestä mäskäyserästä, mutta hyvin vahvoja oluita tehtäessä on mahdollista tehdä itse pääolut (first runnings), minkä jälkeen jäljellejääneestä mäskistä on mahdollista pyrkiä irroittamaan vielä lisää käymiskelpoisia sokereita miedompaa olutta varten. Koska Wildebeest on peräti vahvuudeltaan 11%, on jäljellejääneestä mäskistä valmistettuun Sourbeestiin saatu voltteja vielä mukavat 5,9%. Sourbeestia ei ole käytetty lainkaan panimon hiivoilla, vaan se on saanut hiivansa lambiceista tutulla menetelmällä: keitetty vierre on jätetty avonaisiin astioihin jäähtymään, jolloin ilmassa leijailleet villihiivat ovat laskeutuneet vierteeseen. Tämän jälkeen olut on siirretty käymään 9 kk ajaksi tammitynnyreihin – villihiivat kun eivät ole yhtä tehokkaita käyttämään olutta kuin viljellyt hiivat, minkä takia ne tarvitsevat paljon enemmän aikaa oluen käyttämiseen. Lopuksi panimo on pullottanut kahvilla, vaniljalla ja kaakaolla maustetun, 9 kk tynnyreissä kypsytetty ja villihiivojen happamaksi käyttämän stoutin.

Oluella on kirkas ja läpinäkyvä, sävyltään syvän punaruskea väri, joka taittuu reunoilta aluksi oranssiksi ja lopuksi vaaleankeltaiseksi. Vaahtoa muodostuu varsin niukalti.

Lasista leijailee villi ja hapahko tuoksu, jossa tuntuu kirsikkalikööriä, suklaata, kevyttä viheromenaista happamuutta ja pitkään pannussa seissyttä, kylmää mustaa kahvia. Jossain olen lukenut, että tuoksua kuvaillaan "suklaapäällysteisiksi hapankirsikoiksi", mutta gueuze-maistelussamme aromi tiivistettiin paremmin lauseeseen "happamaksi käynyt kirsikkakonvehtirasia". You get the idea.

Tuoksu antaa odottaa hapanta ja intensiivistä olutta, eikä oluen maku siinä suhteessa petä: olut on nimittäin maultaan happamankirpeä ja varsin intensiivinen. Makumaailma tykittää tummaa suklaata, robustia mausteisuutta, kylmää kahvia, kevyttä karpalohilloa, hentoa kuivakkaa puisevuutta ja ujoa hapankirsikkaa. Hiilihappo on varsin pientä ja pehmeää, mutta varsin kestävää. Katkeroita ei tunnu löytyvän lainkaan.

Jälkimaku on keskimaun tapaan varsin intensiivinen, mutta keskimakua vielä voimakkaamman suklainen ja kevyesti vaniljaisen mausteinen. Vaikka loppuliukua hallitsee melko runsas hapan kirpeys, ovat oluen stoutmaiset piirteet myös vahvasti esillä; oluen jälkivaikutelma muistuttaa suklaakuorrutteista hapankirsikkaa, joka on dipattu sitruunamehuun.

Jopa erikoisiin ja persoonallisiin oluisiin tottuneelle Sourbeest on varsin hämmentävä elämys: tämä kun ei ole pelkkä hapanolut, ei edes sour stout, vaan maustettu ja tynnyrikypsytetty sour stout! Voin siis aivan rehellisesti myöntää, ettei vastaani ole tullut mitään vastaavaa aikaisemmin.

Rivien välistä voinee helposti lukea, etten ainakaan itse lähtisi suosittelemaan tätä höpöolutnoviiseille, enkä missään nimessä satunnaisille oluen kuluttajille. Sen sijaan tämä on varsin mainio olut, jos tulee tunne, että kaikki rupeaa olemaan maistettua ja tekisi hyvää välillä haastaa itseään. Olut on varsin mielenkiintoinen ja tasokas äärimmäisen höpösektorin edustaja, mutta todella intensiivisestä tykitysmeiningistään johtuen sellainen, jota ei kyllä tee mieli juoda kovinkaan paljon ja/tai kovinkaan usein. Mutta kuitenkin sellainen, jonka pariin tekisi mieli kyllä palata uudelleen. Lienee kuitenkin hyvin mahdollista, että tämä oli kertaluontoinen on/off-olut, jota ei enää tulevaisuudessa tulla näkemään.

Jään itse mielenkiinnolla vartomaan sitä päivää, että vastaani kävelisi vihdoin viimein se pitkään odottamani Russian imperial sour porter.

Lyhyesti: Äärimmäisen erikoinen, suklaalla, vaniljalla ja kaakaolla 9kk tynnyreissä kypsytetty sour stout. Vain äärimmäisyyksien höpöoluthifistelijöille.

Arvio: Erikoinen – tämä olut menee rehellisesti perinteisen pisteytysskaalan ulkopuolelle. Tässä on nimittäin itsekin mahdotonta sanoa, mitä mieltä oluesta oikeasti olen. Luulen pitäväni olutta hyvänä, mutta en oikein tiedä, että kuinka paljon.

Hinnan (5,09e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti