Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.4.16

Magrez-Aruga Koshu Isehara 2011

Magrez-Aruga Koshu Isehara 2011
  • Valmistaja: Bernard Magrez, Magrez-Aruga
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Japani
  • Alue: Kantō, Kanagawa, Isehara
  • Rypäleet: Koshu (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 49,20e (Syyskuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Monelle voi tulla yllätyksenä, että jopa Japanissa asti valmistetaan viiniä, vaikka sielläkin viininvalmistuksella on historiaa jo toistasataa vuotta. Viinirypäleitä tässä saarivaltiossa on viljelty ravinnoksi jo 700-luvulta alkaen ja viiniä niistä ryhdyttiin tekemään 1800-luvun loppupuolella Japanin pikku hiljaa avautuessa muulle maailmalle ja länsimaalaistuessa.

Japanilaiset eivät kuitenkaan olleet tottuneet kuiviin, hapokkaisiin ja tanniinisiin viineihin, minkä vuoksi eurooppalaisia viinejä ei maassa juuri kulutettu ja valtaosa paikallisista viineistä oli makeaa ja matalahappoista. Perinteisten, kuivien viinien arvostus on Japanissa alkanut vasta 2000-luvun taitteen tienoilla ja näille ajoille ajoittuu myös japanilaisten laatuviinien tuotannon kasvu. Tässä on yksi merkittävä syy japanilaisten viinien tuntemattomuuteen: vaikka maassa on valmistettu viinejä satoja vuosia, on varteenotettavia laatuviinejä valmistettu vasta parikymmentä vuotta.

Japanin kenties tunnetuin rypälelajike on Koshu, joka on myös yksi harvoja "paikallisia" lajikkeita. Koska Koshu kuuluu vitis vinifera -sukuun (toisin kuin muut paikalliset rypälelajikkeet), on se todennäköisesti kulkeutunut Japaniin satoja vuosia sitten, mutta koska lajikkeelle ei ole löydetty geneettisiä lähisukulaisia, sen alkuperä on edelleen tuntematon. Koshu on paksukuorinen lajike, mikä auttaa sitä pärjäämään hyvin Japanin äärimmäisen kosteista kesistä. Lajikkeen kuoren väri vaihtelee persikanoranssista hohtavaan violettiin ja värikirjonsa vuoksi Koshua usein kuulee kutsuttavan maailman kauneimmaksi rypälelajikkeeksi. Vaikka lajikkeella on tummahko kuori, valmistetaan siitä tyypillisesti kepeää ja neutraalia valkoviiniä; Koshusta valmistettuja viinejä usein pidetäänkin varsin vaatimattomina, mutta niiden sanotaan juuri tämän vuoksi sopivan varsin mainiosti paikallisten ruokien kanssa.

Tämän Arkadian Alkosta löytyneen viinin taustalla häärii Bernard Magrez, mm. Château Pape-Clémentin omistava multimiljonääri, jonka omistuksessa on yhteensä 35 viinitaloa neljällä eri mantereella. Tämä viini on tehty yhteistyössä Yuji Arugan, Koshu-viineistään tunnetun ja arvostetun Katsunuma Wineryn nokkamiehen, kanssa. Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Iseharasta, joka sijaitsee vain muutaman kymmentä kilometriä Tokiosta länteen. Viini on yhden, noin 0,5 hehtaarin kokoisen tarhan viini ja sen vuosituotanto on 1,500–2,000 pulloa. Noin 15 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä valmistettu viini on käytetty hitaasti viileässä lämpötilassa, mutta pullotettu varsin nopeasti käymisen jälkeen – tällä on pyritty säilyttämään rypäleelle ominaiset, herkät ja hillityt aromit mahdollisimman puhtaina.

Viinillä on kevyt, vaaleanvihreä väri.

Hieman vihertäväsävytteinen tuoksu on hieman hillitynpuoleinen, mutta yleisilmeeltään hienostunut ja monisyinen. Pinnassa on kypsää valkoista hedelmää, tuoretta päärynää, kevyttä yrttisyyttä, Grüner Veltlinereiden suuntaan vihjailevaa valkopippurisuutta ja aavistus kuivakkaa kivipölyä.

Suussa viini on kepeä, puhdaspiirteinen, teräksinen ja kohtalaisen hapokas – joskin hapoistaan huolimatta viini tuntuu suussa melko pehmeältä. Makumaailma on kypsän omenainen ja hillityn sitruunainen, minkä lisäksi siinä on kilttiä, kevyen kivennäisvetistä mineraalisuutta. Kokonaisuus on vähän ponneton ja hieman vetinen, mikä vain korostuu viinin lämmetessä; hapot tuntuvat katoavan lähes täysin ja yleisilmeestä tulee varsin lattea.

Viinistä jää puhdaspiirteinen, kevyen omenainen ja hillityn teräksinen, korkeintaan keskipitkä jälkimaku. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on melko neutraali ja suorastaan vaatimaton – hieman lähdettevettä muistuttava.

Kokonaisuus on juuri niin puhdaspiirteinen ja neutraali, mitä Koshun maine voi antaa odottaa; kokonaisuudesta tulee mieleen semmoinen hyvin kiltti ja simppeli Chablis – tai oikeastaan Petit Chablis. Tässä viinissä Koshun teräksisyydessä ja kevyessä omenaisuudessa tuntuu olevan paljon samaa Chablis'n simppeleimpien viinien kanssa; viinin hapokkuus jää kuitenkin kauas mistä tahansa Chablis'n viineistä. Tämän melko matalan hapokkuuden vuoksi viinistä puuttuu ryhtiä ja pontta, minkä vuoksi viini rupeaa lämmetessään hyvin nopeasti tuntumaan melko vetiseltä ja lattealta.

Viini varmaan sopinee hyvin ruokajuomaksi herkkäaromisille japanilaisille ruoille, mutta muuten viinille on melko vaikea keksiä mitään merkittävämpää funktiota: se on todella vaatimaton sellaisenaan, minkä lisäksi sen rakenne tuntuu olevan riittämätön useimmille ruoille. Koshun sanotaan olevan lähinnä nuorena juotavaa tavaraa, joten en kyllä usko, että viiniä kellaroimalla se ainakaan paranisi mihinkään suuntaan. Kuriositeettitavarana viini oli ihan mielenkiintoinen tapaus tutustuttavaksi, mutta sokkona voisin arvioida viinin helposti alle kympin arvoiseksi Suomen hintatasossa – viisikymppiä pullollisesta tätä tuntuu käsittämättömältä riistolta.

Lyhyesti: Neutraali, pehmeärakenteinen, vetinen ja matalahappoinen valkoviini Japanin kansallisrypäle Koshusta. Varsin vaatimaton esitys.

Arvio: Kehno – viini voi olla varsin hyvä ja laadukas esimerkki Koshusta, mutta se ei peitä sitä tosiasiaa, että tämä on kyllä valkoviininä kaikin puolin vaatimaton ja mitäänsanomaton esitys.

Hinnan (49,20e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti