Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.4.16

The Kimmie, the Yink and the Holy Gose

Anderson Valley The Kimmie, the Yink and the Holy Gose Ale
  • Valmistaja: Anderson Valley Brewing Company
  • Tyyppi: Olut, Vehnäolut, Gose
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia
  • Maltaat: 2-row pale-, vehnä-
  • Humala: Bravo
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 2,59e (Lokakuu 2015, Firmabier)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tavan vehnäoluet harvemmin jaksavat meikäläisessä herättää suuria tunteita. Kyllähän niitä ihan ilokseen hörppii, mutta harvoin niihin kunnolla ihastuu. Homma kuitenkin kääntyy päälaelleen, kun normaalisti tavallinen vehnäinen happamuus saa rinnalleen kunnon maitohappoista happamuutta! Tästä syystä monet goset ja Berliner weisset ovat valloittaneet sydämeni, vaikka monet muut vehnäoluet saavat meikäläisessä aikaan lähinnä olankohautuksia tai korkeintaan ujoja, hyväksyviä nyökkäyksiä.

Olen jo pari kertaa aiemminkin ehtinyt blogini puolella avata gosen historiaa, mutta tuskin pieni kertaus on ketään tappanut. Kyseessä on siis n. 1500-luvulla, Goslarin kylässä syntynyt oluttyyli, josta tuli erityisen suosittu läheisessä Leipzigissa. Alun perin kyseessä oli olut, jonka mäskin valmistuksessa käytettiin vähintään puolet vehnämallasta ja jonka annettiin käydä spontaanisti villihiivoilla – tosin 1800-luvun lopulla villihiivat korvattiin tavallisella olutpintahiivalla ja villihiivojen tuottama happamuus tuotettiin maitohappobakteereja käyttämällä. Oluen omaperäisin piirre on aina ollut se, että olut on maustettu korianterilla ja suolalla, mikä antaa goselle hyvin persoonallisen twistin.

1900-luvun puolessa välissä Gosen valmistus lakkasi lopullisesti ja oluttyyli kuoli näennäisesti sukupuuttoon. 1980-luvun loppupuolella kiinnostus sitä kohtaan alkoi heräillä uudestaan Saksassa ja pienpanimobuumin myötä oluttyyli on levinnyt ympäri maailmaa – erityisesti Yhdysvalloissa gosesta on tullut viime vuosina harvinaisen suosittu vehnäoluttyyli.

Vuonna 1987 Kalifornian Boonvilleen perustettu Anderson Valley Brewing Company oli alun perin pienen baarin oma ravintolapanimo, joka syntyi aikana kun pienpanimoliike oli vasta lapsenkengissään – tuolloin koko maassa oli vain alle 20 pienpanimoa. Tämä amerikkalaisen pienpanimoskenen pioneeri on jo kahdesti joutunut muuttamaan panimonsa sijaintia heidän oluidensa suosion kasvaessa ja ylittäessä panimon tuotantokapasiteetin. Tällä hetkellä tämä edelleen Boonvillessa sijaitseva panimo on ryhtynyt laajentamaan tuotantoaan myös perinteisten hapanoluiden suuntaan kiikuttamalla paikalle runsaasti vanhoja tynnyreitä oluiden kypsyttelyä varten.

Anderson Valleyn nimihirviö, The Kimmie, the Yink and the Holy Gose Ale on panimon kesäkausituote ja yksi panimon merkittävimpiä hittituotteita. Tämä 4,2% vahvuinen olut saa happamuutensa maitohappokäymisellä, joka suoritetaan ennen mäskin keittoa ja oluen varsinaista käymistä. Kun olut on käynyt tankeissa, maustetaan se korianterilla ja merisuolalla. Anderson Valley kertoo suorittaneensa erilaisia suolauksen asteita gosensa kokeilukeittojen kanssa ja lopulta panimo on päätynyt melko maltilliseen suolaukseen – ainakin jos vertaa tyylin äärimmäisimpiä esimerkkejä. Nimensä olut saa paikallisesta, 1800-luvulla syntynsä saaneesta Anderson Valleyn murteesta: kimmie tarkoittaa miestä ja yink nuorta poikaa, joten oluen nimi on kieli poskessa tehty viittaus kristinuskon pyhään kolminaisuuteen (isä, poika ja pyhä henki).

Oluella on hennosti vihertävän kellanruskea, kirkas väri. Valkoinen vaahtolakki on runsas ja kuohkea, mutta jää varsin lyhytkestoiseksi.

Lasista leijailee aromikas, kevyen omenaista ja sitruksista hedelmää tarjoava, kevyen vehnäisen hapan ja hennon kirpeä tuoksu.

Suussa olut on tyylille omenaisesti kepeä, raikas, hennon happamankirpeä ja kevyen suolainen. Maku on sitruksisen hedelmäinen, vihjaten ennen kaikkea aavistukseen appelsiinia, sekä hennosti korianterisen yrttinen; taustalla värjötteleviltä mauiltaan olut on aavistuksen vehnäisen hapan, maltillisen maamaisen mausteinen ja ujon karamellinen. Hiilihappo on hyvin pientä ja hentoa, katkeroita ei erotu käytännössä lainkaan. Näin kepeään ja raikkaaseen olueen olisi mielestäni sopinut jopa piirun verran reippaampi hiilihappo.

Raikkaassa, kepeässä ja kestoltaan keskipitkässä jälkimaussa tuntuu sitruksista mausteisuutta, kevyesti vehnäistä happamuutta, hentoa maitohapon tuomaa kirpeyttä. Oluen hyvin hillitty, mutta erottuva suolaisuus jättää kielelle hieman Suomenlahden matalasuolaista merivettä muistuttavan jälkivaikutelman.

"Mies, poika ja pyhä gose" on kyllä varsin kiva ja maukas tapaus, joka toimii varsin helpostilähestyttävänä esimerkkinä siitä, miten vaivattomasti gose tuntuu levinneen ympäri olutmaailman. Olut on kevyessä suolaisuudessaan ja hennossa korianterisuudessaan selkeästi tyylilajinsa edustaja, mutta selkeästi kaukana tyylin äärimmäisimmistä edustajista. Lisäksi oluen maltillisen alkoholin (4,2%) vuoksi olut on mitä mainioin raikas kesäjuoma. Yleisesti olen vahvasti oluiden naurettavaa 4,7% maitokaupparajaa vastaan, sillä valtaosa oluttyyleistä ei taitu järkevästi tuon vahvuuden alle. Goset, Berliner weisset ja grodziskiet ovat kuitenkin poikkeus tähän sääntöön: ne ovat usein varsin hurmaavia, kepeitä oluita, jotka harvemmin nousevat edes tuon 4,7% rajapyykin tuntumaan.

Lyhyesti: Freesi, helpostilähestyttävä ja tyylipuhdas gose, eli raikas, kevyen happamankirpeä ja hennon suolainen vehnäolut – tällä kertaa Kaliforniasta.

Arvio: Erittäin hyvä – mallikas esitys, joka osoittaa hyvin sen, että alle maitokaupparajan on mahdollista tehdä laadukkaita ja maukkaita oluita, kunhan vain saa niihin persoonaa, jolla erottua massasta.

Hinnan (2,59e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti